maanantai 31. joulukuuta 2012

Nuoruus On Seikkailu

Eli "perinteinen" vuosikatsaus. Vuosi 2012 alako kahella isolla asialla: muutettiin taas ja heti perrään saapu uus perheenjäsen, Ralli. Varsinki tämä jäläkimmäinen tapahtuma on kyllä aika voimakkaasti värittäny tätä vuotta. Ja positiivisella tavalla. Mutta pijetään kiinni tutusta kaavasta.

Vuonna 2012...

... Riemu siis sai "pikkuvelijen". Riemu otti pienen hienosti vastaan eikä ongelmia oo ilmenny tän pariskunnan välillä vieläkään. Luulenpa, että valta-asema niijen kahen välillä on jo siirtyny Rallille. Eikä Riemu siittä tunnu häiriintyvän.
... Riemun allergiat on saatu ainaki jollaki tappaa aisoihin siejätyshoijolla, mutta harmillisen pitkiä aikoja tuota kortisooniaki pittää edelleen syyä. Luultavasti se on Riemun loppuiän meijän talavinen tuttavuus.
... molemmat pojjaat on pysyny terveinä. Ainoo isompi terveyshuoli oli nyt syksyllä Rallin hännästä löytyny näppylä, joka onneks paljastu talirauhasen liikakasvuksi.
... Reenailut on painottunu Rallin kansa reenaamiseen. Riemu on saanu nauttia kotikoiran elämästä. Kesällä toki osallistuttiin seuran episcuppiin, mutta iliman sitä kauan haettua episnollaa. Niinpä Riemu on määrittelemättömän pitkällä reenitauolla ja keskittyy sohovan lämmittelemisseen ja keittiötokoihin.
... Ralli kehitty varsinki kevät-kesä -akselilla huimaa vaihtia sekä tokossa että agilityssä siittäki huolimatta, että emäntä on vähä turhan laiska reenaaja. Nyt syksyllä on taijettu tulla siihen vaiheeseen koulutusta, ku alakaa tulla takapakkejaki ja Rallilla alakaa pieni teini-ikä iskiä. Mutta pääsääntösestihän se on uskomattoman motivoitunu ja pätevä pieni reenikaveri!
... Ralli osallistu ekoihin agilityepiksiin syyskuussa hienolla putkiluokan nollalla. Marraskuun alussa möllitokoiltiin mölli-alo1 tuloksen arvosesti oman seuran möllitokossa.
... Riemun parhaaksi saavutukseksi luettakoon samaisten möllitokojen mölli-alo1 tulos. Eka laatuaan.
... Rico jäi osa-aikaeläkkeelle ja kävi mahollisesti viimeset SM-kisansa. Pappa kuitenki köpötteli kaikkien yllätykseksi marraskuussa tuplanollan hienoilla sijotuksillaki, joten ei tässä nyt vielä ihan oloneuvokseksi voi Ricokaan jäähä.
... näyttelyistä pitemmän korren veti yllättäin Ralli. ROP-pentu Tervakoskelta tuli kyllä aika puun takaa. Riemu kävi hakemassa muutaman erin ja yhen sa:n.

Siinäpä ne tärkeimmät ehkä. Mitä ens vuojen ajatuksiin tullee, niin kai se täytyy toiveeksi ja tavotteeksi asettaa, että Rallin kanssa virallisiin agikissoihin päästäis. Ja mieluusti vaikka tokokokkeeseenki. Ne kyllä eellyttäis sitä, että emäntä pystyis ottaan vähä koululta ja töiltä enemmän aikaa reenaamiseen. Tarttis saaha lisättyä se toinen kerta agilityä viikkoon. Toi kerran viikossa riitti sanotaanko viime kessään asti sillain, että edistystäki tapahtu.

Kai se vaan on, ku ei mittään suuria kunnianhimoja oo oikeen millään saralla, niin ei sitte saa tarpeeksi potkittua itteensä sinne reenaamaan. Toki viime vuojen onnistumisentunteet on nostanu reenimotivaatiota ihan huimasti Riemun kanssa tanistamisen jäläkeen. Mutta mää oon niin laiska ja mukavuuenhalunen tyyppi, että en jaksa ihan joka iltaa viikosta mennä jossaki harrastuksissa. Että saapa nähä mihin me tältä pohojalta päästään.

Ainaki tossa pienessä tyypissä on potentiaalia. Se on kyllä ollu aika pitkälti sitä, mitä uskalsin oottaakki. Välillä se yllättää, että se taitaa Ricoon verrattuna olla kohtuullisen pehmee tyyppi. Mutta jospa se siittä hankkii vielä isukkinsa lailla ittevarmuutta! Tänään ainaki nähhään miten se ottaa noi uuenvuojenpaukuttelut. On täällä jo jonku verran paukkunu ja niihin ei oo viikannu mittään.

Riemun osalta vuosi 2013 tulee näyttään varmaan aika samanlaiselta ku 2012. Suurimpana asiana tulee varmaan kastrointi, joka tapahtunnee tässä alakuvuojesta/kevväästä. Sen myötä loppuu Riemu-raasun näyttelyura, mutta eipä sitä kortisoonien takia kauheesti oo ennää voitukaan jatkaa. Toivottavasti kastrointi rauhottais Riemua vähäsen, eikä sekkään haittais, jos motivaatio reenaamisseen lissääntyis sen myötä!

Rauhallista vuojenvaihetta ja vauhikasta vuotta 2013!

Toivottaa Emäntä, Riemu ja Ralli

lauantai 22. joulukuuta 2012

Tule Joulu Kultainen

Ku koulusta vähentää niin onneksi tilalle tullee työt... Huominen vielä pittäis puurtaa ja päälle tokot ja sitte sais kolome päivää rauhottua. Nauttia perheen kansa olosta ja syyä ihan liikaa. Ja koirilla riittää aktiviteettia ja kavereita. Nam.

Meijän jouluun kuuluu luonnollisesti, että koirakki saa lahajoja. Ja töissä sen kyllä oon muutamana jouluna päässy totteemaan, että eipä tosiaankaan olla ainoita tämmösiä höperöitä! Ralli ja Riemu on omat kotiväen lahajansa jo saanu. Riemu sai lahajaksi uuen pehemiän kopan. En viittiny sitä alakaa paketoimaan, niin se on ollu käytössä jo reilun viikon. Rallille taas ompelin vihosta viimein ne kokonaan pehemustetut valijaat. Täytyy toivua, että joulun aikaan olis sen verran valua, että sais kuvan niistä.

Mulla ei ihan tuo valijaitten teko vielä osu kohilleen. En vaan millään opi, että niihin tarttee rinnanympärykseen tosi reilusti enemmän, ku mitä luulen. Nytki kävi niin, että säätö on tapissa ja ne menee Rallille just. Täytyy kattua, että pistänkö myyntiin, jos joku solakampi ne haluais vai rupianko korjailemmaan. No saapahan aina hyvän syyn tehä uusia juttuja!

Ainiin. Viime viikolla sain lissää aikasia joululahajoja, ku Ralli kävi luustokuvissa. Se oli taas semmonen reissu, että hetken olin jo agilityt lopettamassa ja vaikka mitä. Lääkäri ku sano polovia tutkiessa, että voishan nää tiiviimmätki olla. Ja mitä jotaki muutaki se sano, että olin jo ihan varma, että tähän loppu harrastamiset. Lääkäri ei sitte siinä sanonu sitä tuomioonsa, vaan Ralli pistettiin unille ja lähin tunniks pois ootteleen kuvvauksia.

Kyllä mun helepotus oli ISO, ku katoin papereita allekirjottaessa, että nollathan ne polovet kumminki oli! Ehkä ois silti tarttenu malttaa vähä vanahemmaksi niitten kanssa. Emälläänhän oli vuosikkaana polovet 0/1, mutta nyt aikuisena tutkimustulos oli 0/0. Että ehkä ne ei näin vuojen iässä vielä oo ihan "valamiit". Isukkansa polovetki tutkittiin nolliksi vasta seittemänvuotiaana.

Rallilta kuvattiin selekä ja lonkat. Selekä epävirallisesti ja terve ranka pittäis olla. Lonkista ootellaan virallista tulosta, mutta ei niissä ainakaan mittään ihimeellistä pittäis olla. Nyt voi hyvillä mielin tehä uuenvuojen luppauksia agilityn ja Rallin suhteen. ;)

Mutta eipähän tässä muuta, ku oikeen lämpöstä ja rentouttavvaa Joulunaikaa!


- Emäntä

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kaikkea Hyvää

Hupsista. Unohtu Rallin synttäriviestiin mainita, että käytiin Rico-papan kans juhulistaan itsenäisyyspäivää ja poikansa synttäreitä Janakkalan kisoissa. Todistettiin siinä samalla, että marraskuinen tuplanolla tojellaki oli ainutkertasta moukan tuuria. Tuloksena siltä reissulta vitonen ja hylsy. Pappa oli kyllä tulessa, mutta ohojaaja jääty... Aivan idioottimaisia mokia tuli tehtyä. Olis silti ollu kiva lähtee papsun kans Eckeröön verestään valioitumismuistoja. Olin vaan turhan myöhäsä lähtemisen kans enkä saanu ennää huonekaveria mukkaan.

Mutta sitte viimesimpiin kuulumissiin. Viime viikolla saatiin tulokset Rallin näppylästä. Kivi kyllä vierähti sydämmeltä ja parhaan joululahajanki sain saman tein ku kirjeestä paljastu, että kysseessä oli talirauhasen liikakasvu. No yhenlainen kasvain kai seki, mutta käsittääkseni aika vaaraton. Ainut vaan, että ne ylleensä ilimenee "kaverien kera". Että nyt sitte ootellaan, mihin nousee seuraava. Noi tommoset patithan on ylleisiä vanahemmilla koirilla, että tiiäppä nyt sitte mistä se Rallille pompsahti?

Rallille tän viikon parasta antia on ollu, ku on päässy usiamman viikon tauon jäläkeen reenaamaan agilityä. Maanantaina oli vähä keskittymiskykyki hukassa, ku oli niin tohkeissaan. On nyt nostettu rimat 20 senttiin ja ainakaan tuo korkeus ei tunnu vauhtia hijastavan. Ens viikollapa muuten onki Rallilla luustokuvvaukset tulossa...

Eilen kävin ittenäisesti vähä reenaamassa. Alakuun naksuttelin puomilla. Sitte tein pätkiä helepohkosta ratasta, jossa kuitenki saatiin persjättöreeniä. Ekakshan tyyppi juoksi vaan täysiä väärälle puolelle mua, mutta alako parin toiston jäläkeen hoksaamaan jujun. Pätkällä oli kepitki, joita on nyt tehty "radalla" verkkojen kans ja muuten vinoilla itsenäistä menemistä.

