Vuosi 2014

Se on kohta tammikuu jo pulukassa eikä vuosikatsaustakkaan vielä tehtynä! Mutta semmosta se on. Kun koulun sai valamiiksi niin tilalle tuli hirviä hinku tehä käsitöitä. Kaikki motivaatio kohistuu nyt riemunkirjaviin villalankoihin ja sisustus- ja koirantakkikankaisiin. Ja tällä errää kulluu vähä enemmän aikaa ihan arkisiin touhuihinki, ku koko setti on yksin emännän vastuulla kolome kuukautta, ku isäntä läks Enklantiin työtä harjottelleen.

Reenien osalta on palattu päiväjärjestykseen, mutta siitä kauan kaivatusta tokon reenauksen alottamisesta ei oo vielä kuulunu eikä näkyny mittään. Totesin tuossa, että kannattaako meijän reenatakkaan, ku koesäännöt muuttuu. Tuskin nimittäin voittajan kokeeseen ollaan ennen muutosta menossa. Tietenkihän sitä vois ottaa selevää niistä uusista säännöistä ja rueta reenaan niitten mukkaan. No ehkä jossain kohtaa. Jos Rallilta kysytään niin hitot säännöistä, kuhan tehtäs jotaki...

Mutta otetaas nyt kuitenki pieni perinteinen vuosikatsaus. Elikkä vuonna 2014...

...alakuvuosi kulu gradua viimestellessä ja uutta työtä opetellessa. Gradu valamistu sopivasti kolomikymppisten aattona, mutta kevät meni kulukiessa 100 kilometrin työmatkaa ja tehessä pitkiä päiviä ja opiskellessa loppuja kursseja.
...Ralli sairasti alakuvuonna joulusen kennelyskän jäliltä jonku jäläkitauvin, joten syäntalavi meni siitä rauhassa paranemiseen ja kuntoutumiseen.
...maaliskuussa palattiin pitkän kisatauon jäläkeen Rallin kans hommiin ja tojettiin pieni lähössä pysymisen ongelma. Vähä liipasimellahan tuo on ollu siittä lähtien, mutta pienellä kurinpallautuksella saatiin se haltuun. Ja niinpä me lopulta siirryttiin maaliskuun loppupuolella kolomosluokkaan.
...päätin siirtyä Rallin kans aalla juoksukontaktiin, mutta bumpereilla se ei tuntunu etenevän. Pääsiäisenä alotettiin kehikon kanssa. Sen reenaaminen on ollu vähä niin ja näin, eikä sen varmuus vieläkään mikkään hyvä oo. Mutta sillä tiellä mennään.
...kesäkuussa Ralli sai kunnian edustaa ekaa kertaa seuran agilityn SM-joukkueessa. Meinas se "ison maaliman meininki" vähä pientä poikaa hämmentää, joten tuloksella ei juhulittu. Tai no, tulos kuitenki, kai siitäki pittää olla ihan tyytyväinen nuoren koiran kans.
...elokuussa taiski olla vuojen kohokohtia, ku matkattiin lomalle mökille. Siellä vaan koirat ja ihimiset nauttii sillailla, ihan iliman mittään sen kummempaa muuta ku oleskelemalla. No jo vain olin muutaman kisan hommannu siihen matkaevväiksi ja menomatkalla Ralli tekiki Oulussa ensimmäisen kolomosen nollistaan. Loman keskivaiheilla tehtiin maaseutumatka Kajjaaniin, jossa ei tuloksilla juhulittu. Ainua merkittävä tekijä tässä reissussa oli se, että se sai luvan olla päätepiste Riemun kanssa kisaamiselle. Paluumatkan ja loman loppumisen ainaisen ankeuven katkasi Ralli tekemällä Iisalamessa triplanollan ja pokkaamalla myös ekan agilitysertinsä.
...elokuun lopussa kerittiin vielä tokokokkeeseenki Nokialle. Kolomostulos ja kiitos näkemiin.
...syyskuussa kuitenki saavutettiin vielä se viimenenki mun Rallille ja mulle asetetuista 2014 tavotteista eli avoimen luokan ykköstulos tokossa. Se tuli kyllä pienen onnenkantamoisenki kautta, jos nyt siksi voi kutsua sitä, että viereinen koira tulee paikkamakkuussa haastaan riitaa...
...loppuvuosi meniki hilijaiselossa. Muutamat kisat käytiin, saldona yks aginolla lissää kisakirjaan. Eli SM-nollista puuttuu vielä kaks aginollaa. Emäntä sai maisteriurakkansa papereita vaille valamiiksi joulun alla. Kovat oli puhheet, että kuinka sen jäläkeen rupiaa koiraharrastuksiinki olemaan enemmän aikaa, mutta johonki se vaan kulluu muuhun.
...on siis terveyen osalta pysytty ite kukin kohtuullisessa kunnossa. Kevvään Rallin flunssan jäläkeen on muutama ripaska meillä vieraillu ja Rallin pomputus nyt on edelleen olemassa, mutta onneksi seki on pysyny vähintäänki kohtuullisissa mitoissa. Riemun allergiat on pysyny siedätyspistoilla ja pienellä määrällä kortisoonia kurissa. Mitä tuohon Riemun mielenterveyteen tullee niin se kyllä edelleen jättää vähä toivomisen varraa...
...meijän perheen lauman koko on pysyny seittemässä karvapäässä aika monen perättäisen "kasvuvuojen" jäläkeen. Mutta ollaanko nyt maksimissa? Se taijetaan nähä tässä kevvään mittaan...

