perjantai 28. kesäkuuta 2013

Helle Ei Haittaa

Keskiviikkona oli se SUURI päivä, kun mun pikkunen alotti kisauransa. Töitten jäläkeen suunnattiin auton nokka kohti Luopioisia. Sain siskon matkakaveriksi ja ketyksi ja kuvaamaan mukaan. Eikähän toki Ralli ollu ainoo kisaamaan päässy, vaan Riemuki otti ossaa elämänsä toisiin virallissiin. Edellisistä on sattuneista syistä vierähtäny jo jokunen vuosi...

Auton mittari näytti varjossaki kolomekymmentä, eli keli oli aikas lämpönen. Mutta kissaamaan vaan piti päästä. Tuomari Johanna Wüthrich oli armollisesti suunnitellu lyhyehköt radat ja rimatki oli alimmalla mahollisella. Tuo jäläkimmäinen seikka oli oikeen mukava yllätys varsinki Riemua ja sen aiempia edesottamuksia aatellen. Tokihan se niistä viisvitosistaki alitte pääsis, mutta ehkä se ei niin heleposti tuu mieleen.

Ekana oli agirata. Ralli lähti luokkansa viijentenä ja luulin kyllä, että nollia oli tullu usiampia. Rata oli kuitenki ykkösen rataksiki aika heleppo. No ei muutaku matkaan. Vähä eppäilin, että jaksaako se Ralli ees juosta, mutta ihan hyvinhän tuo köpötteli. Ei kai ihan parasta vauhtia, mutta kumminki. Ainuat vähä jännemmät kohat ratalla oli keppeille meno ja keinu. Keppien alussa mua meinas hirvittää, mutta sinnehän se sujahti oikiaan välliin. Keinulla ehin kans kattoo, että nytkö se hyppää pois, mutta hyvin seki meni. Sitte loppusuora ja maalissa. En kovin uskaltanu tuuletella, kun Ralli ei puomilla kyllä pyssänny kontaktille niin en voinu olla 100 -prosenttisen varma virheettömyyesta. Mutta se selevis pian, niinku seki, että voitettiin koko rata.



Riemun kans yritin vaan lähtiä tekemään rattaa hyvillä mielin ja kannustavana. Tiesin, että kepeillemeno on se Riemun kompastuskohta monesti. Siihenhän se tavallaan kaatuki. Olin muuten mielestäni niin tarkkana koko ajan ottamassa sitä mukkaani, mutta ennen keppejä olevalla hypyllä taisin jo aatella liikaa sitä kepeillemenoo. Siitähän se Rimpula sitte kaarratti ohi. No ite kepit ja loppurata meniki sitte virheittä. Eli harmillinen vitska, mutta Riemuksi tietenki aika huippusuoritus!



Toisella ratalla, joka oli hyppäri, oli vähä kinkkisempi keppeillevienti. Tein niitä ennen kökön valssin. Ralli kyllä löysi oikian välin, mutta keskeytti sitte toisen kepin jäläkeen, ku olin vissiin sen mielestä niin kummallisessa paikassa. Muuten rata meni mukavan jouhevasti ja vitosellaki oltiin kummiski kolomansia. Se on vaan se juttu, että pittää osata valita pikkukisat, niin vitosellaki pääsee vielä pokkaamaan palakintoja! Tämän ratan kohalla kamera teki tenän kesken ratan, joten tojistusaineistoo siittä ei oo.

Riemun kans yritin lähtiä vielä tarkempana hyppärille. Se meinas kuitenki tulla jo toisesta hypystä ohi, mutta sen vielä sain pelastettua. Siittä lähtiki vielä ihan kiva vauhti päälle. Mutta keppeillähän se sitte tössähti. Riemu ryntäs toiseen välliin, ja ku sieltä sain sen poimittua niin päätti lähtiä katteleen maisemia. Hetkeksi onneks vaan ja sitte mentiin kepit toiseksviimeseen välliin asti hyvin, mutta vika keppi jäi välliin. En viittiny sitä ennää korjata ja ennen tokavikkaa putkee Riemu bongaski vielä siskon ja kävi vähä morjestaan ja näyttään ittiään kameralle vähä lähempää. PerusRiemu pääs siis valloilleen.

