Työt Ja Päivät

Eli tilitys vuojelle 2010. Tänä vuonna mää oon...

... alottanu tän bloggaamisen ja perustanu omat nettisivut. Nörtti mikä nörtti. Mutta katu-uskottava semmonen.
... muuttanu kerran.
... kärvistelly kireillä pakkasilla ja yrittäny viihyttää itteeni ja muita, ku pihalle ei oo viittiny mennä.
... viilennelly hämärimmässä nurkassa kummallisen kuumissa kesähelteissä. Meinas vetää veteläksi.
... korkannu virallisen agilityuran viime tammikuussa Turussa. Saapa nähä saako tuo ura koskaan jatkua.
... kouluttanu itteeni, mutta lähinnä emäntää sekä agilityssä että tokossa.
... osallistunu Agirottuun ekkaa kertaa. Mehän oltiin tietty ihan suvereenejä me pinserit!
... ollu oleellisena osana mukana meiän pienen seuran SM-joukkuepronssin saavuttamisessa. Se kyllä lämmittellee mieliä vielä pitkään.
... saattanu maalimaan yheksän sulosta pinseripentua.
... saanu näyttelyissä ruusukkeita ja pyyhkeitä ja saavuttanu sen kummalliselta kuulostavan muotovalion arvon.
... käyny ekaa kertaa möllitokokisoissa.
... pistäny emännän ja isännän hermot tiukille monta kertaa, mutta toisaalta myös osottanu, kuinka kiltti ja mukava ja ihana ja komia Pieni Pinseripoika mää ossaankaa olla.
... sairastanu enemmän ku tarpeeks.
... ihastuttanu ihimisiä pinsereihin ja narttuja itteeni.
... matkustellu emännän ja isännän kans ympäri Suomia jonku verran.
... remunnu ja touhunnu kaikkia tarpeellista Ronin, Lucan ja Ricon kans.
... saanu uuen jäsenen laumaan. Tervetulloo vaan Reino!
... opetellu nukkumaan sängyssä ja isännän tai emännän kainalossa aamusta.
... saunonu ekkaa kertaa. Tää tapahtu eilen, ku emäntä ja isäntä nappas mut kainaloonsa ja otti saunaan mukkaan. Norkoilen aina pesuhuoneen ovella ku ne mennee saunaan niin nytpä ne otti mut mukkaan. Se oli ihan mukava lämmin paikka. Makkoilin niitten välissä lauteilla ja nautin lämmöstä muutaman minnuutin. Voishan tuonne toistekki mennä.

Että touhua ja tapahtummaa on riittäny tällekki vuojelle. Ens vuotta aatellen toivosin, että saisin olla terveempänä. Ihimiset aina tekkee jottain uuenvuojenluppauksia niin määki voisin luvata, että ens vuonna mää pinseröin entiseen malliin; käyn koulutuksissa ja reeneissä ja muissa touhuissa ja sulostutan lähimmäisteni elämää oikein olan takkaa!

Näyttelyjä me ei kuulemma niinkään tänä vuonna ennää käyä. Tänä vuonna oli tarkotus rykästä vähä ahkerammin, mutta loppuvuojesta se vähä lässähti. Ens vuonna yritän päästä käymään jossaki ulukomailla, jos emännän rahatilanne vaan antaa periksi!

Oikeen Menestyksekästä ja Pinserimäistä Uutta Vuotta Kaikille!

Riemu

Niin Joulu Joutui

Joutui ja meniki jo. Mukavaa oli niinku aina. Ja nyt onki kauheesti kuvia ja juttuja!

Mutta ensinnä ne ärsyttävämmät jutut. Jouvuin vielä kerran ennen joulua lääkäriin. Korva alako olleen niin pahan näkönen, että nuita alako hirvittään. Ja lisäksi emäntä eppäili, että pissatulehus palas. Ja niinhän se tekiki. Lääkärisetä anto mulle joululahajaksi uuen antibioottikuurin ja tyhjäs toistamiseen anaalirauhaset. Nyt nuo sitte sitä ihimettellee, että miks ne niin nopiasti täyttyy. Korvasta se sano, että ei se siittä putua. No ei putua juu, mutta inhottava on. Emännän tillaamalla pihkasalvalla sitä on ny koitettu hoijella ja paksuilla tuppoilla siinä päällä. Kai se vähä parempaan suuntaan onki, mutta emäntä pelekää pahon, että paranee taas vasta kevväällä.

