Komia On Aina Komia

Meitsi pääs tänään pikakeikalle Turun KV -näyttelyyn. ROP-pentuinnossaaan emäntä joskus pisti ilmon menemään. Viime viikon se on hermoillu, ku tajus, että sielä on miestuomari. Mää ku meinaan joissain tilanteissa vähä arastella nuita ukonköriläitä. Emäntä käytti kaikki tilanteet hyväks ja tokossa ja maanantaireeneissä pyys miespuolisia reenaajia kopeloimaan mua. Ne meni hyvin ja nuolin niitten naamat, mutta eilen meillä kävi vieraita, niin niitä taas piti alakuun väistellä. Joku aika siinä meni arastellessa, mutta lopulta tais olla kaikilla puhtaat nenät. Ja etenki nuijen pienen kummityypin korvat piti putsata! Se kummallisia ääniä pitävä, kiikkerä kääpiökaveri oli varsinki aika hassu. Meinasin vallan riehaantua siitä ja se musta. Pienen säpsimisen jäläkeen pikkuihminenki piti käyä lipostelemassa ja kyllä meinaan vierailun jäläkeen meikäpoikaa nukutti!

Mutta siihen näyttelyyn. Emäntä ei oikein tienny mitä oottaa, mutta asetti rohkeesti tavotteeksi EH:n. Eikä joutunu pettymään tietty. Mähän oon kulmakunnan kommein kolli. Tuloksena oli ERI. Emännän mukkaan käyttäyvyin taas varsin mallikkaasti. Tuomari kopeloi ja jutteli ja käänteli ja väänteli aika paljo. Vähä mää nojjauvuin emäntää kohti siinä pöyällä, mutta en varsinaisesti yrittäny päästä käsittelystä pois. Tuomari tuntu ihastuvan mun päähän ja etenki mun "peukalonjälkeen ottassa". Muutenkin kaikki kuulosti olevan kohallaan, mitä ny heikolla ruottillani ymmärsin, mutta mun hieno kipparahäntä sitä vähä häiritti. Tässäpä emännän suomennosyritys:

"Erittäin kaunis pää. Sopivat kulmaukset. "Peukalonjälki päässä". Sopiva kroppa. Hyvä tilavuus. Hyvä hännän kiinnitys. Selän päälle taipuva häntä. Hyvät liikkeet."

Kirjuri ei ihan pysyny tuomarin mukana, koska mun mielestä tuomari kommentoi myös hampaat vahavoiksi ja purennan oikiaksi. Korvat oli ymmärtääkseni kans hyvät, vaikka emäntä välillä napisee, etten kuuntele tarpeeks tarkkaan. Lisäksi se mainitti ainakin turkista jottain, hyvvää kai. Oli kyllä just hyvä, kiva miestuomari näin näyttelyuran alakuun. Ei "kaatunu" heti mun päälle ja kopeloi muutenki sopivasti ja jutteli mukavia, vaikka sitte ruottiksi.

Junioreita oli viis, joista me sijotuttiin neljänneks. Eelle meni kaikki karkeempikarvaset ja tuhdimmat tappaukset. Ja niin emäntä kyllä etukätteen arveliki. Mutta mää oon palijo mieluummin tämmönen karvaton sporttiversio! Ehkä me kuulemma silti uskallettaan asettaa näyttelytavotteeksi, että saatais se joku SA jostain. Samahan tuo mulle, jos joka näyttelyn jäläkeen saa yhtä komian rustoluun kotona palakaksi!

- Ralli