Poing Poing Poing

Rallikaisella oli tännään elämänsä toiset epikset. Kisat alako ensikertalaisten luokalla, johon isäntä halus Rallin kanssa osallistua. Tuli kuulemma vähän yllätyksenä, kun tyyppi köpsöttelikin niin lujjaa. Muutama hylly tais tulla molemmilta rattoilta vääristä putkenpäistä, mutta hauskaa oli. Rallin kera harjottelun jäläkeen homma alako luistaa sen verran hyvin, että isäntä nappas luokan voiton Ronin kans.

Allekirjottanneen ohojaamana Ralli osallistu putkiluokkaan. Ei viittitty vielä lähtee kokkeileen kontakteja mölliratalle, ku on oltu niiiiin laiskoja reenaajia. Tai siis emäntä on. Emäntähän se mokaili ratallaki. Oikeen klassinen moka. Koira unohtu selän taakse ja väärä putken pää kuttu. Toinen rata meni huolellisemmin, mutta molemmilla kierroksilla tuli yks rima alas. Toivottavasti ei tuu tavaksi tommonen puottelu. Emmää siittä nyt noin vielä huolestu, ku reeneissä on menty usseimmiten vähä matalammilla hyppyillä ja olihan tuo taas ihan uuenlainen tilanne. Halli täynnä ääntä ja innostusta ja nuori koira. Ja sitäpaitti tultiin me toisiksi joka tappauksessa.



Rico-pappaki pääsi ratalle ensikertalaisissa. Kaveri oli vähä hämillään, ku ohjurin hommiin astu ensimmäistä kertaa agilityä kokkeilemaan tullu oma isäntä. Täytyy sanua, että yllättävän hyvin se meni, vaikka Rico ei päästäny isäntäänsä ihan helepolla. Alakuhämmennyksestä huolimatta tais olla molemmilla hauskaa. Ja tietenki ylleisöllä myös.

Huomenna meillä on Rallin kanssa hyppykoulutus. Mielenkiinnolla ootan sitä, kun ei oo kysseisestä asiasta ihan hirveesti tietoo. Varmasti hyödyllinen juttu ja toivottavasti ei jää yhteen kertaan, vaan muutki innostuu niin, että saahaan jatkumoo asialle.



Maanantaina onki sitte kova agilityviikonloppu hyvä käyä nollaamassa fysioterapeutilla. Ralli on pari kertaa ollu Ricon siivellä harjottelemassa hoijettavana olemista ja on kyllä menny ihan mukavasti. Viimeksi tojettiinki, että tällä hetkellä tärkeempää ois hoitaa Rallia, ku papparainen on ollu ihan ok. Jos nimittäin voitais vähän vaikuttaa Rallin pompottelevaan takajalakaan.

Pompottelu alako loppusyksystä sillain, että lenkillä sen huomasin, mutta tuli jotenki sammaan aikaan kovempien pakkasten kanssa niin aattelin, että kylymän takia ottaa vaihtoaskelia. Kyllä määkin yhenlainen hömelö oon. Piti oikeen mennä näyttelyyn asti tuomarilta se kuulemaan, että sehän pompottaa vasenta takastaan. Sitte ku se luki paperilla niin tajusin, että totta tosiaan. Täähän nyt taitaa olla sitä russelipomppua, josta kyllä oon kuullu, mutta en oo nähny/kiinnittäny huomioo. Ricolla semmosta ei nimittäin oo.



Viimeksi fyssarilla Rallilla oli pikkusen just vasemmalla puolella selässä jumia, joka tosin pehmeni helposti. Ja muutenkin "testeissä" se vasemman puolen erilaisuus oli nähtävissä. Onneks meijän fysioterapeutti on niin perehtyny asioihin, että osas mulle heti selevittää niitä mahollisia vaihtoehtoja, mistä se voi johtua. Polovethan Rallilla tutkittiin nolliksi, mutta tosin toteamuksella, että voishan ne tiiviimmätkin olla. Ja lonkat on A:t. Selekäkuvista ei oo virallista lausuntoo, mutta terve sen ranganki pittäis olla. Mää nyt vien vielä nuo kuvat fysioterapeutinki katottavaksi.



Maanantaina sen sitte kuulee, että mikä on nyt tilanne. Yritetään näin nuorena hoitaa tota lihaksistoo mahollisimman hyvin, ettei kehittys niin eripariseks. Saatiin jo ohojeita venyttelyihin treenipäivien iltoihin ja ehkä saahaan jotaki lisäohojeita jatkoo varten. Onneksi kysseessä ei ylleensä ottaen oo mikkään vakava juttu, mutta eihän tommonen tietysti ihan tervettäkkään oo. Ja näyttelyt nyt ainaki loppu meiltä, jos tuo tuommosena jatkuu. Mutta sepä ei niin suuri menetys meille oo. Ehottomasti tärkeintä ois tietenki se, että siittä ei aiheutus Rallille mittään ylimääräsiä kipuja! Että katotaan mitä tuleman pittää. Mutta onni on ammattitaitonen fysioterapeutti!

Harmaa On Hyvä Väri

Apua! Täytyykö mun rueta kuttumaan Pientä Pinseripoikaa nyt Pieneksi Pinseriherraksi? Eilen illalla nimittäin löysin tyypin nokasta ensimmäiset harmaat. Ja tänään pyörähti ikämittariin puolipyöreet viis vuotta. Aika kulluu ihan hirviää vauhtia. Mutta ei tota kyllä vielä herraksi taija voija sanua. Pinseri taitaa olla ikunen penikka.

