Kaverikuva

Huh. Kesä saapui lopultaki niin, että tarkenee pihallaki olla. Sunnuntaipäivän ratoksi, siinä Rico-papan isännän synttärienvieton ohessa sattu sopiva kohta ottaa pojjiista "koulukuvat". Ehkä ens vuonna mää opettelen vielä käyttään kameraa...

Reino, tarkkisluokkalainen saapu kuvattavaksi ekana. Roni ei näköjään malttanu oottaa vuoruansa.

Toisena tassunsa kuvattavaksi asetteli nelijännelle luokalle siirtyvä Luca.

Seuraavaksi oli vuorossa tunnaripiisiänsä "Älä tule hyvä poika" myhhäilevä eskarilainen Raider.

Roni voitti kamerapelekonsa ja saapu kutosen kertaajana kuvattavaksi.

Pappa-ryhmällä jatkettiin, ku kalliolle kukkulalle kapusi Rico, elämänkoulun pikkuproffa.

Joukon mielestään ainua kuvvauksellinen kaveri, kauneus- sekä matkailualan itseopiskelija Riemu ei näin luokattomassa seurassa halunnu tehä yhteistyötä.

Viimesenä salamoijen väläkkeeseen pääsi repun jo hankkinut ja valamiiksi pakannu ekaluokkalainen Ralli.

Lopuksi otettiin vielä kaverikuvia. Taikka tarkemmin ajateltuna nää oli kyllä niitä "sisaruskuvia", joita kukkaan ei oikiastaan ois halunnu ottaa, ku oli niin nolua mennä oman siskon tai velijen kans kuvvaan kaikkien nähen.

Riemu ei suostunu kenenkään kanssa kuvvaan. Mukava oli kuitenki päivä, ku oli pitkästä aikaa koossa koko porukka ja sai olla pihalla tuntitolokulla touhuamassa.

Yhtä Juhlaa

Huh. Pääsiäinen oli ja meni koulukirjojen parissa. Ja kohta onki vappu. Eikä siittä joulustakaan musta niin kauaa vielä oo... Rallin kanssa otettiin pääsiäisen ohheisprojektiksi kehikon opettelu. Ekkoista kolomosten kissoista kun oli tuloksena kolome meleko hyvvää rattaa, joista parhaimmalla vaan vitonen aan alastulolta. Kaikki kolome rattaa oli ihan kohtuullisia, että fiilis niitten jäläkeen oli toiveikas. Ei se nollan tekeminen kolomosissa ainakaan ihan mahotonta pittäis olla. Vauhit nyt ei tietenkään päätä huimaa, eikä niillä kärkisijjoista olla taistelemassa. Mutta meillä on omat tavotteet omalla tasollamma ja ensisijasesti mää ite ainaki tällä errää vaan nautin, ku on tuommonen kisakaveri!

Mutta tuosta kehikkohommasta vähäsen. Jotenki se bumppereitten käyttö ei tuntunu lähtevän eteneen ja tulin omassa pienessä päässäni reenikaverin sopivasti vakuuttamana siihen tulokseen, että kehikkohan on vielä luonnollisempi vaihtoehto koiralle oppia asettelemaan jalakansa siihen kontaktille. Siinä sen ei tartte "väistää" kun sitä kehikon yläosaa ja siinä on iso ruutu, jossa saa hypätä siihen, mikä hyvältä tuntuu.

Kolomena päivänä treenailtiin kehikkoo takapihalla. Ensin ihan sheippaamalla ja namilla, mutta hyvin pian lelulla myös. Ja lopulta niin, että juoksen ite vierellä muutaman metrin päässä ja Ralli juoksee semmosen kaaren osuttain ittensä kehikkoon. Eipä siinä montaa toistoo tarvittu oppimisessa "kuivalla maalla". Kuumeneen tietenki rupiaa heti lelun kanssa, mutta kuhan sen raivoomisen saa kuosiin, niin hyvin lähtee hakemaan. Heti pääsiäisen loppupyhinä poikettiin myös hallille testaamaan seuran uutukaisia kontaktiesteitä ja etenki tietysti aata. Eka kerta tais mennä yli hyppäämällä, mutta sitte hoksas jutun. Pari kertaa on nyt tehty aalla ja kunhan muistuu aina homma mieleen, niin ihan hyvin jo tekee. Toistoja vaan tarttis lisää paljon.