Rallin tauolla päätin ottaa Riemullaki jotaki, ku se oli sattuneesta syystä mukana. Ja se oli kyllä positiivinen yllätys! Joo, rimat annoin olla siellä kahessakympissä, mutta Riemulle tärkeintä oliski vaan motivaationnostatusreenit. Vaikka ite sanonki, niin sehän on teknisesti kohtuullisen taitava reenimääriinsä nähen, mutta varsinki oikeen korkusilla hyppyillä meneminen ei vaan huvita. No Rimpukalla oli hauskaa. Pijin huolen, etten sano sille yhtään negatiivista sannaa vaan hupsista vaan, jos meni vähä väärin. Eikäpä se juuri väärin menny.

Tehtiin ihan vähä myös seuraamista ja jääviä. Seuraaminen meni aivan mainiosti! Mistähän se sen keskittymisen nappas? Jäävistä maahanmeno on hyvä, mutta seisomisseen tuppaa tarjoileen turhan heleposti makkuulle menoo. Mutta ilosella yrittämisellä saatiin seissiinki onnistumisia.

Riemu sai mut kyllä jäämään ihan suu auki hämmästelleen, ku hetken mielijohteesta härnäsin sitä vähä Rallin wuballa. No tyyppihän rupes oikeen taisteleen, ja ku annoin sen voittaa niin hömpsötteli onnellisena wubbaa heilutellen ees taas hallia. Jäi niin hyvä mieli, että ei parane ihan heti mennä uuestaan. :)

Rallin kanssa toisella kierroksella olin ehkä vähä ahane, mutta onnistuneella lopputuloksella. Mentiin ratasta 11 esteen pätkä, jossa oli mukana ne verkolliset kepit ja toiseks viimesenä esteenä puomi. Ei siinä ollu mittään ongelmaa. Jäätiin siis siihen puomille hetkeks naksuttelleen ja lopuks vappautus ja viimenen putki. Kontaktille se tullee varsin vauhikkaasti ja töpsäyttää ittensä oikeeseen kohtaan. Nyt tarttis sitte vaan rueta lissäämään sitä häiriöö, että ei ite oo siellä kans aina vieressä tojottamassa.

Että näinki yllättävän positiivisella mielellä lauantai-iltaa täällä päässä. Joulu tulla jollottaa, mikä tietää koirille mukavaa aikaa: kavereita ja ulukoilua ja ehkä reenaustaki vähä enemmän ku normaalisti. Itelle joulu on tietty pyhien osalta rentoutumista ja ylensyömistä, mutta myös töitä ennen ja jäläkeen. Ja kyllä sitä hemmetin kandiakin pittäis vielä ennen joulua vähä saaha etteenpäin. Ja ennen loppiaista mieluusti vielä 10 sivua. Nih.

- Emäntä

perjantai 7. joulukuuta 2012

Yksi


Tää isänmaan Toivo täytti eilen kokonaisen yhen vuojen! Voi hyvänen aika, että se aika kulluu. Toisaalta sääli. Onhan noi ihan uskomattoman söpöjä ja ihania pentuna. Ja se pikkupentuikä oli kuitenki aika palkkittevaa aikaa, ku tyyppi oppi kaikkee uutta ihan huimaa vauhtia. Mutta toisaalta sitte, ku kisakärpänen purasee... Mutta siihen meillä nyt on vielä vähintään puol vuotta aikaa. Tarttis ehkä reenatakki jossain välissä ennen ku mittään kisoja kannattaa ees aatella.


Eihän tuosta voi muuta sanua, ku että tyyppi on kyllä täyttäny kaikki toiveet. Vaikka ei niitä nyt niin hirvittävästi ollu. Ensisijasesti halusin harrastuskaverin, jonka kanssa ei tartte seisua päällään, että se kiinnostus. Eikä välttämättä sittekään. Aika luottavainen olin tässä suhteessa, ku jos saa palasenkaan perriyttäjänsä motivaatiosta nii silläki pääsis jo pitkälle. Ja kyllä tää tuntuu saaneen ihan kohtuullisen kokosen palasen.


Ja aatella, että siittä tuli nuin komiaki vielä! Sitä mulla ei kyllä ollu toivelistalla ollenkaa, mutta se tuli kaupan päälle eppäilemättä jostain emän geeneistä. Onneksi isukilta peritty kipparahäntä sentään on tasottamassa kokonaisuutta. :)

- Emäntä

PS. Uuemmat kuvat on hätäsesti kännykkäkameralla otettu töihinlähtökiireesä. Pittäis yrittää ottaa joskus taas jotaki järkeviä kuvia, mutta eipä tuota oo nypittykkään taas hetkeen. Ehkä jouluna...

lauantai 1. joulukuuta 2012

Sokka Irti

Vitsit ku oli siistiä tännään! Emännän mielestä ollaan liikuttu ja oltu aktiivisia ihan normaaliin tappaan hännästä viis, mutta mulla alako jo aamupäivästä kyllä tuntua siltä, että nyt tarttis jottain säpinää. Onneks päästiin Riemun, Ronin, Reinon ja meijän emäntien kans mettälenkille. Nyt ku vielä tuli luntaki niin oli aivan älyttömän siistiä vaan painaa IHAN täysiä siellä hangessa Reinon kans. Nää vappaana olemiset pittää mun mielestä aina käyttää ihan viimestä myöten hyväks eli juosta koko ajan, mieluiten lujjaa. Reino on siihen kyllä hyvä kamu ja saatto siinä aina välillä vähä Roniaki härnästä. Reino taas hoiti Riemun kiusaamisen.

Tää viikko on ollu vähä tylsä. Musta se oli törkiää, että torstaina aamusta jouvuin vaan katteleen, ku emäntä meni agilityä Ricon kans. Ja se oli ostanu sen tunnin mulle! Pikkusen pisti ärsyttään. Eikä se siinä vielä ollu. Sitte mentiin semmosen mukavan tätin luokse sinne, missä olin joskus pienenä emännän kans töissä. Siellä mun piti vaan katella vierestä, ku se täti hipisteli Ricua. Rico veteli melekeen sikkeitä siinä. Oli kuulemma pallautunu hyvin viikonlopun kisarupiamasta. Ku Rico oli valamis, niin mää olin jo sitä mieltä, että nyt on korkia aika rueta painimaan isäpapan kans. Mutta se täti ottiki mut käsittellyyn. En meinannu osata rauhottua, mutta tokihan mää mukavien tätien kopeloija annan. Emäntä pisti mut kylelleen ja piti käjellä niin olihan se ihan mukavan tuntusta. Vaikkaki vähä tylsää mun makkuun.

Sen tätin mukkaan mulla oli niskassa vähä jumia. No emäntä kerto sille mun kauhunhetket eli sen, ku se joutu iskeen mulle melekeen tunniks sen saamarin tötterön päähän. Vähemmästäki mennee niskat jummiin, ku tökötin pää takakenossa koko sen ajan ja hyvä ku pystyin hengittään. Silimät vaan vuosi ja nokka. Illemmalla isäntä laitto sen mulle uuestaa, mutta ei se sitte niin kamala juttu ennää ollukkaa. Mutta onneks ei oo tarttenu enemmälti pijellä.


Mua ku ei pienet tarralipareet ja tikit hännäsä palijo häiritte. Emäntä on mulle muutaman kerran sanonu, ku oon häntääni katellu, että ei, niin oon sitte antanu sen olla. Kai mää ny sen tajusin, että se iskee mulle sen hemmetin tötterön päähän, jos mää rupian sitä enempi kaiveleen! Että olokoon mun puolesta. Ja sitomiset ja muut hoitotoimenpitteet annan kans tehä kiltisti. Emäntä siittä mua aina ylistää ja palakittee. Riemun kansa ei vissiin mee aina niin heleposti.



Emäntä on taas vähä laiskistunu mun kansa temppuilussa ja tokkoilussa. Siihen pittäis kyllä saaha vähä virtaa, mutta se vaan istuu kaikki päivät tietokonneella ja näpyttellee jotaki tärkiää muka. Ei mee mun jakeluun, että mikä vois olla tärkiämpää ku meijän kans tekeminen! Mutta ei kait se auta ku mennä kiusaamaan Riemua. Seki on vaan laiskistunu mun leikityksessä. Nukkuis vaan koko ajan. Olispa Reino tai isukki kaverina aina!

- Ralli

tiistai 27. marraskuuta 2012

Selvä Päivä

Ralli "otti" tännään ekat "kännit". Meillä oli aamulla lääkäriaika. Oli tarkotus ottaa ohutneulanäyte siittä hännän näppylästä. No lääkäri katto näppylää ja sano, että se on niin pieni ja kiintee, ettei siittä oikeen näytettä saa. Että kannattaa ottaa pois vaan ja lähettää patologille. No niinhän sitte tehtiin, ku lääkärille oli varattu aikaa sen verran reilusti, että kerkes. Pieni unille ja patti pois.


Rallin kohalla se rauhotus ei ollu samanlaista taistoo, ku Riemulla, joka meinas kuukahtaa suorilta jaloilta, ku ei voinu antaa periks. Otin Rallin sylliin makkaamaan, ku annos oli pistetty ja siihen se nukahti ihan rauhassa. Toki piti vielä vähä säpsähellä ovia jne.

Kerkesin käymään kotona siinä välissä, ku Rallia operoitiin. Riemu oli ihan hämillään, ku tulin iliman Rallia. Se vaan meni sohovan käsinojalle kököttään ja välillä kuluki huoneissa vikisemässä. Ylleensä tuohon aikaan aamusta Riemua ei palijo muu kiinnosta ku nukkuminen.

No huoli onneks helepotti pian, ku hain pienen tokkurapään kotia. Sen jäläkeen Riemun piti valita makkuupaikkansa aina sillain, että näki heleposti missä Ralli on. Ralli yritti kyllä olla niin töpevänä, mutta ihanhan sillä oli vielä tolokku pois. Päivä on menny villahuovan alla nukkuessa ja pari kertaa pissalle hoippuessa. Nyt alakaa ilimeisesti aine haihtumaan, ku alakas oleen virtaa. Sillä on nyt semmonen samanlainen voivotteluhetki, ku muistan Riemullaki olleen aina siinä kohti, ku aine alakaa kunnolla haihtuun. Täytyy vähä vikistellä, että mitä ootta mulle teheny hemmetti! Saapa nähä millon se hoksaa rueta häntäänsä kaiveleen...


Rallille on jo tötterö varattuna. Sitä sen pittäis pittää kymmenen päivää. Onneksi mulla on nyt sen verran vappaata koulusta, että voin olla sen kanssa kotona ja vahtia sitä. Emmää kyllä tiiä miten sen yksin vois sen tötterön kanssa jättääkkään? Ihan varmastihan se riehuis sen kans ja repis irti sen ja sitteet hännästä. Huomisen tentin ajaksi Ralli pääsee sulostuttamaan isännän työpaikan arkia. Toivottavasti se ossaa käyttäytyä...


