Turistina

Viime viikonloppuna oltiin pienellä akkaporukalla Italiassa, Bolognassa nauttimassa maaliman parhaasta agilitystä ja ruuasta. Tehtiin semmonen mukava viikon reissu, että kerittiin ratojen lisäksi katella vähä kaupunkiaki. Italia vaan on mun mielestä niin parasta ja kokonaisuuessaan reissu oli oikein onnistunu. Oma lukunsa tietysti oli se, että esimerkiksi ekalla kerralla hallille suunnatessa vartin matkaan saatiin kuluteltua semmonen kevyt kaks tuntia...

Oli hauska seurailla kisojen rataproffiileita ja sitä, että tuollaki tasolla ne suoritukset oli osittain aika monenkirjavia. Suomalaisilla kisat ei kaikkinensa menny ihan toivotulla tavalla, mutta kyllä joukkoon mahtu monia mainioita suorituksia. Koko viikonlopusta itelleni jäi kyllä ehottomasti päällimmäisenä mieleen Silvia Trkmanin ja Len yksilöagilityradan suoritus. Rata osottautu hirviän haastavaksi ja montaa tulosta saati nollaa ei ko. ratalla tehty. Mutta tää pari näytti ihan käsittämättömällä suorituksella, että rata oli tehtävissä myös ihan jäätävän nopeen koiran kanssa, kun sen vaan osaa! Kylymät värreet mennee vieläki, ku tuota kattoo (heti videon alussa), vaikka toki se paikanpäällä ja n. sata epäonnistunutta suoritusta ko. ratalta kattoneena oli vielä ihan eri levelillä.



Aika pitkälti noitten kisojen hengessä pääsin suunnittelleen meijän seuran reenirattaa ens viikolle. Käytiin rakentaan ja testaan se tännään ja kyllähän siitä aika kinkkinen tuli. Rallin kans se oli kuitenki ihan kohtuuella köpöteltävissä ja kyllä siihen Dedinki kans sai mahtumaan muutaman onnistumisen. Ehkä tuossa enemmän onki ideana yksittäiset vaikeehkot kohat eikä ite tarkotus oo vettää koko settiä nollana kotia.

Tuossa kuvassa (puhun siis valakosisella numeroijusta versiosta) numerot 11, 20 ja 30 on väärällä puolella estettä. Meijän pienessä hallissa joutuu aina vähän säätämään ja ei tokikaan tässä kohtaa "koulutusta" tuo ratansuunnittelutaito ihan vielä huippuunta hioutunu oo myöskää. Alaku on kutoselle asti mukkailtu MM-kisojen miniyksilöitten hyppyratalta. Kepeille treenasin testikierroksella molemmille knuutitusta. Ens viikon varsinaisessa reenissä kokkeilen varmaan vielä muitaki vaihtoehtoja eli ainaki tiukkaa takanaleikkausta, mutta ehkä myös tiukkaa päällejuoksua loppuun ainaki Rallilla.

Välille 11-13 yritin kahelletoista päällejuoksua, mutta molemmat koirat ampu 11 jälkeen vaan kuuroina putkeen. Sitte vasta tajusin kokkeilla siihen flippiä eli ohojaus toista puolt ja avot, alako lyyti kirjottaan. Rallin kans vetäsin flipin jäläkeen vielä 12-13 välliin persjätön, en tiiä kuinka laitonta. Dedin kans ko. välliin puolivalssi toimi hyvin.

Puolihuomaamatta sain ratalle hyvän kohan treenata bäkläppiä, jota päästiin Dedin kans testaileen Liuhdon Timon reeneissä pari viikkoo sitte. Se meni siellä heittämällä hyvin Dedin kans ja kyllähän tuo tommosessa putkeen heitossa toimi mainiosti pikkuköpöselläki. Loppu"suoralle" tuli heitettyä vielä viimeset haasteet. Dedi meinas lähtee putkelta kilpajuoksuun tai vaihtoehtosesti juoksi vielä nelijänteenki putkeen sammaa rattaa, mutta sain lopulta senki onnistuun. Eli 30:lle päällejuoksu (pitkällä edessä), 31-32 välliin persjättö ja ennen 32:ta hyvä rytmitys niin sain vejettyä keppien ja hypyn välistä 33 takkaakiertoon ja maaliin. Huh. Rallin kans tuo meniki suht kivuttomasti.

Reenasin ensin Dedin kans ja toisena Rallilla. Dedin emäntä totes, että kannattais varmaan mennä toisinpäin. Kuulemma ohojasin Rallia palijo paremmin ja ajatuksella. No ei käy kiistäminen. Dedin kans vielä tahtoo ekana mielessä olla vaan se, että miten mää mihinki kerkiän. Rallin kans kerkiää hallita ommaa kroppaa ja ohojauksiansa niin eri tavalla, ku kolome kertaa nopiammin liikkuvan Dedin. Eli ehkä se vois tosiaan olla hedelmällisempää mennä Rallilla eka ajatuksen kans ja yrittää sitte vaan noppeuttaa sitä ajatusta ja liikettä Dedin vauhtiin. :)

Ens viikolla onki tehoviikko agilityn suhteen. Tiistaina iltakissoihin Tampereelle Dedin kans. Torstaina normaalit reenit molemmilla. Lauantaina Elinan koulutukseen Dedin kans. Eiköhän se sillä jo taas vähä tokene tää MM-kissoissa hankittu pieni reeni-intopiikki.

Wirallinen Treenipäivitys

Rupesin tuossa miettimään, että tämä mun blogin pito on mennnyt ihan jaaritteluksi. Noh, eihän tällä nyt mitään sen suurempia tavotteita toki ookkaan, mutta kai sitä vois itelleen vähä muistiin välillä kirjotella, että missä mennään noin harrastusten parissa. Meinaa tää reenailu ja kisaaminen olla meleko rikkonaista vaan, kun jatkuvasti on jotakin ongelmaa tai sitte muuten vaan taukoo/lomaa. Ei oo taiettu montaa kuukautta missään kohtaa kisata ja reenata sillailla jäsennellysti.

Alotetaan ny vaikka tokosta. Siitä ei oo montaa sannaa sanottavana. Syksyllä sentään oli joka toinen viikko treenit ProCaniksella, mutta sittemmin on jääny taas johonki koko homma. Oiskohan me kaks kertaa hallilla vähän tokoiltu. Siellä totesin ilokseni, että hyppynouto sillä oikeella, painavalla kapullala ei ookkaan mikkään ongelma. Kokkeiltiin sitä nimittäin ekaa kertaa ja se meni kerrasta oikein, pienellä avulla toki. Vahvistusta tarttee siis siihen, että tulee takasikkin hypyn kautta, mutta se, että Ralli ylleensäkkään suostu kantaan sitä normikapulaa oli mulle positiivinen ylläri. Ruutua tehtiin kans ja se on kyllä meleko alussa edelleen. Oma vika, kun sen reeniä on muutama kerta vuojessa. Tunnari on aivan alakutekijöissään. Paluu oman piilotukseen varmaan jatkuu. Tai en tiiä mikä. Hallissa, jos on hämykasa ja lähistöllä oma, alkaa ensin nosteleen kasasta ja sitte lähtee ettiin kaikkia mahollisia piilopaikkoja eikä huomaa sitä omaa siinä vieressä.

Ainoo, joka on ehkä vähän edistyny on kaukot. Niitä kun on voitu reenailla kotonaki keittiötokoissa. Niitä tarttis vaan yrittää taas vaikeuttaa ja tehä toistoja lissää ja lissää. Meiän kotitokoilutkin kun on hyvin sattumanvarasia, muutaman kerran kuussa... Sitten on tietty se, että tokon säännöt muuttuu kesällä enkä oo uusiin tutustunu vielä ollenkaan. Keväämmällä varmaan saahaan kouluttaja kertomaan ja ohojaamaan, että miten ne uuet säännöt menee. Koska meillä ei ennen tuota sääntöjen muutosta varmaan missään nimessä oo asiaa kokeeseen niin täytyis tietysti rueta tutustuun niihin uusiin juttuihin. Ehkä se tokoki sieltä taas jollakin lailla aktivoituu, ku takapiha sulaa ja sävelet uusien sääntöjen kans seleviää. Reenikaveri sitä ainaki taitaa ootella.

Agility rullailee, aina silloin ku reeneihin asti päästään, ihan mukavasti. Varmaan parilla viime kerralla meijän koutsi on vaan sanonu, että hyvin se kyllä menee. Ja kyllä se siltä toki tuntuuki, pääosin. Kääntyminen nyt on aina vähä niin ja näin, mutta siinä tarttis ite aktivoitua. Viime reeneissä on tuntunu olevan aika paljo irrotus- ja leijeröintiharkkoja ja ne on kyllä onnistunu vähintäänki hyvin. Myös vaikeehkot kepeille tulot on sujunu pääosin mallikkaasti.

Ongelmakohtia on toki aina. Aan alastulo on aika niin ja näin. Osuus jos osuu. Se tarttis toistoja ja naksuttelua myös ilman kehikkoo paaaaljon. Ei vaan viitti sitä aata niin hirveesti juoksuttaa, kun se on kuitenki rankka este koiralle. Kissoissa ongelmana on taas nostellu päätään lähöstä karkaaminen. Kaksissa viime kisoissa on molemmissa yheltä ratalta talsittu saman tien pois. Tai siis sen jäläkeen, ku Ralli on omaehtosesti rallatellu muutaman ekan esteen ja mahollisesti näkyvissä olleet putket. Kisat nostattaa sen verran tota virettä, että täytys muistaa aina tehä muutama paikallaolo ennen ratalle menoo. Reeneissä karkailua ei juurikaan tuu ja siellä toki kaikkee häiriöö yritänki tehä, mutta kisatilanne on aina kuitenki eri.

Sitte on vielä tää vauhtipuoli. Sitä nyt kai ei voi varsinaisesti ongelmaksi sannoo, se on enemmänki ominaisuus. Ne muutamat nollat ku on saatu niin ei ne vauhtien puolesta kauheesti innosta. Hittaimpien aikaan menneitten nollien joukossa pyöritään. Sille nyt ei taija mittään voija. Taso on niin kova, eikä tommosella töppötassulla ja kaarrattelijalla siinä enää oo jakoo. Se vauhtien ja tason ja tietysti kisaajamääränki nousu on niin konreettisesti huomattavissa itelle vaikkapa siitä, että muutama vuosi sitte Ricon vakiosija nollan tehessään oli neljäs. Ralli taitaa vauhiltaan olla siellä Ricon kans samoissa haminoissa, mutta kymppisakkiin pääsyki on vaikeeta. Omassa asenteessa tietysti olis ehkä jonku kymmenyksen parannusmahollisuutta. Että lähtis aina yrittään täysiä, sillä lailla niinku tulee monesti mentyä loppurata, kun on hyllytetty tai muuten tehty virheitä.

Noh, kunhan tässä nyt taas päästäis ees johonki reenirutiiniin. Ens viikolla pittäis varata aika kontrolliverikokeeseen. Sen tulokset toki vaikuttaa aika radikaalisti kaikenlaiseen reenien ja kisojen suunnittelluun. Mutta jos siellä on kaikki ok, niin täytyy toivoo, että kevät tekkee tehtävänsä ja saa lähteen hallille tai ees ihan vaan tohon keittiöön tai takapihalle reenailemmaan vähä usiammin. Sitä mieltä ehottomasti on ainaki tuo pikkunen tehopakkaus Ralli.

Muistiinpanoja

Jovain on taas vierähtäny viikko jos toinenki eellisestä päivityksestä. Viimesen tentin lisäksi tässä välissä kerkis oleen noita juhulapyhiä ja oman seuran ihka ensimmäiset viralliset kisat. Kyseiset kinkerit saatiin kunnialla pakettiin ja kiitostakin tuli järjestelyitten sujuvuuesta ja mm. kauniista maisemista kisapaikalla. Suuremmilta satteilta vältyttiin ja koirien kannalta oli ihanteellinen keli: pääosin pilivistä ja lämpöö viientoista kieppeillä. Saapa nähä pystytäänkö vuojen päästä pistään vielä paremmaksi, kun on vähä saatu jo käsitystä hommasta. Olihan meillä toki monta kisakonkaria, mutta suurimmalle osalle kerta oli eka.

