Vuosikatsaus 2013

Nonnih. Se on sitten kohta tämäki vuosi lusittu ja uusi, uljas vuosi 2014 alakamassa. Mulla on tainnu jo vähä niinku perinteeksi muovostua, että täsä vuojen vaihteessa pittää koota tuota koiravuotta jollaki tappaa yhteen. Että tässäpä näitä aatoksia.

Vuonna 2013...

...kevvään koirat sai kärsiä kandia kirjottavasta emännästä eikä tilanne ainakaan parantunu syksyn ja gradun tullen. Tylsäääää, sano etenki russeli.
...Rico-pappa täytti täyet kymmenen vuotta ja kisas keväällä ja kesällä ihan mukavin tuloksin. Osittain ajan puutteen vuoksi papa on siirtyny osa-aikaeläkkeelle. Jos kunto kestää niin ehkä mää sen vielä joskus jollekki hyppyratalle ainaki otan, jos Ralli joskus nousee kolomosiin.
...Ralli kävi muutaman näyttelyn ja tuli todettua lähinnä erittäin hyväksi.
...Riemu pääsi palleistaan. Sen vaikutuksista ja vaikuttamattomuuesta oliskin tarkotus kirjottaa jossakin kohtaa enemmänki.
...Ralli korkkas sekä agility- että tokokisausansa. Agilityssä alotettiin kesäkuun lopussa ja kerittiin kakkosiin asti. Tavotteena oli kyllä nousta kolomosiin tänä vuonna, mutta jumien ja kennelyskän takia, ja ehkä myös vähä reenin puutteen vuoksi tuo tavote jäi saavuttamatta. Toko korkattiinkin sitte yli ootusten alokkaan ykköstuloksella elokuussa.
...Riemu jatko muutama vuosi sitte korkattua agilityurraansa ja aika mukavasti ootuksiin nähen meniki. Kesän saldona kaks nollaa ykkösistä. Ehkäpä Rimpula vielä jonaki päivänä yrittää hakia sen viimesen nollan ja päästä kakkosiin.
...agilityn osalta sydäntä lämmitti myös seuran agilityn SM-kisojen mainiot tulokset, etenki maksijoukkueen tiukka nelossija!
...keskellä parasta kessää meijän lauma kasvo taas yhellä tulokkaalla, ku Raider alias Raipe alias Raiteri alias Raipukka saapu Suomeen. Kaverista on kehkeytymässä melekonen agilitymenijä ja erityisesti Ralli on iloinnu uuesta leikkikaverista, vaikka välillä sitä pittääki muistuttaa, että kuka on kingi.
...vaikka muuta vois valituksista luulla niin koirat on kumminki ollu kohtuullisen tervennä. Riemu sairasti syksyllä jonku mahapöpön monen vuojen terveen kauen jäläkeen ja Ralli kennelyskän joulunalla. No Rallilla nyt on tuo pomputus- ja jumivaivat, mutta kaippa niistäki selevitään sopivalla aktiviteettimiksauksella ja lihashuollolla.
...Riemunkirjava -tuotemerkki näki päivänvalonsa. Vähäsen sivvuun menevä, mutta koiriin lähheisesti liittyvä asia kai se oli seki. Tuotteita ei vielä ihan hirviästi oo tullu, mutta ehkä sillekki on aikansa, ehkä jopa vuonna 2014.

Uskaltaiskohan sitä mittään toiveita esittää ens vuojelle? Niinku tojettua, nää mun koiriin liittyvät tavotteet tuntuu olevan aina ihan mahottomia saavuttaa, että ehkä olis parempi olla niitä asettamatta. Mutta josko nää oliski toiveita, että vuonna 2014...

...toivottavasti kerkiäisin vähä panostaan niin agilityn ku tokonki reenaukseen etenki keväällä ja kesällä.
...toivottavasti Rallin lihaksisto kestää, jos reenitahti vähäsen tiivistyy.
...toivottavasti noustais Rallin kans kolomosiin jossakin vaiheessa vuotta.
...toivottavasti osallistuttais avvoimen luokan tokokokkeeseen.
...toivottavasti Riemulla löytyis motivaatio taas kesän tullen agilityyn, että voitais kokkeilla sitä kolomatta nollaa löytää.
...toivottavasti pysytään tervennä ite kuki.

Että tämmösiä. Tässäpä lopuksi vielä joku iipuhelimen surkuhupasalla kameralla joulumettässä otettu räpsäys ja Lauran hienosti koostama video sisarusten ja koiraparven kinkunsulatusreeneistä.

Isokorvainen Kippurahäntäpötkylä

Eilen Tampereen ryhmänäyttelyssä Rallia arvioitsi Paula Valakari seuraavin sanankääntein:

"Erittäin hyväntyyppinen uros. Erinomainen pää ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Hyvä runko, joka saisi olla aavistuksen lyhyempi. Hyvin kulmautunut. Erinomainen hännän kiinnitys. Häntä saisi olla suorempi. Liikkuu leveästi edestä, muuten hyvin." -> NUO-ERI, NUK1 (Ralli oli ainoo nuorissa...)

Viikolla tosiaan näytti siltä, että ei me voida mennä ollenkaan, kun pomputus oli ihan tauotonta. Torstaina ja perjantaina se vähäsen tasaantu, joten lähettiin kumminki. Ja hyvä niin. Tyytyväinen oon, kun EVAa pelkäsin ja ERIn sain! Eikä tämä tuomari sitten ees maininnu pomputusta, vaikka kyllä sitä eppäilemättä näky seassa. Nurmikenttä aiheutti vielä senki, että Ralli ei meinannu millään malttaa ravata. Niin, tietysti kun se ERI sieltä tuli niin jäi vielä se SA -tavote kaihertaan. Mutta katotaan nyt, mihin ton pomputuksenki kans mennään. En mää näyttelyitä pois sule, mutta eipä meillä mitään suurta tarvetta niihin oo ennää mennä.

