Nyt

Nythän on niin, että niin Riemu, emäntä ja isäntä, ku tää uus perheenjäsen Ralliki on kokenu viime aikoina ihan mahottoman isoja muutoksia elämässä. Ralli parka issoimman, kun joutu emostaan ja sisaruksistaan erroon tänne ison mustan reviirille.

Mutta entäs Riemu sitte? Ensin joutuu taas muuttamaan uuteen paikkaan, koska se eellinen oli yks iso epäonni kosteuksinneen kaikkineen. Sitte sinne sen uuteen kottiin vielä kiikutettaan tuommonen pieni pisuli. Uuteen paikkaan tottuminen kyllä meni tosi hyvin. Ekan yksinolopäivän jäläkeen kävi aika kuumana, mutta nyttemmin tilanne on lähes sellanen ku se oli vanahassa kojissa eli kohtuu rauhallinen. Asiaa on yritetty auttaa levittelemällä mattoja pitkin tän uuen kämpän inhottavan liukkaita laminaattilattioita ja lisäksi täällä on ollu DAP-haihutin käytössä jo pari päivää ennen varsinaista muuttoo.

Omasta mielestä tässä varmaan yks suurimmista muutoksista on lenkkimaastot. Asutaan taas taajamasa. Riemun kunniaksi on tojettava, että herrä kyllä muisti aika pian etenkin ihimisten ohittamisen taion. Koirien ohituskin mennee ihan ok, mutta ei vielä ihan niin välinpitämättömästi ku "lapsuuenkojissa". En tiijä sitte, mitä se Riemu aattelee parhaaks, mutta kyllä mää tykkäsin enämpi niistä naavaa kasvavista mettistä, joissa saatto päästää koiran vappaaksiki. Riemu taas ehkä tykkää enämpi täällä, ku on hajuja niin maan mahottomasti. Ja onhan täällä palijo teitä, ettei tosiaankaan tartte samoja reittejä rampata. Mutta tän päivän pakkasissa meinas kyllä pakokaasut yskittää, vaikka kysseessä on tosiaan pieni kaupunki eikä ees mikkään ydinkeskusta. Ja eipä ne mettätkää kaukana sitte oo ku kaipuu iskee ylittepääsemättömäks. Niin, ja ehkä vielä joskus...

Perjantaina siis saapu mun uus syänkäpysein eli Ralli. Rallihan on Rico-papan poika tuoreimmasta päästä ja aivan mahtava tappaus. Reipas kun mikä. Autoilemattomana se kyllä huus kurkku suorana ensimmäisen puol minuuttia, kun lähettiin tänneppäin, mutta muutaman minnuutin päästä se jo nukku. Uuessa kojissa meni muutama tunti nukkuissa ja varovampana, mutta sittenpä sitä ollaanki jo menty eikä meinattu. Joka päivä tullee iteenäisemmäksi ja rohkiammaksi, että saapa nähä mitä siittä vielä tullee!

Ralli on jo tavannu uusia ihimisiä ja Rico, Roni ja Luca on jo käyny täällä sitä ihimettelemässä. Rico-isukkiin pikkunen rakastu heti. Että hei, toi on nyt ettäisesti äiskää muistuttava ja sopivan kokonen, seuraan siis sitä minne se meneeki. Karvasista kavereista Luca onnistu myös saavuttammaan Rallin herkeemättömän huomion. Sitte Ralli on vieraillu mun työpaikalla, jossa se lähti samon tein tutkimaan paikkoja. Ja poikettiinhan me "mummulassaki", jossa Rico oli taas niin pop. Ja tällä kertaa vanaha herra oli armollinen ja jopa leikitti vähä penikkaansa.

Riemu ei ensin tuntunu kiinnostuvan Rallista lainkaan. Kävi muutaman kerran haisteleen ja Rallin lämmittelemänä heti ekana iltana meinas lähtä leikkiinki. Oma moka, kun tajusin vasta sunnuntaiaamun lenkin jäläkeen, että Riemulla ei nyt oo kaikki taas ihan kunnossa. Se kuluki häntä maasa koko lenkin ja olihan se sitten tarkemmin aateltuna ollukki vaisumpi/kärttysempi muutaman päivän. Anaalirauhasethan ne taas vaivas. Tyhyjättiin ne ja päivä sen jäläkeen onki taas ollu Pieni Pinseripoika ennallaan.

Kun tietäs mistä tää niin pitkän ajan jäläkeen taas tuli tää vaiva. Syyepäiltyjä on useempiaki. Liikunta oli viime viikolla ehkä vähän puutteellista muuttohässäkän ja pakkasten takia. Lisäksi se on just viime viikolla saanu raakan kans vähä papanoita. Tai sitte se on se kana, jota se nyt on syöny enempi. Voi kun ossais sannoo. Kakka on kumminki ollu koko ajan ihan normaalia.