Päivänsankarilla ei aamutuimaan aamulenkin ja -ruuan jäläkeen ollu suurta halua yhteistyöhön synttärikuvien muovossa. Tuohon aikaan päivästä on pikkutirsojen vuoro ja ne, niinku kaikki muutki tirsat on Riemulle hyvin tärkiät.



Rupeshan sitä mielenkiintooki löytymään, ku kaivoin esille Riemun synttäriherkut. Sitte tosin iski malttamattomuus pysyä hetkeekään paikalla. Sama se millon on syöty, mutta näläkä on nykysin Riemun ikkuinen seuralainen.



Eilen kokkeilin Riemun kans tokon reenaamista semmosen pääsiäismunan sisällä olleen palleron kans. Semmosen isomman version, ku mitä Kinderissä on. Laitoin siis namia sisälle ja palakkasin tiputtamalla namipiilon. Ja sehän toimi! Riemu oli ihan intona ja mulla säästy käjet. On nimittäin tuo Riemun näläkäsyys sitä sorttia, että multa meinaa lähtiä reenatessa sormet, ku se hotkasee palakkansa. Ehkäpä tästä saahaan uutta reeni-intua kessää kohti. Tota muovikuulaa en kyllä uskalla pihalla pakkasessa käyttää palakkana, koska eppäilyttää, että se murtuu siellä. Täytys löytää jostaki semmonen kuminen namipiilo, mitä oon reeneissä muutamilla nähäny!

Mutta siis Riemulle onnia ja niin terveitä vuosia, ku se nyt tollasella allerkikkotappauksella on mahollista! Mistä tuliki mieleeni, että tältä talavelta varmaan päästään pian taas kortisoonista erroon, jes! Riemu vietteli merkkipäiväänsä ylimääräsistä herkuista, lenkkeilystä ja älypellailusta nauttien. Ralli ei päästäny päivänsankaria helepolla, vaan aamu-, päivä- ja iltapainit on myös painittu. Nyt on PPP tyytyväisenä päivän touhuihin käpertyny Rallin koppaan ja tuhina käy. Huomenna onki elläilääkäripäivä. Riemulla ihan vaan tarkastus ja Rallilla rokotukset.

Aurinko On Taas Täällä

Aurinko ei sittenkää unohtanu meitä tänne kylymään pohojolaan. Niin kummallista ku se onki niin kyllä sen näkyvilläolosta vaan saa vähä virtaa tai ainaki parempaa mieltä. Toissa viikolla käytiin kattelemassa aurinkoo vähä toiselta kantilta, Roomasta. Matka oli mukava ja kulttuuriähkyttä ei selevinny. Tuliaisiksi sain mukavan flunssan.



Riemu ja Ralli oli Ricolassa hoijossa viikon ja oli menny ihan mallikkaasti. Ralli oli vallannu Rico-isukin kopan nukkumapaikakseen, vaikka oma, joka on ihan samanlainenki ku Ricon, oli tietenki mukana. Ei auttanu isukin ku nukkua viikko sängyssä. Pojjaat oli aika väsyneitä, ku kotia päästiin. Ihan erilaillahan sitä touhua riittää, ku on ikiliikkuja Ricon kans saman katon alla ja suoraan ovesta pääsee vappaana hakkeen pallua. Ja reeneissäki oli Ralli päässy käymään. Oli kuulemma ollu pätevänä.



Heti reissun jäläkeen päästiin Rallin kans Elinan koulutukseen. Mentiin rattaa ihan vähän ja onnistuttiin siinä aika mukavasti. Oli kuulemma ehottomasti paras pätkä, mitä ollaan koulutuksissa tähän asti esitetty. Oon viime aikoina palijo puhunu siittä, että pittäis opettaa Ralli kääntymään, niin tuntuu lukeneen ajatuksia. On nimittäin viimesen pari viikkua kääntyny yhtäkkiä ihan yllättävänki hyvin välillä. Mutta toisaalta vauhti on vähä hiipunu parhaista draiveista. Ei kai sitä kaikkia voi saaha mitä toivoo.



Ei oltu vielä eellisiäkään kotitehtäviä saatu tehtyä (keppien meno niin, että ohjurit on enää päissä) ja taas saatiin lissää. Saatiin nimittäin aimo annos konsteja ja tehtäviä Rallin keinukammon selättämiseksi. Ihan ensinnä pittäis saaha tänne kotia askarreltua tasapainolauta. Ku se laskeva liike se tuntuu enempi hirvittävän. Ja hallilla pittäis aina ihan ekaks käyä tekemässä vähä keinua niin, että koira laitetaan keinun yläosaan, josta sen pitää juosta alas niin, että se keinu aluksi vähäsen ja myöhemmin enemmän laskeutuu. Siellä kontaktilla olis sitte tarkotus leikittää ja sillai opettaa, että just sinne päähän tulo on aivan paras juttu.



Tasapainolaualla pittäis täällä kotona treenailla niin, että esim. ruuan saa ja pihalle pääsee aina ku on suorittanu lauan. Askartelu on vähä vaiheessa, mutta jotaki materiaaleja oon jo saanu haalittua. Nyt tarttis vähän sahailla ja liimailla ja ruuvailla ja mieluummin mahollisimman pian. Että jos vaikka onnistuttais tekemään ens kertaa ennen nää molemmat kotitehtävät. Keppien suoritus on ainaki jo hyvällä mallilla. Tännään mennessä ohjuriparit oli ennää molemmissa päissä ja keskellä ja hyvin meni!