Yhet kolomosten kisat on toukokuussa juostu Rallin kanssa. Eipä sieltä tuloksia oo tullu ja kaks rattaa oli aikamoista sekkoilua, kun vertaa ekoihin kolomosiin. Mutta viimesellä, hyppyratalla mentiin jo mukavasti meleko lopulle asti, jossa Ralli bongas oman putken pään kohassa, jossa en sitä taas ollu osannu varua.

Kahessa koulutuksessa on tässä välissä keritty käymään ja niitten kotiläksyjä ja antia tässä rupesinki itelle muistiin kirjotteleen. Toukokuun alussa tokoiltiin Rantasen Anun opissa. Tanistettiin tietenki tuon ikkuisuusrojektilta vaikuttavan luoksetulon pyssäytyksen kans. Oon siirtyny siinä takapalakkaan ja sen kans on ehkä jotakin pienenpientä ejistystä saatu. Sillä linjalla saatiin ohoje myös jatkaa. Mutta lisäksi täytyis tehä ihan perus pysymisreeniä. Toisaalta sitten myös luoksetulosta suoraan vappautusta lelulle. Hyvä olis kans, jos pystyis välillä tekkeen apuohojaajan kans niin sais sen pallon pompun just siihen käskyn perrään tehostaan sitä.

Seuraamista vähän näytettiin. Se oli Anun mielestä ihan ok. Ehkä se meiän kriteerikkään nyt ei oo siinä ihan viimesen päälle... Reeniä vaan ja vähän pilikun viilausta siihen, mistä palakkaa. Lyhyitä pätkiä, mutta välliin myös vähä pitempää. Palijo takapään käyttöön reeniä eli käännöksiä vasemmalle, mutta toisaalta oikeelle käännöksissä vähä irtoo samoin ku juoksussa. Mutta ei paha.

Räksytyksen osaltaki Anu oli kovin positiivinen. Usko, että toi on niin fiksu tyyppi, että oppii pianki johonmukasella huomiottajättämisellä ja sillä, että se lelu nyt vaan ei ilimesty mihinkään räyhäämällä, että parempi olla hilijaa. No toivottavasti näin. Täytyy vaan ite olla sen kanssa tarkkana ja muistaa palakata ja touhuta aina vaan hilijasen koiran kans.

Metallia kokkeiltiin vähäsen uutena juttuna. Yllättävästi Ralli jopa otti kapulaa suuhun vauhtireenissä. Aika ohkasesti, mutta kuitenki. Eli reeniä vaan, mutta ei tietenkää ehkä ennen avvointa kannata hirveesti, ettei rupee sitte taas puista hylykimään. Reeniä siis vauhtireeninä niin, että välillä lentää puinen, välillä metallinen. Palakka vasta siittä, että nostaa kapulan ja pikku hilijaa palakan viivytystä. Ei se niin toivottomalta vaikuta, ku mitä kuvittelin sheippausreenin perusteella.

Paikkamakuu tehtiin loppuun. Tällä errää ei ruennu tutiseen, ku olin piilossa, mutta tuota ommaa pientä pihinäänsä loppua kohti rupes pitämään. Ohojeiksi saatiin, että pitäis saaha jotaki muuta aateltavaa pikkuselle. Eli esimerkiksi namipurkki tai lelu nenän etteen, jota saa vahtia.

Tunnaria ei tehty ite, mutta siittäkin saatiin ommaan reeniin ajatuksia. Eli omaa edelleen piiloon, mutta hämykapuloita kehiin. Ensin hämyt ihan vaan kasaan jonku matkan päähän. Pikku hilijaa hämyjen levittelyä ja tavotteena piilotus lopulta hämyjen keskelle. Piilotuksella saa pysymään sen nenän käytön. Hämykasan kans on pari kertaa tehty. Ihan eka kerta meni hyvin, tokalla lähti tuomaan kasasta kapuloita ja lopulta oli piilottanu oman niin, etten ennää löytäny sitä itekkään. No Ralli lopulta läysi. Toisella reenikerralla lähti eka hämyjä kohti, mutta sitte välähti ja rupesn nenä käymään. Ei kokeiltu sillon toista kertaa, ku onnistu niin hyvin.

Tännään sitte reenattiin hirveessä helteessä agilityä Elinan opissa. Otettiin reeni kahessa erässä, mutta ei kyllä ollu toivookaan koko ajan reenaamisesta. Ei koiralla eikä mulla. Mutta ei se toki ollu tarkotuskaan ja hyvinhän se reeniaika kulu keskustellessaki ja sillä tavalla vinkkejä saadessa. Alussa oli pitkä suora, jossa koira joutu suorittaan ittenäisesti renkaan, muurin ja pituuen. Niissä ei ollu mittään ongelmaa, mutta ku suoran päässä olis pitäny tulla keppeille mun törkkäsyyn niin siihen ei sitte voinukkaan tulla. Mutta eipä tommosta ihan oo taiettu harjotellakkaan. Ainakaan aikoihin. Siittä eka kotiläksy siis.

Muutamia välihuomioita: ehin aika monesti esim. persjättöön ja ne olis aina nopiampia, ku jotku takkaa ohojaukset, joita heleposti suunnittelen. Poispäinkäännöksessä tee koiralle tillaa ja käännä ENNEN estettä. Muista se pirun askel aina sitä estettä kohti teit sitte sen ohojauksen kuinka lähellä tai kaukana tahansa. Kiinnitä huomiota tutustuessa koiran juoksurattoihin ja linjaa koiraa aina etukäteen esimerkiksi rytmin muutoksilla. Keinuun saa noppeutta sillä, että vien kättä Rallin eellä. Ite vaan liikkeelle välittömästi, ku Ralli on kontaktilla niin saan sekunnin etumatkan jatkoo varten.

Siinä kohtaa, ku Ralli oli antanu kaikkensa, juteltiin vielä aan kehikosta. Nyt näytti hyvältä, mutta heti vaan täytys ottaa niitä häiriöreenejä. Onhan näistä Sanniki puhunu, mutta en ehkä oo ihan hoksannu, miten niitä pittäis tehä. Näissä koira laitetaan aan harjalle eli ei tehä kokonaan. Näin opetettaan nimenommaan keskittyyn siihen kehikkoon osumisseen. Kolome esimerkkireeniä: ite lelun kans etuviistoon ja siitä ite liikkeelle erilaisiin ohojauksiin, lelu jää palkaksi. Toisena jätetään lelu aan viereen, vähä alareunan takapuolelle ja reenataan valssia eli vaikka käännytään jyrkästi takasipäin, pitää kehikkoon osua. Kolomanneksi vielä niin, että ite jonku matkan päähän aasta vinguttaan lelua ja hetsaamaan ja taas pittäis malttaa osua kehikkoon. Näitä pittäiski nyt ottaa tehoreeninä, josko siihen alasmenoon sais vähä varmuutta kisatilanteisiinki noitten kans.

Vielä saatiin ens viikon reeneihin tehtäväksi kellottaa yks kuvio. Että onko Rallille nopiampi kierrättää siivekkeen ympäri vai hypyttää ristiin. Veikkaan kyllä, että ristiin on nopiampi, mutta silti valittin omassa ohojauksessa kierrätyksen. Mutta täytyy muistaa tiistain reeneissä kattoo. Ristiin hypytyksessä matka on vähä pitempi, mutta ehkä se on Rallillekki luonnollisempi reitti. Valittelin, että isänsä poeka, ei käänny. Kommentiksi saatiin, että kääntyy kyllä, mutta hittaasti, koska ottaa kääntyessään niin palijo askelia. Mitähän sille pittäis tehä? Se jäi kysymättä.

No mutta. Aika hyvin kuitenki meni. Meijän omassa sarjassa siis. Nyt vaan muutamat kisat tähän välliin ja katotaan napsahtaako joukkuenakki SM-kisoihin. Hui! Sen jäläkeen saaki pittää ainaki kissaamisesta muutaman viikon, ehkä kuukauen taukua. Ja varmaan reeneistäki viikko tai pari. Josko siinä kohtaa keskityttäis hetkeksi tokoon, ainaki jos meinataan mennä kesäkuun lopussa avvointa kokkeileen...

Ommuuten meleko hiki! T. Raipe

Kypsyttelyä

Long taim, nou sii vai miten ne sanoo. Tässä on ollu vähä kiirusta. Gradua, pyöreitä vuosia, tenttiä sun muuta pientä. Eikä tää kevät suoraan sanottuna mitenkään kevyeltä vieläkään näytä. Mutta jospa koirarintamalla sais aktivoiuttua. Sitä toivoo ainakin nimimerkki Kypsynyt.

Pieni russeliherra on nyt reiluun kahen vuojen ikään mennessä kypsyny elämänsä kevvääseen. Tuntuu siis hajut vievän mukanansa ja pari päivää sitte tojistin lenkillä ihka ensimmäistä kertaa, ku Ralli päätti näyttää ossaavansa myös äijäilyruopia merkkauksen päälle. No eipä tää elämän kevät nyt vielä mittään merkittävää muutosta herrassa nuin muuten oo saanu aikaan, mutta lenkillä sais kyllä menneen aikaa tovin jos toisen hajujen kans.

Muutamana viime viikkona on vihon päästy reenaamaan ja toissa viikolla oltiin myös Elinan koulutuksessa. Kaikkinensa on menny yllättävän mukavasti. Syksyllä tauon jäläkeen oli melekosta raivoomista meininki, mutta nyt on päästy aika mukavaaki menua. Mitä nyt kääntymään tarttis opetella. Ja malttamaan paikalla lähössä. Tai ehkä se ei oo sen kummosempaa, mutta ite on vaan erilaisella asenteella... Joka tappauksessa Elinalta saatiin "läksyksi" erityisesti sylkkäri ja se, että ku käännetään niin pittää myös kääntyä. Yritetään, yritetään. Jos vaikka sais otettua reeneissa tavaksi hinkata aina ekaks jottain ohojauskuvioo tai yksittäistä estettä ja lopuksi pätkä rattaa.

Lähössä malttamisesta on hyvä esimerkki tää eka kisarata kolomeen kuukauteen tältä päivältä Lempäälästä. Kuten kuvasta näkkee, hetken mietin, että meen vaan karkaamisesta huolimatta, mutta sitte sain itteeni niskasta kiinni. Ilimeisesti sain sillä Rallista yliotteen ja sen asennehan oli suorastaan kuuliainen etenki alakuratan ton kurinpallautuksen jäläkeen. Mää varmaan koettelin taas rajojani, ku vaan kylymästi jatkoin koko ratan, vaikka kouluttamistahan tuo oli eli ois kai pitäny poistua ratalta... Jäläkeen päin sain kuitenki tuomarilta pointsit pallauttamisesta, että ainakin noin "henkilökohtasella" tasolla toi tekonen ilimeisesti sai hyväksynnän.



Toisella ratalla lähtö oli kyllä erittäin liipasimella ja hiipikin pirulainen pikkunen, mutta matkaan päästiin. Asenne oli taas kuitenki mitä sattuu ja heti toinen rima tippu. Rata oli jokseenki eksoottinen ja kepeillä meijän tie katkes lopullisesti. Oikeeta väliä ei löytyny millään ja se siellä käytetty aika tuntu ikkuisuuelta. Ehin jo aatella, että kohta toi tuomari tulee heittään meijät pihalle. No apaut kymmenennellä kerralla se eka väliki sitte löyty, mutta melekeen heti sen jäläkeen puomilla tuli niin törkee roiskasu, että eiku takasi kontaktille. Ralli-raasu ei uskaltanu sitte lähtee siitä mun vappautuskäskyllä ja huomasin poisjuostessani vasta viimesellä esteellä, että siellä se tököttää kontaktilla vieläki. Koita siinä sitte olla vakavana.

Viimenen rata oli oikeen mukava ja sen kyllä mokasin ite. Tutustumisessa vielä erikseen mietin, että keinulla täytyy tulla kaks painokasta käskyä, ku viimesimmästä keinusta oli taas aikaa. Mutta sitä toista ei koskaan tullu ja tuossapa tulos. Muuten ihan mukava rata, vaikka tokihan noista kiekoista vois nipistää muutaman sajasosan eikä tää reeneissä nähtyyn verrattuna tainnu ihan parasta vauhtia olla.