Niin. Parin viikon päästä pittäis sitte tulla patologilta tulokset näppylästä. Niitä ootellessa vaan yritettään pärjätä tötterön kans ja toipua toivottavasti iliman suurempia ongelmia.

- Emäntä

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Moukan Tuuria

Loppuvuojesta iskee aina se tojellisuus, että mullon taas agilitylisenssi, enkä oo tänäkään vuonna sille löytäny käyttöö. Niinpä päätin pari viikkoo sitte, että pakko ne on ainaki yhet kisat käyä ja oman kisakoiran puutteessa Rico-pappa pääs mun kans köpöttelemään. Mun kisakokemus virallisistahan on aika ohut. Ricon kans käytiin joskus seittemän vuotta sitte pari ykkösten kisaa ja sitte Riemun kans pari vuotta sitte ne yhet ykköset. Olikohan nää nyt sitte niinku toiset tai kolomannet kolomosten kisat. No, ei se mittään jos on noviisiohojaaja, ku on ammattilaiskoira. :)

Ekalta radalta saatiin hylly, ku Rico vaan päätti mennä radan hankalimmassa kohassa esteen taakse. Muuten oli hyvää menoo ja tein jopa takanaleikkauksen kepeillä, uhkarohkee ku oon. No Ricolla oli loistava keppipäivä, ne ku välillä tuppaa olemaan sen ongelmakohta. Tokalla radalla se tuli meleko lujjaa kepeille ja olin varma, että nyt napsahti, mutta niin se vaan papparainen taivutti ittensä toiseenki väliin ja jatko hienosti loppuun asti. Tältä radalta tuliki se mun eka kolomosten nolla ja päästiin vielä matalimmalle palakintopallillekki.



Viimenen rata oli hyppäri. Se oliki jo aika köpöttelyä, mutta nollahan se sieltäki tuli. Aika niukasti tosin, miinusaikaa -0,05 sekuntia. :D Mutta sekin riitti kolomanteen sijjaan eli tuplanolla ja palakinnot kotia! Hyppärillähän koettiin myös semmonen, ehkä historiallinen hetki, että meijän seura otti kolomoisvoiton. Hyvä me!

Hyvä ja etenki innostava kokemus luonnollisesti. Vaikka mää väitän, etten mää mitenkään erityisen varovaisesti reeneihin verrattuna ohojannu, niin tahamialta se tuntu. Menin monella esteellä ite ihan liian pitkälle, eli liian lähelle estettä, ku oisin voinu jo olla menossa etiäppäin. Ajatusta oli tietenki mukana jo tutustuessa vähä enempi ja jotku joskus saavut opit kaiku mielessä; tutustuessa jo kuvittelet ja näät sen koiran, että missä se mennee ku teet mitäki. Ite suoritukset meni kyllä suunnitelmien mukaan, tosin ei niitten, mitä tein tutustuessa, vaan mihin ratanvarrella seisoskellessa vielä vaihoin suunnitelmani.

Meijän kisaporukan maksiosastolla ei välttämättä menny ihan nappiin nää kisat, joten Ricolle olis ollu jäläkipuinneissa ottajia. On se vaan ihime tyyppi. Mää vähä uhittelin (jo ennen tätä valtaisaa menestystä ;), että yritetään vielä kerran kerätä sille SM-nollat, vaikka eihän sillä enää finaaliin noilla vauheilla asiaa joka tapauksessa oo. Mutta olishan se hieno vaikka lopettaa kisaura arvokissoihin täyen kympin ikäsenä.

Vähä sitä mun ajatusta vaimensi se, ku kuulin, että ne nollat onki nykyjään ohojaajakohtasia. Että sitte sen tosiaan pittäis olla mää joka ne kerrää, jos se oon mää, joka sinne ässämmiinki lähtis isoja kisoja harjottelleen. Saahan sitä kokkeilla. Emmää Ricua kuitenkaan viitti kauheesti kiusata, jos ne ei ota tullakseen kohtuuella. Ja näistä eilisistä opin senki, että ei sen kansa kannata kolomia rattaa ottaa. Pyssyy paremmin vauhti eikä käy turhan rankaksi.

- Emäntä

torstai 22. marraskuuta 2012

Vuoristorata

Voi huokaus. Mää jo vähä ehin elätellä toivoo, että Rallin kans vois säästyä terveyshuolilta, kun nuo sukurasitteet (tai niitten puutteet) on ainakin jossakin määrin tiiossa. Mutta ei. Viime viikonloppuna nyppimisen yhteydessä löysin Rallin hännästä tämmösen näppylän.


Mun piti mennä näyttään sitä lääkärille heti maanantaina, mutta meniköhän mun aie kolome kertaa mönkään, ku vastaaotot oli aina peruttu. Tännään vihon aamulla pääsin vastaanotolle, mikä seki meinas tyssätä siihen, että siellä kävi vaan kätteinen. No eipä mittään. Onneks oli luottoo sen verran, että sain käyä nostamassa rahat käynnin jälkeen.

Lääkäri totes heti nyppylän nähtyään, että mastsolukasvain tai syylä. Anna olla ja seuraa. Jos rupee kasvamaan niin Betadine-liuoksella vois töpötellä. Jos kasvaa pituutta niin on luultavasti syylä ja sitte se voidaan hirttää. Jos se on syylä niin niitä voi tulla muuallekki kehoon ja menevät aikanaan ohi, ku tulee niille immuuniksi. Jos se on kasvain ja rupee kasvamaan niin poistetaan.

No kotia sitte vaan, lähes huojentuneena, kunnes avasin Googlen. Löysin mm. tämän lisensiaatintyön. Näin lääketieteestä mitään tietämättömänä rupes kuulostaan aika pahalta. Ton ansiosta se ainaki oli varmaa, että mun hermot ei anna periks vaan ootella ja kattoo. Niinpä meillä onki ens viikoksi ohutneulanäyteaika varattuna.


Jos nyt vähä yrittäis järjellä aatella niin ehkä tässä nyt kannattas ottaa ihan iisisti. Ensinnäki noi kasvaimet on yleensä vanhempien koirien ongelma. Toisaalta jackrusseli ei kuulu ainakaan siihen riskiryhmään, jolla on eniten tavattu niitä pahanlaatusia kasvaimia. Lisäksi noitten pitäis olla harvinaisempia hännässä. Että jospa se on syylä.

Toisaalta sitten taas, mitä kuvauksia oon eri lähteistä lukenu, niin hyvin sopii tohon Rallin näppylään. Mutta turhapa se on jossitella. Ens viikolla se toivottavasti selviää. Jos se on se pirun mastsolukasvain, niin en mä sitä jää katteleen, vaan haluan että se leikataan pois. Ja tutkitaan, että mitä laatua se on.


Tää on taas niitä päiviä, kun mielessä käy, että ei enää ikinä mulle koiraa. Nää huolen hetket on aina niin raastavia. Ja niitähän tällanen vainoharhaatikko saa aikaa pienimmästäki risahuksesta. Ja sehän nyt ainakin on varmaa, että tällä karmalla ei edes lähes ongelmatonta koiraa tuu saamaan ikinä. Aattelin, että nyt ois jo aika hyvät mahollisuudet, kun koiran isää on seuraillu melekeen kymmenen vuotta ja muistaki sukulaisista on ainaki jotaki tietoo. Eikä emäkään ihan uppo-outo koira oo. Mutta ei auttanu ennakointi. Pessimisti ei kai pety.

- Emäntä

Pistetääs nyt loppukevennyksenä vielä isännän ottama salakuva ahkerasta tenttiinlukijasta apureineen.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Näe Minut Tässä

Ralli pääs tännään ekaa kertaa Jänesniemen Elinan koulutukseen. Toivottavasti päästään jatkossaki! Pieni oli tietenki pätevänä, vaikka eihän se nyt ihan niinku elokuvissa menny.

Ensin oli pitkä suora, jossa hyppy-suorahko putki-kääntyvä putki. Vaikka Ralli on jo alakanu ite hakkeen esteitä ja osottaan tulevan putkihullun elekeitä, niin ei se putki vaan niin helepolla löytynykkään. Muutamia toistoja piti ottaa lähempää. Mutta sitte ku huomas jutun niin ei ollu mikkään ongelma mennä pitkälle toisen putken viereen ottamaan vastaan.

Sitte tuli takaakierto-päällejuoksu-poispäinkäännös-liikkuva valssi. Ei suurempaa ongelmaa paitti valssissa, ku en vaan saa liikuttua tarpeeksi rohkiasti ja ajjoisa. Mutta menihän se seki toki lopulta. Aika onnistuneesti tyyppi veti poispäinkäännöksiä. Tais tulla yks kerta ettei tajunnu ja toinen, ku pyörähti jotenki. Ja kerran joskus ehkä 2 kk sitte on sitä reenattu.

Tauon jäläkeen piti olla mun mielestä helepompi juttu. Mutta ennakkotiioista poiketen Ralli rupeski bongaileen putkia. Hyvin irtoo! No sehän ny ei käyny ja niinpä sinne iskettiin verkko putken suulle niin jo rupes korvat aukeen. Mutta sitte, ku välillä sinne putkeen saiki mennä niin ei taas löytyny... Joutu pieni russelipoeka vähä käyttään aivojansa. Täytys ottaa tehoreeniä valsseista, ku ne meinaa tökkiä. Ohojaavasta käjestä palkkauksia ja silleen.

Kamalan nopiasti meni oma vuoro, ku se oli jaettu kahteen 10 minuutin pätkään. Elina kommentoi Marjan kans, että on kyllä ihan niinku isukkinsa toi tyyppi kaikin puolin. Myöhemmin vielä juteltiin Elinan kanssa niin kehui kyllä kivan oloseksi kaveriks ja jakso uskoo, että vauhtia rupiaa löytymään enämpi ku isäpapasta. Tottahan se lämmittää sydäntä. Mutta kuten ehkä oon ennenki sanonu, niin mulle ihan ykkösjuttu on ihan vaan se, että on reenikaveri, jonka kans ei tartte miettiä, että saahaankohan tännään mittään tehtyä vai haist(at)ellaanko vaan. Tokihan mulla on ollu ihanainen Rico-Papa, mutta onhan tää silti vielä eri asia.

Pienestä Pinseripojasta huolestuneille todettakkoon, että tyyppiä ei oo mitenkään unohettu. Luulen, niinku oon jo todennukki, että Rimpula on onnellinen ja stressittömämpi, ku sitä ei revitä joka paikkaan ja vaajita jotaki mistä se ei niin välitä. Luulenpa, että se saa tykkäämiään keittiötokoreenejä nyt Rallin kans reenaamisen myötä enämpi ku ainokaisena. Ja sohvalla ja sängyssä sille on aina kainalossa tillaa eikä rapsutuksistakaan oo tingitty.

Oon mää vähä haaveillu, että jos aika antas myöten niin yrittäsin Riemun kans vähä terästäytyä tuossa tokon reenaamisessa. Että kävis välillä jossaki muuallaki reenaamassa, ku tossa keittiössä. Jos paikkamakuuseen sais varmuutta niin mistä sitä tietää mitä keksittäis...

