Vanha Opettaja

Täällä jo ollaan vaipumassa kesän loppumisen masennukseen. Kandintäyteinen syksy jo kajastellee taivaanrannassa eikä lommailusta oo tietookaan. Vaikka eipä tän "syksy tulee"-masiksen nyt tänä vuonna sikäli pittäis olla kummonenkaan, ku kesäki mennee töitä paiskoissa. Että ei niinku kerkiä totuttaan ittiänsä mihinkään lusmuiluun.

Kai se virastossa istuminen on jo alakanu pehemittään mun päätä. Rimpula sai kokia sen tuossa yks aamu, ku tultiin aamulenkiltä IHAN liian aikasi. Normaalisti tultiin muka ovesta sisälle ja siinä jotaki omiani touhuilin. Otin takkia ja kenkää pois ja sitte Rallilta valijaita. Meinasin siinä jo vähä hermostua, ku en mikkään aikasen aamun ihiminen oo, että mihin se Riemu jäi kuppaamaan. Ku ne kyllä ossaa jo vallan mainiosti tulla "riisuttaviksi". Hetken siinä pyörin ennenku tajusin, että Riemu-raasu oli jääny oven ulukopuolelle. Flexin naru sen mulle pienen ajatustyön jäläkeen selevitti. Siellä se katteli pää kallellaan, ku avasin oven ja laskin sisälle. Kai se aatteli, että jo se alakaa emäntäki höperehtiä. Oli ihan hilijaa siellä vaan ja ootti.

Rico-papan kansa oltiin toissa viikolla Jänesniemen Elinan koulutuksessa. Riksukalla alakaa varmaan pian tulla koulutuskiintiöt täyteen, mutta jaksopa vaan vielä köpsötellä mun opetuskoirana. Siinä roolissa se onki aika mainio. Ku se kyllä, niinku Elina lähes joka kerta muistaa sanua, ossaa kaikki ohojausliikkeet ja mennee kohtuu kuuliaisesti. Välillä se antaa kyllä armooki, mutta aika ussein se vaatii, että ne ohojaukset on sitte kans tehtävä just eikä melekeen.

Lämpöö oli sen verran hyvin, että aikamoinen hiki tuli molemmilla. Ja molemmat hiipu sammaa vauhtia. Niinpä meille jäiki loppuun aikaa vähä jutustella eikä siltikään käytetty koko vuoroomme. Lämmittihän se sydäntä, ku saatiin niin hyvvää pallautetta. Taikka minä sain tällä kertaa. Oon kuulemma kehittyny ohojaajana ihan huomattavasti. On se ihan kiva kuulla hallittevalta Suomen mestarilta. Vaikka onhan siinä tietenki otettava se huomioon, että mistä on lähetty ja mikä se taso sitte nyt onkaan, jolle on päästy... ;)

Rallin kans reenailu on jatkunu yhtä satunnaisena ku tähänki asti. Jostain syystä lelut on ny menettäny hohtoonsa reenikentällä. Ei oikeen kiinnosta. Liekö se masentunu siittä, että niitä ei sitte kuitenkaan saa pittää tarpeeksi kauan. Että leikkimisreeniä pittäis muistaa ottaa ja edetään ny sitte namikipon kans. Suoria pätkiä se mennee jo meleko mukavaa vauhtia, mutta esim. viimeksi harjoteltu pakkovalssi oli Rallin mielestä aika masentava.

On tuo pieni kyllä ollu ihan just sitä, mitä halusinki. Ehkä jopa enemmän. Se on mulle täydellinen pikku russeli kaikkine hassutteluineen ja hössötyksineen. Eihän sille voi ku nauraa ees sillon, ku se on vetäny taijokkaita hämähäkinseittejä olohuoneeseen mun matonkutteista! <3

- Emäntä

PS. Jos että oo huomannu niin Lucaki on saanu oman plokin. Että käykääpä kattomassa.