Tämmöttiis tällä erää. Katotaanpa menneekö seuraavaan kertaan taas kuukausi, ku kerkiän istahtaan konneelle näissä merkeissä. Seuraaviin kisoihin ainaki ois tarkotus mennä heti ens sunnuntaina, ku kerran täällä lähimaastoissa on tarjontaa. Niin joo ja tietysti tarttee vielä mainita viime aikojen merkkipaaluina Rico-papan 11-vuotistuminen, joka tosin jäi ilimeisen ajattelemattomalta ja hokaralta perhueelta hieman huomaamatta. Jälkijunassa papanaa on kyllä lahjottu erinäisillä vinkuvilla paketeilla, joista suurimmasta osasta on jo tehty selvää.

Kun Mikään Ei Etene

Hohhoijaa. Tää päivä meni taas aika puhtaasti hukanteille. Piti olla ahkera kirjotuspäivä, mutta en oo tainnu ees avata sitä asianomaista tiedostoo. Päivän saa kulumaan ihan hups vaan, kun alottaa siivoomisella, käy parturissa ja kaupassa, pakkailee pientä viikonloppureissua varten ja treenaa vähän tokoa. Luulis, että tuo lähestyvä joulu ja deadline alkais vähä saamaan muijaa liikkeelle, mutta ei. Joten kirjotanpa sitten blogia vaihteeksi.

Viime perjantaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa Sinin valvovain silimäin alla. Kokeiltiin ihkaekaa kertaa ohojattua noutoo. Ja se lähti käyntiin vallan mukavasti. Ralli kuunteli ja haki just sen minkä pyysinki. Nyt vaan vahavistusta suuntiin ja pikkuhilijaa haettavia, eli tässä kohtaa leluja taaemmas. Jossain vaiheessa voi ottaa välillä sen keskimmäisenki hämyksi.

Merkkiä tehtiin myös. Sain ohojeeksi käyä taputtaan sitä oikeeta paikkaa Rallille avuksi. Ja kyllähän se sinne aika hyvään paikkaan meneeki. Ollaan tossa viikolla vähä naksuteltu keittiössä sitä vahavemmaksi ja se, niinku yleensäkki kaikki tekeminen, on hyvin mieluista Pallikaiselle. Se samperin haukkuminen ja komentaminen otettiin kans "listalle". Jos rähjä lähtee päällensä, niin koira maahan jollain rauhottumiskäskyllä ja sitte vasta jatketaan, ku on ollu siellä hetken rauhassa. Ihan hyvin lähti se linja tuottaan tulosta, mutta töitä saa tehä ja johonmukasesti tiukka olla. Ja kuulemma pittäis nuo reenauksen väliajatki pistää aina koira siihen maahan rauhaan, eikä antaa haistella ja tehä omiaan. Voi olla liikaa vaajittu multa...

Luoksetulon pyssäystä tehtiin. Kyllä siellä joku hitunen jo on ajatusta, mutta se ei ehkä vielä yhisty ihan pysähtymiseen asti. Täytys tehä jonku verran semmosia, että ihan oikeesti vaatii sen pysähtymisen eikä heti nytkähyksestä palakkaa. Toistojatoistojatoistoja. Mutta semmonen peleko täsä vähä on perssiissä, että tästä voi tulla semmonen ikkuisuusrojekti. Avoimen kaukoja katottiin sen verran, että ne onnistu oikeen hyvin. Jossain kohtaa oli sitä perusongelmaa, että ensimmäistä istu-vaihtoo piti käskiä kahesti, mutta nyt ei oo kyllä hetkeen sattunu semmosta.

Tännään käytiin tokoileen ominamme, aikaa kuluttelemassa ja velevollisuuksia pakkoilemassa. Luoksetulon pyssäyksellä alotettiin. Pyssäytyksiä vähä eri kohilla, lähellä olevissa vaatimus ihan siihen oikeeseen suoritukseen ja vasta sitte palakka. Muutama suorapalakka ja myös muutama läpijuoksu. Ralli ei kyllä vielä ihan hirveesti oo ennakoinu, mutta kyllä seki sieltä rupiaa päätänsä nostaan. Että läpijuoksujakin pittäis muistaa ottaa.

Sitte vähä seurailtiin. Tuntu aika mukavalta. Mutta peili sielä sais olla, että näkis paremmin. Mun mielestä tuntuu, että on vähä takana, mutta luultavasti se sitte onki ihan hyvä se paikka. Ku enempi kai sitä on sitä ejistysongelmaa ollu meillä. Vähä kääntyiltiin ja juostiin ja hijasteltiin ja musta tuntu, että mulla on aika mainio pieni tokorusseli. Ihan hyvä siis reenata välillä yksikseen, niin saa ainaki hetken kuvitella, että hyvin se menee. :)

Muutama kerta otettiin ohojatun suuntia, pari hyppyä ja hypyn tarjoomista. Ohjatussa meinas kerran lähtee väärään suuntaan, mutta korjas heti. Hypyssä täytyy vahavistaa etenki sitä, että sieltä takastullessaki pittää suorittaa se este. Sitä ongelmaa siinä nyt yksinollessa taas tuli, että ajjautuu turhan sivvuun toisella puolella. Viimeks, ku näytettiin sitä Sinille, teki aivan mainiot, suorat hypyt tietenki, tottakai.

Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta niin, että menin hallista pihalle. Ralli ku on, etten sanos vähä turhanki kovasti kiinni mussa, niin syksyn möllitokossa se oli tärissy ja tutissu siellä paikkamakuussa, ku haavanlehti. Mutta paikalla pysy silti. Tää täytys ottaa reenikohteeksi niin kotona ku hallillaki. Ja mieluusti tietysti ihan missä vaan. Se vois vähä auttaa ihan kaikkinensakkin Rallin eloa. Kävin aina välillä palakkaamassa ja näyttämässä naamaani ja rauhassapa se siellä makkoili. Mutta niin tylsää ku se onki niin tätä nyt pittäis ottaa ihan kuurina. Samoten sitä luoksetulon pyssäystä. Sittenpä taitaiski alakaa olla avokkaat kasassa. Tarttis varmaan kattua joku koe, mihin tähtäis, mutta se on näin talavella vähä ongelmallista vaan se niihin pääsy. Hulluhan sitä on "turhaan" reenata... :)

Menipä tokopainotteiseksi. Pistetääs tähän ny vielä tämmänen ennen-jäläkeen -rimmauskuva. Säälittävän pieni se ero on siihen vaivaan nähen. Olin aatellu, että kasvattakkoon talaven karvojansa, mutta pakko sitä oli kisoja varten vähä siistiä. Ja huomaa sen vaivan onneksi ainaki vähäsen tuossa mustassa etteisen matossa. Mutta tosiaan, viime sunnuntaina tehtiin yks melekosen turha reissu Janakkalaan toteaan, että kepit ei vaan onnistu kisoissa. Kierroksia on liikaa. Kolome hyllyä napsahti kaunistammaan mun hienoo tulostilastooni.

Yllätysreenit

Mun oli tarkotus tehä tännään pihahommia ja ehkä jopa ajatella gradua. Toisin kävi. Sain aamulla soiton, että lähetkö Elinan koulutukseen, kun toisen koira oli sairastunu. No mentiinhän me. Alunperin jätin ilimottautumatta sen takia, kun tällä viikolla vasta ekaa kertaa yritettiin palailla agilityn pariin. No tehtiin matalilla rimoilla ja kahessa erässä niin se oli ihan ok.

Ja jotenki luulen, että tän päivän reeni ei erityisemmin kuormittanu Rallin kroppaa, sen verran jumitettiin. No okei, rataki oli vaikee, se oli tojettava kun siinä kuitenki seittemän muutaki koiraa katteli. Ihan ekana ei toiminu putkijarru. Ja jos sitä ei oo koiralleen eelleenkää erityisemmin opettanu, niin eipä kai sitä voi siltä yhtäkkiä vaatiakkaan. Kokkeiltiin semmosta, että teen vaan vastakäännöksen, ku Ralli on menossa putkeen. Mutta kyllä se tartti siihen äänikäskyn kaveriksi. Tota vastakäännöstä kuitenki vois rueta käyttään tiukoissa paikoissa.

Opin myös toisten ohojeita kattomalla, että miten sitä jarrua lähetään opettaan. Ensin ite ihan paikallaan. Koira suoran putken eteen ja ite n. puoliväliin putkee. Koiralle käsky ja ihan paikallaan ootetaan, että se kääntyy tiukasti tykö ja palakka. Sittä sama, mutta lähetään liikkuun sinne koiraa vastakkaiseen suuntaan ja palakka, ku se saa kiinni. Ja vielä lopuksi niin, että ite voi olla joko koiraa jälessä tai jo pitkällä putken vieressä tai missä vaan ja juoksu vastakkaiseen suuntaan. Jarru luonnollisesti aina siinä samassa kohassa, eli just ku koira on sujahtamassa putkeen. Ja nää tietysti molemmille puolille.

Seuraavaksi jämähettiin usseimmille harmaita hiuksia aiheuttaneeseen kohtaa eli keppeille, joitten päässä oli tosi lähellä uu-putki. Se putki siellä aiheutti sen, että Ralliki rupes vaan kyttäämään, että kumpaan päähän menis ja jätti kepit kesken. Muistaakseni tähän ei tarttettu ihan hirviän montaa palakkausta niin rupes menneen loppuun asti. Siinä vaan täytyy muistaa auttaa sitä koiraa ja lähtiä vetämään sinne seuraavalle esteelle vasta, ku se koira on viimesen välin lukinnu.

No sitte ois pitäny irrota hypyn jäläkeen aika kauas aalle. Tää onnistu yllättävänki nopiasti muutaman palakan ja omien liikkeitten korjaamisella. Olin varma, että turha lähtee kaivaan verta nenästänsä, ku se aa ei mikkään mieliestekkään oo. Näin ei kuulemma saa aatella, vaan koiralle pittäis saaha rakennettua motivaatio ihan kaikille esteille, mikä on tietenkki totta. Kun vaan muistais siinä irrottamisessa, että se oma linja ja liike pittää asemoija niin, että saa juosta suoraan sammaan suuntaan sen koiran kans. Ei missään nimessä poispäin siittä esteestä, jolle sen koiran pittäis mennä. Täähän se usseimmiten tullee ongelmaksi, että ajjautuu väärälle linjalle ja sitte, ku joutuu esim. väistään leijeröitävää estettää niin turha oottaa, että se koirakaan irtois sinne oikeeseen paikkaan.

Aan jäläkeen oli taas kepit. Tällä kertaa niille mentiin sieltä uu-putken päästä ja tietenki ihan hirvittävän läheltä putken suuaukkoo. Muutaman kerranhan se tietenki livahti se putkihullu sinne putkeen. Mutta sitte ku se käsi oli siellä näyttämässä tietä ja ajatus siinä käjessä niin onnistuhan se. Mutta se oliki se helepompi pää keppejä... Toisessa päässä olis pitäny tehä poispäinkäännös ja leijeröijä kepit. No eihän se kestäny siellä viimesillä keppeillä sitä mun kääntöyritystäni. Se on parempi tommosessa kohtaa tehä sillä koiranpuoleisella hanskalla ja se toinen käsi mukkaan vasta kääntyessä. Ja vähä niitten keppien ohi siinä täytyy itekki käyä.

Kyllä ohjureita tuli ikävä, mutta niitäpä ei siinä huomattu heti ottaa kehhiin. Liikaa virheitä ja epäonnistuneita yrityksiä. Ja sama jatku. Yritettiin jatkaa niin, että jätän Rallin putken etteen ja meen ite keppien toiselle puolelle lähettään sen sinne putkeen. Siis ihan lähelle kyllä. Mutta siittähän nyt ei sitte varsinkaa tullu yhtään mittään. Kauhee räkytys ja räyhäys vaan päälle eikä mittään ajatusta millekkään esteelle. Oma liike nyt joka tappauksessa saa tommosessa olla ihan 90 asteen kulmassa ulospäin siittä putken suusta, mutta eipä se auttanu sekkään. Tommostakin pittäis siis harjotella. Jos ei muuta niin niin, että siinä putken ja keppien välissä on verkko ettei se pääse muualle ku putkeen. Taikka tietty sen ohi toiselta puolelta, mutta tuskin se sinne mennee.