Muutama noutti vielä itelle päivän annista:

* Ku tullee joku virhe (esim. ohi esteen) niin korjaa se este HETI. Ja sit "alusta" uusiks vasta.
* Se putkissa hömpöttely pittää loppua. Niihin mennään vasta käskystä.
* Kato sitä koiraa!
* Juokse palakan antamisen jäläkeenki just niin tyhymän näkösenä niinku ohojaisit vielä ainaki kaks estettä.

- Emäntä

PS. Jottain videonpätkää saattaa olla tulossa, jos ossaan käyttää jotaki editointiohojelmaa.

PPS. Tämmöseksi reenien kertaamiseksihan se vaan tuntuu pakosti menevän. Ku kameraki vissiin on lomalla.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kesällä Kaikki On Toisin

Ettei tää ploki menis ihan vaan Rallin kehumiseksi niin täytyypä päivitellä vähä Riemun terveyestä välliin.

Riemullehan on menny nyt vuoden toi siedätyshoito. Ja kevväällä päästiin lopettaan kortisoonin syöttäminen. Sillon elläinlääkäri totes, että voi olla hyvin, ettei sitä ennää tartte, kun on toi siedätyshoito jo sen verran ollu. Ja mää uskoin ja toivoin. Turhaan. On siitä nyt jo muutama viikko, ku oli pakko alottaa taas. Silimät alako olla karvattomat raapimisesta ja välillä Riemu joutu jo yölläki herrään raapimaan. Eipä siinä muu auttanu, ku ei siedätysten tihentämisestäkää ollu hyötyä.

En tiiä mahtaako nyt olla niin, ettei toi siedätys kumminkaan tehoo siihen suurimpaan tekijään eli pölypunkkeihin. Kesä meni hyvin, mutta heti ku patterit alako naksuun niin jo rupes Pientä Pinseripoikaaki syyhyään. Eikä siinä mittään. Elläinlääkäri kyllä selvitti mulle tän kortisoonin käytön niin, että ymmärsin, ettei se koiran lyhyen elämän aikana niin palijo ehi tehä pahhaa, ku esim. ihimisellä, joka joutuu sitä syömään vuosikymmeniä.

Ei mua siinä sekkään niin palijo harmita, ettei pääse näyttelyihin eikä muihin virallisiin juttuihin, ku se mitä tuo kortisooninperhana tekkee Riemun käyttäytymiselle. Hyvä ruokahaluhan tuolla on ollu viimevuojet, mutta kiitos kortisoonin, nyt Riemulla on AINA nälkä. Se aiheuttaa pöydille kurkottelua ja ihan kamalaa käyttäytymistä, kun ruokaa/herkkuja on esillä. Ja auta armias, ku Riemu löysi yks aamu lenkillä kokonaisen grillimakkaran! Kyllä mulla joskus oli jotain auktoriteettiä, että sain sen sanomalla luopumaan herkustaki...

Kuten ennenki on todettu niin Riemulla on tarkka kello ja asiajärjestys päivässä. Kortisoonin kanssa se ruuanootusaika tulee aina vaan aikasemmin ja se oottaminen on kuuluvampaa ja kuuluvampaa: keittiö-olohuone välin ramppaamista ja kitinää. Ja auta armias, ku oon erehtyny muutaman kerran antamaan niille vielä illalla jotaki pureskeltavaa niin sehän on kääntyny ny siihen, että vähä ruuan jäläkeen Riemu alakaa kyttäämään herkkukaappia ja ramppaamaan sen ympäristössä...

Vaikka tästä edellisestä selostuksesta ei vois ehkä päätellä niin kortisooni luonnollisesti myös väsyttää. Onneksi kuitenki Riemun lihaskunto säily hyvänä ainaki viime talaven. Mutta sitte se kans pissattaa. Ja mitä kaikkia muuta lie, mitä Riemu-parka ei meille ossaa kertua. Mutta ehkä vielä on toivoo, ettei tää kortisooni olis meijän jokatalavinen ystävä...

Semmonen terveyellinen seikka tässä on kans mietityttäny, että Riemu olis varmaan paras kastroija. Se vois vähäsen vähentää sitä ylimäärästä kohnotusta ja tasapainottaa tunnetiloja. Oisin kai sen varmaan jo tehenykki, mutta siksi sitä oon vetkuttanu, että Riemun kanssa kuitenki on nuo näyttelyt ollu melekeen se ainua harrastusmuoto. Että niille hommille sais sitte sanua paipai. Ronihan pääsi jo joku aika sitte erroon ylimääräsistä takapään painoistaan ja se on kyllä varsin onnellisen olonen. Että eiköhän se päivä tässä vielä koita Riemullekki, kuhan emäntä saa aikaseks.

- Emäntä

lauantai 3. marraskuuta 2012

Sua Seuraan

Tänään oli möllitokopäivä. Riemuki kaivetaan aina epispäivinä ihimisten ilimoille, ja sen kyllä huomaa. Kauheeta kohnotusta.

Tulokset oli jotakuinki sitä mitä ajattelinki, vaikka Riemun kans nyt on aina tietty jännitysmomentti mukana. Ralliin luotin enämpi, mutta sillä alakaa ilimeisesti murkkuikä tms. painaa päälle, ku haistelu tuntus olevan mielusempaa ku tokoilu aina välillä. Mutta tässäpä tuloksia ja selostuksia:

Ralli osallistu mölliluokkaan, jossa sai palkata vaikka "koko ajan". Mölliluokasta semmonen btw, että mikä saa semmoset ihmiset osallistuun mölliluokkaan, jotka on jo ainaki mun silimään kisavalmiita? Tulee meinaan tälläsille tumpuloille meleko häpiä...

1. Luoksepäästävyys: 10. Iskin namia nokkaan, ettei nousis ja hyvin pysy. Eikä siinä ihimisen koskemaan tulemisessa sikäli mitään ongelmaa ainakaan tähän asti oo ollu.

2. Paikalla makaaminen: 9,5. Kaks minuuttia makkoiltiin ja Ralli oli mukavan rauhallinen. Ku oppis vaan ite luottaan siihen. Ei oo helppoo ton toisen touhupään jäläkeen. Kävin palkkaamassa pari kertaa. Puolikas piste lähti siittä, että vaihto lonkkaa vissiin pari kertaa.

3. Seuraaminen kytkettynä: 8. No tässä kohtaahan se tottuus alako mulle paljastua. Eli Ralli kulukee aivan liian kaukana ja edistääki heleposti. Niin kai sitä sitte vaan on hahmotuskyvyssä puutosta eikä tästä reeneissäkään oo huomautettu. Mutta täytyypä myöntää, että hyvin harvonpa sitä on tullu reenattuakaan. Saati sitte nuin pitkää pätkää. Tuomarille eppäilin, että se on ohojaajan persuus niin iso, että pakkohan se on pienen vähä sivvuun siirtyä, että saa sen katsekontaktin... Muutaman kerran jouvuin ihan korjaamaan mm. juoksussa ku lähti meneen omiaan. Mutta juoksua ei varmaan oltu tehty koskaa. Menin siis lelu kainalossa, mutta vähä se meinas se keskittyminen lipsua. Niin joo ja enämpi pittäis rueta ite katteleen sinne etteenpäin. Ja sitä lähireeniä... Eli ihan vaan askel tai kaks. Ja en tiiä tartteeko sen kans rueta perusasennon paikkaaki nyt vielä hinaan taaksepäin.

4. Seuraaminen taluttimetta: 9,5. Joo, keskittyminen oli parempaa, mutta ei kai tää ny ihan näin hyvin todellisuuessa menny. Ehkä tuomari anto tän säälistä, ku rupesin sille inttään vastaan. :) Yhtä kaukana se oli edelleen ja pari korjausta kesken kuvion jouduin muistaakseni tekemään.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10. Oho. En kyllä "koetilanteessa" seurannu numeroita yhtään. Mitenköhän tästä kymppi tuli? Autoin namilla maahan, vaikka periaatteessa osaa jo ilmanki. Mun mielestä maahanmeno oli Ralliks hidas ja sitte maassa se jäi haisteleen jotain. Siittä saatiin käsky palkata aina kädestä, ettei jää maata imuroimaan. No, ehkä me sit vaan kummiski saatiin kymppi...

6. Luoksetulo: 6,5. Tätä en nyt kyllä kans tajua. Vai muistankohan mää ihan väärin. Kun Ralli jäi musta hyvin istumaan ja tuli kohtuullisella vauhilla. Perusasento oli vähä vino, mutta ei siitä kai noin paljo pitäis tippua. Muistaskohan liikkeenohjaaja, että mikä juttu tässä oli?

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6,5. Ei tää menny vieläkään, vaikka on palijo reenattu. Epäröi ja pysähty hitaasti ekasta käskystä, mutta lähti perään. Yritin uutta käskyä ja taas epäröi. Sit palautin sen alkuperäselle käskypaikalle ja siellä se sitte nökötti sen mitä piti. Lisää vaan sitä korvien aukipitämisreeniä.

8. Estehyppy: 7,5. Päätin sit ottaa epiksissä käyttöön tän uuden kikan, mitä meille reeneissä joskus ehotettiin. Eli laitoin kosketusalustan toiselle puolelle. Lähti hyvin ja pysy alustalla, mutta se nokkiminen meinaa tulla tähänki. Ja ei sitte ihan paikallaan jaksanu ootella, ku oli vähä hämmentävä uus tilanne. Ohjeeks saatiin jatkaa lelun kans irtoomista ja lisää kestoreeniä alustalle.

9. Kokonaisvaikutus: 9. Pääsääntösesti Ralli teki töitä mun kans, mutta haistelua oli vähä turhan paljo. Ja mun pitäis kuulemma olla ilosempi ja kuumentaa sitä lelulla tekeen säpäkämmin. Se on mun perustokovamma, että yritän enämpi rauhottaa vaan keskittyyn namin kans...

Yhteensä 169 pistettä ja sijotus 2/4. Vallan mainio tulos tietysti, mutta toi seuraaminen nyt harmittaa. Ehkä vaan pitäis reenata.

Riemun ilmotin taas alokkaaseen, vaikka aina häpeen sitä, ku mölliin kai se kuuluis. Alokkaassa sai palkata liikkeitten välissä. Riemu teki suunnilleen samanlaisen tuloksen ku aiempinaki möllitokokertoina. Perusriemua.

1. Luoksepäästävyys: 10. Pomppas kyllä ylös intopiukkana, ku joku tuli kattoon Pientä Pinseripoikaa.

2. Paikalla makaaminen: 7. Nollahan tästä ois kuulunu tulla. Pihalla joku teki jotaki ja vierustoveri vähä muris niin hyppäs pystyyn ja haukahti oikeen mahtipontisesti pari kertaa. No oltiinpahan kunnon häiriönä muille... Sitte ku palautin sen, niin oli vissiin sitä mieltä, että eiköhän tässä jo makkoiltu ja rupes hinumaan sammakkoasennoilla etteenpäin... Että huumorihommiks meni taas, vaikka on vähä tätä yritetty reenatakki.