Semmonen kiireinen vuosi oli 2014. Mutta mitäs tänä vuonna keksitään? No ainaki toivosin, että vuonna 2015...

...pysyttäis edelleen terveenä ja ehkä jopa kohotettas Rallin kans vähä kuntua.
...reenailtais agilityä ja tokoa Rallin kans sillailla sopivan tavotteellisesti, mutta mukavasti.
...saatais kassaan ne SM-nollat, vaikkakaan niillä ei välttämättä mittään tehtäsi.
...saisin aikaseksi tehä enemmän käsitöitä, mieluiten valamiiksi "tuotteiksi" asti, eikä vaan keskenerästen kassaa kasvattamaan.
...nauttisin elämästä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen iliman jatkuvaa työn ja koulun yhteensovittamisen stressiä. Vielä se ei ihan onnistu, ku takaraivossa on eelleen koko ajan semmonen ajatus, että muka pittäis lukia tenttiin tms.

Loppuun vielä muutama kuva noista tämänhetkisen motivaation kohteista...

Saavutettu Tavoite

No huhhuh mikä tokokoe! Tännään otettiin siis uusinta avvoimessa luokassa Huittisissa. Valamistautuessa kaikki hyvätki liikkeet rupes lähinnä leviään, joten kovin luottavaisilla mielillä en kokkeeseen lähteny. Mutta mennäänpä taas liike kerrallaan.

1. Paikalla makaaminen, 10: Kun ilimottautuessa näin, että meillä on siinä oikein minien paikkamakuuryhmä (corgi, cairni, russeli ja kk mäyris) niin olin ensin huojentunu. Että ainakaan ei oo vieressä mittään 30 kiloo rallia painavampaa urosta. Mutta sitte rupesin mietiin, että eipä se välttämättä erityisen hyvä ookkaan. Valitettavasti se vaan tuntuu olevan niin, että pienillä koirilla ei välttämättä oo kaikki liikkeet aina ihan viimesen päälle. No en mää sitä sen enempää märehtiny.

Jouvuin antamaan Rallille kaksoiskäskyn maahanmenossa, keskittyminen oli taas aika puutteellista. Ei palijo muuta keritty ku piiloon, ku tuomari jo käski mun viereisen, laitimmaisena olleen mäyriksen ohjaajan takasi ja heti perrään mut. Piilosta tullessa näin, että mäyris oli Rallin vieressä. Ralli oli vielä maassa, mutta kaks urosta nokat vastakkain ei tietenkään vaikuta hyvältä. Just ku pääsin viereen, alako rähinä mäyriksen taholta ja Ralliki pomppas ylös. Nappasin Rallia pannasta ja taisinpa napata sitä mäyristäki jostain, mistä kiinni sain. Vähä Rallilla karva jostain pöllys, mutta ei siinä sen pahempaa kerinny tapahtuun. No mää tietenki aattelin, että se oli siinä. Mutta muutki oli käsketty takasi ja homma otettiin uusiksi. Mäyriksen kohtaloksi koitu hylykäys.

Uusinnassa yritin ilosesti Rallia palautella tapahtuneesta. Sen verran vähä se keissi siihen vaikutti, että pysty toimimaan ja tosiaanki saatiin lopulta kymppi. Ilimeisesti Ralli oli aivan hipihilijaa, mutta tärisi kyllä jonku verran sillonki, ku palattiin koirien luo. Että onni onnettomuuessa tavallaan meille, ku saatiin se kaksoiskäskyllinen versio pois ja varmaan toi tapahtuma vaikutti senki, että tällä kertaa Ralli oli tosiaan hilijaa koko kolome minnuuttia.

2. Seuraaminen taluttimetta, 8,5: Seuraaminen oli ihan ok, ehkä jopa parempi, ku pari viikkoo sitte Nokialla. Jonku lisäkäskyn jouvuin antamaan eikähän se meillä ihan viimesen päälle oo muutenkaan koskaan. Mutta ok.

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 7: Täähän oli ennen yks meijän bravvuureista, mutta nyt on näköjään ruennu aiheuttaan ongelmia. Jouvuin antaan kaksoiskäskyn ja kai se seuraaminenki oli vähä niin sun näin.

4. Luoksetulo, 8: Vauhti oli yllättävänki verkkainen ja pyssäys hias. Ja loppuosa oli vielä hittaampi ku alaku. Mutta kasi sentään, liikkeestä, josta varmaan vielä kuukausi sitte aattelin, ettei tuu mittään.

5. Seisominen seuraamisen yhteydessä, 9: Ihan hyvä liike, mutta jäi vähän vinnoon seisoon ja seuraamisesta varmaan rokotettiin kans.