Siihen loppu meijän reenit. Täytyy sanua, että jo vain olis ollu järkevämpi jäähä kotia lämpimään. Oon kuullu monesti sanottavan, että tauko tekkee hyvvää, mutta meillä se ei kyllä sitä teheny. Ihan hirvee raivo päällä koiralla. Aivot tais hävitä akupunktioneulan mukana. Ja kuulo. Vaikka tottahan seki on, että omaa vikaa oli myös rutkasti. Sain aika kovasanaset pyyhkeet omasta asenteesta ja siittä, että koira saa liikaa negatiivista pallautetta. Jos on tämmönen päivänsäje, ku minäki oon niin siinä on aika helekatin heleppo olla ilosena ja kannustavana ku toinen huutaa kurkku suorana. Eikä sillon varsinkaan tietenkään anna senkää vertaa anteeksi ohojaajan mokille, mitä ehkä joskus. Sillon ois parempi napata koira kainaloon ja lähtiä kotia nukkumaan.

Mutta ei, semmosta ohojetta me ei saatu. Vaan semmoset, että meijän täytyis molempien olla vähä armeliaampia siellä tehessä toisille. Negatiiviset pallautteet pois reenikentiltä (ja tietty mieluusti kokonaan). Eli koiran mokista ei murista ja jos se murisee mun mokista niin otetaan heti se kohta uuestaan ja opetetaan sille koiralle, että sää voit mennä sen esteen vaikka emäntä törttöileeki.

Täytyy sanua, että mielestäni oon kyllä yrittäny parantaa ommaa asennettani ja opettaa Rallia nimenommaan sillä positiivisella pallautteella. Mutta etenki sen jäläkeen, ku Ralli alotti kevväällä tuon räksytyksen agilityssä, niin pinna on ollu aika huomattavasti kireemmällä. Sitä tullee tiuskittua omistaki mokistansa. Ja enhän mää tietenkään ees ite sitä aina huomaa, että millon se on oma ja millon koiran moka. Että sikälikin se neutraalimpi suhtautuminen molempiin olis totta kai parempi. Mutta eelleenki. Ku on syntymälahajana saanu maata kohti osottavat suupielet niin tuo positiivisuus on hiukkasen haasvavampi juttu. Heleppohan se on sillon olla positiivinen vaikka pienestä mokastaki, ku nuin ylleensä ottaen mennee mukavasti ja koira kuuntelee ja oppii melekeen itestään. Nyt on vaan ollu kaikkinensa tätä vastoinkäymistä tässä, että varmaan ois tarttettu tähän reenitauon loppuun vähä iisimpiä harjotteita sen motivaation ja hyvän mielen uuelleen löytymiseksi. Jos ei niitä löyvy, niin sitte se on kyllä turha jatkaa koko harrastusta.

Noh. Eipä ainakaan tartte tulevissa reeneissä miettiä, että mitä sitä reenais. Kotiläksyjä en varmaan kaikkia ees muista, niitä tuli kohtuullisen pitkä lista. Sen verran iski masennuksen puolelle tästä taantumasta, että en sitte saanu ees kirjotettua niitä ylös siinä paremman muistin aikana. Mutta ainaki nyt putkijarru, esteen tarjoominen joka suunnasta ja siihen liittyen irtoominen eri esteille. Ja se perkeleellinen positiivisuus... Katotaan ny saako sitä ittiänsä tiistaihin mennessä yhtään potkittua vai onko parempi suosiolla jatkaa reenitaukoo jonnekki hamaan tulevaisuuteen.

Naksahuksia

Tai ainakin jonku sortin nyrjähyksiä täällä on ollu ilimassa. Ihan positiivisia tällä errää kumminki! Rallilla naksahti keppien kans joku uus vaihe päälle. Se on teheny paljo niitä niin, että on yks ohjuri alussa ja yks lopussa. Ilman niitä meno on aina hijastunu ja menny epävarmaks. No nyt maanantaina päätin vaan, että kokkeillaas välillä niin päin, että aluks tehään "palijailla keppeillä". Ja mitäsmitäs, Rallihan pisteli menemään niin mainiosti, että se taitaa olla paipai ohjurit! Tehtiin myös putken ja hypyn kautta ja molempia puolia ja hyvin löyty oikia väli. Pätevä tyyppi. Tännään ennen reenienvetovuoroo ja vähä jäläkeenki tehtiin samaa ja taas meni mainiosti. Tännään ei tullu vaanku oikeita suorituksia, ku eilen oli aluks pari harhaanmenooki. Jes!

Oon yllättäny itteni tokoilemasta tässä viime viikkoina yllättävän monesti. No siis, eipä nyt edelleenkään mitään kovin syvällisiä reenejä saati kovin ussein, mutta enemmän ku talavella kuitenki. Ja aika yllättäin Riemu on riemastuttanu mua otteillaan. Rupesin sheippaamaan molemmille metallikapulaa tässä joku aika sitte. Ihan muutaman harkkakerran jäläkeen Riemu pittää jo huomattavasti paremmin kapulaa ja ottaa sen innossaan suuhunsa. Ralli vaan käyttää suutansa kapulalla ja kokkeilee, josko sillä irtois naksut ja namit. Sitä selkeesti ällöttää. Enpä kyllä olis uskonu, että Riemu voi olla nuin innossaan metallikapulasta ja Ralli taas vierastaa.

Ihan tavallisen nouvon osalta homma taitaa olla sama. Tein ekaa kertaa varmaan kahteen tai kolmeen vuoteen Riemun kans vauhtinoutoo. Ja siis se meijän kokkeilu sillon aikanaan ei päättyny hyvin. Mutta annas olla, kaverihan käy suorastaan kuumana noutamiseen! No okei tännään, ku oltiin tuolla "maalimalla" reenaamassa, niin en saanu sitä kiinnostuun käjessäni olevasta kapulasta, mutta heitetyn kapulan hakuun se lähti aika hienosti. Ja mikä parasta, se pittää kapulaa täpäkästi suussaan ihan siihen asti, että se pääsee palkallensa. Sivulle tuleminen kapulan kans onki sitte oma juttunsa, mutta eipä sitä oo vielä koskaan ennen tätä päivää yritettykään. Ja se kapulan käsittely ei Riemulla oo aina ihan kaunista, mutta tässä vauhtinouvossa sillä ei kerkee tulla semmosta hetkee, että se jäis vaan mälväämään sitä suussansa.

Rallin kans vauhtinouto onnistu taas vähä aikaa ihan hyvin. Mutta se pakkopulla tuli sillä heti mieleen, ku yritin, että se pittäis kapulaa vähä pitemmälle takasitullessaan suussansa saati tulis sivulle. Se on kyllä hassu kaveri. Sillä on näitä yllättäviä pehmeyksiä, mutta sitte toisaalta esim. keinulla se on pelkonsa voittanu jo aika hyvin. Täytynee vaan jatkaa sitä "kapula on maaliman hienoin juttu" treeniä iliman mitään kummempia yrityksiä...

Huomenna olis tarkotus mennä Rallin kans vähä outoon paikkaan reenaamaan. Nimittäin Nokialle epiksiin. Rico-pappaki päässee mukkaan köpötteleen, ku se ei ookkaan nyt hetkeen ollu agilityn kans tekemisissä. Saapa nähä, mitä uus paikka ja kisafiilis tuo tullessaan!

Leijat

...ne on ku leijailee. Eli pierut. Pessimistit pysykööt maan pinnalla. Näin sujuvasti päästiin haisevalla kielikuvalla jutun juurelle. Kuten arvata saattaa, kaikki ei oo edenny ihan yhtä ruususeen tahtiin sitten viime kirjottaman. Ei tässä nyt mittään normaalia elämää kummallisempaa oo tapahtunu, mutta pieniä pettymyksiä ja kapuloita rattaisiin. Perussettiä siis.

CASE Kääntyminen:
Tais olla ihan ihmerata se Elinan koulutusrata, kun siinä ei mitään ollu pitkäksi meneviä kohtia. Sittemmin oon teheny kääntymisestä lähinnä ongelmiin liittyviä huomioita. Elikkä semmoset kohdat, joissa pittää kääntyä ihan oikeesti tiukasti on ongelma, mikä on tietysti ihan luonnollista. Semmosia kohtia on esim. kohat, johon tullaan lujaa vaikka putkesta ja jatketaan takasinpäin tai melekeen. Tajusin vappureeneissä ProCaniksella, että Ralli ei vielä osaa reagoida siihen, että käännyn edes osittain sitä kohti. Eli mm. valssit, vastakäännökset ja jaakotus kusee. Sitten ehkä vähän yllättäen taas pyöritys, jota on tehty ehkä viis kertaa, toimikin tämmösessä kohassa aika hienosti. Toinen ylleensä toimiva on niisto. Mun liikkeen rytmin muutoksiin Ralli ei ihan vielä myöskään reagoi toivotulla tavalla. Että kääntelyreenit jatkukoot.

CASE Takaakierto:
Ralli on tullu isukkiinsa siinä, että takaakierto on kyllä niin vahvana pienessä russelikaalissa, ku vaan voi olla. Ja siitäpä seuraava reenin aihe. Nimittäin välistävetoihin ja sen sorttisiin tuleminen. Kaveri lähtee kyllä tulemaan oikeelle puolelle, mutta heti ku käännyn päästämään esteelle, tyyppi on ku silakkana jo livahtanu takas esteen taakse. Ehkä viimeaikoina on myös ollu niin paljo päällejuoksuja eikä niinkään välistä vetämistä, että noi kaks muuta on jääny Rallilla päälle.

CASE Oma rohkeus:
Sain Markolta ProCaniksella saksalaisella kommentin, että tarttis vaan rueta rohkeesti vaikeuttaan noita ohojauksia. Rallillakin rupee jonkuverran olemaan vauhtia niin ei oikeen kerkeis enää jäämään varmisteleen. Näin esimerkiksi saksalaisessa. Pitäis vaan liikkua rohkeesti eteenpäin ja palkalla vahvistaa sitä esteen suorittamista, jos ei muuten onnistu. Sama tietenki pätee muihinki ohjauksiin, mutta tuli tossa kohtaa esille.

CASE Keinu:
Mitä lie kohtalon ivaa taas. Määhän oon ihan julukisesti täällä asettanu meille tavotteen, että korkattais kisaura kesäkuun puolessa välissä. Ja oon mää siihen ihan suhtkoht uskonukkin pienestä keinukysymysmerkistä huolimatta. Mutta taispahan jäähä tää(kin) tavote saavuttamatta. Siirrettiin viime viikolla esteitä pihalle niin eiköhän vaan huomattu, että keinusta alakaa hitsaukset rakkoileen. Eli nou keinu, ennenku sille on saatu korjaustoimet tehtyä. Tuskin tapahtuu ihan parissa päivässä... Niinpä se näyttää siltä, että päästään virallisia kisoja kokkeileen ehkä joskus heinäkuun puolella ku siinähän tullee sitte jokku isot kisat Kirkkonummella ja juhannukset ja muut tielle. Noh. Ehkä me selevitään.

CASE Pompotus:
Ralli on nyt käyny pari kertaa parin viikon vällein fysioterapiassa ja vesikävelyssä. Pompotus on helepottanu sitten talaven ihan huomattavan palijon eikä siitä aiheutuvaa/sen aiheuttavvaa jumiakaan juuri oo käsittelyissä ollu. Tuskin sitä kuitenkaan koskaan kokonaan pois saa, mutta yritettään hoijoilla ja lihaksia kehittämällä saaha se pysymään joissaki rajjoissa. Tähän liittyy sitte äskösessä kohassa hienovarasesti viitattu toinen meleko varmasti saavuttamatta jäävä tavote. Taisin nimittäin joskus uhota, että johan me ny Rallin kanssa näyttelyistä vielä SA:kin hommataan. Mutta eipä siellä oo pomputtavalla kaverilla asiaa tuommosiin laatuluokituksiin. Noh. Ehkä me selevitään tästäki, koska jo meijän ohuehkoksi jääny näyttelyura oli ihan yli mun villeinten arvausten. Tosin pakkohan meijän vielä joskus on näyttelyyn yrittää mennä vähintään sitä hoota hakemaan. Jos nimittäin vielä joistaki tavotteista yrittäs pittää kiinni... :)

CASE Rico:
Taisin jossain vaiheessa (varmaan tuplanollahuuman jäläkimainingeissa) haaveilla, että Ricon kanssa koitettais vielä hommata nollia SM-kissoihin. Luppaavan alun jäläkeen meijän tulostaso on laskenu ku se kuuluisa lehemän häntä. Ongelmia on aiheuttanu lähinnä se, että Rico on ruennu aristelleen keinua ja aata. Kaippa nuo rupiaa papalla ottaan jo niveliin, ku vauhtia on kuitenki vielä ihan kiitettävästi. Tuo aristelu on kyllä johtanu välittömmään kontaktien vähentämiseen ja mietin jo viime kissoissa, että joko se olis Rico-papan aika jättäytyä agirattoilta eläkkeelle. Intoo on kuitenki enemmän ku pienessä kylässä, joten ei me nyt ihan täysin hyllylle vielä joueta. Aattelin, että jos muutamat kisat käyään niin saan minä harjotusta kolomosten rattoista ja papparainen pääsee hoitaan veriään. Sitte, jos poekansa joskus pääsee kolomosiin ja isukki on vielä vedossa, niin hyppyratoja voijaan käyä köpöttelemässä.

