keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Vinkuvaa Syntymäpäivää

Tänään Rico, the One and Only täytti 12 vuotta! Herra juhuli perhepiirissä. Papana sai lahajaksi muutaman lelun, joiden kans tyyppi touhus koko illan. Lähti sentään poikansa ja Riemun kans lyhyelle lenkille, mutta kiire takas vinguttamaan oli melkonen. Vauhti on paikotellen ihan samaa ku vuosia sitte, mutta kyllä ikäkin alakaa jo näkyä tehoukkelissa mm. pitempinä kauneusunina. Hienoo on myös se, että koko sisarkatras on mun tiedon mukkaan edelleen hyvissä voimissa. Olispa mahtava nähä kaikkia näin 12 vuojen jäläkeen! Kuvista päätellen ovat meleko samasta puusta veistettyä sakkia ainaki nuin ulukomuovollisesti.

Tässä päivänsankarista muutama otos. Osa jo useempaan kertaan julukastujaki.

Roskanen mutta ryhdikäs papana viime syksyltä.
Väsymätön vinguttaja juhulapäivänänsä.




lauantai 21. helmikuuta 2015

Lauantai-illan Ratoksi

On tämä kummallista tämä elämä iliman jatkuvaa huonoo ommaatuntua siittä, että ei oo lukemassa tenttiin. Ei siihen näköjään hevillä totu. Liekkö se on alotettava joku uus prokkis tähän työn oheen... No ei vaiskaan. Mutta ehkä parempiki, että ei totu. Saattaa hyvässä lykyssä saaha itestään enämpi irti.

Täällä elellään taas rauhasaa arkee koirien kans kolmin. Isäntä poikkes viime viikonloppuna Suomessa ja yhen yön käväsi kotonaki. Pojjat oli vähän hämillään ehkä. Ne on niin mammanpoikia, että eivät yhtäkkiä taas osanneet ottaa isännästä "hyötyä irti". Joku yö tän isännän käynnin jäläkeen taas piti keskellä yötä pöhistä pienimmästäki kolahuksesta, että nyt se varmasti könyää kotia. Mutta näillä mennään taas pääsiäiseen asti.

Rallin antibiootit loppuu sunnuntaina, mutta haimaystävällinen ruokinta ja lisäravinne jatkuu ainaki näillä näkymin. Uuet verikokkeet on eessä maaliskuun puolivälissä ja sitten selevinnee jatkotutkimusten tarve. Sain kotia nuo ensimmäisten kokkeitten tulokset viime viikolla. Osa arvoista oli tosiaan nelinkertaset normaaleihin verrattuna. Siinä oliki niistä tulukinta, joka oli ihan lohuttava sikäli, että sen mukkaan noin korkiat arvot viittais nimenommaan akuuttiin haimatulehukseen. Nyt sitte vaan toivotaan, että tosiaan sitä vaan oli ja toivottavasti meni eikä mittään kroonistunutta tai vajaatoiminnaksi edennyttä ongelmaa olis.

Antibioottien tuplapläjjäyksestä huolimatta Ralli on ollu täysin oma ittensä. Ollaan yritetty pittää matalaa profiilia ja olla enempää reuhaamatta. Mutta koitappa nyt tuommosta ikiliikkujaa ja energiapakkausta täysin hillitä. Ens viikolla torstaina varmaan palaillaan reeneihin. Kisoja en oo viittiny katellakkaan. Eikä toki lääkityksen takia oo asiaa hetkeen. Että josko nyt oottelis ne seuraavat tulokset ja "tuomion" ja kattelis sitte.

Täytyy vielä vähä ommaa tyhymyyttään tässä toitottaa. En oo ton raakaruokinnan myötä hirveesti tuijotellu ruokien rasvaprosentteja, johon taas tottuin Riemun ollessa nuori, kun luulin että sen ongelmat johtu rasvasta. Ne toki myöhemmin palijastu allergian aiheuttamiksi, mutta tottahan tuota rasvan määrääki vois edelleen vähä seurailla. Ja kun näin tein niin tajusin, että noi lihathan on kaikki ihan älyttömän rasvasia... Ei yksin rasvanen lohi vaan suurelta osin muutkin pyörii 20 %:ssa ja yli. Se on aika palijo jos vertaa esim. kuivamuoniin joista niissä aktiivisten versioissaki rasvat on jossain 15-18 % monissa. Tästä etteenpäin kyllä täytyy valita Riemullekkin ruokia niin, ettei ainakaan kaikki oo nuin rasvasia. Silläkin kun tuppaa tuohon rinnanympärykseen vähän kertymään kiinni tuo sapuska, kun ei niin innostunu mistään harrastamisista ja enemmistä liikkumisista oo.