6. Noutaminen, 7: Ralli teki sen, mitä se nyt tässä kahen viikon aikana reeneissä teki muutaman kerran. Eli ei lähteny ekalla käskyllä noutamaan. Ja sillä toisella käskyllä mulla tais jo käsiki heilahtaa, että tässä tais armo käyä, ku ei menny nollaksi. Verkkainenhan se on, ku noutokapula on Rallista niin ällöttävä.

7. Kauko-ohjaus, 7: Hemmetti. Tää on kans ollu reenatessa yks Rallin varmimmista ja parhaista liikkeistä. Nyt taas kävi niin, että jouvuin antaan ensin antaan maahanmenoon kaksoiskäskyn ja sitte vielä kävi niin, että viimesessä maahanmenossa meinas nousta seisoon eli jouvuin siinäki toistaan käskyn. En tiiä, ilimeisesti siittä maahanmenosta on tullu jotenki vastenmielistä, ku se liittyy tietenki tohon paikkamakkuuseen, joka on Rallista niin inhottavaa.

8. Estehyppy, 10: En meinannu saaha Rallia perusasentoon ennen hyppyä. Se haahuili taas ja yritti tulla väärälle puolelle tai jalakojen välliin ja pyöri ja hyöri. Mutta sitte ku sain sen lopulta paikalleen niin lähti hyvin, istu hyvin ja tuli takas hyvin. Napakka, kiva liike ja kymppi napsahti.

9. Kokonaisvaikutus, 8: Kyllä me enempi kiitosta tuomarilta saatiin, mutta ilimeisesti siittä keskittymättömyyestä sekä liikkeissä että liikkeijen välissä kumminki se kaks pinnaa rokotettiin.

YHTEENSÄ 166 p. I-tulos, sij. 4/8

Kokonaisuuessaan siis aika alavirreistä menua, vaikka yritin ite tsempata ja kehua ja pittää fiilistä yllä. Kentällä oli ollu sirkus joskus lähiaikoina eli haisteltavvaa olis ollu. Ja kaippa se paikkamakkuun keissiki vähä epävarmuutta lisäs. Että ei mitenkään loistavaa, mutta kumminki ykkönen. Niinpä mää sain yliviivata mun tämän vuojen tavotelistasta taas yhen kohan yli. Ralliin liittyvät tavotteet on tältä vuojelta saavutettu! Aika pätevä tyyppi. Saapa nähä, miten käy noijen vaan ja ainuastaan itestä riippuvien muutaman jälellä olevan kans...

Voi olla, että ruetaan loppuvuojeksi käymään ohojatuissa tokoreeneissä joka toinen viikko. Siellä kyllä sitte keskityttään jo ylempien luokkien liikkeisiin, mutta niissä on aika monta muttaa varmasti eessa. Jos näyttää siltä, ettei niistä mittään valamista koskaan tuu, niin kai se on yrittettävä avvoimessa vielä startata. Olis kai se russelille se TK2:kin jo ihan jees tulos. Päällimmäisenä reenattavana tällä errää jäi mieleen semmonen parempi mielentila. Ja tietenki monta monta muuta asiaa, mutta tuo olis nuin kokkeessa hyvin tärkiä juttu. Katotaan, saahaanko mittään aikaan.

Kruunu

Kaks päivää töissä ja ihan niinku koko lommaa ei olis ollukkaan. Mutta vastahan se oli ja se niin sanotusti parani loppua kohin. Loppuviikko pysyteltiin tiukasti mökillä ja nautittiin uskomattomista ilimoista ja olleilusta vaan. Jotaki ylleishyöjyllistäki saatiin aikaan, mutta suurimpana työnä tais olla kauhia kirjojen ahamiminen ainaki allekirjottaneella.

Perjantaina isäntä rupes vastan tekkoon ja siittäkös Riemu innostu. Se käsitti tietenki homman niin, että tässä tehhään nyt hänelle "herkkusallaattia" ja naposteli koivun lehtiä ja oksia minkä kerkes. Siinä kohtaa, ku suurin osa oksista oli jo isännällä käjessä, Riemu katto paremmaks käyä sen melekeen valamiin vastan kimppuun ja repi sitä ittelleen. Ralli katteli vieressä, että mistähän taas tällä errää viiraa.

Lauantaina herkuteltiin koko porukka lättyillä hillon ja jätskin kera. Riemulla meni lautasen tyhyjentämisseen ehkä 3 sekuntia. Ralliki kyllä pisti vähä vauhtia, ku toinen yritti tietenki omat syötyään osille, mutta Ralli kuitenki aina vähä makustellee, että mitähän tässä nyt saatiin. Ja aijettä mitä herkkua oli. Aika harvon pojjaat saa ns. ihimisten nameja.

Sunnuntaiksi oli ilimottautunu Iisalameen kissoihin. Ensimmäinen rata alako jo kymmeneltä eli se ties lähtyä mökiltä ennen seittemää. Ensin aattelin, että ei perhana jaksa nousta viimesenä lomapäivänään niin aikasi. Mutta sitte totesin, että tuskin kuitenkaan saan kunnolla nukuttuakaan, jos vanahat merkit paikkasa pittää. Niinpä sitä jätettiin haikiat heipat mökkielämälle pyhänä kukonlaulun aikaan ja suunnattiin kotimatkalle. Ja täytyy sanua, että kyllä se ihan kannatti se aamuherrääminen. Pallikainen napsautti mökkielämästä voimaantunneenaa triplanollan sijotuksilla 2., 1. ja 4.! Ja tuolla voittonollalla tienattiin vielä ensimmäinen agilityserti.