CASE Riemu:
Määhän olin jo ihan, että nyt Riemu kissoihin ja äkkiä, kun se on hallilla hömpsötelly niin mukavasti agilityä pitkästä aikaa. Tuo namipiilo on motivoinu sitä ihan uusiin sfääreihin. Mutta kas. Ilimeisesti hallin häiriötaso oli niin pieni, että heti pihalle päästyä hommat alako lipsuun. Taikka no, ei se nyt ihan semmosta hoomoilua oo, ku joskus aikana ennen nipsausta. Mutta mielenkiinto agilityä kohtaan oli kyllä aika masentavan pieni. Teki pyytäessä, mutta draivia ei ollu nimeksikkään. Noh. Katotaan ny mitä kesä tuo tullessaan.

Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;) No ehkä mun pittää lopuksi taas vähä kehuakki. Tenttiinlukemista pakkoillessa nimittäin tullee mieleen aina kaikenlaista tarpeellista. Niinpä tännään rupesin mm. opettaan noille molemmille uusia temppuja. Ralli kaipaa ehottomasti enemmän sheippausharkkoja. Se rupiaa käymään turhan noppeesti kierroksilla ja komentaan mua haukkumalla. Mutta lopettaakin kyllä rähinänsä, kuhan keksii rueta yrittään jotaki.

Riemu taas yllätti mut aktiivisuuellaan. Sille rupesin uutena opettaan tassun laittamista mun jalan päälle. Laitoin namin jalan alle ja johan rupes tapahtuun. Muistaakseni jo toisella naksauksella pääsin palakkaamaan täysin oikeesta suorituksesta eli läppäs mua tassullaan varpaille. Mää aina aliarvioin Riemua ja sen kekseliäisyyttä. Pittäis vaan reenailla enemmän näitä kotihömpöttelyjä, kun niihin silläkin riittää keskittymiskykyä melekeen rajattomasti!

Reeniä Ja Rentoutusta

Viime viikko oli meijän normiviikkoon nähen aika aktiivinen. Maanantaina reenattiin omissa reeneissä. Ralli oli aika loistava! Se käänty ja sillä oli vauhtia. Mistäköhän se nyt on sen kääntymisen taijon hokassu? Siitä että mää oon puhunu, että pittäis opettaa se kääntymään? No ei nyt vielä parane tuuletella, koska totta kai on semmosia kohtia, missä menee pitkäksi, ku ois mukavampi vaan juosta, mutta nyt rata oli meille sopiva.



Keskiviikkona päästiin meijän Beethooffenia tuuraamaan ProCanikselle. Tällä kertaa me ei menty vaan näyttään kaikkia, mitä me ei osata niinku on ollu tapana tässä alakuvuojesta. Ralli oli tällä kertaa ihan huippupätevä! Niistot oli Markon sanoin siistejä ja onnistu myös persjätön kera. Päällejuoksuissahan Ralli on jo ihan mestari. Se taitaa olla sen lempiohjaus, ku ei tartte juur kääntyy, ku juoksee vaan täysiä. Ainut ongelma tuli kepeillä, jossa oli ohjurit alussa ja lopussa. Keskellä iski epätietosuus. On tehty niin paljo reeniä niin, että se pallo on siellä eessä niin usko loppu, ku se ei siellä ollukkaan. Sitte ku pallo ilimesty näkökenttään, ei ollu ennää mittään ongelmia. Kotihallissa kepit on kyllä onnistunu myös iliman etupalakkaa, mutta täytyy vaan reenata ja reenata. Etenki loppupäässä Ralli tarttee vielä ne ohjurit tueksi, ku lelu alakaa vetämään, mutta oikeen välin hakee jo tosi hyvin ilimanki, ku oon Ricolan kepeillä kokeillu.



Viikon päätti iiiihana aktiivipäivä. Aamulla päästiin taas Elinan valavovan silimän alle. Ja Ralli oli aivan mainio. Rata oli meille ilimeisesti sopiva. Päästiin se ihan loppuun asti, ku ei ollu mitään suuria hinkkaamista vaativia kohtia. Niinpä ehittiin vielä yrittää nollaaki lopuksi, mutta siinä vaiheessa oli jo ohojaaja ja koiraki sen verran puhki, että ei se sitten ihan virheittä ennää menny. Päivän antina oli tuplasylykkäri. Kun vaan sais itelleen taottua päähän sen, että antaa sille koiralle tillaa siinä sylkkärissä niin, että se kerkiää kääntyä jo ennen ku se hyppää. Ja mites se meni... Että ohjaa sitä käännöstä, älä estettä! Niin ja kontaktin ota-käskyn häiriöitä täytys rueta reenaan olohuoneessa.

Aamureeneistä kiiruhettiin kesärenkaitten vaihtoon anoppilaan. Siellä käytiin Rallin ja Riemun kanssa lenkillä. Pikkusen oli pojilla vauhtia, ku pääsivät irti semmosella pehmeellä peltotiellä. Eipä oo hetkeen pojjat ihan niin lujjaa juossu. Ralli pysyy aika hyvin Riemun vauhissa, mutta jää toki sit, ku Riemu laittaa vinttarivaihteen päälle. Tai on sillä siinäki mukana pysymisseen keinot; se ottaa Riemun valijaasta kiinni ja "liitää" vierellä.

Iltasella saatiin ystäviä kyllään ja etenkin heiän pieni ihmisenalku oli Rallille mieluista seuraa. Toki myös aikuisten rapsutukset oli tervetullutta, mutta kyllä se pikkutyttö vei lopulta voiton. Ja tuntu tyttökin tykkäävän Rallista. Oli kai niin sopivan kokonen koirakaveri ja naamastaki saa vähä selevää, ku ei oo niin tumma ku muilla tytön näkemillä koirilla. Ralli oli pikkusen mielestä niin mainio, että innostu oikeen nauramaan ääneen tuolle pienelle tehotyypille.

Päivän päätteeksi vielä pikkujuoksut Ricolassa ja ah, kyllä ramasi ja oli tyytyväisiä koiria tässä talossa! Maanantaina reenattiin taas omissa reeneissä Elinan rataa. Nyt ei ollu ihan niin hyvä päivä vaan se sunnuntaina onnistunu tuplis rupes tökkiin. Keinu on kumminki nytkähtäny pikkusen etteenpäin ja kepit tosiaan on Rallille mieluisat ja onnistuu jo yhdellä ohjuriparilla, joista toinen on alussa ja toinen lopussa.



Tiistai oliki taaperoitten lihashuoltopäivä. Käytiin Nekalassa Kirsin luona. Rico-pappa oli pikkusen jäykkä selästä, mutta pehmeni helposti. Saatiin edelleen "siunaus" jatkaa agilityn reenausta ja kisaamistaki. Kirsi sano, että ei se oo ihime, että sen kanssa haluaa harrastaa. Ricolla teetettiin pieniä koirakuntosaliharjotuksia ja sehän oli ihan intona. No niinhän se on, aina valmiina toimintaan! Motivoinnin miettimiseen ei tartte sen kanssa käyttää aikaa. Ja onneksi tuo tekemisen draivi tuntuu siirtyneen poikaanki.

Papan matkailme:


Ralli oli myös hyvässä kunnossa tiukanki reenirupiaman jäläkeen. Vesikävely suju jo ihan hyvin, vaikka se vähän tylsää Rallin mielestä onki. Mielenkiintosempaa olis esimerkiksi pyyvystää niitä sen maton laitojen ruuvinkantoja tai tutkia muuten sitä laitosta. Namien voimalla reilu kymmenen minuuttia kumminki taas saatiin taaperrettua.



Ehkä se on tuo aurinko, mutta tuntuu jotenki, että viime viikolla ainaki kaikki onnistu ihan yli ootusten Rallin kanssa. Ralli oli ihan loistava! Ehkäpä se on tuo mun tähtisuggestio, jota oon Rallille tähtipantojen, -valijaitten ja -takkien muovossa tarjoillu ihan pikkupennusta asti, ku alakaa tehä tulosta. Riemun kastraatioki tuntuu alakavan vaikuttaa ja pelekästään positiivisesti. Se on jo palijo lepposampi ja etenki helepommin motivoitavissa. Pari viikkoo sitte se oli mulla mukana reeneissä, ja siinä ku reenien jäläkeen kerräilin tavaroitani, niin siinähän tuo istua tökötti vieressä, että vieläkö tehtäis jottain? Ennen vanahaan se olis kyllä haihatellu menemään pitkin hallia, varsinki ku siellä oli ollu edellisenä päivänä mätsäri.

Jospa me jo ens viikolla tipahettaan täältä tähtitaivailta, että ei ihan vallan rueta hyvänolontunteessa asustelleen. Se ei tämmöselle peruspessimistille sovi yhtään! No ainakaan se keinu ei millään valamistu ennen kisaikkää niin josko vaikka sitä ruppeis suremaan ettei posket tuu kippeeksi tästä hymmyilyttämisestä. ;)

PS. Laadukkaita kuvia puhelimesta...

Pääsiäinen Auringossa

Säät sattu suosiin tänä pääsiäisenä. Tätä kysseistä juhulaa tuli vietettyä pääsääntösesti koiriin liittyvissä puuhissa, vaikka kovasti oli suunniteltuna kouluhommiaki. Ne nyt sitten vaan jostain syystä jäi... Perjantai oli niin pitkä, että kerkisin leipomaan, käymään treenaamassa Rallin kans, osallistuun seuran vuosikokkoukseen ja vielä hoitaan iltaulukoilut Ricolassa. Rallin kans otettiin tehotreeninä yksittäisiä ongelmaesteitä eli keppejä, keinua ja muista kontakteista puomia.

Saatiin viimeksi koulutuksessa ohojeet Rallin keinukammon päihittämiseksi. Siihen oon nyt yrittäny panostaa. Tasapainolauta/-keinu valamistu viikko sitte ja sitä on aina ruokaillessa reenailtu. Ohoje oli, että aina ennen kaikkia kivvaa, kuten myös ennen lenkkeilyä, mutta en oo siittä ihan pitäny kiinni, ku ongelmaa laualle menemisessä ei oo ollu. Jo toisena iltana Ralli meni ite laualle makkoileen ja ootteleen ruuan laittamista. Tuon siis lauan keittiön matolle aina, ku rupeen laittaan noille ruokia ja ennen "ole hyvää" Ralli menee lauan yli muutamia kertoja. Ongelmia ei tosiaan oo ollu ja Ralli onki ruennu oikeen vauhilla hyppäämään siihen. Eikä sekkään aiheuta minkäänlaista epäröintiä, että itte yritän vielä lisäksi keikutella sitä noppeilla nousuilla ja laskuilla.