3. Seuraaminen kytkettynä: 7,5. Haahuiluahaahuilua ja kaupanpäälle haistelua. Sain kuulemma pointsit siittä, että en yrittäny korjata asiaa hihnasta vetämällä vaan asenteella. Pari kertaa jouduin korjaamaan oikeen isommin, mutta hengissä selvittiin.

4. Seuraaminen taluttimetta: 8. Vähä parempaa ja vähä vähemmän haahuilua, mutta liikaa kummiski. Ainaki yks isompi korjausliike. Mutta häntä kuulemma heiluu koko ajan, että ainaki jollaki on hauskaa. ;)

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7. Ite maahanmeno oli muistaakseni aika hyvä ja nopee, mutta sitte oli niin mielenkiintosia hajuja, että ne vei ajatukset mukana. Ja palatessa hyppäs istumaan melekeen heti, ku kerkisin viereen. Sieltä se vaan tulee, vaikka kotona reenatessa en just ton ennakoinnin takia koskaan pyyä sivulle vaan palkkailen maahan ja vapautan.

6. Luoksetulo: 10. Taattua Riemu-laatua. Jäi tällä kertaa oikein istumaan ja ootti tarkkaavaisena. Ja käskyn jäläkeen täysiä mun luo. Perusasento oli vähä vino, mutta ilimeisesti muu suoritus vakuutti tuomarin.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8. Jäi hyvin seisomaan, mutta ku annoin palatessa vielä seisokäskyn niin näpähti sivulle heti, ku viereen kerkesin. Korjasin ylös niin Riemu päästi oikeen teatraalisen vinkasun, että kattokaa nyt ku mua niin kovin kohdellaan kaltoin. Tuomari epäili, että Riemu sekotti mun käskyt, ku on niin samanlaiset (seiso-sivu). Ite kyllä luulen, että se ennakointi sieltä vaan reeneistä huolimatta nousee.

8. Estehyppy: 9,5. Tätä oli tehty viimeks kesäkuussa eellisissä epiksissä. Riemu meinas jo ootellessa karata hyppäämään, että hyppyyn lähössä ei sikäli ongelmaa. Sehän se on, ku sitä ei oo opetettu kunnolla, niin kääntyy ihan liian lähelle estettä takaspäin. Mahtoko se tässä malttaa sivulle-käskyä sitte, ku noin pisteitä ropis?

9. Kokonaisvaikutus 8. Vähä levotonta ja haistelevaista meininkiä, mutta mielelläänhän toi sit tekee, ku vauhtiin pääsee.

Kokonaispisteet: 165 ja sijotus tais olla 4/5. Vaikka muuta muistelin, niin täähän olisi meijän eka ykköstulos. Ja aiemmin on aina nollattu joku liike. Vaikka niinhän kyllä nytki ois pitäny paikkamakuun nollautua... Tuomari harmitteli, että ku sais siihen seuraamiseen sen motivaation, niin ois ihan jees muuten. Mutta mistäpä sen siihen sais... Ehkäpä se mun Riemun (taka)pään menoks suunnittelema kastrointi vähä vähentäs haisteluntarvetta?

Ihan hauskaa oli ja ainahan tuosta erilailla pääsee käsitykseen, että mikä vielä kaipaa reeniä ja mikä ehkä on jo ok. Nyt on pari väsynyttä koirapoikaa täällä, ku episten päälle saivat vielä pienet pihairrottelut karvapoikien ja Ricon kans.

- Emäntä

PS. Ralli pääs perjantaina isojen poikien tokoon paikkaamaan Ronia. Se on nyt keksiny, että ei sitä kapulaa voikkaan ottaa suuhun vauhtinouossa, vaikka liike oli jo melekeen valmis ja pitoreenissä ottaa kapulan suuhun ilman mun suunaukomisia. Se jäi sit reenaamattomaks ja takapakkia tuli. Muuten tyyppi oli pätevä.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Liianko Helppo

Rallikaisella on ollu meleko tiivis reenitahti viikon sissään noin meijän normaaliin kerran-kaks viikossa tahtiin. Lauantaina reenailtiin ProCaniksella agilityä. Ohojelmassa oli saksalainen ja niistopersjättö. Jäläkimmäinen meni aikalailla kerrasta. Ralli on ton niiston sissäistäny niin hyvin vaikkaki meleko vähällä reenillä, että ei siinä joku persjättö tunnu ennää missään päälle. Saksalaiset oli vähä haasteellisempia.

Saksalaisessa haastetta auheutti nimeommaan se hypyn hyppääminen. Eli päällejuoksuja tarttis vielä lelua tiputtelemalla välillä reenailla. Ja mun täytyy muistaa se katseen kohta siinä hypyllä, koska yllättävän palijo se vaikutti. Eli jos unohuin kattoon koiraa, niin ei varppina hypänny. Sitte ku se katse oli siinä aputeipissä, jonka kohalle se koira haluttiin niin alako tulla tulosta, vaikka emäntä meinaski sotkeutua lyhhyisiin jalakoihinsa.

Lisäksi päästiin kokkeileen (säätyvää)rengasta ja se meni ihan mukavasti. Hihnassa pijin ja pallo oli houkuttimena. Koska reenaajia oli vaan kaks niin ehittiin jonku aikaa nokkimistaki reenaileen uuessa paikassa, nimittäin A:n alaosassa. Nokkiminen tullee kyllä jo oikeen hyvin ja paikkaki alakaa löytyä omatoimisesti, mutta Rallin katse kyllä on aika tiiviisti mua kohti. Pittää muistaa ensinnäki se, että nokkasusta palakkaa sinne "ulukopuolelle" saman sätteen verran, ku mitä se nokkastessa on mua kohti. Ja vappautukset sais tulla aina vasta, ku kattoo namikipolle.

Sunnuntaina ajeltiin taas Mouhijärvelle ja vuorossa oli toko. Ralli on kyllä tykästyny paikkaan jo pelekän tokon kans, mutta nyt tuo ykski agility nosti selekeesti sunnuntainki virettä hallissa. Kuhan ei ala turhan kuumana käyä... Reenattiin luoksetulua niin, että avustaja syötti namia koiralle ja silti piti malttaa tulla. Aika haastava, mutta rupes onnistuun. Vitsi, pittäis muistaa tehä tätä kotona ja aina ku mahollista erilaisissa tilanteissa! Myös Riemun kans...

Toiseks reenattiin merkkiä: pallo merkin taa ja lähetys. Välillä hämyjä, ettei sitä palloo sit ollukkaa siellä. Pätevältä kaverilta tääki meni vallan hyvin, vaikka aluks kierroksia oliki niin, ettei meinannu paikalla istuminen pallon viennin ajan onnistua.

Lopuksi tehtiin häiriössa sivulle tuloo. Ensin oli leluja "matkan varrella" tai häiriköllä ja lopuks mun vasemmassa käjessä sivulle ojennettuna. Lelut "vähä" hämäs Rallia, mutta houkuttelemalla se sit hoksas jutun, että liki saa tulla, mutta lelut pittää jättää. Reeniä vaan, ja omasta häiriökäjestä se palakka aina oikeelle niin, ettei kääntyis niin sitä lelua kohti perusasennossa.

Ilimeisesti kaveri oli taas pienessä mielessään pohodiskellu tuota saksalaista. Tehtiin sitä nimittäin eilen omissa reeneissä ja nyt siinä ei ollu ongelmaa. Paitti, että emäntä on liian ihira eikä kerkiä alta pois niin Ralli vilesti aika monesti mun ja esteen välistä jo seuraavaan putkeen, jos olin vähänkä myöhässä. Ittelle siis tekniikka kuntoon niin hyvä tullee. On se vaan ihimeellinen epeli; motivaatioo riittäis melekeen loputtomasti! Niin taitava ja nopiasti oppiva, että mahanko mää pysyä sen perässä pian?

- Emäntä

PS. Tulipas nyt sitä mun viimeks arvostelemaa reenitekstiä ihan hupsista vaan... Ehkä mää oon aliarvostanu reenipäiväkirjoja. Johtunee siitä, että Riemun kans se reenaus on ollu mitä on ja Ricon kans kehitystä on tapahtunu lähinnä omassa ohojaamisessa (jos on) ja eihän siittä kai kuulu kirjotella? :)

perjantai 26. lokakuuta 2012

Ensilumi

Täällä on saatu nautiskella meleko talavisista fiiliksistä viime päivinä. Ralli on ollu lenkillä ihan onnessaan jo pienestä määrästä lunta. On tehny jotain omia kiihytysharkkoja ja osottanu muutenki, että mää haluan lumeen KAAHAAMAAN! Riemu ei varmaan oo joutanu koko lumiasiaa rekisteröiä omilta hössötyksiltään. Tänään onneks kuitenki järjesty tilasuus molemmille päästellä oikeen kunnolla, ku käytiin Ricolassa ulukoilemassa.

Ralli käyttää kyllä tehokkaasti noi vappaana olemiset. Se ei oikeestaan pysähy hetkekskää, vaan juoksee millon kenenki perässä tai juoksuttaa muita lelua pimittämällä. Sitte tietää, että tyyppi alakaa olla väsyny, ku se jää vaan nakerteleen leluansa johonki.


Mutta mun on pitäny jaaritella noista meijän agilityreeneistä jo pitemmän aikaa. Omaks mahollisesti tulevaks muistinvirkistykseksi lähinnä. Omasta mielestäni ku nää reenikertomukset on aika tylsää luettavaa. Mää en ehkä oo vielä tarpeeks proo-tasolla ymmärtääkseni niitten hienoutta noin muuten.

Ralli on ny teheny kaikkia muita esteitä paitti Aata. No kontakteja ei luonnollisesti kokonaisina ja rengastaki vaan muutamia kertoja, ku meillä ei oo ihan maahan asti säätyvää rengasta. Niin ja keppejä vinoina ja pari kertaa nyt ihan vasta verkkojen kans. Eniten on luonnollisesti reenailtu hyppyjä ja putkia. Tyypistä on hyvää vauhtia muotoutumassa putkifanaatikko. Mutta esim. maanantaina se kuitenki osotti keskittyvänsä ja olevansa kiltti, kun selvisi jonkuasteisesta putkiansasta.


Ohojauskuvioitahan me ollaan niitten hyppyjen ja putkien kanssa reenailtu melekeen alusta pittäin. Ihanihan aluks, ku oltiin vaan menty lujaa paikasta toiseen, ne ohojauskuviot tuntu Rallista kamalan tylsiltä ja masentavilta. Nykyään se on ehkä jotenki hiffannu, että ne kuuluu siihen juttuun ja tulee niihinki ihan kivaa vauhtia. Mutta tietysti kovaa meneminen putkesta putkeen on ihan parasta.