Eka rata oli hyppäri. Ei mittään ihimeellistä, mutta ei se nyt mikkään erityisen heleppokkaan ollu. Mukavan alotusfiiliksen siittä sai. Etenemä oli jonku verran päälle nelijän eli Rallille aivan ok. Toisella ratalla päätin lähtiä tekemään keppeille takanaleikkausta, vaikka ne ei tosiaankaan oo se meijän vahavin alue. Mutta eipä tuollon tuntunu mikkään tuottavan suuria ongelmia (paitsi kääntyminen...) ja sehän onnistu. Keskimmäinen rata oli meijän hittain (3,69 m/s), vaikka ite oisin aatellu viimesessä tulleen pisimpiä kaarroksia. Niin se vaan on vaikia ite päätellä ja etenki muistaa, mitä siellä ratalla tapahtu. Mutta verkkauesta huolimatta tältä ratalta pokattiin se ensimmäinen agi-serti! En kyllä jaksa uskua, että etelän kissoista semmosia juuri saahaan, että ehkä nämä pohojosen reissut on sitte se meijän toivo, jos valion arvua havittellee.

Kolomatta rattaa rakentaissaan tuomari kyseli, että meinaanko triplan ottaa. Sannoin siihen, että ei kai sentään. Mutta niinhän se vaan tuli. Sanotaanko ny, että mun mielestä nelijän hyvän aan alastulon jäläkeen tällä ratalla tais armo käyä oikeuvesta, mutta semmostahan tuo on. Tuolla sijotuttiin tosiaan nelijänneksi. Kokonaisuutena kattoin tietenki päivä oli huikian hieno meijän omassa mittakaavassa. Ratat oli sopivia ja lämpötila oli melekeen kohtuullinen.

Kotona rupesin muisteleen, että sehän tais viime vuonna osua aika samoille kohin se meijän huippupäivä, ku Ralli nousi tuplanollavoitolla kakkosiin ja Riemu otti kans ykkösistä nollavoiton. Kisakirjasta totesin, että kyllä, päivälleen vuosi sitte tapahtu tuo. Tässä välissä ei mittään suuria onnistumisia kissoissa ookkaan ollu, joten täytyy varmaan rueta katteleen, josko ens vuonna 10.8. pääsis jossaki taas koittamaan... :)

Vapaaherra

Hohhoijaa. Kyllä saa taas kerran sanua, että p*ska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Se oli niin sanotusti Riemun eläköitymisreissu eikä se Rallin osaltakkaan aina välillä kaukana tunnu olevan.

Riemu otti kyllä taas kaiken irti essiintymisestä. Ei se oo tainnu ihan noin reilusti rallatella virallisissa koskaan ennen. Ekalla ratalla meinas lähtee parin ensimmäisen esteen jäläkeen ,aata kiertävälle uralle, mutta siittä selevittiin kuitenki vielä kympillä ja yliajalla. Perinteiset aalla maisemien ihhailut ja kunniakierrokset, juu nou. Toisella ratalla ryntäs heti lähöstä kattomaan tuomaria. Ja joo, kyllähän sillä noin teoriassa oli vähän saman näkönen ruutupaita, ku mukana olleella, mutta piiloon menneellä isännällä. Silti se päällimmäinen syy Riemun vapaaherraksi siirtymisseen on sen käyttäytyminen nykyjään.

Riemulla ei tuo leikkauttaminen varsinaisesti oo helepottanu elämää. Se on kehittäny sen jäläkeen ihan ihimeellisiä päähänpinttymiä. Niinku nyt esimerkiksi sen, että se haluais juosta jokasen peräkärryn perrään. Ja sitten se vielä ikävämpi, eli uhoominen. Erityisuhon kohteena on jostakin syystä whippetit. Sen käyttäytyminen vaikka nyt tännään tuolla kissoissa semmosen nähessä oli sen verran huolestuttavaa, että meinasin jättää menemättä ratalle. Namilla sain sen kuitenki kiinnittään huomionsa muhun ja rauhottuun, mutta enpä taija haluta ennää kokkeilla onniani. Tää taantuminen tuntuu vaan syvenevän iän karttuessa. Kyllä se varmaan se ykkösten viimenen nolla sieltä olis kohtuuella voinu joskus tulla, mutta mulla ei vaan riitä ennää peliverkkarit. Eikä se Riemukaan siittä kissaamisesta niin erityisesti taija nauttia.