Mutta kaikenkaikkiaanhan kisat meni aivan mainiosti. Mittään erityisiä ootuksia en ollu viritelly. Menin vaan kattoon mitä tapahtuu. Ja Ralli nyt tietysti oli aivan mahtava, mutta eipä se Pieni Pinseripoikakkaan ihan huono ollu. Kai tässä tyytyväinen saa olla. Rallin kans kisataan seuraavan kerran Kokkolassa kahen viikon päästä. Riemun kissaamisista ei tiä kukkaan... Katotaan, jos joskus vielä innostus.

Pakko sanoo vielä, että ihan kummosesti mua ei kyllä jännittäny. Ralli on jo reeneissä ja epiksissä osottanu taitonsa ja hermonsa niin, että lähin aika luottavaisin mielin. Riemuun luotin myös, mutta se luotto ei välttämättä ollu niin positiivinen juttu. Nimittäin luotin siihen, että kyllä se ainakin vähän pinseriksi sen homman heittää. Kyllähän se nyt tietysti vähän vipinää sukkiin pisti, mutta pääasiassa vaan ootin kisoja innolla. Juhannuski tuntu ihan turhalta siinä välissä, ku oli ilmot teheny. Mutta ihan hyvää se teki tietysti pari päivää pitää lomaa ja syyä ja makkoilla tässä vaiheessa kessää. Riemu ja Ralli lomaili sen aikaa Rico-papan luona ja mukavaa tuntu olleen niilläki.

Uusia kisoja ootellessa!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ylpeä Sydän

Viikonloppu vierähti Kirkkonummella agilityn SM-kisoissa. Tällä kertaa omat koirat jäi suosiolla kotio, kun kisa-alueelle ei saanu viiä vaanku kisaamaan menossa tai ratalta tulossa olevat koirat. Katkerana pojjaat jäi kotia perjantaina, ku mut haettiin. Reissu oli taas kerran oikeen mukava, mitä nyt perjantai-illan tuli vettä taivaantäyeltä eikä sunnuntainakaan kuivin jalloin säästytty. Järjestelyissä olis edelleenki ollu vähä parantamisen varraa. Mutta eipä nyt rueta tässä avvautuun, eiköhän sitä tehty ihan tarpeeksi jo paikan päällä. Ehkä siksi meijän pikkusesta joukkueesta KAKSI koiraa joutu doping-testeihin. ;)

Perjantaina lämmittelykissoissa Reino näytti, mikä se oikeestaan on miehiään. Hyppyratalla kolmas sija tommosen kokosissa kissoissa on aikas kova juttu. Eikä Reinikaisen hyvät suoritukset siihen jääny. Lauantain joukkuekisassa Reiska napautti mukavan nopian nollan ankkuriossuuella ja oli sitä myötä omalta osaltansa tärkiässä osassa lopputuloksen kannalta. Nimittäin ehkä en lähteissäni olis uskonu, että se on nimenommaan meijän maksijoukkue, joka parhaiten pärjää. Minikoiran ohojaajana täytyy vähä valitellen myöntää, että kyllähän se kisa nimittäin kovin siellä makseissa taitaa olla. Ja mikä se lopputulos sitte oli? No NELJÄS/71! Kyllä meitä, ja varsinki koiran ohojaajaa, lauantaina ensin vähä harmitti, kun meijän kolomantena menny koira teki muuten aivan mahtavan ratan, mutta yhen aivan älyttömän epätavallisen kiellon tai, ku juoksi kahen putken välliin. Kolmossija ois ainaki ollu meijän iliman sitä. Mutta täytyyhän tähänki tulokseen ehottoman tyytyväinen ja ylypiä olla. Me ollaan kummiski aikas pikkanen seura, mutta luvalla sanuen myös aika kova, ku nopat naksahtaa kohilleen!