Ralli käyttäyty aivan esimerkillisesti. Ootellessa istu ja tapitti mua tai makoili rauhassa mun jaloissa, vaikka koko ajan kulki koiria ja ihimisiä ihan vierestä. Kehä oli luonnollisesti myöhässä, niin oottelua kertykin puoltoista tuntia. Onneksi oli kasvattaja siellä kattomassa ja juttukaverina, niin aika kulu mukavasti. Kokkeilin siinä vähän seuraamista ja hyvin keskitty siihenki. Se on vaan niin erinomanen tuo mun pikku-ukkoni!

Paluu Arkeen

Toissa viikonloppuna käytiin Tampereella kisoissa palautumassa maanpinnalle. No ei vaan. Ihan hyvät kisat ne oli vaikka tulosta ei tullukkaan. Eka rata oli molemmilla hyvä. Ralli teki hyvin kontaktit ja kepitki löyty. Ommaan piikkiin meni, ku jäin kepeille kökkimään ja niinpä en kerinny viemään takaakiertoon, tuloksena hylly. Riemu oli ihan tulessa kans. Teki ihan mukavan ajan ja ratan. Yks kielto sinne kuitenki eksy, ku putkee enemmän imi suoran päässä taas kerran ratan ulukopuoliset asiat.

Toiset ratat oliki sitte mitä oli. Riemu possutteli oikeen kunnolla kaikilla kontakteilla. Ja sen kanssa tuo ohojaaminen on niin veitten terällä olemista. Että miten saat pijettyä tarpeeksi kiinni, ettei häivy maata kiertävälle omalle ratalleen käännöksissä, mutta ei kielläkkään. No tällä errää kohtalona oli kielto. Ja komia roiskautus keinulta. Mutta positiivista oli se, että kummallakkaan ratalla ei haahuiltu.

Kakkosluokan ratojen lisäksi Ralli sai kokemusta vähä haastavammista olosuhteista toisella ratalla. Rattaantutustumisen aikana alako sattaa ja meijän vuoron kohalla tuli jo aika lailla kaatamalla. Kohtalo oli sinetöity, ku tuomariharjottelija oli suunnitellu ratan alakuun nelijän esteen suoran, joista toisena oli rengas. No sehän se sitte pelotti taas sen verran, että ohi tuli pikkurusseli. Saje ei sinänsä tuntunu kauheesti haittaavan, mutta rengasongelman lisäksi myös kaikki kontaktit oli ihan toivottomia ja keppeille ei löytyny menoaukkoo taas millään. Rähjä päällä vaan. Enpä tiiä, millon mulle tuomari antaa varotuksen tai kilipailukiellon, ku en taija ihan kirjaimellisesti niitten reenauskieltoo totella... Oon nimittäin pallauttanu koiran takas kontaktille nopeesti ja jatkanu rattaa. Se tullee jotenki selekärangasta, eikä sitä siellä ratalla muista, että niin ei kai sais tehä. Tai ainaki sen jäläkeen pittäis poistua suorinta tietä. Täytyy yrittää ryhistäytyä seuraavissa ennenku saan kamalan maineen...

Ralli on nyt ollu reilun viikon agilitytauolla. Ja viime viikolla oli fysioterapeuttiki. Mutta eipä auta, pomputipompom vaan. Ilimeisesti se tarttis jatkuvaa vappaata liikuntaa ja palijo uintia, että menis puhtaasti, niinku mökkiviikon jäläkeen tapahtu. Saapa nähä napsahtaako hylsy lauantaina näyttelystä, ku liikkuminen on niin kamalan näköstä... Parin viikon päästä mennään käymään Turussa Piiran tykönä, josko osteopatiasta löytys ees jotaki helepotusta pienen pomputteluihin.

Ralli sannoo, että joo, mää oon kyllä mieluusti emännän agilitykoira. Tokokoiraki voin olla sillon, ku agilityä ei oo tarjolla. Mutta näyttelemiset mää oisin kyllä voinu ihan suosiolla jättää Rimpulalle...



Tässäpä vielä pari pantaa, jotka oon ommellu viimeaikoina ja Rico-papan vaativa ilime.

Luonnonlapsi

Rallin kanssa pyörähettiin hyytävässä Turussa tännään. Kotiatuomisina oli yks sininen nauha ja lappunen, jossa lukkee seuraavaa (oma suomennos):

"Kaunis pää ja ilme. Kauniin muotoiset silmät. Liikkuu hyvin edestä. Hyvät kulmaukset. Minun makuuni hieman liian pitkäkroppainen. Pitää hyvän ylälinjan, mutta valitettavasti vasen takajalka pompottaa. Kaikenkaikkiaan oikein hyvää tyyppiä."

Tuomarin mielestä erittäin hyvä, omistajan mielestä lähes täydellinen. :)

- Emäntä

Komia On Aina Komia

Meitsi pääs tänään pikakeikalle Turun KV -näyttelyyn. ROP-pentuinnossaaan emäntä joskus pisti ilmon menemään. Viime viikon se on hermoillu, ku tajus, että sielä on miestuomari. Mää ku meinaan joissain tilanteissa vähä arastella nuita ukonköriläitä. Emäntä käytti kaikki tilanteet hyväks ja tokossa ja maanantaireeneissä pyys miespuolisia reenaajia kopeloimaan mua. Ne meni hyvin ja nuolin niitten naamat, mutta eilen meillä kävi vieraita, niin niitä taas piti alakuun väistellä. Joku aika siinä meni arastellessa, mutta lopulta tais olla kaikilla puhtaat nenät. Ja etenki nuijen pienen kummityypin korvat piti putsata! Se kummallisia ääniä pitävä, kiikkerä kääpiökaveri oli varsinki aika hassu. Meinasin vallan riehaantua siitä ja se musta. Pienen säpsimisen jäläkeen pikkuihminenki piti käyä lipostelemassa ja kyllä meinaan vierailun jäläkeen meikäpoikaa nukutti!