Emäntä aikoo varata mulle ajan sille jollekki ihime refleksologille alakuvuoteen. Vähä se eppäilee, että ossaanko olla siellä rauhassa niin, että se tyyppi saa mua hoijettua, mutta mennään ny kokkeileen. Jos vaikka sais jotaki tolokkua tähän jatkuvaan sairasteluputkeen.

Koettelemuksista hyvitykseksi sain jo ennen joulua pikkujoululahajan. Emäntä oli ostanu mulle tuommosen hauskan näkösen sammakon työpaikaltaan ja sitä oon nyt riepotellu oikeen olan takkaa aina koti-iltoina.

Joulua meillä vietettiin jo tuttuun mukavaan tappaan "mummulassa" ja kylläillessä. Ja sammaa rattaa se nouvattiki ku aina. Ihimiset söi ittensä ähkyyn, Rico vahti lahajoja ja yritti omia ne kaikki itelleen ja mää, Luca ja Roni touhuttiin pihalla ja sisällä sytämmen kyllyyestä. Vaikka kylymä oli kyllä välillä taas niin pahasti, että ei siellä meinannu tareta. Kuurapartaa ja tuiskutukkaa riitti.

Touhuttiin palijo ja nukuttiin makiasti. Ai että onki mukava pistää pitkäkseen isännän ja emännän keskelle touhupäivien päätteeksi! Tyyny pään ja peitto mahan alle niin jopa maistuu uni.

Eilen se sitte selevis, että mistä nuo on koohkottanu jo jonku aikaa ja mikä se on Roninki huolena ollu. Kyllä mää haistelin jo emännän työvaatteista ku se tuli, että nyt on joku ihme pissiitti liittyny meiän laumaan. Ja niihän se on. Roni on saanu pikkuvelijen, Reinon!

Mentiin eilen illalla Lucalaan tätä pikku-pissistä tappaamaan. Siellä se höpsötteli ja yritti syyä kaikkien evväät ja purra ittellensä tien auki ruokakaappiin. Mukavan olonen pikkukirviäinen. Emännät ja isännät ei oikein tahtonu ymmärtää mun tappaa toivottaa kaveri tervetulleeksi. Oisin siittä ihan hirvittävän kiinnostunu, ku ei siittä oikeen tiiä, että mikä se on miehiään vai onko se sittenki narttu. Että astumishommiksi meinas mennä, mutta noi ihimiset kyllä komensi mua kamalasti.

Luca ei oikein tienny, että mitä sille ois pitäny tehä niin se kiersi sen kaukaa ja kävi vaan muutaman kerran haistamassa ja lähinnä sillon, ku se pisuli veteli sikkeitä.

Roni taas piti muuten vaan vähä ettäisyyttä, mutta kyllä se välillä vähä mullekki jotaki murahti. Vissiin se kuitenki vähä puolusti sitä pikkuveikkaansa, vaikka ei se kauheen iloselta siittä toisaalta vaikuttanu.

Uutena vuonna vissiinki ollaan taas sillai isommalla porukalla ja nään Reiskan taas. Se lähti nyt käymään pohojosessa vallottaan isomummun. Reissu-Reino. Emäntä uhkaili, että se ottaa vesipullon naftaliinistä ja mukkaan sitte uutena vuotena, ettei tartte koko ajan komentaa mua sanallisesti. Sen mielestä Reiska kuulemma saattaa pelätä, ku ne koko ajan joutuu mua komentaan.

Uuesta vuojesta muuten semmosta, että emäntä osti jotaki ihime lisäravinteita, joitten pittäis rauhottaa vähä siittä pammauttelujännityksestä. Ekana vuonna en niistä pikku possautuksista juur välittäny. Viime vuonna nukkuin sängyn alla paukuttelun ajan, ku se vähä ehkä tarttu Ricosta, joka on jostain syystä alakanu nyt vanhemmiten vissiin pelekään semmosta jyrinätouhua. Kumma homma, että mitähän se on niin säikähtäny ku on aina ollu niin kovapäinen tyyppi eikä vieressä ampumisestakkaan ampumaraalla nuorempana välittäny mittään. Nyt emäntä sitte aatteli kokkeilla jotaki ihime Serene Ummia muhun ja Ricoon, että ei ainakaan pahenis tuo jännitys. Ja vissiinkää nuo ei ite aio juurikkaan pammautella, mutta sitä paukettahan se sitte on kuitenki, vaikka täällä maalla ollaanki.