Mitähän kaikkia me on reenattu? No ainaki valssia tietenki, mutta oikeestaan yllättävän vähä. Se me on saatuki ittenäiseen tekemiseen reenattavaksi. Ralli ei aina oikein hahamota, että mille puolelle sen pitäis valssissa tulla. Tähän ongelmaan auttas tietysti ensinnäki, että niitä valsseja tekis enämpi, mutta sitte ois tarkotus tehä myös semmosia "kädenvalintareenejä". Eli jotakuinki ensin niin, että koira jätetään paikalle ja sitte mennään jonku matkan päähän kuttumaan ja palkataan oikeelle (ohjaavalle) puolelle tulemisesta. Jos mää oikein ymmärsin.

Takaakierto on ollu meiän ekoja bravuureita. Pakkovalssi menettelee, mutta siinäki on vähä valssin kans samaa ongelmaa. Päällejuoksu onnistu ensiyrittämällä huipusti ihan vahingossa, mutta kyllä siinä reenaamista vielä riittää. Semmosessa kohassa, missä mennään lujjaa ei välttämättä huvittais hypätä mittään kummallisessa asennossa olevia esteitä välissä.


Poispäinkäännös oli vähä haastava, mutta rupes seki onnistuun. Ei sitäkään tosin oo taiettu yhtä reenikertaa enämpi harjotella. Sylkkäriä on lähinnä "kuivaharjoteltu". Takanaleikkauksia on ehkä tullu tehtyä joskus putkella, mutta ei varsinaisesti muuten.


Reenattavaksi pitäis varmaan seuraavaks ottaa ainaki persjättö ja saksalainen, koska niitä on tullu noitten muitten kans käytettyä aika usein. Ja onhan niitä muitaki kaikkia jänniä juttuja, mutta ne tullee sitte ajallaan. Ehkä tärkeintä olis, että saisin itestäni irti mennä sinne reenaan sen suunnittelemani toisenki kerran viikossa...

Huomenna mennään Rallin kanssa kuokkimaan ProCaniksen agireeneihin. Tein siis vaihtarit yhden tutun kanssa, joka ei pääse omalle kurssilleen. Hauska nähä, miten Ralli toimii siellä. Hallihan on tuttu, mutta agilityä ei oo siellä tehty. Mahetaanko osata mittään, ku kurssi on kuitenki möllitasonen? Ja parin viikon päästä ois tarkotus päästä Jänesniemen Elinan oppiin. Mukava kuulla Elinan kommentit Rallista myös. Vaikka eipä silti, meiän oma valkkukin on vallan pätevä ja riittäis meille ihan hyvin! ;)

- Emäntä

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Komia On Aina Komia

Meitsi pääs tänään pikakeikalle Turun KV -näyttelyyn. ROP-pentuinnossaaan emäntä joskus pisti ilmon menemään. Viime viikon se on hermoillu, ku tajus, että sielä on miestuomari. Mää ku meinaan joissain tilanteissa vähä arastella nuita ukonköriläitä. Emäntä käytti kaikki tilanteet hyväks ja tokossa ja maanantaireeneissä pyys miespuolisia reenaajia kopeloimaan mua. Ne meni hyvin ja nuolin niitten naamat, mutta eilen meillä kävi vieraita, niin niitä taas piti alakuun väistellä. Joku aika siinä meni arastellessa, mutta lopulta tais olla kaikilla puhtaat nenät. Ja etenki nuijen pienen kummityypin korvat piti putsata! Se kummallisia ääniä pitävä, kiikkerä kääpiökaveri oli varsinki aika hassu. Meinasin vallan riehaantua siitä ja se musta. Pienen säpsimisen jäläkeen pikkuihminenki piti käyä lipostelemassa ja kyllä meinaan vierailun jäläkeen meikäpoikaa nukutti!

Mutta siihen näyttelyyn. Emäntä ei oikein tienny mitä oottaa, mutta asetti rohkeesti tavotteeksi EH:n. Eikä joutunu pettymään tietty. Mähän oon kulmakunnan kommein kolli. Tuloksena oli ERI. Emännän mukkaan käyttäyvyin taas varsin mallikkaasti. Tuomari kopeloi ja jutteli ja käänteli ja väänteli aika paljo. Vähä mää nojjauvuin emäntää kohti siinä pöyällä, mutta en varsinaisesti yrittäny päästä käsittelystä pois. Tuomari tuntu ihastuvan mun päähän ja etenki mun "peukalonjälkeen ottassa". Muutenkin kaikki kuulosti olevan kohallaan, mitä ny heikolla ruottillani ymmärsin, mutta mun hieno kipparahäntä sitä vähä häiritti. Tässäpä emännän suomennosyritys:

"Erittäin kaunis pää. Sopivat kulmaukset. "Peukalonjälki päässä". Sopiva kroppa. Hyvä tilavuus. Hyvä hännän kiinnitys. Selän päälle taipuva häntä. Hyvät liikkeet."

Kirjuri ei ihan pysyny tuomarin mukana, koska mun mielestä tuomari kommentoi myös hampaat vahavoiksi ja purennan oikiaksi. Korvat oli ymmärtääkseni kans hyvät, vaikka emäntä välillä napisee, etten kuuntele tarpeeks tarkkaan. Lisäksi se mainitti ainakin turkista jottain, hyvvää kai. Oli kyllä just hyvä, kiva miestuomari näin näyttelyuran alakuun. Ei "kaatunu" heti mun päälle ja kopeloi muutenki sopivasti ja jutteli mukavia, vaikka sitte ruottiksi.

Junioreita oli viis, joista me sijotuttiin neljänneks. Eelle meni kaikki karkeempikarvaset ja tuhdimmat tappaukset. Ja niin emäntä kyllä etukätteen arveliki. Mutta mää oon palijo mieluummin tämmönen karvaton sporttiversio! Ehkä me kuulemma silti uskallettaan asettaa näyttelytavotteeksi, että saatais se joku SA jostain. Samahan tuo mulle, jos joka näyttelyn jäläkeen saa yhtä komian rustoluun kotona palakaksi!

- Ralli



maanantai 15. lokakuuta 2012

Minne Katosi Päivät?

Oon kirjottanu, tai ainaki yrittäny kirjottaa koko päivän, joten enää tulee vaan kuvia. Kamalia, yli- tai alivalottuneita, tärähtäneitä ja väärin kohistuneita kuvia. Kyllähän mun teknisesti pitäis tietää edes jotain valokuvaamisen perusasioista, mutta mun pitkäjännitteisyys yhistettynä koirien kärsimättömyyteen... Ehkä mää vielä joskus meen jollekki kurssille.














- Emäntä

lauantai 13. lokakuuta 2012

Muotitietoinen vol.2

Rallikin sen tietää, että paisley -kuvio on muotia tänä syksynä:


Täällä sitä vaan yritetään saaha kandi alakuun. Ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu. Ja tiheemmin ilmestyviks blogiposteiksi. Tai sit ei.

- Emäntä

torstai 27. syyskuuta 2012

Pakko Päästä Pois

Ah, ihana sadesää jälleen. Eiku ihan oikeesti. Tällasella kelillä saan olla ihan rauhassa. Riemua ei kiinnosta ulos lähtö eli se ei oo heti aamusta ramppaamassa makuuhuone-etteinen väliä vaativana. Ja niinku sunnuntain sadetakkijengin lenkillä totesin; kyllä sateella ulukoilustaki voi nauttia. Eikai siinä voi ku hymmyillä, ku Rallilla napsahti lätäkkölaukka päälle ja hetken päästä Riemuki ylty kurraa roiskuttavvaan takaa-ajoon. Siihen ku lisätään teini-iän maalaismaisema niin avot. Tunnelmaan sopi oikein hyvin vanhan ystävän muistelu, jonka satulassa niitäki pellon reunoja joskus tuli tallattua...

Mutta munhan piti kerranki kirjotella jotaki meijän reenailuista. Alotetaas vaikka Riemulla, joka on saanu oman osansa keittiötokoiluista. Rallin kans "oikeesti" reenaamisesta rohkaistuneena päätin kokeilla Riemulle tokokapulan pion opettamista pakottamalla. Kai sitä on tyhymä tai hullu, ku jo etukätteen ossaa arvata, että eihän siittä mittään tuu, mutta yrittää kuitenki. Nimittäin siittähän ei tullu yhtikäs mittään. Toihan joutuu ihan tolaltaan, jos sitä yrittää pakottaa mihinkään. Opinhan mää sen jo pentuna (siis kun Riemu oli pentu :), että esim. selälleen sitä ei voi kääntää ollenkaan. Rupes meinaan löytyyn vähä terävyyttäki, joten päätin aika nopeesti lopettaa sen taktiikan.

No onneks Riemu ei siittä sen suuremmin traumatisoitunu, vaan jatkettiin sitte pitoreenejä sheippaamalla. Se menee muuten hyvin, ja kestooki olis, mutta mikäs se sen mukavampaa, ku alkaa pureskeleen sitä kapulaa. Täytyy kysyä joltaki apua tohon ongelmaan ennen jatkoreenejä.

Rallin kans on tahkottu seuraamisesta seisomista. Ensialkuun sitä ruettiin tekeen perinteisesti peruuttamalla ja namin heitolla. Joo, se meni ok. Mutta sitten, ku sitä ruettiin kääntään sivulla seisahtumiseksi niin eipä tullukkaan mittää. No seuraavaks kokkeiltiin seisahtumisen opettelua ihan siittä oikeesta asennosta viereltä heittämällä pallo oikeella käellä taaksepäin. Joo, pallohullu on pallohullu ja niinhän se rupes, vaan keskittyyn siihen leluun, eikä ollenkaan siihen pysähtymiseen. Nyt me sitten palattiin peruuttamiseen. Kotiläksynä ollaan treenailtu istu, maahan, top käskyjä peruuttelemalla ja naksuttelemalla ja tavotteena on saaha se keskittyyn siihen käskysanan kuunteluun. Sunnuntaiks olis tavote, että käskyt menis perille kädet selän takana ja sitte jossain vaiheessa vois vaikka taputella käsiään ja käskyt menis läpi.

Mää en tiiä, että yritänkö mää vaikeuttaa liian nopiasti vai hittaasti, ku aina vaan tuntuu tulevan takapakkia. Nyt top-käsky kyllä onnistuu, mutta maahan on ihan hukassa ja istu vähä niin ja näin. Täytyy palata siihen, että ite pysähyn sen käskyn ajaksi. Siks mää mietin, että etenenkö liian hittaasti, ku tuntuu, että Ralli jää niin kovin kiinni niihin auttaviin käsiin, eleisiin ym. Tai ehkä se ei ookkaan niin hyvä keskittyyn, ku oon aatellu?