Rallin kans ensimmäinen rata oli suorastaan hyvä. Se oli vielä vähän normaalia varovaisempi ja siksi esimerkiksi aan alastulo onnistu hyvin. Ommaan piikkiin menee hyllytys, ainaki osittain. En huolehtinu yhen esteen hyppäämistä, ku rupesin jo vissiin ennakoimaan mahollista nollaa ratan loppupuolella. Ihan pikkusen harmittaa. Sillä ois voinu olla kohtuullisella sijalla lopputuloksissa, ku vauhti oli ihan jees. Loput kaks rattaa meni sitte siihen perinteiseen räyhäämisseen. Ensinnä kaveri ei tullu alotuksen pakkovalssiin, vaan ratkas esteen ommaan suuntaansa. No se rata olis kyllä kaatunu myös hemmetin ärsyttävvään keppeille vientiin, joka tuntu olevan päivän teema. Hyppärillä käänty ensin putkesta omille teilleen, Siittä jouvun taas ottaan omallekki niskalle osan huonon ohojausvalinnan takia. Hyllyhän siitä tuli saman tien, ku Ralli juoksi putken sitte myös väärään suuntaan. Agiratojen kamalien keppivientien jäläkeen hyppärillä oliki yllättäin kepeille meno suoralla. Menihän se Ralli kyllä sisälle oikein, mutta ei siinä räyhässään viittiny kaikkia välejä pujotella. Nappasin kaverin kainaloon ja kävelin pois. Oli alun putkisekkoilussa jo tunattu mun makkuun oma suoritusaikamma loppuun.

Että tämmästä. Vaikka ei perusluonteeseen kuulukkaan niin kai sitä pittäis jotaki positiivistaki yrittää löytää. Paikka nyt joka tappauksessa oli mukava. Nurmikenttä oli yllättävän liukas, vaikka oli kuiva. Nurmi oli kuitenki tasanen ja mukava juosta. Lähistöllä oli lampi, jossa koirat pääs vilivottelleen ja lenkitysmaastot oli kohillaan. Ja keli oli mainio, vaikka vähän meinas välillä hiki tirskua. No Riemun osalta positiivista on se, että ei tartte ennää pelata kortisoonin kans, ku päätös on tehty, että semmosiin paikkoihin ei mennä, missä se katottas douppinkiksi. Rallilla ei ennää oo mittään ongelmia lähössä pysymisen kans, se oli joku kevvään kummajainen. Ja ehoton ykkösjuttu tämän reissun kissoissa on se, että Ralli on menny nyt kolomella kisaratalla aan alastulon suorastaan hyvin. Vauhti ei oo ollu ihan paras mahollinen aalla, saati puomilla, mutta se selekiästi miettii niitä.

Reenattavvaahan meillä riittäis eelleenki esimerkiksi tuossa kääntymispuolessa. Varsinki räyhä-Ralli vettää kyllä semmosia kaarteita, että oksat pois ja sekunteja kulluu. Ja varmaan se samanen asenne tekkee nuo keppiongelmatki kissoihin. No katotaan, mitä ongelmia ilimenee viikon päästä Iisalamessa. Nyt tarttis varmaan viikoksi keskittyä tokkoiluun. Laitoin nimittäin ilimottautumisen menemään AVO-kokkeeseen parin viikon päähän... Apua! Ehkäpä lissää tokosta vielä jossain kohtaa lomaviikkoo. Josko sitten olis taas jotaki keventäviä kuviaki taas.

Lomalla Viimeinkin

Kesä on kohta jo vierähtäny loppupuolelle. Allekirjottanneella se on menny pääosin työn parissa, mutta onpahan nuita pitkiä viikonloppujaki onneksi ollu. Ja eilen alako sitten se varsinainen loma. Sitä nyt ei virallisesti oo ku viikko, mutta otin muutaman palakattoman vappaan tähän kylykeen, niin saa huokasta kunnolla. Ja mikäpä se muukaan olis parempi paikka nollata gradut ja työt ja kerätä voimia syksyn viimesiin opintopisteisiin ku mökki.

Matkalla tänne yövyttiin yks yö Kestilässä, eli nykysessä Siikalatvassa Pihkalan maalaiskartanossa. Aivan ihana paikka! Oon aikanaan, varmaan melekeen 20 vuotta sitte ollu siellä elämäni ainualla rattastusleirillä. Tällä kertaa en kerenny ratsastaa, mutta totta kai heposia piti käyä taputtelemassa ja tutustuttaa koiriaki niihin. Riemu ei suuremmin niistä kiinnostunu ja Rallilla meni aluksi kans vähä säpsimiseksi. Mutta kiinnostus oli niin kova, että loppujen lopuksi Ralli puhisti aivan ihanan liinakon sieraimet ja silimät ja olis jo mennu laitumen puolellekki.

Eilen torstaina käytiin vähä sukuloimassa ja illaksi suunnattiin Ouluun kisoihin. Vettä tuli ku saavista kaatamalla lähes koko kisojen ajan, joten ei oikein olis huvittanu... Mutta saatiin me sieltä kuitenki aikaseksi Rallin eka nolla kolomosista. Ja suoraan sanottuna, kyllä se sieltä jos mistä olis se tuplaki pitäny ottaa samantien! Ekana oli siis hyppyrata. Tajusin vasta jäläkeenpäin, että siinä ei ollu keppejä ollenkaan. Kuus putkee, rengas, pituus ja hyppyjä. Monta pientä putkiansaa, mutta tojella heleppo rata kumminki. Nollia tekiki vissiin yli puolet porukasta kaikissa kokoluokissa. Ralli oli vähä hämillään ja jostaki putkestaki se tuli suorastaan kävelemällä. Että ajalla ei juhulittu, just mahuttiin kymppisakkiin.