Mutta siihen näyttelyyn. Emäntä ei oikein tienny mitä oottaa, mutta asetti rohkeesti tavotteeksi EH:n. Eikä joutunu pettymään tietty. Mähän oon kulmakunnan kommein kolli. Tuloksena oli ERI. Emännän mukkaan käyttäyvyin taas varsin mallikkaasti. Tuomari kopeloi ja jutteli ja käänteli ja väänteli aika paljo. Vähä mää nojjauvuin emäntää kohti siinä pöyällä, mutta en varsinaisesti yrittäny päästä käsittelystä pois. Tuomari tuntu ihastuvan mun päähän ja etenki mun "peukalonjälkeen ottassa". Muutenkin kaikki kuulosti olevan kohallaan, mitä ny heikolla ruottillani ymmärsin, mutta mun hieno kipparahäntä sitä vähä häiritti. Tässäpä emännän suomennosyritys:

"Erittäin kaunis pää. Sopivat kulmaukset. "Peukalonjälki päässä". Sopiva kroppa. Hyvä tilavuus. Hyvä hännän kiinnitys. Selän päälle taipuva häntä. Hyvät liikkeet."

Kirjuri ei ihan pysyny tuomarin mukana, koska mun mielestä tuomari kommentoi myös hampaat vahavoiksi ja purennan oikiaksi. Korvat oli ymmärtääkseni kans hyvät, vaikka emäntä välillä napisee, etten kuuntele tarpeeks tarkkaan. Lisäksi se mainitti ainakin turkista jottain, hyvvää kai. Oli kyllä just hyvä, kiva miestuomari näin näyttelyuran alakuun. Ei "kaatunu" heti mun päälle ja kopeloi muutenki sopivasti ja jutteli mukavia, vaikka sitte ruottiksi.

Junioreita oli viis, joista me sijotuttiin neljänneks. Eelle meni kaikki karkeempikarvaset ja tuhdimmat tappaukset. Ja niin emäntä kyllä etukätteen arveliki. Mutta mää oon palijo mieluummin tämmönen karvaton sporttiversio! Ehkä me kuulemma silti uskallettaan asettaa näyttelytavotteeksi, että saatais se joku SA jostain. Samahan tuo mulle, jos joka näyttelyn jäläkeen saa yhtä komian rustoluun kotona palakaksi!

- Ralli

Olen Kaunis

Meillä oliki oikeen näyttelyittentäyteinen viikonloppu. Kuvia nyt sitte ei montaa tullu, ku ei kumpanakkaan päivänä tullu kamera mukkaan. Mutta tässä näitä tuloksia.

Lauantaina Pirjo Aaltonen arvioi Riemua seuraavin sanakääntein:

Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvät mittasuhteet & luusto. Vahva pää, joka voisi olla hieman pidempilinjaisempi. Hyvin kulmautuneet raajat. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu sivusta hyvällä askelpituudella. Hyvät liikkeet edestä ja takaa. VAL-ERI,SA, VAK3.

Riemu pääsi samalla reissulla, paitti nauttimaan ainokaisena olemisesta, niin myös valokuvattavaksi veljenpojan kanssa ja leikkisetäksi siskonplikalle. Kotimatkalla tyyppi pilikki oikeen lahjakkaasti. Ricolassa pienet rallattelut Rallin ja muitten kans, kotona ruoka ja ah, kyllä oli autuaat unet Pienellä Pinseripojalla!

Sunnuntaina Rimpula edusti isännän kanssa seuraavin laatusanoin kuvailtavasti, Gunnel Holm:

Hyväntyyppinen valio. Hyvä runko. Pään pituus hyvä. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Vinot silmät. Hyvä luusto. Hyvät värit: erinomainen tan-väri sekä erinomainen musta väri. Hieman leveät eturaajojen liikkeet. VAL-ERI

Koko tuntu nyt olevan kynnyskysymys, vaikka mitattaessa Riemu rotumääritelmän mittoihin meniki. Holmin mielestä Riemu oli liian iso. Pari vuotta sitte, ku kilipakumppanit oli erit, Riemu oli aina se pienin... Riemu pääs edustaan myös kasvattajaansa kolmen punasen kans ja erottu kyllä joukosta kaikin puolin. Punaset kun oli kaikki samasta pentueesta. Kyllä sillä porukalla (ROP ja VSP koirat mukana) silti KP irtos.

Ei oo eka kerta, kun ollaan oltu samana viikonloppuna tai ihan lähekkäin kahessa eri näyttelyssä ja oon naureskellu arvostelujen ristiriitoja. Tällä kertaa Aaltonen toivo pitempää päätä ja Holmille se oli hyvän pitunen. Muita tämmösiä on ollu mm. sukupuolileiman osalta. Niistä vaan käy niin todellisesti esille se, että arvostelu on aina tuomarin oma mielipide siittä, miltä jonku rodun pittäis näyttää. Ja Holmhan on arvostellu Riemua ennenki. Se arvostelu löytyy meijän heitteille jääneiltä nettisivuilta.