Ite keinua yritettään tehä hallilla aina ihan ekaks. Että se kaikki hauska ossuus tullee vasta sen jäläkeen. Keinun yläosasta alas leikkimään juoksu on erittäin varovaista eelleen, vaikka alaosa on vieläki vaan n. 20 cm päässä maasta. Sillä hetkellä ku keinu laskeutuu, Rallin on pakko jämähtää aina jännittyneenä paikalleen. Ei kuitenkaan yritäkkää hypätä keinulta pois, mutta inhottava se sen mielestä tuntuu olevan. Sitte toisaalta semmosta harjotusta, jossa se vaan keinun vierestä hyppää kontaktille ja pamauttaa samalla keinun alas, se tarjoo jopa ite. Että en oikeen ota selevää, mistä se tossa toisessa harjotteessa kiikastaa, mutta eipä se auta ku yrittää toistoilla saaha siihen rohkeutta. Tännään homma nytkähti kuitenki vähäsen etteenpäin, ku otin käyttöön pallon kontaktilla leikkimiseen. Sitä on vaan vähä hankala vettää wubbaan verrattuna, mutta tuntuu olevan sen verran motivoivempi lelu, että käyttäkäämme sitä tästä eespäin.

Riemuki pääsi piiiitkästä aikaa tekemään pienen pyrähyksen. Ja yllätti mut taas aika positiivisesti. Meni kepit ainaki puolen vuojen tauon jäläkeen heti oikeen iliman sen kummempia apuohojauksia ja rupes oikeen juoksemaanki pienellä pätkällä. Käytin palakkana tuota tuommosta pääsiäismunan sisuspalleroo, jossa on nami sisällä. Semmosta isompaa versioo, ku ne normaalit. Se tuntuu kyllä motivoivan Riemua ihan uuella tavalla. Ja ylimääräset haahuilut hallissa jäi tekemättä kokonaan. Ehkäpä tuo kastrointi alakaa näkymään vähä parempana keskittymiskykynä ja helepompana motivointina. Oikeen mukavaa olis se!



Lauantaina meillä oli viimenen toko ProCaniksella. Meillä oli möllikisat, jossa tehtiin 1,5 min paikkamakuu, seuraaminen, omavalintainen jäävä, luoksetulo ja hyppy. Paikkamakuu meni aika hyvin. Ei liikkunu eikä hötkyilly mihinkään suuntaan. Tosin tais pitää sitä omaa hiljasta ääntelyään. Ja palatessa hyppäs ylös heti ku viereen kerkesin. Saman muuten teki luoksepäästävyyessäkin ennenku tajusin, että apua siinäki vielä tarvitaan.



Seuraaminen meni aika mainiosti. Vähä siinä tuli semmosta yli-innokasta hypähtelyä, ku luuli, että mulla on lelu kainalossa. Ja loppua kohti meinas vähä levitä. Mutta erityiskiitosta saatiin erinomasista perusasennoista. Tän jälkeen leikitin meijän juttutuokion ajan Rallia pallolla, mikä oli virhe. Seuraamisesta maahanmeno ei siinä mielentilassa sitte onnistunukkaan vastaku kolomannella käskyllä. Muuten ok. Luoksetulo oli oikeen mallikas, vaikka mää Riemun kanssa oonki tottunu vielä vähä vauhikkaampaan versioon.



Hyppy tehtiin kosketusalusta apuna. Lähti hyvin käskystä hypylle ja jäi alustalle oottaan. Hämmenty vähä, ku ei tullukkaan naksua ja palkkaa, mutta pysy siellä. Liikku kumminkin vähän, ku menin vierelle, mutta tuli hyvään perusasentoon. Vaikka muutki kurssilaiset selviyty tehtävistä oikeen mukavasti, Susanna valitti meijät voittajiksi. Hieno, pätevä pieni pusseli! Loppukommentiksi saatiin, että kokeeseen tarttis rueta suunnitteleen menoo. No on me vähän niinku vissiinki jo päätetty, että elokuussa mennään Reinon ja Rallin kans yhessä, mutta rupeshan tuo poltteleen aikastamista. Sopivien kokkeijen puutteessa tarttenee kumminki oottaa sitä elokuuta. Toukokuussa olis sopivat muuten, mutta tulee vähän liian nopeesti. Ja sen jälkeen seuraavat sopivat oliki melekeen ne elokuun kokeet.



Sunnuntaiaamuna ajeltiin Ricon ja Rallin kans Turkuun. Rico pääsi kisaamaan kaks agilityrataa ja Ralli pääsi kisaturistiksi. Olin eellisenä yönä valavonu omien mahaongelmien kans ja olin kahen vaiheilla, että jaksanko lähtiä ollenkaan lyhhyitten unien ja huonon olon kanssa. Lähettiin kuitenki ja ihan hyvä niin. Eihän sieltä mittään sen kummempia tuloksia tullu. Eka rata oli kumminki kiva. Rico juoksi lujjaa. Yks harmillinen ja harvinainen riman puotus kuitenki erotti meijän nollasta. Papparainen ois ollu ajallaan vissiin viijes iliman sitä puotusta, että aika hyvin köpötteli kymppivuotias.



Toinen rata oli vähä kovempaa vääntöö. Siinä yritin ihan oikeesti ohojatakki, ku eka meni enempi juostessa. En tiiä väsymystäkö lie vai mitä, mutta koko rata oli aika kaamee. Rico ei kuunnellu eikä kääntyny yhtään. Aalta tuli ohijuoksu. Kai se jo ottaa papalla kunnon päälle. Lisäksi keinulla Rico jäi makkaamaan keskelle keinua ja sain ihan kunnolla houkutella sitä tulemaan sieltä alas. Että yliaikaaki tuli muutama sekunti. Kotona sai taas Ricon emäntä ja isäntä kuulla sen saman vanahan saarnan, että nyt sitä painua pois ja talaven jäliltä taas kuntoon kohotusta, jos halutaan vielä kissoihin mennä. Ilimeisesti etenki aa ja keinu alakaa ottaa papalla luihin ja ytimiin ja se ei tietenkään oo tarkotus. Pienellä painonpuotuksella sitä vois vähä helepottaa. Muutenhan me voitasiin mennäkki vaan hyppyratoja papan mielenvirkistykseksi, muttaku tuli uhiteltua sillä vielä kerran SM-kissoihin ajatuksella... Mutta eipä se semmonen tietenkään saa mennä papan terveyen ja hyvinvoinnin eelle! Että katotaan ny.



Tännään pääsi Ralli treenaan samoja juttuja ku perjantaina. Kepit mennee jo aika mukavasti. Apuna on vielä ollu ohojuriparit alussa ja lopussa. Pari kertaa meni perjantaina jo pelekillä alkuohojureilla, mutta lopussa meinaa usko loppua ja katse kääntyy muhun. Niinpä tännään jätettiin toiseks viimenen yks ohojuri paikalleen ja mainiosti meni! Tää läksy on siis tehty jopa vähän pitemmälle, ku "käsky kävi". Ehkä se sitte on tasapainossa ku keinuläksy vielä vähän tökkii. Muuten kontaktit on ihan mukavalla mallilla. Pysähtyminen on aika hyvin takaraivossa niin, että voin liikkua ite meleko huoleti etteenpäin ja Ralli jää oikeeseen kohtaan. Lissää häiriöö vaan ja kontaktit osaks jotaki pätkiä. Ja tulipa vaan mieleen, että tarttis myös varmaan jossain vaiheessa tehä putki - kontakti erottelua.



Rimpukka pääsi taas minireeneihin ja meni toistamisseen oikeen mukavasti, vaikka hypyt oli maksikorkeuessa. Poispäinkäännös meni sujuvasti ja kepit useemmasta suunnasta. Hyvä Rimpula! Mulla tuntuu olevan joku kisakuume päällä niin, että rupesin jo miettiin Riemun kans kisaamista. Lopetin siltä kortisoonin (toivottavasti) taas tältä talavelta niin se ois mahollistakimparin viikon päästä. Papparainen kyllä köpöttelis ja menis mieluusti, mutta ei sitä auta ihan hirviästi rasittaa. Mutta katotaan ny. Ehkä mun olis vaan paras keskittyä Rallin kanssa kisakunnon tavottelluun nää pari jälellä olevaa kuukautta ja ottaa vaikka sitte sen kans sammoihin kissoihin Riemuki kokkeileen, jos niikseen...



No jopa sitä tuliki taas höpöteltyä. Josko se olis tässä vaiheessa pääsiäistä sitte vihon alotettava se kouluhommien tekeminen... Taikka voi olla parempi mennä vaan nukkuun. Kuvat tältä päivältä.

Harmaa On Hyvä Väri

Apua! Täytyykö mun rueta kuttumaan Pientä Pinseripoikaa nyt Pieneksi Pinseriherraksi? Eilen illalla nimittäin löysin tyypin nokasta ensimmäiset harmaat. Ja tänään pyörähti ikämittariin puolipyöreet viis vuotta. Aika kulluu ihan hirviää vauhtia. Mutta ei tota kyllä vielä herraksi taija voija sanua. Pinseri taitaa olla ikunen penikka.

Päivänsankarilla ei aamutuimaan aamulenkin ja -ruuan jäläkeen ollu suurta halua yhteistyöhön synttärikuvien muovossa. Tuohon aikaan päivästä on pikkutirsojen vuoro ja ne, niinku kaikki muutki tirsat on Riemulle hyvin tärkiät.



Rupeshan sitä mielenkiintooki löytymään, ku kaivoin esille Riemun synttäriherkut. Sitte tosin iski malttamattomuus pysyä hetkeekään paikalla. Sama se millon on syöty, mutta näläkä on nykysin Riemun ikkuinen seuralainen.



Eilen kokkeilin Riemun kans tokon reenaamista semmosen pääsiäismunan sisällä olleen palleron kans. Semmosen isomman version, ku mitä Kinderissä on. Laitoin siis namia sisälle ja palakkasin tiputtamalla namipiilon. Ja sehän toimi! Riemu oli ihan intona ja mulla säästy käjet. On nimittäin tuo Riemun näläkäsyys sitä sorttia, että multa meinaa lähtiä reenatessa sormet, ku se hotkasee palakkansa. Ehkäpä tästä saahaan uutta reeni-intua kessää kohti. Tota muovikuulaa en kyllä uskalla pihalla pakkasessa käyttää palakkana, koska eppäilyttää, että se murtuu siellä. Täytys löytää jostaki semmonen kuminen namipiilo, mitä oon reeneissä muutamilla nähäny!

Mutta siis Riemulle onnia ja niin terveitä vuosia, ku se nyt tollasella allerkikkotappauksella on mahollista! Mistä tuliki mieleeni, että tältä talavelta varmaan päästään pian taas kortisoonista erroon, jes! Riemu vietteli merkkipäiväänsä ylimääräsistä herkuista, lenkkeilystä ja älypellailusta nauttien. Ralli ei päästäny päivänsankaria helepolla, vaan aamu-, päivä- ja iltapainit on myös painittu. Nyt on PPP tyytyväisenä päivän touhuihin käpertyny Rallin koppaan ja tuhina käy. Huomenna onki elläilääkäripäivä. Riemulla ihan vaan tarkastus ja Rallilla rokotukset.

Taaperot

Ei, nyt ei oo kyse minkään sortin vauvoista tai vauvaeläimistä vaan meijän karvalauman pienimmistä ja pippurisimmista tappauksista. Eli isukista poikansa kera ja niitten kuulumisista.

Ricon kanssa käytiin taas yhet kisat pari viikkoo sitte. Saatiin aikaseksi yks niukahkosti yliaikanen nolla ja kymppi. Papparaisella oli hauskaa ja niin malttamaton mieli, että karkas ihan törkiästi lähöstä molemmilla rattoilla. Eipä siinä muuta, mutta vähä ne karkailut hiasti alkuvääntelyitä. Tässä on tojistusaineistoksi se yliaikanen nolla.



Mulla oli semmonen kaks kärpästä yhellä iskulla -reissu se viime viikon elläinlääkärireissu ku Riemulta kulkuset läks. Ricolta läks nimittäin samalla hammaskivet. Herralla on ikkää pian kymmenen ja tää oli eka kerta tätä lajia. Hampaat sai kovin kehuja ja ihimettelyjä, että eipä sitä töhnää kovinkaan palijo ollu kertyny. Kulunuhan se kaverin purukalusto alakaa olla, kiitos ahkeran lelujen vinguttamisen. Muutenki papparainen otti vastaan kohteliaisuuksia hyvästä fyysisestä kunnostaan noin niinku ikkään nähen.

Lelufanaattisuuesta kertoo lienee se, että tökkyrästä huolimatta Rico hyökkäs täällä saman tien Rallin vinkuhipon kimppuun. Sen kanssa se tökötti ja yritti pysyä isuallaan herreillä eikä meinannu millään malttaa levähtää. Onneksi Ralli tajus aika pian, että nyt on kaverit vähä kuutamolla ja rauhottu nukkumaan niin sai kovia kokeneetki olla rauhassa.