Kaikenlaista parempaa elämää ja suunnitelmaa sitä taas on tullu mietiskeltyä. Eikä yksin koirien osalta vaan itekkin täytyis taas ottaa vähän niskasta ittiään kiinni noitten syömisten kans. Saapa nähä onnistuuko se jo ens viikolla niinku aattelin. Jotenki ei vaan oo motivaatio ollu senkään osalta kohillaan. Ja sillon se ei vaan onnistu. Jostain tarttis kaivaa se sama asenne ja tottumukset ku pari vuotta sitte, ku meleko kivuttomasti sain elopainoo vähä alemmaksi iliman sen kummempia sähäläämisiä.

Herra Pikkuherran nautinnollisia unia:

torstai 12. helmikuuta 2015

Kuratalkoot

Huhhuijaa. Täällä on kuukausi harjoteltu poikain kans keskenään elelyä. Ja mikäs meillä pärjätessä. Pojjaat on onneksi saanu olla Ricolassa, jos mulla on ollu pitkiä päiviä tai sitte täällä on joku käyny niitä päästämässä pihalle. Ensimmäisen viikon ajan kaverit oli varsinki iltasin aikalailla joka rissauksesta sitä mieltä, että nyt se isäntä varmasti tullee, mutta sittemmin on meininki rauhottunu. Riemu nyt jaksaa optimistina olla edelleen pitemmän lenkin tai autoreissun jäläkeen, ku tullaan kottiin, sitä mieltä, että nyt siellä varmasti on isäntä vastassa.

Mutta ans olla. Ei selevitty tervennä tätäkään alakuvuotta. Tää kevättalavi tuntuu olevan Rallilla tämmöstä. Viime vuonna sitkee röhä ja nyt sitte hirvee mahatauti, jonka syyksi paljastu haimatulehus... Tännään alako tupla-antibiootti, jonka lisänä vähärasvanen dieetti ties kuinka pitkään. Kuukauen päästä kontrolliverikokeet ja sitte maholliset lisätutkimukset, jos arvot on edelleen päin peetä. Eli jos on kroonistunu tai peräti edenny vajaatoiminnaks asti.

Homma tosiaan alako viikko sitte perjantaina. Töistä tullessa eka tunti meni paikkojen putsaukseen ja kurailu jatku Rallilla koko yön. Oksensiki muutaman kerran. No lauantai-aamuna sillä oli jo kauhee nälkä ja virtaa oli taas melkeen normaalisti. Varovasti tietenki aloteltiin riisi-raejuusto-keitetty kana-linjalla. Illalla oliki Riemun vuoro alottaa sama setti, mutta lievempänä. Sunnuntai meni ok, mutta su-ma yönä Rallilla alko homma alusta. Eppäilin ite, että joku ruoka on ollu härskiintynyttä tai sitte Ralli sai edellisviikon kissoista jonku pöpön, ku molemmille tuli. Maanantaiaamuna vein sen lääkäriin ja siellä otettiin verikokeet, ku lääkäri muisti, että olin kesälläki samoilla asioilla siellä ja kerroin, että kyllähän tuolla aina välillä tuppaa vatta löysällä oleen. Että tiiä sitten kauanko tuo tulehus on jo ollu. Mutta maanantaina päivän aikana vuorostaan Riemu oli taas ripaskoinu kämpän mukavaan kuntoon.

No mistähän tää sitte tulee? Luultavasti ainaki rasvasista ruuista. Varsinki lohi on ollu viimesen vuojen, ku vaihoin toimittajaa, varsin rasvasta. Ja tietty Rallillaki on ollu aktiivisen koiran ruokaa, ku se nyt sattuu melkosen aktiivinen tyyppi olemaan. Ehkä viime viikon lohi oli jotenki ekstrarasvasta, tai tiiä vaikka tosiaan pilaantunuttaki lisäksi, ku molemmilla tuli noin rajut oireet. Nyt joka tappauksessa molemmilta täytyy jättää ainaki rasvasimmat jutut pois ja seurata tilannetta. Tuo tulehus on myös kuuleman mukkaan ylleisintä just pienillä terriereillä ja snautsereilla. Tiiä mistä sitte johtuu. Mutta kyllä täällä taas täytyy ittiä moralisoija oikein kunnolla, että en oo tajunnu liikaa rasvasuutta saati vaatia tutkimuksia aikasemmin... Sitä on ite tullu eesautettua omien koiriensa pahhoinvointia ja pahimmassa tappauksessa loppuelämän jatkuvaa kroonista tulehusta/vajaatoimintaa. Taas näitä koiran omistamisen hienoja puolia...

Nyt on tosiaan antibiootit alotettu ja mahat ollu molemmilla paranemaan päin. Riemulla on ruokahalu ollu jatkuvasti hyvä, Ralli vähä nirsoilee, varsinki jos yrittää sekottaa ruokaan mahatabletteja tai antibiootteja. Eipä tässä taas auta, ku toivua parasta ja yrittää jälleen oppia tästäki jotaki tulevaa aatellen. Huomenna kaverit menee taas yöksi Ricolaan hoitoon niin täytyy toivoo, että nyt tosiaan mahat on ok. Ja katotaan, jos vaikka saavat ennakkotiioista poiketen isännän pikavisiitille kotia sunnuntaina.

Riemun siivousilme