Toinen rata oli kans musta tosi heleppo kolomosten rataksi. Hypytki oli vaan 25 cm. Rata meni muuten hyvin ja ihan ok vauhilla, mutta tottahan se tartti sitte keppeillä tunata oikein tojenteolla. Kyllä harmitti, että eikö sitä vieläkään muka oo saanu tolle niitä keppejä millekkään mallille. Helkkari. Tarjottiin nimittäin kyllä nollaa oikein kultalautasella. Vaikka vauhti oli jo ihan ok muuten, niin Ralli tuli aan selevästi oikein ajatellen joten siitäkää ei olis tullu virhettä.

Noh, kisojen harmitukset nollautu viimestään mökin pihassa. Täällä kyllä kelepaa niin koirien ku ihimistenki. Ralli olis uimassa jatkuvasti ja Riemuki on välillä melekeen riehakkaan onnellinen. Sunnuntaina tehhään päiväreissu Kajaaniin kissaamaan taas. Jopa Riemu pääsee ratalle. Mutta saapa nähä mitä siittä tullee, ku tuo isäntä seisoo ratan laijalla...

Arvokisadebyytti

Viikot ne vaan vierii ja ens viikonloppuna ollaan perinteisesti aateltuna keskellä kessää. Vaikka kouluhommat on tämän kevvään osalta ollu tehtynä jo viikkoja sitte niin jotenki ne vaan nuo illat kulluu eikä aikaa kirjottelemiselle taho löytyä. Taikka kai se on vähä inspiksestäki kiinni. Yritin alottaa hyvissä ajjoin jo Rallin ens talaven garderoobinki ompelemisen, mutta niin vaan jäi kankaat työpöyälle leikkuuta oottamaan. Niin ja loppuja kankaita. Ehkä ens kuussa sitte.

Koirarintamalla viime viikonloppu oli tietenki se vuojen issoin kisa, ku Ralli pääsi ensimmäistä kertaa osallistumaan agilityn SM-kissoihin. Yksilönollia nyt ei toki ollu, eikä nollia ollenkaan, joten vähä heikoilla kantimilla sinne lähettiin seuran joukkueeseen evustammaan. Sanotaan ny näin, että oishan se voinu huonomminki mennä.

Ralli starttas kolomantena. Pientä painetta asetti se, että joukkuetoverit oli ekalta ja tokalta paikalta teheneet jo todella hienot nollat. Kahen ratan jäläkeen oltiin siis ihan kärkikahinoissa mukana. Joukkuerata oli ihan mukava, mutta tiesin, että esim. kepeille meno on meille haastava. Lisäksi haastetta toi isojen kisojen hälinä ja häslinki ja tietenki itteeki jännitti. Rallia meinas touhu vähä jännittää. Tai ei ihan vähäkään. Meno oli toooosi varovaista varsinki kontakteilla ja tietenki itekki lähti ensisijasesti yrittään tulosta. Ja saatiinhan se sieltä: vitonen ja yli 5 s yliaikaa.

Ensimmäinen hijastelukohta oli keinulla, joka oli yläpää suoraan ylleisöön. Tooosi hittaasti sain Rallin kontaktille ja sittenpä olinki myöhässä jatkua aatellen. Oikia keppiväli kyllä löyty ja vielä toinenki, mutta sitte sekos. No sen sain suht koht nopiasti korjattua ja matka jatku. Yks "vaarallinen" putken suu ohitettiin ylivarmistelulla ja sitten etanoitiin puomilla. Puomin alla oli kaks putkee alastulopäässä, joten olin aika kaukana kontaktista ite. Onhan nuita putkia reeneissä toki ollu puomin alla, mutta ei ehkä ihan tuolla lailla. Nämä tekijät yhistettynä muuhun jännitykseen makso taas muutaman sekunnin. Lopun hyppykuvioihin vielä melekoset ylimääräset kaarteet ja aa varovasti, että otti kontaktin ja vihdoinki maalissa.

Ralli joukkueradalla.

Että semmonen debyytti. Ei erityisen vakuuttava, mutta tietääpä ainaki taas mitä reenailla. Kolomen koiran jäläkeen me oltiin listalla vielä nelijäntenä, kun siinäkin kohtaa laskettiin vaan kaks parasta tulosta. Ankkuri-Bali teki aivan huikeen radan, mutta nopia kun on, kerkis sujahtaa väärään päähän putkia. Lopullinen sijotus siis 18/76, mikä ei tietenkään oo mitenkään huono juttu sekkään. Mutta ainahan se vähän mietityttää, että mitä olis pitäny tehä erilailla, ku se mitaliki oli tojellisuuessa aika lähellä. Seuran medijoukkue sai kans tuloksen ja oli 34/71. Maksit jäi tänä vuonna iliman tulosta.