Medi- ja minijoukkueetki teki hyvää tulosta sikäli, että saatiin kaikille joukkueille tulos. Minit petras viime vuojesta pari sijjaa ja olivat 22/61. Medijoukkueen loppusijotus oli 34/67. Medeissä meillä oli kaks lainakoiraa, kun tänä vuonna ei omia saatu tarpeeksi. Kolomen joukkueen tuloksenteko on ilimeisen kova juttu, nimittäin seuramestaruuksissa, joita nyt ei varsinaisesti ilimeisesti ennää ees julukasta, me oltiin toisia. Mainion tulosvarmaa sakkia siis. On kyllä edelleenki hienua olla mukana näin tehokkaassa porukassa, vaikkaki sitte vaan siellä kenneltyttöilemässä ja videokameran takana!

Sunnuntaina yksilöissä finaaliin pääsi meijän seuran koirista vaan Reiska. Hyppyratan jäläkeen Reino oli viijestoista. Finaalirataki meni mainiosti, mutta yks kielto sieltä tuli. Reino oli niin kuulolla ja kilttinä, että nauratti ylleisöä jäämällä kontakteille oottelemaan oikeen kunnollista vappautuskäskyä. Hassu kaveri. Lopputuloksissa Reino ohojaajineen oli 26/59(221). Eli Rico-pappa saa vielä ainaki vuojen pittää parasta meijän perheen yksilösijjaa (24. vuonna 2011) ja joukkuesijjaa myös (3. vuonna 2009). Jotenki musta vaan tuntuu, että ei ne montaa vuotta tuu pitämään. Sen verran vahvat evväät tuntuu tuolla Reinikaisella ja kartturillaan olevan...

Jos ny joku sana omistaki koirista on sanottava, niin ilimotin molemmat eilen virallisiin ens viikon keskiviikoksi. Apua! Riemu on välläytelly oikeen mukavia agilityotteita niissä harvoissa reeneissä, joita oon sen kans teheny. Ja viime viikon Musti ja Mirri Cupissa meni kans mainiosti, mutta unohti keppien suoritustavan. Kaverit tuntuki olevan ihimeissään, että mitäs Riemulle on tapahtunu. Eipä kai muuta, ku että alakaa vaikutukset näkyä siitä alakutalaven nipsauksesta. Hyvä niin. Nyt jääki jälelle vaan kysymys, että miksi en kastroinu sitä jo aiemmin...

Ralli taas on päässy oikeen loistamaan (omistajan silimissä) epiksissä. Käytiin naapuriseuran kissoissa pari viikkoo sitte. Siellä oli tarkotus osallistua möllirattaan, mutta kappas, siinä ei ollukkaan kontakteja ja niitähän me just mentiin sinne reenaamaan. No ei auttanu ku vaihtaa suunnitelma ja mennä avoimen radalle. Eikä se hullumpi juttu ollukkaan, vaikka vähä hullunrohkiasti lähin tekemään keppejä ja keinua ratalla niitten harjotusmäärään nähen. Ekalla ratalla tuli vissiinki keppeillä jotaki ja oisko joku kieltoki tullu, mutta tokalla tyyppi vetäs nollan! Itellä meinas vähä into lähtiä käsistä ja taisin hötkyillä kontakteilla ja päästinpä karkaamaan lähöstäki Mutta kontaktit otti kuitenki karkaamatta 3/4. Ehkä se oli sen arvosta sikäli, että saatiin oikeen kunnollinen onnistumisentunne, vaikka ripitystä kiirehtimisestäni sainki. Palakintopallille me ei kuitenkaan päästy, koska heillä oli siellä semmonen sääntö, että koska kisaavat ei voi sijottua mölliratalla niin myöskään sitte möllit ei voi sijottua kisaavien ratalla... No Rico-pappa sentään pokkas kolomannen palakinnon hauskanpitokympillänsä ja siittä sai poekansaki osansa.