No mutta sunnuntainahan mukana oli sitte Rallikainen ekassa ja vikassa pentuluokassaan. Paikalle oli saapunu yhteensä kuus pentua (3+3). Vuoroo ootellessa mää aattelin, että hyvä, mää kerkiän ite Riemuaki esittään, mutta toisin kävi. Ekaks tuomari yllätti sijottamalla meijät ekaks uroksista ja sitte vielä ROPpi päälle! Mun pienen?! No tässäpä vapaasti suomennettuna, mitä tää täti, Andela Ban, Rallista loihe lausumahan:

8,5 kk vanha. Erittäin kaunis pää. Oikea purenta. Kaunis ylälinja. Erittäin hyvin kulmautunut. Erittäin hyvät liikkeet. Erittäin hyvä turkki. Hyvä temperamentti. Tällä hetkellä hieman liian lihava. Erittäin lupaava. ROP-Pentu, KP

Mulla varmaan loksahti suu auki ku se emäntä rupes Rallin selkänahkoja nosteleen ja sano, että kilo pitäis ottaa pois niin ois elegantimpi. Siis täh? Kilo? No joo, jätän kommentin omaan arvoonsa. Rallilla tuntuu varsin hyvin kylkiluut ja jopa näkyy. Mutta tiiän kyllä, että ton kohalla täytyy olla painon kans tarkkana. Ne geenit!

Ralli käyttäyty tosi hyvin. Kehän laialla ois tietenki pitäny päästä leikkiin toisten koirien kans. Ja ryhmässä juostessa takana tulleen lelunvingutus "vähä" häiritti omaan juoksuun keskittymistä. Mutta pöyällä oli rohkeesti ja anto tutkia ittensä ku vanaha tekijä. En tiiä onko se tapana näitten pienempien rotujen kohalla, mutta mun makkuun tuomari kyllä kopeloi ja kähmi aika kovakourasesti. Nosteli hännästäki. Ei Riemu kyllä ihan tommoseen taitas taipua.

Eipä tässä voi olla ku tyytyväinen. Rimpukka ei ollu unohtanu tota hommaa ja pieni osas sen luonnostaan. Täytyy vaan sen kanssa päästä ihimisten ilimoille ja harrastaa sitä kopelointia, ettei siittä tuu samanlaista ärrimurria ku isästään. Niin ja että siittä ei tulis mittään vouhkaajaurosta. Meinaan meinas kaveri tuolla muutamalle itteensä parikytäkertaa isommalle jotain mutista, mutta sai kyllä välittömät palautteet multa.

Näyttelyitten osalta Riemu jää taas tauolle, että nään miten noi allerkiat tänä vuonna menee. Silmät tuntuu jo vähä rähmivän. Jos syksy menee hyvin niin alakuvuojesta vois käyä jossain. Ja sitte tarttis sinne ulukomaille lähtiä, jos jotaki titteleitä niinku vielä tavottelis. Rallin saatan ilimottaa nyt syksylle johonki tässä "voitonhuumassani". Pallautuupahan sitte takas maanpinnalle, ku joutuu virallisseen luokkaan.

- Emäntä

Mustaa Ja Valkoista

Hupsista. Kesä vaan kuluu, eikä aikaakaan, ku saan taas vaihtaa virastossa istumisen luennoilla istumiseen. Huokaus. Emmätiiä, mutta kai sitä lomaakin ois ollu kiva pitää... No mää elän siinä toivossa, että jos vaikka pääsisin kandin valmiiks saamisen jälkeen keväällä ihan ulukomaille! Mieluiten Italiaan...

Kesä on menny kohtuullisen nopsaan ohi. Rico-papan kesäpäivän jäläkeen ei oo juur tapahtumia ollu. Paitsi viime viikolla vika M&M Cupin osakilipailu. Eipähän me Riemun kansa vieläkään sitä tavotetta saavutettu, että se nolla ois epiksistä saatu. Viime viikolla tyyppi oli taas ihan "haista sinä emäntä ite" -fiiliksellä mukana ja sitä myötä omatki tunnelmat oli aika kakat. Taas kerran puntaroittin mielessäni sitä, että jos vaan antas Riemun kans olla. Muttaku alakukesästä ja viime Cupissaki se meni vallan mainiosti. Noi pudotukset on vaan niin kovia. Onneks seura järkkää vielä yhen neljän kisan epispäivän syyskuussa 22. päivä, niin vois vielä kokkkeilla.

Onneks mukana oli Ralli the hyvän mielen lähettiläs. Treenailin sen kanssa vähän näyttelyhihnassa oleilua ja pari tuttua kopeloitti sen. Meillähän on viikon päästä näyttely, eikä päästy yhteenkään mätsäriin treenaamaan, niin otin hyödyn irti toisenlaisesta koiratapahtumasta. Näyttisreenien lisäksi Ralli teki vähän putkee ja hyppyä. Sillä on alakanu vauhti kiihtyyn, kun löysin sille oikeet palkkausvälineet eli vinkupallon. Tai siis kaks, että saa heitellä niitä. Ja on sitä seki sytytelly, kun oon pitäny kattelemassa, ku muut menee. Reiskan, Ronin, Lucan ja isäpapan meno tietysti kiihyttää eniten. Riemun menua seuraillessa on ehkä enämpi kyse mustasukkasuuesta.

Mun näyttelyilmouhkapelissä kävi just niinku arvasin. Molempien poikain kehät on varmaan just eikä melekeen sammaan aikaan. Täytyy ettiä händleriä toiselle noista, taikka sitte Rimpula saa essiintyä isännän kans. Nehän on kahestaan niittäny mainetta ja kunniaa meijän mätsäreissä joskus, että eihän sekkään mahotonta oo. En nimittäin tiiä, miten Rimpukka ossais mennä outojen kans, ku se ny on mikä on.