Rallin kans päästiin lauantaina toista kertaa Jänesniemen Elinan koulutukseen. Ihan aluks otettiin keppejä ohjureilla. Niitten käyttö on vähä jääny, ku Ralli tuntu arastelevan niitä ennen. Siittä yritin jotakin Elinalle mutista, mutta onneks ei jätetty asiaa silleen. Ekalla kerralla tyyppi vähä katteli, että mitkähän härpäkkeet nämä ny on, mutta sitte alako sujumaan ihan mahtavasti. Heti maanantaireeneissä jatkettiin ohjurikeppireeniä ja veikkaampa, että aika pian saa rueta ohjuripareja vähentelleen. "Kotiläksyksi" saatiinki, että ens kerralla, ku Elinan oppiin mennään saa kepeillä olla enää alussa ja lopussa ohjurit.

Mää vähä pelekäsin, että rimojen nosto normaalikorkeuksiin (lähinnä 25 ja 30) hijastaa Rallin vauhtia. Ihan turhaan. Ennemminki tuntuu, että vauhti vaan lissääntyy. Ja sekös vähä verottaa noita kääntymisiä. No eipä siltä ihan hirveen tiukkaa kääntymistä kai luonnostaan voi vaatia, ku niitä on tullu reenattua niin vähä palkan kans varsinkaan ku esteelle tullaan vauhikkaammin. Sitä siis reeniohojelmaan ja eelleenki niitä "oikeen käen" lukemisia. Valssailla pittäis puitten kanssa ja sitä rattaa, että oppis tarkemmin lukemaan ja keskittyyn mun ohojaukseen. Tällä hetkellä tahtoo Ralli-poika mennä vähä sinne mihin nokka näyttää ja huvittaa. Eli usseimmiten putkeen.

Tuon ohjauksen lukemisen lisäksi jäi mieleen koulutuspäivästä ainaki se, että täytys vaan yrittää jo luottaa tohon tyyppiin ja keskittyä niitten ohojauskuvioitten tekemisseen huolellisesti ja oikein. Helepommin sanottu ku tehty. Enkä tarkota sitä, etteikö Ralli ois sen luottamuksen arvonen. Ihan kohtuullisestihan se jo esteitä hakee, paitsi suoralla... Mutta oma ajatus on vielä niin alotteluvaiheessa, että kuvittelen, että kaikille esteille pittää ehtiä oikein viemään se koira.

Onnistuinpahan taas kuluttaan aikaani muuhun ku kouluhommiin! Siinä jos missä oon taitava. Nyt takas ruotuun. Palajamme.

Terveisiä Tötteröstä

Riemu on sattuneesta syystä jääny vähä paitsioon tässä plokissa viimesen vuojen aikana. Samalla koko systeemi on muuttunu aika lailla tylsäksi ja tavanomaseksi. Riemusta kirjotellessa ku ei ylleensä oo komiikkaa puuttunu. Kyllähän se vähä mua harmittaaki, että tämmönen reeniploki vaan tuli tästäki. Mutta elämä vie. Koitetaan ny kuitenki vähä paikkailla tilannetta ainaki Riemusta kirjottamisen osalta.

Riemullehan kuuluu tällä hetkellä aika ankiaa. Eileaamuna käytiin elläinlääkärisä Riemun ja Ricon kans. Ricolta poistettiin hammaskivet ja Riemulta kulkuset. Riemu ei voinu taas millään antaa periksi rauhotusaineelle. Yritin laittaa sitä kylelleen ettei ois kolisuttanu itteensä kovvaan lattiaan, mutta ei. Viimeseen asti piti pysyä pystyssä ja vielä "kourussaki" heilutella häntää. Vähä pelekäsin, että miten meijän mahtaa käyä ton tötterön kanssa, mutta Riemu on antanu sen olla aika hyvin. Pari päivää vielä sen kans pittäis pärjätä. Sitte ruetaan seuraileen, että miten alakaa vaikutukset pikkuhilijaa näkyä. Näläkää ei tarttis kyllä tulla ennää yhtään enempää, mutta sitä ei varmaan voi välttää. Rauhottumista lenkkikäyttäytymisseen ja hajujen perässä elämisseen ois toivelistalla.

Riemun jo muutenki aika stressittömäksi muuttunu elämä muuttunee leikkauksen myötä eelleen rennommaksi, ku ei tartte tarkkailla, millon naapurin tyttöillä on tärppipäivät. Luulenpa, että Riemu on muutenki onnellisempi nyt, ku en ennää väkisin yritä raahata sitä kaiken maaliman reeneihin. Nyt Riemun päivät täyttyy pehmeistä nukkumispaikoista nautiskelusta, lenkkeilystä, syömisestä ja pienistä painihetkistä Rallin kans. Tällä hetkellä nää painit on kyllä tauolla nimittäin Ralli pelkää Riemu-raasun tötteröö. Ja toki Riemun täytyy nyt ottaakki pari päivää ihan levon kannalta.

Kyllä mua välillä harmittaa, että Riemun kans on tokotki jääny ihan nolliin. Sen mitä se tekkee, se kummiski tekkee ilosesti ja ommaan tyyliinsä näyttävästi. Kai mulla on joku salanen toive, että toi kastrointi vois jotenki taianomasesti tuua Riemulle jostain reenimotivaatiota. Ja että mulle tulis jostain ylimäärästä aikaa ja reenauskärpänenki vielä purasis. Mutta esim. agilityn saralla reenitauko ei ainakaan oo lisänny intoo lajiin. Oon ottanu nimittäin Riemua aina välillä mukkaan hallille ja tehny ihan vähä tokoo ja jotain pientä pätkää agilityä. Joo, Riemu kyllä nykyään tekkee, jos mää pyyän, mutta näyttää kyllä että ei vois vähempää kiinnostaa. Ei ees minikorkeuksilla. Kontaktitkaa ei oo ennää niin ihania ku ennen. Tokoo tekee ihan terävästi sillä välin ku haisteluiltaan kerkiää.

Ehkä mun vaan tarttis asettaa Riemunki kans rohkeesti tavote, että se yks alokoe joskus vielä käyään. Mutta sitä ennen mun tarttis löytää joku kertomaan mulle, että mistä Riemulle onnistus löytään motivaation seuraamisseen. Ja paikkamakkuuseen. Sitä ootellessa Pieni Pinseripoika kuittaa ja kiittää tyynykasan keskeltä tötteröineen ja lähettää terkkuja kaikille fanneilleen! ;)

- Emäntä

Kaikki Tai Ei Mitään

Hiiohoi, järki älä jätä!

Juu. Täällä sitä ollaan edelleen. Vuosi 2013 on kerinny jo hyvälle alulle. Joulun jäläkeen allekirjottaneelle iski kammottava lorvikatarri. Mittään en saanu tehtyä mitä piti. Käytin aikani kaikkeen järkevään, kuten shoppailuun ja haaveilemiseen. Ei auttanu, vaikka kalenterissa luki joka päivän kohalla isolla että KANDIA.

No laiskasta kropasta saa kärsiä tyhymä pää vai miten se meni. Sitä onki sitte melekosen rivakkatahtinen koulu- ja työkevät tiiossa. Vähä normaalia reilummin ois tarkotus tehä opintopisteitä ja siihen päälle riipasta tuo hemmetin kandi. Sen ja muutaman muun koulutyön parissa on menny tääki päivä.

Riemu ja Ralli nautti täysin siemauksin joulunajasta, ku porukka oli kotona ja näki palijo kavereita ja oli touhua. Uus vuosi meni ihan mukavasti. Rallia ei tuntunu paukuttelut häirittevän. Jes! Riemukaan ei ite paukkuäänistä välitä, mutta se noususuhahus yhistettynä siihen kipinävannaan sai vähä puntin tutisemmaan. Se aiheutti vaan sen, että Riemu majottu pahimman räiminnän ajaksi sohovapöyän alle, mutta tuli sieltä välittömästi pois, ku muu porukka tuli sisälle ja unohti koko asian hyvin pian. Itelle vois siis ihan Rallinki varalle muistaa ens vuonna, että tarttis saaha kaikki ikkunat pimeiksi, niin varmaan vielä paremmin sais piettyäki ne pelot pois.

Riemun viime viikon, tai ehkä pitemmänki ajan kohokohta oli, ku posti toi kotia olohuoneeseen uuen maton. Oon jo pitkään haaveillu pehemiämmästä matosta. Meillä oli kauan vaan bambumattoja, mutta Riemun lattiakammo on pakottanu ostaan muunkilaisia mattoja. Mittään erityisen paksua ja pehemeetä meillä ei oo ennen ollu. Niinpä, ku ruettiin perjantai-iltana vielä vähä epäileväisenä sovittelemaan mattua lattiaan, Riemu parkkeeras ittensä välittömästi sammakkoasentoon maton maassaolevalle kulumalle ja teki seleväks, että tää jää tähän. No siihen se jäi. Heti alakutekijöiks Riemu veti maton ympäriinsä sammakkoasennoilla edeten ja siihen päälle saatiin vielä kunnon RiemuRallit.

Kohtuullisen pienellä asialla se Pieni Pinseripoika tullee onnelliseks. Ylleensähän se ei juuri lattialla nuku, mutta varsinki ekana iltana asetteli itteensä jatkuvasti uuelle matolle köllöttelleen. Nauttikoon ny. Ei vielä tiiä Riemu-raasu, että oon sille jo päivänki kattonu valamiiksi ruunausta varten... Ens kuun alussa koittaa se hetki, mikäli kaikki mennee niinku aattelin.

Rallin kans pittäis vaan reenata ja tehä enemmän ja enemmän. Sillä on energiaa ihan loputtomasti. Jos se sais päättää niin touhua olis aamu kaheksasta ilta yheksään ja yö sitte nukuttais. Alakuvuojen laiskuuskausi vähensi kyllä kotireenejä, mutta yhellä viikolla käytiin jopa kolome kertaa hallilla agiltityä reenaamassa! Saa siinä tahkotakki. Kattelin nimittäin samalla, ku Riemun leikkausta suunnittelin Rallille ekoja kisoja... Jos (ja jos ja jos) me ollaan kisakunnossa 18 kk -synttärien aikaan niin kisaura korkataan Tampereella kesäkuun 13. päivä. Siihen on vielä matkaa, mutta onpahan tuota työsarkaaki. Varsinki Rallin keinukammo on aiheuttanu mulle vähä huolta...

Ralli ja joululahajavalijaat

No mutta. Onpahan tuossa vielä ennen kesäkuuta kaikenlaista muutaki elämää ku koulu ja agility. Eikä vähäsimpänä tietenkää Rico-papan täyen kympin synttärit ens kuussa. Saapa nähä kuinka rajut pilleet niistä saahaan aikaseksi!

- Emäntä

Kaikkea Hyvää

Hupsista. Unohtu Rallin synttäriviestiin mainita, että käytiin Rico-papan kans juhulistaan itsenäisyyspäivää ja poikansa synttäreitä Janakkalan kisoissa. Todistettiin siinä samalla, että marraskuinen tuplanolla tojellaki oli ainutkertasta moukan tuuria. Tuloksena siltä reissulta vitonen ja hylsy. Pappa oli kyllä tulessa, mutta ohojaaja jääty... Aivan idioottimaisia mokia tuli tehtyä. Olis silti ollu kiva lähtee papsun kans Eckeröön verestään valioitumismuistoja. Olin vaan turhan myöhäsä lähtemisen kans enkä saanu ennää huonekaveria mukkaan.

Mutta sitte viimesimpiin kuulumissiin. Viime viikolla saatiin tulokset Rallin näppylästä. Kivi kyllä vierähti sydämmeltä ja parhaan joululahajanki sain saman tein ku kirjeestä paljastu, että kysseessä oli talirauhasen liikakasvu. No yhenlainen kasvain kai seki, mutta käsittääkseni aika vaaraton. Ainut vaan, että ne ylleensä ilimenee "kaverien kera". Että nyt sitte ootellaan, mihin nousee seuraava. Noi tommoset patithan on ylleisiä vanahemmilla koirilla, että tiiäppä nyt sitte mistä se Rallille pompsahti?