Mää ku oon tämmönen harrastelija, niin en tosiaan oo kontaktireenien takia pitäny ennää kisauran alettua taukoja. Niinpähän ollaan menossa ens viikonloppuna toisiin kolomosten kissoihin testaamaan, että joko osus ees toisella agiratalla. Hullun hommaahan tuo kissaaminen kyllä on. Näihinki saa herätä varmaan ennen auringonnousua ja kotona ollaan puolilta öin... No onneksi meitä on kohtalotovereita, joista yhestä pari fiksua (kuten aina) otosta:

Pääsiäispyhien lauma:

Esittelijä

Ralli oli tännään esittelemässä rotuansa ja kasvattajaansa Linnainmaan Mustissa ja Mirrissä. Eipä siellä suurta ylleisömäärää ollu. Päivän anti oliki tavata Rallin Alli-mummo ja Taika-sisko sekä heiän ihimiset. Oli mukava iltapäivä siis. Ralli pääs vähä reenaamaan paikkamakuuta häiriössä ja vähä aikamme kuluksi muutenki koitettiin temppuilla ja tokoilla. Mutta vaan vähä.

Viikolla iski epätoivo, nimittäin Rallin seuraaminen on valahtanu ku lehemän häntä. Ei kestä palakkaamattomuutta ei. No saatiin meijän tokokoutsilta ohojeet tehä vaan huippukivaa ja askel kerrallaan pitenevää seuraamista nyt viikko, että jos siittä kokkeesta jotenki selevittäis. Saapa nähä, miten meijän käy... Muuten on onnistunu liikkeet reeneissä aika mukavasti ja oon erityisesti nyt vahavistanu sitä, että Ralli malttaa oottaa ja kuunnella liki-käskyä, ku meen sen viereen paikkamakuussa ja jäävissä.

Onpa viikkoon mahtunu vähä ikävämpiäki aatoksia. Huomasin nimittäin, että alakuviikosta Ralli ei pomputtanu oikeestaan juuri ollenkaan. Viime viikkohan vietettiin vappaana ulukoillen ja palijo uijen. Tiistaina ja keskiviikkona reenailtiin vähä agilityä, niin johan torstaina taas pompotti jonku verran. Oli sopivasti fysioterapeutille aika torstaina ja selekälihakset oli rennot ja hyvän oloset. Mutta kyllä tää nyt aika selekee sanoma mulle on: agility aiheuttaa, taikka ainaki pahentaa pomputusta. Enpäs oikeen tiiä, mitä päätöstä tästä pittäis tehä. Taikka no tietenki joku vois sanua, että agility toppiin ja heti. Mutta kai mää yritän vähä testailla, että oliko tää nyt sattuma vai just niin selekeetä, ku miltä se vaikutti.

Suurin osa kai on kuitenki sitä mieltä, ettei pomputus koiraan satu ja se on niin ylleistä ja plaaplaa. Mutta ei se myöskään oo normaali tapa liikkua, eikä se erityisen mukavaltakaan näytä. Vitsi kun tietäis. Ku toi pieni ossais sanua.

No tässäpä kumminki loput mökkireissukuvat. Ehkä me muutetaan Rallin kans sinne erakoiksi, eikä tehä muuta ku juostaan vappaana pihalla ja uijaan aina ku sää sallii.

Reinua kiusattiin.

Päivän puuhista puhki.

Meijän Top Model ja uuet valijaat.

Rallin uuet valijaat.



Niin ja Lucahan on saanu uuen perheenjäsenen. Saanko esitellä: Raider alias Pukama.

Kuumalle Hiekalle

Sitä ei heti uskois, että kun ajaa kymmenen kilometriä pahaa soratietä keskellä Kainuun mettää niin voi saapua 200 metriä leveelle hiekkarannalle. No näin kuitenki kävi viime torstaina. Päivästä biitsillä nautiskeli niin koirat ku omistajatkin. Ei ketään muuta lähimaillakaan, jos ei lasketa paria juttuseuraa kaipaavaa kylänmiestä skoottereillansa. Reissun lopuksi vietettiin vielä eväshetki, josta karvakaveritkin pääsi osille.

Kuvia tuli räpsittyä aikas reilusti, joten tässäpä niitä nyt aimo läjä.