Agilityn parissa on pikkuhilijaa oteltu uusia ohojauskuvioita, viimesimmäks pois päin -käännöstä. Kontaktit etenee hittaasti, ku kukkaan ei reenaa niitä. Nokkiminen kyllä käy, mutta oikeen paikan löytäminen kontaktilta tuntuu olevan ihan toivotonta. Vinokeppeihin lisättiin maanantaina ohjurit. Ensin ne tuntu Rallista aivan ällöttäviltä. Valkku oli just sanonu, että no voivoi eihän sille sitte mitään voi, niin Rallipa päättiki yhtäkkiä jättää koko systeemit ihan huomioimatta. Pätevä tyyppi! Jonkun ajan päästä voi siis olettaa pääsevänsä reenaan keppejä iliman hihnaa. Eteneminen tapahtuu näin kerran viikossa reenaavalla hittaasti, mutta kai sitä silti tapahtuu. Ehkä hallikausi innostais yhen itsenäisen reenikerran lissäämiseen per viikko...

- Emäntä

Lakananvaihtajan pikku apurit:


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tänään Ei Huvita

Hiphei... Eilen oli seuran SUURI agilitypäivä. Aamulla tuli vettä, mutta päivällä onnneks tuli vaan kymmenen minuutin kuuro. Muutenhan en ois lähteny mihinkään kotua kakluunin lämmöstä. Tännään taas on just vähä semmonen päivä.

Mutta siittä eilisestä. Se oliki kummallinen tapahtuma. Nimittäin ekalla ratalla isäntä, siis isäntä meni mun kans. Se rata oli naurettavan heleppo, mutta eihän sitä ny ihan puhtaasti viittiny mennä. Tein perinteiset pannastavapautumiskeikat kattelemaan, että ketä täällä on. Sitte menin puoli rattaa niinku isäntä viittoili. Yhtäkkiä huomasin, että siellä semmonen täti seiso pöyällä kamera käessä. No mää aattelin, että se varmaan haluaa musta lähikuvan, niin kävin sitä moikkaamassa. Loppuratan menin taas isännän mieliks.

Isäntä meni Roninki kans, mutta Lucan isäntä se kuulemma kuitenki harjas koko kisan Ronin kans sen jäläkeen, ku se eka vähä reenas Reinolla. Se oli vissiin joku huumorirata. Vaikka mulle kaikki ratat on huumoriratoja. Sen osotin emännän kans. Emännällähän on ollu tässä jo pari kessää tavotteena tehä mun kanssa epiksissä nolla. No se sitte päätti muka huijaamalla tehä sen nollan ja ilimotti mut mölliratalle medeihin. Pah. Haistatin sille peet. Siittä ois videomatskuaki, mutta emäntä ei sattuneesta syystä halua sitä esitellä.

Ralli on kyllä ihan nösverö. Se pääs ekaa kertaa oikeen kisaamaan, ku siellä järkättiin semmonen putkiluokka. No toi hikarihan veti sen ratan kaks kertaa puhtaasti läpi ja sijottu viienneksi. Emäntä jotaki vaahtos, että se oli muka tosi hyvä sijotus, ku samassa kisassa meni kaiken kokosia koiria. Että ne muka oli jotaki isoja koiria vissiin vaan, jotka Rallin voitti. Ihan sama. Mutta kai noi sen videot tähän kummiski pittää laittaa.

Rallin ihka eka episkisa:


Uusintakierros:


Emännällä oli joku kunnonkohotuspäivä ilimeisesti. Se köpötteli kaks rattaa myös Ricon ja Reinon kans. Rico hyppi vähä kontakteja oman tahon mukkaan, mutta päästeli taas pitkästä aikaa meleko vauhilla. Reiskan kanssa ne vielä voitti avoimen maksit. Että hyvähän tuo oli, ku pijin sitä vähä maan tasalla. Jos se ois vielä sen nollansa mun kansa saanu, niin tiiä miten ois ylypistyny. Näppäytin sitä vähä silläki, ku menin isännän kans paremmin. Ehkä se nyt taas antaa mun vähä olla rauhasa ja keskittyy tuon penikan kansa hössöttään. Paitti, että keittiötokotemppureeneistä määki haluan osani.

Taijanpa mennä kaivautuun peittojen keskelle noitten sänkyyn. Sen verran harmaalta ja satteiselta näyttää pihalla. Olihan tuossa aamulenkissä jo tarpeeksi sietämistä. Että satteista syyssunnuntaita vaan kaikille!

- Riemu

PS. Kiitos Kirsille tunnustuksesta!

torstai 6. syyskuuta 2012

Ota Kuva

Koulunalakulamaannus iskee niin, että turha edes yrittää mitään jäsenneltyä selvitystä yhtään mistään. Kaikki kurssin vetäjät vaan kaataa kottareilla tekemistä reppuun ja töitäki on vielä neljä päivää jälellä. Muutamana aamuna oon onnistunu kasteleen itteni noita kahta lenkillä perässä vetäessä niin, että sukat on saanu vääntää kuivaks kotia tullessa. Niin ja Pienen Pinseripojan saa tunnetusti pakottaa pihalle noilla keleillä.

Onneks nyt on ollu vähä aurinkoistaki. Yllätin itteni pitkästä aikaa kamera käessä. Ja saahan se keli vähä tätä melankoliaa hälvennettyä ennen sen täyttä päälle iskeytymistä, joka vanhoista merkeistä päätellen tapahtunee tässä parin viikon sisällä...

Mutta että kuvia siis, kun ei muuta. Voishan sitä kaikenlaista jauhaa reeneistä ja muista, mutta ehkä sitte joskus. Jos sillonkaan.

Luca tarkkailee tilannetta



Fiksun olonen ilime


Akrobatiaharkkoja




Pyhää Olaviako lie tähyileepi


maanantai 27. elokuuta 2012

Olen Kaunis

Meillä oliki oikeen näyttelyittentäyteinen viikonloppu. Kuvia nyt sitte ei montaa tullu, ku ei kumpanakkaan päivänä tullu kamera mukkaan. Mutta tässä näitä tuloksia.

Lauantaina Pirjo Aaltonen arvioi Riemua seuraavin sanakääntein:

Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvät mittasuhteet & luusto. Vahva pää, joka voisi olla hieman pidempilinjaisempi. Hyvin kulmautuneet raajat. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu sivusta hyvällä askelpituudella. Hyvät liikkeet edestä ja takaa. VAL-ERI,SA, VAK3.

Riemu pääsi samalla reissulla, paitti nauttimaan ainokaisena olemisesta, niin myös valokuvattavaksi veljenpojan kanssa ja leikkisetäksi siskonplikalle. Kotimatkalla tyyppi pilikki oikeen lahjakkaasti. Ricolassa pienet rallattelut Rallin ja muitten kans, kotona ruoka ja ah, kyllä oli autuaat unet Pienellä Pinseripojalla!

Sunnuntaina Rimpula edusti isännän kanssa seuraavin laatusanoin kuvailtavasti, Gunnel Holm:

Hyväntyyppinen valio. Hyvä runko. Pään pituus hyvä. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Vinot silmät. Hyvä luusto. Hyvät värit: erinomainen tan-väri sekä erinomainen musta väri. Hieman leveät eturaajojen liikkeet. VAL-ERI


Koko tuntu nyt olevan kynnyskysymys, vaikka mitattaessa Riemu rotumääritelmän mittoihin meniki. Holmin mielestä Riemu oli liian iso. Pari vuotta sitte, ku kilipakumppanit oli erit, Riemu oli aina se pienin... Riemu pääs edustaan myös kasvattajaansa kolmen punasen kans ja erottu kyllä joukosta kaikin puolin. Punaset kun oli kaikki samasta pentueesta. Kyllä sillä porukalla (ROP ja VSP koirat mukana) silti KP irtos.

Ei oo eka kerta, kun ollaan oltu samana viikonloppuna tai ihan lähekkäin kahessa eri näyttelyssä ja oon naureskellu arvostelujen ristiriitoja. Tällä kertaa Aaltonen toivo pitempää päätä ja Holmille se oli hyvän pitunen. Muita tämmösiä on ollu mm. sukupuolileiman osalta. Niistä vaan käy niin todellisesti esille se, että arvostelu on aina tuomarin oma mielipide siittä, miltä jonku rodun pittäis näyttää. Ja Holmhan on arvostellu Riemua ennenki. Se arvostelu löytyy meijän heitteille jääneiltä nettisivuilta.

No mutta sunnuntainahan mukana oli sitte Rallikainen ekassa ja vikassa pentuluokassaan. Paikalle oli saapunu yhteensä kuus pentua (3+3). Vuoroo ootellessa mää aattelin, että hyvä, mää kerkiän ite Riemuaki esittään, mutta toisin kävi. Ekaks tuomari yllätti sijottamalla meijät ekaks uroksista ja sitte vielä ROPpi päälle! Mun pienen?! No tässäpä vapaasti suomennettuna, mitä tää täti, Andela Ban, Rallista loihe lausumahan:

8,5 kk vanha. Erittäin kaunis pää. Oikea purenta. Kaunis ylälinja. Erittäin hyvin kulmautunut. Erittäin hyvät liikkeet. Erittäin hyvä turkki. Hyvä temperamentti. Tällä hetkellä hieman liian lihava. Erittäin lupaava. ROP-Pentu, KP


Mulla varmaan loksahti suu auki ku se emäntä rupes Rallin selkänahkoja nosteleen ja sano, että kilo pitäis ottaa pois niin ois elegantimpi. Siis täh? Kilo? No joo, jätän kommentin omaan arvoonsa. Rallilla tuntuu varsin hyvin kylkiluut ja jopa näkyy. Mutta tiiän kyllä, että ton kohalla täytyy olla painon kans tarkkana. Ne geenit!

Ralli käyttäyty tosi hyvin. Kehän laialla ois tietenki pitäny päästä leikkiin toisten koirien kans. Ja ryhmässä juostessa takana tulleen lelunvingutus "vähä" häiritti omaan juoksuun keskittymistä. Mutta pöyällä oli rohkeesti ja anto tutkia ittensä ku vanaha tekijä. En tiiä onko se tapana näitten pienempien rotujen kohalla, mutta mun makkuun tuomari kyllä kopeloi ja kähmi aika kovakourasesti. Nosteli hännästäki. Ei Riemu kyllä ihan tommoseen taitas taipua.

Eipä tässä voi olla ku tyytyväinen. Rimpukka ei ollu unohtanu tota hommaa ja pieni osas sen luonnostaan. Täytyy vaan sen kanssa päästä ihimisten ilimoille ja harrastaa sitä kopelointia, ettei siittä tuu samanlaista ärrimurria ku isästään. Niin ja että siittä ei tulis mittään vouhkaajaurosta. Meinaan meinas kaveri tuolla muutamalle itteensä parikytäkertaa isommalle jotain mutista, mutta sai kyllä välittömät palautteet multa.