Se vielä piti sanua, että ollaan nyt muutama kerta käyty siellä Riemuliiterillä harjottelemassa. On meinaan melekosen mukava alusta! Soppii hyvin munki herkälle hipiälleni. Varsinki ekalla kerralla parin kuukauen tauon jäläkeen painelin semmosta vauhtia, että siinä meinas joku bortsuki jäähä jalakoihin. Ja ilimeisesti oon molemmilla kerroilla menny emännänki mielen mukkaan, ku se on niin kehunu ja lällytelly mua. Kun ny vaan pyssyis semmosia kelejä, että siellä tarkenee reenata niin jo vain!



Riemu

Lumi On Jo Peittänyt

No nyt se emäntä sitte keksi laittaa sen haalarin mun päälle. Ei kiva. Oisitte nähäny miten mun piti pomppia, että sen kansa pysty liikkuun. Ainut hyvä puoli tuossa asussa oli se, ku Lucan emäntä sano mua hyeenan näköseks tuon pipon takia. Aika kovista!

Viime viikon kohokohta oli ehkä mettälenkki Lucan ja Ricon kans, vaikka oliki pertaanin kylymä. Tässäpä kuvasaldua siittä ja yhestä aamulenkistä ja vähemmän läpätystä tällä errää.



Agilityepikset perruuntu, ku tuli niin kylymät ilimat ja sen maton laittaminen oli meleko urakka. Muutamat ahkerimmat talakoili siellä melekeen joka ilta tällä viikolla. Nyt vaan sitte ootellaan, että tarkenis mennä reenaan. Kyllä nyt kelepaa! Ronsku sitä oliki jo päässy testaileen heti eilen, ku se valamistu.

Emäntä postittannee tänne tässä joku päivä taas kasan pentukuvia Ricon kirviäisitä, joita se kävi ihastelemassa vielä viime viikolla ennenku ne lähtivät issoon maalimaan ittekseen. Mutta kattoo ny miten se ehtii sen kuvamäärän selata läpi. Nyt mää lähen avustammaan pipperin ja nisun leipomisessa!

Riemu

Laiskotellen

Hm. Harmittaahan tuo vähä. Nyt mun pittäis olla siellä Helsingissä Voittaja-näytelmissä, mutta täällä mää vaan kirjottelen plokia. Mutta ei auta. Ehkä ens vuonna sitte. Mutta tässäpä teille vähä tämmösiä uusia hienoja taitoja ja juttuja mitä oon toipilas- ja reenitauon ratoksi opetellu:


- Sängyssä nukkuminen, siis myös yöllä.
- Entistä suurempi vaativuus sopivan nukkumakohan kans. Haluan löytää sen JUST sopivan nukkumapaikan ja -asennon ja ylleensä emäntä tai isäntä on jompi kumpi just siinä kohtaa sohvaa tai sänkyä jossa se paras paikka ois. Siis paikanvaihtoo ja huokailua, kunnes niistä jompi kumpi lähtee käymään jonnekki. Sillon isken heti.

- Neliveto tietyssä kohtaa odotushuonetta. Yleensä ottainhan se oottaminen on ihan kivvaa, ku siinä on muitaki siinä huoneessa, mutta sitte ku se yks tietty ovi aukee... Lääkärisetille ja -täteille oon ollu kilttinä. Nehän tekkee vaan työtänsä.
- Ulukoilu säällä ku säällä. Oon karaistanu komiat tassukkani ja tännäänki oisin voinu kävellä vaikka Tampereelle asti, jos emäntä ois jaksanu, vaikka oli 17 astetta pakkasta. Karvamekko auttaa siinä kyllä jonku verran. Emäntä hankki jo alakusyksystä kyllä jonku haalarinki, mutta jostaki kumman syystä se ei oo sitä mulle vielä pukenu sen sovittamisen jäläkeen. Hyvä niin.

- Sitte oon oppinu tunnistaan jo kaukaa millon SE YKS takki otetaan laatikosta. Sillon painelen perimmäiseen sohvan nurkkaan eikä sillon auta huutelut.

- Joku viikko sitte emäntä huomas mun aivan täysin uuen taion. Se luki tuolla sohovalla, niinku se aina tekkee ja alako yhtäkkiä ihimettelleen, että miks on niin hilijasta. Mää en ollu sen kainalossakaan, niinku ylleensä niin sillä heräs joku eppäilys ja se lähti mua ettimään. Ja niinhän se sitte sai mut kiinni itteteossa. Oon opetellu nimittäin kaivaan nameja sen takin taskusta. Asettelen etutassut ihan hiljaa niitten kenkätelineen päälle ja sitten vaan suu käy, jos tasku on jääny auki ees vähä. Emäntä ei ollu kovin innossaan tästä uuesta taijosta, mutta ei se voinu olla nauramatta mulle.