Oon tässä viime aikoina miettiny, miten vastakkaisia nuo mun pienet karvaset kaverit oikeestaan on. Siis joo, ne on musta ja valakonen ja isompi ja pienempi, mutta muuten myös. Riemulla on mun silimään aika lailla semmonen rakenne ja ulukonäkö kaikin puolin, mikä mua koirissa eniten viehättää. Hyvät mittasuhteen (siis MUN mielestä): korkeus - selän mitta, pään koko - muu kroppa, jalkojen jykevyys suhteessa muuhun kroppaan noin esimerkiksi. Ja värityshän on ihan paras: ikikiiltävä hieno musta turkki ja tummanpunaruskeet merkit.

Mutta sitten Riemulla on omat heikkoutensa tuon luonteen suhteen: koulutettavuus ei oo ollu ihan toivotunlaista ja onhan sillä hermoissa muutenki vähän toivomisen varaa. Jotkut asiat vaan tuntuu olevan sille päivittäin ihan uusia ja outoja. Niinku nyt esimerkiksi flexissä kulukeminen. Se tuntuu unohtavan aina se narun olemassa olemisen välittömästi, kun se on juossu sen töksloppuun ja ottanu pienen kiepin takasipäin. Ralli taas ei tarttenu montaakaan kertaa, kun se oppi, että sillä hihnalla on mittaa tietyn verran, ja rupes pysyttelleen sen maksimisäteen sisäpuolella.

Entäs Ralli muuten sitte. No sehän on maaliman söpöin tyyppi. Jos sen ulukonäkköö nyt kumminki vähä ruotii. Vaikka eihän se vielä valamis oo, mutta eppäilemättä siitä on kovvaa kyytiä tulossa ihan niinku isukistansa. Elikkä jytkylä lihaskimppu, jonka kaikki massa keskittyy rintakehhään ja kaulaan. Tikkujalat ja possupylly. Selekä on korkeuteen nähen vähä liian pitkä mun makkuun. Niin ja se kipparahäntä. Mutta niinku isukallansa, pää on kaunis ja ilime fiksu. Ja ne muut ominaisuuet päihittää monimonikertasesti sen, mikä ehkä ulukonäössä jää toivomisen varraan. Ja enhän mää mittään näyttelykoiraa oo halunnukkaan. Riemusta sellanen vaan tuli pyytämättä. :)

Rallillahan on loppumaton motivaatio tekemisseen. Se kohistuu kyllä Riemun ja muitten kaverien kans leikkimiseen ja pihalla touhuiluun, mutta aivan valtavan hyvin se pystyy ja jaksaa keskittyä nuoreksi urokseksi myös mun kans tekemisseen. Se on aktiivinen ja oppivainen. Se ossaa rauhottua ja olla tilanteessa ku tilanteessa. Paitsi, että häkkiin jääminen autossa riipoo sitä niin, että sitä pitää vähä protestoia huutelemalla. Mutta sinnekkin se rauhottuu hetken kitistyään.

Kai sitä vois sanua, että nää tyypit täyentää toisiaan. Kummallaki on oma erityinen paikkansa emännän sydämessä. Vaikka myönnettävä se on, että Ralli kyllä keräilee pisteitä aika nopsaan tahtiin. Riemun kans täytyy melekeen päivittäin muistuttaa ittiään, että ei se raasu voi itelleen mittään. Ja huokasta syvvään ja rauhallisesti. Onhan se kuitenki mun iänikunen sylivauva ja melekeen väsymätön leikkisetä Rallille.

Tekstiä taas pukkaa, vaikka mittään ei pitäny olla tapahtunu tässä välissä. Ehkäpä ens tekstiin saan taas aikaseks vähä kuviaki. Nyt on kamera lommaillu, eikä mittään julukastavvaa. Jospa sitä ens viikonloppuna sitte tuli kommeita posseerauskuvia ainaki, ku pojjat pääsee ihimisten ilimoille. :)

- Emäntä

Sitä Saa Mitä Tilaa

Se on sitte kesäloma! Mun tappauksessa se kylläki kestää kokonaista nelijä päivää, mutta kuitenki. Ens maanantaina alkaa työharjottelu, jossa varmaanki vierähtää kesä siihen asti, ku taas koulu alakaa. Mutta sehän on ihan juhulaa, ku kaikki illat on vappaat lukemisesta! Ehkä sitä vois vähä ryhistäytyä noitten tyyppien kans reenaamisessa. Ja ommellakkin ois kiva... Niin ja lukia jotaki muuta ku tenttikirjoja. No, jotta nyt ei ihan lommailuksi menis niin tarttee mun taas juhannuksen jäläkeen alottaa, että saan käytyä yhessä kesätentisä.

Pukkihyppelyä?

Viime viikonlopun piti mennä näyttelytunnelmissa. Lauantaina lähettiin karvapäitten eli Ronin ja Reinon kans keltasia nauhoja metästään Harjavaltaan. Se reissu oli kyllä sikäli onnistunu, että se saatiin mitä haettiin ja vähä enemmänki. Näin jäläkeenpäin on tietenki hyvä sanua, mutta mää kyllä arvasin tän lopputuloksen. Elikkä Reinikainen sai sieltä sen tarvittavan hoon, mutta Ronipa repäs ja nappas eehoon! Mää sain kunnian roikkua narujen päissä kehässä, niin se tuomarisetä sano, että Roni ois voinu saaha erinki, mutta ku sillä on niin vaaliat silimät. Että se siittä rotansyötistä sitte.

No sunnuntaina meijän piti lähtiä noitten omien poikain kans mätsäriin. Rallinki piti päästä oikeen ekan kerran kehhään harijottelleen ja Riemun muistuttelemaan, että miten siellä pitikää käyttäytyä. No aamulla sitte laittauvuin matkaan ja pakkasin kauheen määrän tavaraa autoon. Perräytin pari metriä ja semmonen metakka kävi, että naisellisempiki nainen tajus, että nyt ei parane enempää. Mun pienestä punasesta oli jousi nasahtanu yön aikana. Olin just edellisenä iltana käyny pitkän reissun Turussa ongelmitta. No ei muuta ku hölömistynneen näköset pojjaat ulos autosta ja tavarat takas sisälle. No, tulipahan sitte ainaki luettua VÄHÄ enemmän maanantain ja tiistain tentteihin...