Nyt pietään Rallin kans kissaamisesta apaut puoltoista kuukautta taukua eikä nyt reenatakkaan oo tarkotus ku enintään kerran viikossa ainakaa hetkeen. Tokon kans pittäis kyllä ryhistäytyä, jos meinataan pittää kiinni siitä yhestä AVO-kokkeesta tänä vuonna. Ehkäpä täytyis tehä ihan semmonen reenilukujärjestys. Josko sillä sais vähä ryhtiä tähän hommaan, ku eipä se nyt palijoo vaatis. Se pirulaisen luoksetulon pyssäytys kyllä vaatii vielä palijo, mutta nuin per päivä riittäis joku varttiki, että pääsis johonki suuntaan. Sitä vaan tuppaa olemaan näihin pitkiin kesäiltoihinki vaikka sun mitä touhua tehtäväksi niin, että äkkiä kulluu neki.

Yhtä Juhlaa

Huh. Pääsiäinen oli ja meni koulukirjojen parissa. Ja kohta onki vappu. Eikä siittä joulustakaan musta niin kauaa vielä oo... Rallin kanssa otettiin pääsiäisen ohheisprojektiksi kehikon opettelu. Ekkoista kolomosten kissoista kun oli tuloksena kolome meleko hyvvää rattaa, joista parhaimmalla vaan vitonen aan alastulolta. Kaikki kolome rattaa oli ihan kohtuullisia, että fiilis niitten jäläkeen oli toiveikas. Ei se nollan tekeminen kolomosissa ainakaan ihan mahotonta pittäis olla. Vauhit nyt ei tietenkään päätä huimaa, eikä niillä kärkisijjoista olla taistelemassa. Mutta meillä on omat tavotteet omalla tasollamma ja ensisijasesti mää ite ainaki tällä errää vaan nautin, ku on tuommonen kisakaveri!

Mutta tuosta kehikkohommasta vähäsen. Jotenki se bumppereitten käyttö ei tuntunu lähtevän eteneen ja tulin omassa pienessä päässäni reenikaverin sopivasti vakuuttamana siihen tulokseen, että kehikkohan on vielä luonnollisempi vaihtoehto koiralle oppia asettelemaan jalakansa siihen kontaktille. Siinä sen ei tartte "väistää" kun sitä kehikon yläosaa ja siinä on iso ruutu, jossa saa hypätä siihen, mikä hyvältä tuntuu.

Kolomena päivänä treenailtiin kehikkoo takapihalla. Ensin ihan sheippaamalla ja namilla, mutta hyvin pian lelulla myös. Ja lopulta niin, että juoksen ite vierellä muutaman metrin päässä ja Ralli juoksee semmosen kaaren osuttain ittensä kehikkoon. Eipä siinä montaa toistoo tarvittu oppimisessa "kuivalla maalla". Kuumeneen tietenki rupiaa heti lelun kanssa, mutta kuhan sen raivoomisen saa kuosiin, niin hyvin lähtee hakemaan. Heti pääsiäisen loppupyhinä poikettiin myös hallille testaamaan seuran uutukaisia kontaktiesteitä ja etenki tietysti aata. Eka kerta tais mennä yli hyppäämällä, mutta sitte hoksas jutun. Pari kertaa on nyt tehty aalla ja kunhan muistuu aina homma mieleen, niin ihan hyvin jo tekee. Toistoja vaan tarttis lisää paljon.

Mää ku oon tämmönen harrastelija, niin en tosiaan oo kontaktireenien takia pitäny ennää kisauran alettua taukoja. Niinpähän ollaan menossa ens viikonloppuna toisiin kolomosten kissoihin testaamaan, että joko osus ees toisella agiratalla. Hullun hommaahan tuo kissaaminen kyllä on. Näihinki saa herätä varmaan ennen auringonnousua ja kotona ollaan puolilta öin... No onneksi meitä on kohtalotovereita, joista yhestä pari fiksua (kuten aina) otosta:

Pääsiäispyhien lauma:

Kolme

...on viime aikojen teemanumero. Itellänihän napsahti kymmeniä moinen määrä mittariin reilu kuukausi sitte. Riemulla taas on tänään 2 x 3 synttärit. Ja Ralli tuli siirretyksi kolmosluokkaan viime viikonloppuna. Mutta alotetaas vähäsen päivänsankarista.

Tein tämmösen pienen koosteen Rimpukan pentuajalta. Sanotaanko näin, että noitten kiltisti paikallaan istuvien/seisovien tyyppien määrä on ryhmäkuvissa lissääntyny, mutta Riemu on on pitäny tyylinsä... Ihan aina sille ei jaksa nauraa enää aikuisen koiran kohalla. Mutta tuommonen hössöttäjähän tuo nyt on eikä ikinäläkäselle itelleen mittään voi.

Tännään herra näytti omalta vaativalta itteltään. Että missäs on mun synttärikakut ja herkut? No kun niitä ei alakanu kuulumaan niin Riemu otti ohojat ommiin tassuihinsa ja nautiskeli iltalenkillä tienpielestä jonkun lajitoverinsa terveisiä... Lempiharrastuksensa parissa siis Pieni Pinseripoika. Tulihan sitä illalla vähän sallittuja herkkujakin totta kai.

No Ralli tosiaan kunnostautu kisailussa näin tauon jäläkeen. Ekoista kisoista ei vielä nollia tehty, mutta toissa viikonloppuna napsahti hyppynolla. Siittä tuossa Sannin kuvaama ja lataama video. Voitettiin luokka ja etenemäki oli varmaan Rallin ennätysluokkaa: 4,61 m/s. Mutta köpöttelyltähän tuo silti näyttää ja oma meno ihime käsien viuhtomiselta. Ihan ok sujuva rata kumminki. Mukava ja melko helppoki.