Tuossa on kyllä muutama semmonen taito, jotka on ihan suoraan Jokaisen Pinserin Käsikirjasta. Tai Tassukirjasta. Saapa nähä mitä vielä keksin tässä, jos ei jottain aktiviteettia pian ala olleen enempää.

Ens viikolla Riemuliiterin matto saapuu onneks lopultaki niin saattaa olla, että päästään reenaan taas. Kyllä mää oon oikiastaan aika ylypiä noista meiän seuran touhutätteistä ja -setistä, että näin pienellä seuralla on nyt niin hieno harjotuspaikka hommattuna. On ne vaan. En mää oikiastaan ois ennää suostunukkaa menneen sinne kasvihuoneelle pöllyttämmään. Ei siellä ollu arvonsa tuntevalle Pienelle Pinseripojalle ollenkaan sopivat olosuhteet!

Mutta nyt pittää mennä takas auttaan emäntää lukemisessa. Sillä on ens viikolla vielä kaks tenttiä ja sitte se aikoo olla ajattelematta kouluja ainaki loppiaiseen asti. Hyvä niin, sillä alakais olla korkia aika taas keskittyä vähä mun kansa touhuamisseen!

Riemu

Fysiikka Ei Kestä

Kyllä sitä Riemulaista nyt koetellaan. Ilmeisesti ku vastustuskyky kerran on heikentyny niin nyt tulee sitte kaikki taudit. Lauantaita vasten yöllä päästin Riemua pissalle ja palasia rupes loksahtelleen paikolleen. Riemu pissas yhen pitkän pissan ja kykki muutamaan otteeseen muuten ilman tulosta. Siinä yön pimmeinä tunteina rupesin laskeskelleen, että näinköhän sillä on nyt sitte pissatulehus.

Se on nyt reilun viikon aikana pyytäny useempana yönä pihalle. Ja sitten se on muutamana yönä pyöriny sängyssä löytämättä sopivaa asentoo. Joo, se on saanu luvan nukkua sängyssä, ku täällä on niin kylymä ja isäntä myi sen lempituolinki. Lisäksi nuo urospisarat on jonku verran ehkä lissääntyny sohvan kaiteella. Olin aatellu noista merkeistä, että nyt on jossaki joku juoksunen narttu lähellä, ku onhan näitä vähä levottomampia aikoja ollu ennenki ja lenkillä on merkit viitannu siihen kans. Mutta siinä näitä juttuja ynnäillessä tulin siihen tulokseen, että ei muuta ku aamulla pissanäyte ja päivystykseen.

En päässy ite Riemua sinne viemään, ku olin töissä niin nuo kävivät miehissä sen reissun. Ja lievä pissatulehushan siellä oli. Ja lisäksi anaalirauhaset täynnä. Että nyt on sitte antibiootti päällä ja Voittaja-näyttelyt jää tänäki vuonna meiltä välliin. No se nyt on pikkuseikka, kun sais tuon koiran kuntoon. Oikeestaan oon vähä helepottunukki. Saanpahan lisäaikaa vuojen viimesiin tentteihin valmistautumisessa.

Lääkäri sano, että tähän tulehukseen voi olla syynä ns. urosten juoksuaika. Eli tavallaan just se mitä alkuun luulinki. Se meinas, että tämmösiä ehkäseen vois antaa jonku hormoonipiikin, mutta tää asia jäi vähä epäseleväksi. Pittäis kysyä siittä tarkemmin. Ainaki se siinä on, että sen vaikutusaikana jalostuskäyttö ei oo mahollista, mutta eipähän tuolle kyllä oo tarvettakkaa.

Kyllä tässä on huoli ollu, että sais kaverin terveeks nyt vaan. Ja kyllä ne sen pentulaisetkin on mua huolestuttaneet. Että toivottavasti tämä nyt on vaan yksilön huonoo tuuria. Kevväällä aiemmista sairasteluista oli kulunu niin aikaa ja ne muutenki tuntu selittyvän ulkosilla tekijöillä. Mutta nyt tästä sairastelusta tuntuu tulleen jokasyksynen perinne. Kyllä voi sanua, että mietityttää ja kovasti.

Emäntä

PS. Ei kuvia taaskaa. On niin pimiää aina ku on kotona, että eipä palijo tuu räpsittyä. Ja ei kyllä oo mittään ihimeellistä nyt touhuttukkaa näitten sairastelujen takia. Viimeks on reenattu mittään kunnolla varmaan lokakuun alussa, mutta nyt reenit onki syystauolla.