Kyllä mää tuon häntäni vielä kesytän!

Jälestäjä?

Ei, vaan märehtijä.

Täytyy yrittää mätsäriin päästä, jos ois lähistöllä sopivaan aikaan lähiaikoina. Nuo tarttis molemmat vähä ihimisten ilimoille pääsyä ja Rallin kans ois kiva kokkeilla, että tulleeko se panniikki ouolla pöyällä ja outojen kopeloitavana. Se on kyllä tällä hetkellä just niin honkkelin näkönen, että tuskin siittä mittään näyttelytähtöstä tullee. Mutta enpä mä sitä olettanukkaan, ku Ricon jäläkeläisen halusin. Mutta söpö se on. Ja pää on musta ihan maaliman nätein. Riemun kans ois tarkotus yrittää kesämmällä taas virallissiinki näyttelyihin, jos meijän elämä iliman kortisoonia saa jatkoaikaa. Että muistuttelut ei ois sillekkään ollenkaan pahasta.

Rallin kans on reenailtu sitte edellisen postin lähinnä keittiötokoo. Perusasennon löytymistä oon yrittäny parantaa ja namia siittä vähitellen häivyttää. Samoten liikkeestä seisomista ja kestoo seisomiseen. Kesän haasteeksi asetan itelleni, että tokon ja agilityn lisäksi opettaisin nuille jotaki temppuja. Kun vaan aivoissa välähtelis, että minkälaisia ja sitte vielä, että miten ne opetettaan...

- Emäntä

Länsirannalta Ei Mitään Uutta

Tylsää, tylsää, tylsää. Pimeetä ja ikävää.

Emäntä vaan käy töissä tai koulussa ja sit ku se on kotona, se vaan istuu tai makaa kirja nokan eessä. Sillä on kai niitä jotain ihime tenttejä tässä menossa, ku se on niin pahantuulinenki välillä. Mää autan tietty parhaani mukkaan, ku on se kuitenki mun emäntä. Liimauvun kylykeen sohvalla ja leppuutan nokkaani sen papereitten päällä. Tai sitte kaivan lelulaatikosta kaikki luut ja lelut ja heittelen niitä sen lähistöllä. Varma tapa saaha se hymmyileen on mennä sen etteen seisoon, pistää nokka sen jalalle, tuijottaa sitä ja heiluttaa häntää. Että ei se sentään ihan myrtsiksi mun kans voi rueta.

Reenaan ei olla päästy, ku pihalla on liukasta tai loskaa ja meiän talavipaikka valamistuu vasta joulukuun puolessa välissä. Jyväskylän näytelmätki jäi välliin mun silimätulehuksen takia. Plaah. Samoja vanahoja lenkkejä kierrellään. Onneks sentään välillä käy noita vieraita niinku Ronsku porukoineen katkaseen emännän pänttäämisen ja sit oon välillä kylläilly Ricon luona.

Mutta tässäpä tämmönen pikajuttu vaan. Emännällä on taas kiire lukemaan. Ja mulla syömään. Maha on onneks jo ok, mutta tuo laittiruoka ei oikeen tunnu tekevän mua kylläseks.

Riemu

Taluta Minua Kuin Sokeaa Kanaa

Emäntä saattaa kyllä pahastua ku nyt kerron tän, ku se kuitenki haluaa pittää ittestään semmosta "löyän heleposti perille" -kuvvaa. Mutta eihän näin hyvää juttua voi jättää palijastamatta. Me ajeltiin eilen aamulla sen kanssa kaksin Seinäjoelle näytelmiin. Ei vaan osuttu ihan kerralla kohilleen. Niin se tuo namikaattori sokkeuttaa ihimistä.

Emäntä asetteli siihen masiinaan lähtökuopissa sen näyttelypaikan osotteen. Kirkkokatu 23 ja Seinäjoki. Emäntä on kyllä ajellu Seinäjoen ohi monen monta kertaa, mutta ei nyt ihan lähiaikoina. Eikä koskaan just tuonne paikkaan. Jotaki se mutisi, että ei tän näin pittäis mennä, ku Parkanon jäläkeen käännyttiin ja lopulta ajeltiin jotaki Kihiniön pikkuteitä. Ei ollu mikkään kovin mukava kelikää, ku yöllä oli satanu lunta. Kyllä mää sieltä vähä yritin äänimerkkiä antaa, että nyt mennään kyllä mettään, mutta ei ku sinne vaan, ku namikaattorisetä niin sano.

Siinähän sitä sitte oltiin lopulta ruutulipun kohalla, Peräseinäjoen kirkon vieressä. Kirkkokatu 23. Muutaman kirosanan mää olin kuulevinani ja sitte se sano, että ei ennää ikinä aio käyttää namikaattoria. Ainakaan käyttämättä omia aivoja samalla. Ei muuta ku nasta lautaan ja matka jatku kohti oikiaa Seinäjoen Kirkkokatua. Sinne löyettiinki ihan iliman mittään elektroonisia vehkeitä loppujenviimeks.

Mutta se onki niin hokara tuo emäntä, että ei tämmönen vahinko oo sille mikkään ihime. Saa nähä millon se unohtaa mut johonki tai jättää esim. ruuan antamatta ajatuksissaa. Mulla on kuitenki onneksi suuta ilimottaa, että nyt on muuten hommat pielessä. Ku huomais vaan aina kuunnella mua tuo emäntä.