Maanantaina tosiaan Riemu oli taas oma ittensä ja voi että mulla meinas syän pakahtua, ku Riemu vihon antautu leikkiin Rallin kans. Riemu on kyllä semmonen leikkisetä. Se sietää melekeen mitä vaan, niin kauan ku se saa nukkua ja syyä rauhasa. Tossa ne keittiön matolla paini, ku mää yritin jottain tavaraa asetella paikalleen, mutta kameran kans höösäämisekshän se meni. Ja näitä paineja on nyt jatkettu muutamia kertoja päivässä.

Ralli on levittäny koko Riemun ja sen leluarsenaalin niitten karvamatolle. Siinä on sitte mistä valita, ku ralli iskee päälle. Riemuki on pitkästä aikaa innostunu vinguttaan leluja. Heleposti luulis, että se sais tarpeekseen tosta pennusta muutenki. Mutta eikö vaan välillä se innostuu leluja nakkeleen ja oikeen essiintyyn just sillon, ku pentu ois rauhottumassa tai nukkumassa. Se on kyllä niin hassu kaveri kans.

En tiiä. Onhan nää muutokset toki väsyttäviäki, mutta ehkä se melekeen kaks vuotta kestäny vaisu kausi on ny ohi. Vaikka tuo pentu vie toki energiaa niin kyllä se sitä tuntuu antavanki. Kirpeet ja aurinkoiset pakkaspäivätki tuntuu piristäviltä, vaikka ne pennun pihalle opettamisen kannalta haasteellisia onki. Jospa sitä nyt vaan alakais nauttiin tästä elämästä tässä ja nyt.

- Emäntä

PS. Loppuun vielä kuvapläjjäys Multakirsun T-pentujen viimesistä hetkistä yhessä ennenku Ralli lähti uuteen kottiin.

Taisto Kuulekkonähäh!! Taika

Mun Koti Ei Oo Täällä

Tää alakaa mennä vakavaksi. Siis kaikkihan on alakanu jo muutama viikko sitte, mutta nyt tää alakaa jo vähä pelottaakki. Tai ainaki huolestuttaa.

Siis tiistaina mut vietiin Ricolaan hoitoon ja emäntä oli pois koko päivän. Sitte myöhällä, ku emäntä vihon tuli kotia niin se haisi ihan... No pissalta. Ja jotenki ettäisesti Ricoltaki. Mun piti melekeen porata nokka läpi sen puserosta, ku se haisi niin kamalalta.

Toinen huolettava juttu on ollu, ku täällä on alakanu lojumaan nuita pahavilaatikoita pitkin poikin. Tiistain haisutteluissani mulla pääski pieni piru irralleen. Ensin kävin kaiveleen pyykkikorista emännän tuoman fleecepeiton ja kaapotin sen kans sohovalle nuitten viereen. Vähä sen jäläkeen, ku emäntä vei sen takas, repäsin yhestä pahavilaatikosta palasen leikkikaveriksi, ku oli niiiiiiin tylsää taas.

Ja nyt sitte. Ollaan monta iltaa oltu semmosessa tyhyjässä talossa niinku sillon joskus täällä ennenku tähän tultiin. Siellä ei oo ollu muuta ku mun karvamatto ja puruluu. Niin ja siivousvälineet. Ja neliömetritolokulla liukasta lattiaa.

Empä tiiä. Vähähän tää taas siltä tunnustaa, että lähtö tästä tullee. Mutta että mikä se on se haisuliki, jota emäntä ramppaa kattomassa...

- Riemu

Elettiin Sitä Ennenkin

Huh,

melekosta kiirutta on tää pinserin elämä taas nykyään! Niinhän siinä kävi, että musta tuli ison talon isäntä. Mulla on nyt sitte oma talo ja pihapiiri vartioitavana ja aika nopiasti sen homman haltuun otinki. Ei se talo sitte nii kamala enää ollukkaa, ku sinne tuotii kaikki meiän kamat ja mun koppa ja tuoli. Eikä mua haittaa ollenkaa sekkää, että kaikki tavarat on melekee vielä laatikossa. Mun tavaroilla on tietenki jo paikka, mutta nuo emäntä ja isäntä on nii hittaita.

