perjantai 25. toukokuuta 2012

Mä Tahdon Töihin Virastoon

Meillä on täällä alakanu niin tylysät ajat että. Emäntäki meni oikeen päivätöihin kesäks virastoon ja nyt ne kulukee isännän kans samoja kyytejä. Ja sehän tietenki tietää meille ihan luvattoman pitkiä päiviä yksin. Tai siis kaksin. Kyllä vähä ottaa päähän katella ikkunasta pihalle nättejä kelejä ja auringonpaistetta ja ootella niitä hyväkkäitä kotia.






Ralli alakaa olla jo melekonen kiusankappale. Se yrittää isotella meikäläiselle minkä kerkiää. Yöllä ja illalla se jopa yrittää komentaa mua, ku jos mää vaan vähäsen ommaan tappaani hönttäsen pitkin kämppää jotaki vaatien. Se oli kipiänäki alakuviikosta. Oksensi yhen yön ja emäntä valavo ja siivos. Mutta toi emäntä sai kyllä mun nuoruuessa niin monet löysät mahat hoitaa, että se meni nopiasti ohi se tauti. Taikka se mikkään tauti ollu. Tuohan imuroi maasta kaiken mitä se löytää. Mitä se lie taas tienpielestä nassuttanu sunnuntain lenkillä.




Se hyvä puoli tuossa Rallissa on, että emäntä raahaa sitä kaikkiin reeneihin ja mää saan viettää laatuaikaa isännän kansa sohovalla jne. Nyt ne on alottanu tokokurssin. Ralli-parka joutuu piteleen jotaki puukalikkaa suussa melekeen aina ennenku se saa ruokansa. Taikka ihan oikeen se sille on. Mutta mää en kyllä suostuis tuommoseen hommaan.



Eipä tässä nyt oikeen irtua enämpi juttua. Kai mää lähen houkuttelleen emäntää iltapissalenkille tai keittiötokoileen. Kesää!

- Riemu




perjantai 11. toukokuuta 2012

Pedot

Se oli Rallin ensimmäinen kosketus ketun kans lähempänä ku koskaan. Oltiin ulukoilemassa Ricolassa ja aattelin sitte, että poiketaanpa pikkasen metässä. Eihän keritty kovinkaan kauas kotipihasta ku näin ketun jolokottelemassa muutaman kymmenen metrin päässä meistä. Ei sillä tuntunu olevan mihinkään kiire, vaikka kai musta kolomen koiran kans jonku verran meteliä lähtee. Olin just huuellu Ralliaki, kun meinas unohtua pihalle haaveileen.

Riemu oli ainut, joka varmasti sen vainus. Se meni etummaisena ja nappas hajun maasta tai ilimasta. Kauhia pörhistely ja röhähtely päälle ja suunta sinne, mihin kettu hävis. Onneks se nykyään uskoo mua, niin eipä se pitkälle kerinny pötkiä. Ricosta en oo ihan varma, että haistoko se sen vai köpöttelikö se muuten vaan just sinne, missä sen ketun näin. Se ku köpöttelee metässä aina saman näkösenä.

Ralli-pieni ei kerinny tajuta mittään, ku on niin kiltti, että käänty heti takas, ku käskin. Että en tiiä mitä sitte jos se ois jälelle asti kerinny, mutta en halunnu kokkeilla... Noh, tulipahan taas muistutus siittä, että siellä oikiasti liikkuu sitä villiä porukkaa, ja että kyllä ne varmaan usiammin näkkee meijät ku me niitä. Ja hyvin on vielä sekkaan sovittu.

- Emäntä

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sitä Saa Mitä Tilaa

Se on sitte kesäloma! Mun tappauksessa se kylläki kestää kokonaista nelijä päivää, mutta kuitenki. Ens maanantaina alkaa työharjottelu, jossa varmaanki vierähtää kesä siihen asti, ku taas koulu alakaa. Mutta sehän on ihan juhulaa, ku kaikki illat on vappaat lukemisesta! Ehkä sitä vois vähä ryhistäytyä noitten tyyppien kans reenaamisessa. Ja ommellakkin ois kiva... Niin ja lukia jotaki muuta ku tenttikirjoja. No, jotta nyt ei ihan lommailuksi menis niin tarttee mun taas juhannuksen jäläkeen alottaa, että saan käytyä yhessä kesätentisä.

Pukkihyppelyä?

Viime viikonlopun piti mennä näyttelytunnelmissa. Lauantaina lähettiin karvapäitten eli Ronin ja Reinon kans keltasia nauhoja metästään Harjavaltaan. Se reissu oli kyllä sikäli onnistunu, että se saatiin mitä haettiin ja vähä enemmänki. Näin jäläkeenpäin on tietenki hyvä sanua, mutta mää kyllä arvasin tän lopputuloksen. Elikkä Reinikainen sai sieltä sen tarvittavan hoon, mutta Ronipa repäs ja nappas eehoon! Mää sain kunnian roikkua narujen päissä kehässä, niin se tuomarisetä sano, että Roni ois voinu saaha erinki, mutta ku sillä on niin vaaliat silimät. Että se siittä rotansyötistä sitte.

No sunnuntaina meijän piti lähtiä noitten omien poikain kans mätsäriin. Rallinki piti päästä oikeen ekan kerran kehhään harijottelleen ja Riemun muistuttelemaan, että miten siellä pitikää käyttäytyä. No aamulla sitte laittauvuin matkaan ja pakkasin kauheen määrän tavaraa autoon. Perräytin pari metriä ja semmonen metakka kävi, että naisellisempiki nainen tajus, että nyt ei parane enempää. Mun pienestä punasesta oli jousi nasahtanu yön aikana. Olin just edellisenä iltana käyny pitkän reissun Turussa ongelmitta. No ei muuta ku hölömistynneen näköset pojjaat ulos autosta ja tavarat takas sisälle. No, tulipahan sitte ainaki luettua VÄHÄ enemmän maanantain ja tiistain tentteihin...

Kyllä mää tuon häntäni vielä kesytän!
Jälestäjä?
Ei, vaan märehtijä.

Täytyy yrittää mätsäriin päästä, jos ois lähistöllä sopivaan aikaan lähiaikoina. Nuo tarttis molemmat vähä ihimisten ilimoille pääsyä ja Rallin kans ois kiva kokkeilla, että tulleeko se panniikki ouolla pöyällä ja outojen kopeloitavana. Se on kyllä tällä hetkellä just niin honkkelin näkönen, että tuskin siittä mittään näyttelytähtöstä tullee. Mutta enpä mä sitä olettanukkaan, ku Ricon jäläkeläisen halusin. Mutta söpö se on. Ja pää on musta ihan maaliman nätein. Riemun kans ois tarkotus yrittää kesämmällä taas virallissiinki näyttelyihin, jos meijän elämä iliman kortisoonia saa jatkoaikaa. Että muistuttelut ei ois sillekkään ollenkaan pahasta.


Rallin kans on reenailtu sitte edellisen postin lähinnä keittiötokoo. Perusasennon löytymistä oon yrittäny parantaa ja namia siittä vähitellen häivyttää. Samoten liikkeestä seisomista ja kestoo seisomiseen. Kesän haasteeksi asetan itelleni, että tokon ja agilityn lisäksi opettaisin nuille jotaki temppuja. Kun vaan aivoissa välähtelis, että minkälaisia ja sitte vielä, että miten ne opetettaan...

- Emäntä