Näytelmissä tavattiin mukavaa pinseriporukkaa mm. tuolta pohojosen suunnasta. Edelleenkää nuo ihimiset ei antanu meiän koirien yhtään pittää hauskaa siellä. Piti vaan olla kiltisti ja pönöttää arvosteltavana. Joku oranssinen ruusuke sieltä emännälle kouraan tökättiin ja sitte lähettiin kotiappäin. Tällä kertaa vähä sujuvampaa reittiä ku tullessa.

Emäntä höpötti koko päivän jotaki, että ku mää olin niin nätisti. En hötkyilly mihinkään ja kulin reippaasti sen kanssa. Vissiinki se ajatteli, että se jotenki palkittee mut ku se sitte osti mulle tuommosen uuen pannan. Mää oisin kyllä halunnu jonku vähä katu-uskottavamman niittiversion. Mutta täytyy se emännän hyväksi myöntää, että tuo on kyllä mukavan tuntunen kaulassa.

Sit illalla me mentiin vielä tonne toiseen mummulaan kylläileen. Siellä oli kans kylässä niitä pikkukirviäisiä. Ne on aika metkoja tyyppejä, mutta noi isot ihimiset ei oikein antanu meiän tutustua rauhassa. Varsinki ne niitten vaippasysteemit on mielenkiintosia. Mää toiminki semmosena kakkavahtina siinä sitte ja olin muutenki tarpeellinen ajankulu sille pienimmälle. Emäntä oli tyytyväinen mun käytökseen, vaikka ne komensiki palijo ja vahti silimä tarkkana. Mutta ku mää oonki niin vähä ollu tekemisissä tämmösten tyyppien kans niin kai ne oli varovana. Ne pikkukaverit on niin heiveröisiä, että ne ei oikein taho kestää sitä jos Pieni Pinseripoika oikein kunnolla pussaa. Ne pyllähtää niin heleposti.

Että taas yks mukava touhupäivä takana. Tännään onki ollu meleko inhottava ilima. Loskaa ja p****aa lentää. Se alakaa seki aika olla taas lähellä ku Pieni Pinseripoika jää mieluummin ommaan koppaan lämpimään, ku lähtee pihalle.


Riemu

PS. Kuvat on kyllä taas kerran oikeesti isännän ottamia. Ihme räpsimiskohtaus sille tuliki.

Joo. Semmonen aamuajatuksissaharhailu. On se kumma, että tuo elektroniikka tarkottaa sitä, ettei omia aivoja tartte käyttää ollenkaa. Mutta olipahan silti mukava käyä pitkästä aikaa lakkeuksilla. Jotenki sitä tuntuu, että on niin kevyt hengittää, ku näkkee kilometritolokulla joka suuntaan. Vaikka kotikonnut vielä muutaman sata kilometriä pohojosempana onki, niin kyllä Seinäjoella jo tuntee olevansa meleko lähellä. Pohojammaalla joka tappauksesa.

Riemu on kyllä nyt ollu taas pari päivää ihan super. Eilen tosiaanki se näyttelykäyttäytyminen oli niin hyvää. Onneks just ku olin yksin liikenteessä. On meinaan meleko palijo helepompaa mennä näyttelyhallin tukkosilla käytävillä sievästi vieressä tepsuttelevan koiran kans kaikkine kamoineen ku joka suuntaan sinkoilevan yksilön kanssa.

Hyvä keskittyminen jatku tännään agilityreeneissäki. Ja mikä vauhti! Meikäläinen oli vissiinki niin äimistyny siittä vauhista, että meinas omat ohjaukset mennä ihan kiville. Sitä on niin tottunu siihen hömpsöttellyyn, että sitä suunnittellee ohojauksensa sen vauhin mukkaan. Ja sitte ku ei ehikkään niin... Se on vaan ihan 100 prosenttisesti hyvä asia! Näitä lissää! Hyvä fiilis molemmilla koko reenin ajan. Nam.

Emäntä

Tulipunaruusu(kkee)t

Eilen oli taas näytelmäpäivä. Tervakoskelle suunnattiin heti aamusta. Siellä oli meitä pinsereitä ihan mukavasti taas. Jotaki ruusukehörsälettä ja pokkaalia sieltä mulle tarjoiltiin. Kivahan se näinki päin taas vaihteeksi.

Oli kyllä aika tylsä reissu. Mun ei taaskaan annettu leikkiä muitten kans. Siellä ois ollu varsinki yks säpäkän olonen punanen nuori nainen. Ja sitte vielä jouvuttiin ootteleen sitä isoo kehää tuntikaupalla. Siellä isossa kehässä mua rupeski sitte hirvittään melekosesti. Siellä rupes kuulumaan semmosta kovaäänistä mölinää semmosista mustista tolopista. Se muistutti mua inhottavasti siittä muutaman viikon takasesta Forssan keikasta, ku ne töräytti käyntiin sen maalimanlopunvehkeen just ku mää olin rauhallisesti kävelemässä ohi. Tää muisto pisti kyllä jalat tutiseen. Nyt tää oli kyllä meleko erillainen tää ääni ja se alako aina uuestaan. Emäntä meinas jo hermostua, mutta sano se senki, että ekana meiät ois iliman mun säikkyilyäki kätelty ulos sieltä. Mitä se ikinä tarkottaakaa. No onneks me selevittiin hengissä kuitenki.

Ricolla onki ollu onnenpäivät viikonloppuna. Se sai kauniin naisvieraan kotionsa lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina määki olin paikalla, mutta emäntä laitto mut autoon jo ennenku ne vieraat tuli. Sieltä mää sitte seurailin, ku Rico viiletti sen nartun kans ympäri talua ja pihhaa ja jännitin, että ossaako se mittään. Harmikseni se kuitenki onnistu tän Viivin kosiskelussa. Mää oisin mieluusti toiminu varamiehenä. Olihan se vähä pieni ja valakonen se narttu, mutta kyllä mää oisin mieluusti paikannu Ricoo.