No oman seuran epiksissä napastiin mölliratalla toisella kierroksella nolla. Kontaktit meni oikeen mainiosti ja lähössäki yritin vähä kiusata. Ja se nolla riittiki sitte voittoon. Kaippa näillä evväillä uskaltaa virallisiin lähtiä kokkeilemmaan. Saa sitte nähä, mitä se tuottaa. No ainaki kisakokemusta!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Naksahuksia

Tai ainakin jonku sortin nyrjähyksiä täällä on ollu ilimassa. Ihan positiivisia tällä errää kumminki! Rallilla naksahti keppien kans joku uus vaihe päälle. Se on teheny paljo niitä niin, että on yks ohjuri alussa ja yks lopussa. Ilman niitä meno on aina hijastunu ja menny epävarmaks. No nyt maanantaina päätin vaan, että kokkeillaas välillä niin päin, että aluks tehään "palijailla keppeillä". Ja mitäsmitäs, Rallihan pisteli menemään niin mainiosti, että se taitaa olla paipai ohjurit! Tehtiin myös putken ja hypyn kautta ja molempia puolia ja hyvin löyty oikia väli. Pätevä tyyppi. Tännään ennen reenienvetovuoroo ja vähä jäläkeenki tehtiin samaa ja taas meni mainiosti. Tännään ei tullu vaanku oikeita suorituksia, ku eilen oli aluks pari harhaanmenooki. Jes!

Oon yllättäny itteni tokoilemasta tässä viime viikkoina yllättävän monesti. No siis, eipä nyt edelleenkään mitään kovin syvällisiä reenejä saati kovin ussein, mutta enemmän ku talavella kuitenki. Ja aika yllättäin Riemu on riemastuttanu mua otteillaan. Rupesin sheippaamaan molemmille metallikapulaa tässä joku aika sitte. Ihan muutaman harkkakerran jäläkeen Riemu pittää jo huomattavasti paremmin kapulaa ja ottaa sen innossaan suuhunsa. Ralli vaan käyttää suutansa kapulalla ja kokkeilee, josko sillä irtois naksut ja namit. Sitä selkeesti ällöttää. Enpä kyllä olis uskonu, että Riemu voi olla nuin innossaan metallikapulasta ja Ralli taas vierastaa.

Ihan tavallisen nouvon osalta homma taitaa olla sama. Tein ekaa kertaa varmaan kahteen tai kolmeen vuoteen Riemun kans vauhtinoutoo. Ja siis se meijän kokkeilu sillon aikanaan ei päättyny hyvin. Mutta annas olla, kaverihan käy suorastaan kuumana noutamiseen! No okei tännään, ku oltiin tuolla "maalimalla" reenaamassa, niin en saanu sitä kiinnostuun käjessäni olevasta kapulasta, mutta heitetyn kapulan hakuun se lähti aika hienosti. Ja mikä parasta, se pittää kapulaa täpäkästi suussaan ihan siihen asti, että se pääsee palkallensa. Sivulle tuleminen kapulan kans onki sitte oma juttunsa, mutta eipä sitä oo vielä koskaan ennen tätä päivää yritettykään. Ja se kapulan käsittely ei Riemulla oo aina ihan kaunista, mutta tässä vauhtinouvossa sillä ei kerkee tulla semmosta hetkee, että se jäis vaan mälväämään sitä suussansa.

Rallin kans vauhtinouto onnistu taas vähä aikaa ihan hyvin. Mutta se pakkopulla tuli sillä heti mieleen, ku yritin, että se pittäis kapulaa vähä pitemmälle takasitullessaan suussansa saati tulis sivulle. Se on kyllä hassu kaveri. Sillä on näitä yllättäviä pehmeyksiä, mutta sitte toisaalta esim. keinulla se on pelkonsa voittanu jo aika hyvin. Täytynee vaan jatkaa sitä "kapula on maaliman hienoin juttu" treeniä iliman mitään kummempia yrityksiä...

Huomenna olis tarkotus mennä Rallin kans vähä outoon paikkaan reenaamaan. Nimittäin Nokialle epiksiin. Rico-pappaki päässee mukkaan köpötteleen, ku se ei ookkaan nyt hetkeen ollu agilityn kans tekemisissä. Saapa nähä, mitä uus paikka ja kisafiilis tuo tullessaan!