Tässä viikon aikana oonki sitte vartioinu välillä ommaa ja välillä mummulan taloo ja sitte emäntä vielä otti mut töihinki vahtimaa. Tai siis siellä se ei antanu mun vahtia, vaan pisti mut takahuoneeseen säppien taakse. No en mä semmosta hyväksy. Niinpä mää huusin kaks tuntia pää kolomantena jalakana, tai jotain. Asiakkaat vaan naureskeli, mutta ne onki kaikki elläinihimisiä. Parin tunnin jälkee mulla alako jo ramaseen niin ei se auttanu, ku periksi antaa. Sitte pian sinne tuliki se emännän pomo ja sen koirakamut niin me lähettiin kotia. Aika epis paikka se oli ku siellä ois ollu kaikki herkut ihan nokan ulottuvilla ja kamujaki ois vieraillu aina välillä ja mua vaan pietään takahuoneessa. Mutta ehkä mä voin sinne joskus muullonki mennä.

Roniki tuli tsekkaan mun uutta kotia tossa viikolla, mutta noi pölijät pisti sen vaa yläkertaan eikä antanu mun ees taloo esitellä. Se on vissii jollain sairaslomalla vieläki. Tosi tylsää.

Eilen pyörähti käyntiin meiän seuran Musti & Mirri Cup. Siittä tulee varmaan kuvia ja tuloksia seuran nettisivuille jossain vaiheessa. Meillä eletään ny nettipimennossa ja tätäki kirjottelen mummulassa pikapikaa. Viime viikon möllitoko jäi muuten pois päiväjärjestyksestä muuton takia. Mutta epikset meni mun osalta tietty loistavasti. Osallistuttiin avoimeen luokkaan, ku emäntä toimittijoi mölliluokassa jottai. Suvereenia menoohan se oli. Ennen esteitten suoritusta mun piti käyä molemmilla kerroilla moikkaan tuomaria. Se oli siellä niin yksinäisen näkösenä keskellä kenttää. Ekalla kierroksella vedin muutenki vähä kunniakierroksia, mutta sain silti tulokseksi jotain yli 45. Aika hyvin vai mitä? Tokalla kierroksella menin muuten vähä enemmän emännän makkuun, mutta valittin A:n keppien sijaan nii hylsyhän siittä napsahti. Ihme tiukkapipoilua. Emäntä kisas Riconki kanssa, mutta eipä ne tainneet sen kummemmin mennä. Ainakaan meitä ei kummemmin palkittu, vaikka varmasti oltiin kovimmat tyypit siellä.


Huomenna ois sitte vuorossa sitä näyttelyhommaa. Katotaan ny osaako ne sielläkää arvostaa mun komeita raameja vai ei. Emäntä on tuskaillu, ku oon pitäny vähä ommaa lommaa tosta ruokailusta. Ei vaan oo maistunu ku ei koskaan tiiä, millon taas astutuskeikka pukkaa päälle. Ei siinä auta sitte olla maha täynnä.

Mutta että kuvia ja muuta taas sitte, ku pääsen netin äärelle omalla konneella. Jospa me se netti saatais jo ens viikolla tänne korpeen. Tuli muuten kesäki, jos ette oo huomannu! Että eipä muutaku riehakasta ensimmäistä kesäviikonloppua kaikille töppötassuille ja kurakirsuille!

Riemu

PS. Kiitosta Lauralle kuvvaamisesta!

Maailmassa Monta On Ihmeellistä Asiaa

Yhä vaan hullummaksi mennee. Nyt ne on roudannu täältä kämpästä pois melkeen kaiken muun paitti mun kopan, nojatuolin ja sohvan. Niin ja niitten sängyn. Sitte ne käytti mua perjantaina jossain ihme talossa, jossa oli ihan tyhjää. Muutamia tutulta haisevia laatikoita siellä oli, mutta ihan liikaa aakeetalaakeeta ja liukasta lattiaa. Meinas vetää paniikin. Mitähän tästä vielä tullee? Nyt ne taitaa kantaa jo viimesiä tavaroita täältä ulos!

Mutta on tässä viikonlopussa jotaki mukavaaki ollu. Pääsin kylläileen narttujen valtakunnassa. Uusin tyttökaverini Ceriinan Kastanja eli Kassu asuu aika mukavan olosessa paikassa muutaman muun nartun kanssa, mutta eihän noi tietenkää päästäny mua sen kanssa vappaasti paikkoja kattelee. Sitä harmitusta tietenki vähensi se, että pääsin taas sukua jatkamaan. Tai ainaki kovasti toivotaan, että tärppäs. Kassu on tosi mukava tyttönen, tai siis nainen, sehä on mua muutaman vuojen vanahempi ja viksumpi. Ja ennen kaikkia Kassu on niin nätti ja just sopivan sähäkkä. Olis siellä voinu pitempäänki kylläillä!

Riemu