Nyt sitte vaan ootellaan, että tuottiko treffailu tulosta. Sunnuntaina en ollukkaa mukana, mutta kuulin, että siellä oli ollu toinenki sähäkkä narttu. Rico yritti sitäki kosiskella tapansa mukkaan, mutta se vaan juoksi täysiä ympyrää Ricon ympärillä ja taklaili ja leikki hippaa sen kans.

Nuo emäntä ja isäntä lähtee huomenna kuulemma johonki reissuun. Mää pääsen sulostuttaan Ricon ja "mummulan" elämää ja vissiinki kylläileen Ronillaki. Että huihai, menkööt vaan. Kuhan tuovat sitte hyvät tuliaiset.

Riemu

Matkustanut Oon

Viime viikolla oli taas näin tylsää, ku noi vaan teki jotain omia hommiansa.



Lauantaiaamuna sitte köröteltiinki isännän ja emännän kans Tammelaan. Siellä oliki kovemman luokan näyttely, ku siellä ei muun rotusia näkyny ku meitä pinsereitä. Lämmittelin kehää varten tappamalla keppejä ja kattelemalla kauniita narttuja. Ei vissiinkään silti tullu menestystä, ku kuulin emännän selittävän taas jottain jostain ihimeen sukupuolileimasta. Mää en semmosia kuunnellu, vaan päällimmäisenä mulle jäi mieleen kaverit, joitten kans mun ei annettu leikkiä ja yhen mukavan tätin kommentti, että olin tyylikkäimmän näkönen uros koko kisassa. Niinpä.

Tammelasta otettiin suunnaksi Pornainen. Siellä mää tapasin kaks aivan hurmaavaa staffityttyä. Varsinki se pienempi niistä tuoksu aivan huumaavalle... Nuo ihimiset siinä mietiskeliki, että minkä näkösiä tulis ku pinserin ja staffin risteyttäs. Mää yritin kovasti rohkasta, että eiköhän kokkeilla vaan! Mutta eipähän nuo heltyny. Ei auta ku toivua, että ne tyttelit tullee kylläileen meilläki päin, että päästäis vähä hepuloimaan yhessä.

Illalla me vielä poikettiin Tuusulassa ottamassa kuvia mun kauniista pikkutyttäristäin, joita mulle edelleenki esitellään vaan kuvissa. Että tässäpä teillekki meleko liuta söpöliinejä. Kattokaa ja ihastelkaa. Iskä on ylpee.

Pienet telttailijat Me tullaan syliin ja meitä on monta! Saalistaja Ai kuvaakko mua? Isänsä elekeet Jos mää ihan hetkeksi vaan ummistan silmäni... Valloittava hymy Täältä jostain ne sitä namia otti Ja niin hän taisteli jättiläistä vastaan viimeisillä voimillaan... Painia ja pallottelua Pussailua ja purukaluston testausta Selätys Hei mua nukuttais jo vähä...

Pentujen ihastelun jäläkeen me ei mentykkään kotia, vaan palattiin sinne näyttelypaikkaan. Kaikki muut pinserit oli kerinny hävitä sieltä sillä välin, mutta siellä oli semmosia pötkökoiria sitäki enemmän. Nii ja sittehä siellä oli semmosia jättimäisiä elukoita, joita noi sano hevosiks. Vähä epäilyttävän olosia koputtelijoita. Iltakävelyllä näin vielä semmosia pieniä piikikkäitä kamuja, joita oisin mieluusti vähä saalistanu, mutta taas näytettiin punasta valua.

Tännäänki on tehty vaikka ja mitä. Aamulla mentiin johonki ihme paikkaan, jossa haisi niiltä hevosotuksilta. Siellä oli palijo ihimisiä ja autoja. Tosi tylsää siis. No onneks sentään muutama muuki koiruus oli sinne mukkaan raahattu niin aina välillä pääsi tekemään uusia tuttavuuksia. Niija yks tyttö kävi sanomaan emännälle, että sulla on kyllä kaunis koira. Mutta mikkään ei kyllä poista sitä tottuutta, että se oli ihan kamala reissu. Pois päin oltiin jo menossa, ku isäntä meni kattoon semmosta kamalan näköstä masiinaa. Ja eiköhän se sen omistaja just sillon täräyttäny sen käyntiin. Maa tärisi ja korvat oli pullahtaa päästä. Kyllä siinä oli vähä häjissään ihimisetki. Lapset alako itkeen ja emäntäki hätkähti ja alako kiidättää mua onneks heti poispäin. Iski muuten melekosen panniikin hetkeks enkä mää sitte oikein osannu ennää täysillä illoita siitäkään, että nähtiin muutamia tuttujaki siellä. Kovia joutuu Pieni Pinseripoika kokemaan, mutta onneks jäin henkiin.

Iltasella poikettiin vielä tuolla mummulassa. Rico siellä esiinty, ku seki oli saanu semmosen toisenlaisen älypelin ja se tietty ratko sen alta aikayksikön. Määkin näytin taitoni ja kyllä mä noi karvapäät voitin. Luca tuntu vähä pelekäävän koko laitosta ja Ronilla meinas iskee jumit. Harmi vaan se kuitenki lopulta hiffas sen jutun ja alako ratkoo sitä kans ihan turhan nopiasti. No mutta mää harjottelen ahkerasti tuota ommaa niin voiaan sit ottaa kisat myöhemmin. Nyt vähä väsyttää. Tai ei niin vähäkää. Taiampa kömpiä ommaan koppaani.

Riemu