Rallille tän viikon parasta antia on ollu, ku on päässy usiamman viikon tauon jäläkeen reenaamaan agilityä. Maanantaina oli vähä keskittymiskykyki hukassa, ku oli niin tohkeissaan. On nyt nostettu rimat 20 senttiin ja ainakaan tuo korkeus ei tunnu vauhtia hijastavan. Ens viikollapa muuten onki Rallilla luustokuvvaukset tulossa...

Eilen kävin ittenäisesti vähä reenaamassa. Alakuun naksuttelin puomilla. Sitte tein pätkiä helepohkosta ratasta, jossa kuitenki saatiin persjättöreeniä. Ekakshan tyyppi juoksi vaan täysiä väärälle puolelle mua, mutta alako parin toiston jäläkeen hoksaamaan jujun. Pätkällä oli kepitki, joita on nyt tehty "radalla" verkkojen kans ja muuten vinoilla itsenäistä menemistä.

Rallin tauolla päätin ottaa Riemullaki jotaki, ku se oli sattuneesta syystä mukana. Ja se oli kyllä positiivinen yllätys! Joo, rimat annoin olla siellä kahessakympissä, mutta Riemulle tärkeintä oliski vaan motivaationnostatusreenit. Vaikka ite sanonki, niin sehän on teknisesti kohtuullisen taitava reenimääriinsä nähen, mutta varsinki oikeen korkusilla hyppyillä meneminen ei vaan huvita. No Rimpukalla oli hauskaa. Pijin huolen, etten sano sille yhtään negatiivista sannaa vaan hupsista vaan, jos meni vähä väärin. Eikäpä se juuri väärin menny.

Tehtiin ihan vähä myös seuraamista ja jääviä. Seuraaminen meni aivan mainiosti! Mistähän se sen keskittymisen nappas? Jäävistä maahanmeno on hyvä, mutta seisomisseen tuppaa tarjoileen turhan heleposti makkuulle menoo. Mutta ilosella yrittämisellä saatiin seissiinki onnistumisia.

Riemu sai mut kyllä jäämään ihan suu auki hämmästelleen, ku hetken mielijohteesta härnäsin sitä vähä Rallin wuballa. No tyyppihän rupes oikeen taisteleen, ja ku annoin sen voittaa niin hömpsötteli onnellisena wubbaa heilutellen ees taas hallia. Jäi niin hyvä mieli, että ei parane ihan heti mennä uuestaan. :)

Rallin kanssa toisella kierroksella olin ehkä vähä ahane, mutta onnistuneella lopputuloksella. Mentiin ratasta 11 esteen pätkä, jossa oli mukana ne verkolliset kepit ja toiseks viimesenä esteenä puomi. Ei siinä ollu mittään ongelmaa. Jäätiin siis siihen puomille hetkeks naksuttelleen ja lopuks vappautus ja viimenen putki. Kontaktille se tullee varsin vauhikkaasti ja töpsäyttää ittensä oikeeseen kohtaan. Nyt tarttis sitte vaan rueta lissäämään sitä häiriöö, että ei ite oo siellä kans aina vieressä tojottamassa.

Että näinki yllättävän positiivisella mielellä lauantai-iltaa täällä päässä. Joulu tulla jollottaa, mikä tietää koirille mukavaa aikaa: kavereita ja ulukoilua ja ehkä reenaustaki vähä enemmän ku normaalisti. Itelle joulu on tietty pyhien osalta rentoutumista ja ylensyömistä, mutta myös töitä ennen ja jäläkeen. Ja kyllä sitä hemmetin kandiakin pittäis vielä ennen joulua vähä saaha etteenpäin. Ja ennen loppiaista mieluusti vielä 10 sivua. Nih.

- Emäntä

Näe Minut Tässä

Ralli pääs tännään ekaa kertaa Jänesniemen Elinan koulutukseen. Toivottavasti päästään jatkossaki! Pieni oli tietenki pätevänä, vaikka eihän se nyt ihan niinku elokuvissa menny.

Ensin oli pitkä suora, jossa hyppy-suorahko putki-kääntyvä putki. Vaikka Ralli on jo alakanu ite hakkeen esteitä ja osottaan tulevan putkihullun elekeitä, niin ei se putki vaan niin helepolla löytynykkään. Muutamia toistoja piti ottaa lähempää. Mutta sitte ku huomas jutun niin ei ollu mikkään ongelma mennä pitkälle toisen putken viereen ottamaan vastaan.

Sitte tuli takaakierto-päällejuoksu-poispäinkäännös-liikkuva valssi. Ei suurempaa ongelmaa paitti valssissa, ku en vaan saa liikuttua tarpeeksi rohkiasti ja ajjoisa. Mutta menihän se seki toki lopulta. Aika onnistuneesti tyyppi veti poispäinkäännöksiä. Tais tulla yks kerta ettei tajunnu ja toinen, ku pyörähti jotenki. Ja kerran joskus ehkä 2 kk sitte on sitä reenattu.

Tauon jäläkeen piti olla mun mielestä helepompi juttu. Mutta ennakkotiioista poiketen Ralli rupeski bongaileen putkia. Hyvin irtoo! No sehän ny ei käyny ja niinpä sinne iskettiin verkko putken suulle niin jo rupes korvat aukeen. Mutta sitte, ku välillä sinne putkeen saiki mennä niin ei taas löytyny... Joutu pieni russelipoeka vähä käyttään aivojansa. Täytys ottaa tehoreeniä valsseista, ku ne meinaa tökkiä. Ohojaavasta käjestä palkkauksia ja silleen.

Kamalan nopiasti meni oma vuoro, ku se oli jaettu kahteen 10 minuutin pätkään. Elina kommentoi Marjan kans, että on kyllä ihan niinku isukkinsa toi tyyppi kaikin puolin. Myöhemmin vielä juteltiin Elinan kanssa niin kehui kyllä kivan oloseksi kaveriks ja jakso uskoo, että vauhtia rupiaa löytymään enämpi ku isäpapasta. Tottahan se lämmittää sydäntä. Mutta kuten ehkä oon ennenki sanonu, niin mulle ihan ykkösjuttu on ihan vaan se, että on reenikaveri, jonka kans ei tartte miettiä, että saahaankohan tännään mittään tehtyä vai haist(at)ellaanko vaan. Tokihan mulla on ollu ihanainen Rico-Papa, mutta onhan tää silti vielä eri asia.

Pienestä Pinseripojasta huolestuneille todettakkoon, että tyyppiä ei oo mitenkään unohettu. Luulen, niinku oon jo todennukki, että Rimpula on onnellinen ja stressittömämpi, ku sitä ei revitä joka paikkaan ja vaajita jotaki mistä se ei niin välitä. Luulenpa, että se saa tykkäämiään keittiötokoreenejä nyt Rallin kans reenaamisen myötä enämpi ku ainokaisena. Ja sohvalla ja sängyssä sille on aina kainalossa tillaa eikä rapsutuksistakaan oo tingitty.

Oon mää vähä haaveillu, että jos aika antas myöten niin yrittäsin Riemun kans vähä terästäytyä tuossa tokon reenaamisessa. Että kävis välillä jossaki muuallaki reenaamassa, ku tossa keittiössä. Jos paikkamakuuseen sais varmuutta niin mistä sitä tietää mitä keksittäis...

Muutama noutti vielä itelle päivän annista:

* Ku tullee joku virhe (esim. ohi esteen) niin korjaa se este HETI. Ja sit "alusta" uusiks vasta.
* Se putkissa hömpöttely pittää loppua. Niihin mennään vasta käskystä.
* Kato sitä koiraa!
* Juokse palakan antamisen jäläkeenki just niin tyhymän näkösenä niinku ohojaisit vielä ainaki kaks estettä.

- Emäntä

PS. Jottain videonpätkää saattaa olla tulossa, jos ossaan käyttää jotaki editointiohojelmaa.

PPS. Tämmöseksi reenien kertaamiseksihan se vaan tuntuu pakosti menevän. Ku kameraki vissiin on lomalla.

Liianko Helppo

Rallikaisella on ollu meleko tiivis reenitahti viikon sissään noin meijän normaaliin kerran-kaks viikossa tahtiin. Lauantaina reenailtiin ProCaniksella agilityä. Ohojelmassa oli saksalainen ja niistopersjättö. Jäläkimmäinen meni aikalailla kerrasta. Ralli on ton niiston sissäistäny niin hyvin vaikkaki meleko vähällä reenillä, että ei siinä joku persjättö tunnu ennää missään päälle. Saksalaiset oli vähä haasteellisempia.

Saksalaisessa haastetta auheutti nimeommaan se hypyn hyppääminen. Eli päällejuoksuja tarttis vielä lelua tiputtelemalla välillä reenailla. Ja mun täytyy muistaa se katseen kohta siinä hypyllä, koska yllättävän palijo se vaikutti. Eli jos unohuin kattoon koiraa, niin ei varppina hypänny. Sitte ku se katse oli siinä aputeipissä, jonka kohalle se koira haluttiin niin alako tulla tulosta, vaikka emäntä meinaski sotkeutua lyhhyisiin jalakoihinsa.

Lisäksi päästiin kokkeileen (säätyvää)rengasta ja se meni ihan mukavasti. Hihnassa pijin ja pallo oli houkuttimena. Koska reenaajia oli vaan kaks niin ehittiin jonku aikaa nokkimistaki reenaileen uuessa paikassa, nimittäin A:n alaosassa. Nokkiminen tullee kyllä jo oikeen hyvin ja paikkaki alakaa löytyä omatoimisesti, mutta Rallin katse kyllä on aika tiiviisti mua kohti. Pittää muistaa ensinnäki se, että nokkasusta palakkaa sinne "ulukopuolelle" saman sätteen verran, ku mitä se nokkastessa on mua kohti. Ja vappautukset sais tulla aina vasta, ku kattoo namikipolle.

Sunnuntaina ajeltiin taas Mouhijärvelle ja vuorossa oli toko. Ralli on kyllä tykästyny paikkaan jo pelekän tokon kans, mutta nyt tuo ykski agility nosti selekeesti sunnuntainki virettä hallissa. Kuhan ei ala turhan kuumana käyä... Reenattiin luoksetulua niin, että avustaja syötti namia koiralle ja silti piti malttaa tulla. Aika haastava, mutta rupes onnistuun. Vitsi, pittäis muistaa tehä tätä kotona ja aina ku mahollista erilaisissa tilanteissa! Myös Riemun kans...

Toiseks reenattiin merkkiä: pallo merkin taa ja lähetys. Välillä hämyjä, ettei sitä palloo sit ollukkaa siellä. Pätevältä kaverilta tääki meni vallan hyvin, vaikka aluks kierroksia oliki niin, ettei meinannu paikalla istuminen pallon viennin ajan onnistua.

Lopuksi tehtiin häiriössa sivulle tuloo. Ensin oli leluja "matkan varrella" tai häiriköllä ja lopuks mun vasemmassa käjessä sivulle ojennettuna. Lelut "vähä" hämäs Rallia, mutta houkuttelemalla se sit hoksas jutun, että liki saa tulla, mutta lelut pittää jättää. Reeniä vaan, ja omasta häiriökäjestä se palakka aina oikeelle niin, ettei kääntyis niin sitä lelua kohti perusasennossa.

Ilimeisesti kaveri oli taas pienessä mielessään pohodiskellu tuota saksalaista. Tehtiin sitä nimittäin eilen omissa reeneissä ja nyt siinä ei ollu ongelmaa. Paitti, että emäntä on liian ihira eikä kerkiä alta pois niin Ralli vilesti aika monesti mun ja esteen välistä jo seuraavaan putkeen, jos olin vähänkä myöhässä. Ittelle siis tekniikka kuntoon niin hyvä tullee. On se vaan ihimeellinen epeli; motivaatioo riittäis melekeen loputtomasti! Niin taitava ja nopiasti oppiva, että mahanko mää pysyä sen perässä pian?

- Emäntä

PS. Tulipas nyt sitä mun viimeks arvostelemaa reenitekstiä ihan hupsista vaan... Ehkä mää oon aliarvostanu reenipäiväkirjoja. Johtunee siitä, että Riemun kans se reenaus on ollu mitä on ja Ricon kans kehitystä on tapahtunu lähinnä omassa ohojaamisessa (jos on) ja eihän siittä kai kuulu kirjotella? :)