Näyttelyitten osalta Riemu jää taas tauolle, että nään miten noi allerkiat tänä vuonna menee. Silmät tuntuu jo vähä rähmivän. Jos syksy menee hyvin niin alakuvuojesta vois käyä jossain. Ja sitte tarttis sinne ulukomaille lähtiä, jos jotaki titteleitä niinku vielä tavottelis. Rallin saatan ilimottaa nyt syksylle johonki tässä "voitonhuumassani". Pallautuupahan sitte takas maanpinnalle, ku joutuu virallisseen luokkaan.

- Emäntä

lauantai 18. elokuuta 2012

Mustaa Ja Valkoista

Hupsista. Kesä vaan kuluu, eikä aikaakaan, ku saan taas vaihtaa virastossa istumisen luennoilla istumiseen. Huokaus. Emmätiiä, mutta kai sitä lomaakin ois ollu kiva pitää... No mää elän siinä toivossa, että jos vaikka pääsisin kandin valmiiks saamisen jälkeen keväällä ihan ulukomaille! Mieluiten Italiaan...

Kesä on menny kohtuullisen nopsaan ohi. Rico-papan kesäpäivän jäläkeen ei oo juur tapahtumia ollu. Paitsi viime viikolla vika M&M Cupin osakilipailu. Eipähän me Riemun kansa vieläkään sitä tavotetta saavutettu, että se nolla ois epiksistä saatu. Viime viikolla tyyppi oli taas ihan "haista sinä emäntä ite" -fiiliksellä mukana ja sitä myötä omatki tunnelmat oli aika kakat. Taas kerran puntaroittin mielessäni sitä, että jos vaan antas Riemun kans olla. Muttaku alakukesästä ja viime Cupissaki se meni vallan mainiosti. Noi pudotukset on vaan niin kovia. Onneks seura järkkää vielä yhen neljän kisan epispäivän syyskuussa 22. päivä, niin vois vielä kokkkeilla.

Onneks mukana oli Ralli the hyvän mielen lähettiläs. Treenailin sen kanssa vähän näyttelyhihnassa oleilua ja pari tuttua kopeloitti sen. Meillähän on viikon päästä näyttely, eikä päästy yhteenkään mätsäriin treenaamaan, niin otin hyödyn irti toisenlaisesta koiratapahtumasta. Näyttisreenien lisäksi Ralli teki vähän putkee ja hyppyä. Sillä on alakanu vauhti kiihtyyn, kun löysin sille oikeet palkkausvälineet eli vinkupallon. Tai siis kaks, että saa heitellä niitä. Ja on sitä seki sytytelly, kun oon pitäny kattelemassa, ku muut menee. Reiskan, Ronin, Lucan ja isäpapan meno tietysti kiihyttää eniten. Riemun menua seuraillessa on ehkä enämpi kyse mustasukkasuuesta.

Mun näyttelyilmouhkapelissä kävi just niinku arvasin. Molempien poikain kehät on varmaan just eikä melekeen sammaan aikaan. Täytyy ettiä händleriä toiselle noista, taikka sitte Rimpula saa essiintyä isännän kans. Nehän on kahestaan niittäny mainetta ja kunniaa meijän mätsäreissä joskus, että eihän sekkään mahotonta oo. En nimittäin tiiä, miten Rimpukka ossais mennä outojen kans, ku se ny on mikä on.

Oon tässä viime aikoina miettiny, miten vastakkaisia nuo mun pienet karvaset kaverit oikeestaan on. Siis joo, ne on musta ja valakonen ja isompi ja pienempi, mutta muuten myös. Riemulla on mun silimään aika lailla semmonen rakenne ja ulukonäkö kaikin puolin, mikä mua koirissa eniten viehättää. Hyvät mittasuhteen (siis MUN mielestä): korkeus - selän mitta, pään koko - muu kroppa, jalkojen jykevyys suhteessa muuhun kroppaan noin esimerkiksi. Ja värityshän on ihan paras: ikikiiltävä hieno musta turkki ja tummanpunaruskeet merkit.

Mutta sitten Riemulla on omat heikkoutensa tuon luonteen suhteen: koulutettavuus ei oo ollu ihan toivotunlaista ja onhan sillä hermoissa muutenki vähän toivomisen varaa. Jotkut asiat vaan tuntuu olevan sille päivittäin ihan uusia ja outoja. Niinku nyt esimerkiksi flexissä kulukeminen. Se tuntuu unohtavan aina se narun olemassa olemisen välittömästi, kun se on juossu sen töksloppuun ja ottanu pienen kiepin takasipäin. Ralli taas ei tarttenu montaakaan kertaa, kun se oppi, että sillä hihnalla on mittaa tietyn verran, ja rupes pysyttelleen sen maksimisäteen sisäpuolella.

Entäs Ralli muuten sitte. No sehän on maaliman söpöin tyyppi. Jos sen ulukonäkköö nyt kumminki vähä ruotii. Vaikka eihän se vielä valamis oo, mutta eppäilemättä siitä on kovvaa kyytiä tulossa ihan niinku isukistansa. Elikkä jytkylä lihaskimppu, jonka kaikki massa keskittyy rintakehhään ja kaulaan. Tikkujalat ja possupylly. Selekä on korkeuteen nähen vähä liian pitkä mun makkuun. Niin ja se kipparahäntä. Mutta niinku isukallansa, pää on kaunis ja ilime fiksu. Ja ne muut ominaisuuet päihittää monimonikertasesti sen, mikä ehkä ulukonäössä jää toivomisen varraan. Ja enhän mää mittään näyttelykoiraa oo halunnukkaan. Riemusta sellanen vaan tuli pyytämättä. :)

Rallillahan on loppumaton motivaatio tekemisseen. Se kohistuu kyllä Riemun ja muitten kaverien kans leikkimiseen ja pihalla touhuiluun, mutta aivan valtavan hyvin se pystyy ja jaksaa keskittyä nuoreksi urokseksi myös mun kans tekemisseen. Se on aktiivinen ja oppivainen. Se ossaa rauhottua ja olla tilanteessa ku tilanteessa. Paitsi, että häkkiin jääminen autossa riipoo sitä niin, että sitä pitää vähä protestoia huutelemalla. Mutta sinnekkin se rauhottuu hetken kitistyään.

Kai sitä vois sanua, että nää tyypit täyentää toisiaan. Kummallaki on oma erityinen paikkansa emännän sydämessä. Vaikka myönnettävä se on, että Ralli kyllä keräilee pisteitä aika nopsaan tahtiin. Riemun kans täytyy melekeen päivittäin muistuttaa ittiään, että ei se raasu voi itelleen mittään. Ja huokasta syvvään ja rauhallisesti. Onhan se kuitenki mun iänikunen sylivauva ja melekeen väsymätön leikkisetä Rallille.

Tekstiä taas pukkaa, vaikka mittään ei pitäny olla tapahtunu tässä välissä. Ehkäpä ens tekstiin saan taas aikaseks vähä kuviaki. Nyt on kamera lommaillu, eikä mittään julukastavvaa. Jospa sitä ens viikonloppuna sitte tuli kommeita posseerauskuvia ainaki, ku pojjat pääsee ihimisten ilimoille. :)

- Emäntä

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Vanha Opettaja

Täällä jo ollaan vaipumassa kesän loppumisen masennukseen. Kandintäyteinen syksy jo kajastellee taivaanrannassa eikä lommailusta oo tietookaan. Vaikka eipä tän "syksy tulee"-masiksen nyt tänä vuonna sikäli pittäis olla kummonenkaan, ku kesäki mennee töitä paiskoissa. Että ei niinku kerkiä totuttaan ittiänsä mihinkään lusmuiluun.


Kai se virastossa istuminen on jo alakanu pehemittään mun päätä. Rimpula sai kokia sen tuossa yks aamu, ku tultiin aamulenkiltä IHAN liian aikasi. Normaalisti tultiin muka ovesta sisälle ja siinä jotaki omiani touhuilin. Otin takkia ja kenkää pois ja sitte Rallilta valijaita. Meinasin siinä jo vähä hermostua, ku en mikkään aikasen aamun ihiminen oo, että mihin se Riemu jäi kuppaamaan. Ku ne kyllä ossaa jo vallan mainiosti tulla "riisuttaviksi". Hetken siinä pyörin ennenku tajusin, että Riemu-raasu oli jääny oven ulukopuolelle. Flexin naru sen mulle pienen ajatustyön jäläkeen selevitti. Siellä se katteli pää kallellaan, ku avasin oven ja laskin sisälle. Kai se aatteli, että jo se alakaa emäntäki höperehtiä. Oli ihan hilijaa siellä vaan ja ootti.



Rico-papan kansa oltiin toissa viikolla Jänesniemen Elinan koulutuksessa. Riksukalla alakaa varmaan pian tulla koulutuskiintiöt täyteen, mutta jaksopa vaan vielä köpsötellä mun opetuskoirana. Siinä roolissa se onki aika mainio. Ku se kyllä, niinku Elina lähes joka kerta muistaa sanua, ossaa kaikki ohojausliikkeet ja mennee kohtuu kuuliaisesti. Välillä se antaa kyllä armooki, mutta aika ussein se vaatii, että ne ohojaukset on sitte kans tehtävä just eikä melekeen.


Lämpöö oli sen verran hyvin, että aikamoinen hiki tuli molemmilla. Ja molemmat hiipu sammaa vauhtia. Niinpä meille jäiki loppuun aikaa vähä jutustella eikä siltikään käytetty koko vuoroomme. Lämmittihän se sydäntä, ku saatiin niin hyvvää pallautetta. Taikka minä sain tällä kertaa. Oon kuulemma kehittyny ohojaajana ihan huomattavasti. On se ihan kiva kuulla hallittevalta Suomen mestarilta. Vaikka onhan siinä tietenki otettava se huomioon, että mistä on lähetty ja mikä se taso sitte nyt onkaan, jolle on päästy... ;)


Rallin kans reenailu on jatkunu yhtä satunnaisena ku tähänki asti. Jostain syystä lelut on ny menettäny hohtoonsa reenikentällä. Ei oikeen kiinnosta. Liekö se masentunu siittä, että niitä ei sitte kuitenkaan saa pittää tarpeeksi kauan. Että leikkimisreeniä pittäis muistaa ottaa ja edetään ny sitte namikipon kans. Suoria pätkiä se mennee jo meleko mukavaa vauhtia, mutta esim. viimeksi harjoteltu pakkovalssi oli Rallin mielestä aika masentava.


On tuo pieni kyllä ollu ihan just sitä, mitä halusinki. Ehkä jopa enemmän. Se on mulle täydellinen pikku russeli kaikkine hassutteluineen ja hössötyksineen. Eihän sille voi ku nauraa ees sillon, ku se on vetäny taijokkaita hämähäkinseittejä olohuoneeseen mun matonkutteista! <3





- Emäntä

PS. Jos että oo huomannu niin Lucaki on saanu oman plokin. Että käykääpä kattomassa.