Viime viikonloppuna tuntu jo, että olis voinu jäähä kotia. Kolomas viikonloppu peräkkäin kisaamista, ku sattu täällä lähellä olemaan kisoja. Mutta onneksi lähettiin. Heti ekalta agiratalta saatiin nolla, voitto ja serti. Ralli kyllä hyppäs aan kontaktin, mutta se hyvä puoli on leviässä persauksessa, että tuomari ei ihan kaikkia näje. Tuo rata oli muutenki aika räpellystä, etenemä vähä alle neljän. Olin ite vähä pihalla ja esimerkiksi yhessä kohtaa en kerinny suunnittelemaani valssiin niin ohojaus oli vähintäänki mielenkiintonen. Mutta Ralli pelasti.

Että nyt tarttis rueta suunnittelleen kolomosten kisoja. Katotaan nyt. Syksyllä, ku siirryttiin juoksuaahan niin aattelin, että kai nuin pieni köpykkä niin isolle alueelle ossuu. Mutta eipähän vaan osu ennää, ku 2-on-2-off on rikottu. Eikä tuo puomin pyssäytyskään oikein onnistu kissoissa. Kierrokset nousee. Täytyis ottaa joku kontaktikausi ja keksiä tohon aalle jotaki. Tai ainaki tehä lissää ja lissää ja lissää toistoja. Mutta mää en jaksa ottaa tätä niin tosissaan tätä hommaa. Että katellaan nyt, mennäänkö kuitenki parin viikon päästä kokkeileen onnia.

Kypsyttelyä

Long taim, nou sii vai miten ne sanoo. Tässä on ollu vähä kiirusta. Gradua, pyöreitä vuosia, tenttiä sun muuta pientä. Eikä tää kevät suoraan sanottuna mitenkään kevyeltä vieläkään näytä. Mutta jospa koirarintamalla sais aktivoiuttua. Sitä toivoo ainakin nimimerkki Kypsynyt.

Pieni russeliherra on nyt reiluun kahen vuojen ikään mennessä kypsyny elämänsä kevvääseen. Tuntuu siis hajut vievän mukanansa ja pari päivää sitte tojistin lenkillä ihka ensimmäistä kertaa, ku Ralli päätti näyttää ossaavansa myös äijäilyruopia merkkauksen päälle. No eipä tää elämän kevät nyt vielä mittään merkittävää muutosta herrassa nuin muuten oo saanu aikaan, mutta lenkillä sais kyllä menneen aikaa tovin jos toisen hajujen kans.

Muutamana viime viikkona on vihon päästy reenaamaan ja toissa viikolla oltiin myös Elinan koulutuksessa. Kaikkinensa on menny yllättävän mukavasti. Syksyllä tauon jäläkeen oli melekosta raivoomista meininki, mutta nyt on päästy aika mukavaaki menua. Mitä nyt kääntymään tarttis opetella. Ja malttamaan paikalla lähössä. Tai ehkä se ei oo sen kummosempaa, mutta ite on vaan erilaisella asenteella... Joka tappauksessa Elinalta saatiin "läksyksi" erityisesti sylkkäri ja se, että ku käännetään niin pittää myös kääntyä. Yritetään, yritetään. Jos vaikka sais otettua reeneissa tavaksi hinkata aina ekaks jottain ohojauskuvioo tai yksittäistä estettä ja lopuksi pätkä rattaa.

Lähössä malttamisesta on hyvä esimerkki tää eka kisarata kolomeen kuukauteen tältä päivältä Lempäälästä. Kuten kuvasta näkkee, hetken mietin, että meen vaan karkaamisesta huolimatta, mutta sitte sain itteeni niskasta kiinni. Ilimeisesti sain sillä Rallista yliotteen ja sen asennehan oli suorastaan kuuliainen etenki alakuratan ton kurinpallautuksen jäläkeen. Mää varmaan koettelin taas rajojani, ku vaan kylymästi jatkoin koko ratan, vaikka kouluttamistahan tuo oli eli ois kai pitäny poistua ratalta... Jäläkeen päin sain kuitenki tuomarilta pointsit pallauttamisesta, että ainakin noin "henkilökohtasella" tasolla toi tekonen ilimeisesti sai hyväksynnän.



Toisella ratalla lähtö oli kyllä erittäin liipasimella ja hiipikin pirulainen pikkunen, mutta matkaan päästiin. Asenne oli taas kuitenki mitä sattuu ja heti toinen rima tippu. Rata oli jokseenki eksoottinen ja kepeillä meijän tie katkes lopullisesti. Oikeeta väliä ei löytyny millään ja se siellä käytetty aika tuntu ikkuisuuelta. Ehin jo aatella, että kohta toi tuomari tulee heittään meijät pihalle. No apaut kymmenennellä kerralla se eka väliki sitte löyty, mutta melekeen heti sen jäläkeen puomilla tuli niin törkee roiskasu, että eiku takasi kontaktille. Ralli-raasu ei uskaltanu sitte lähtee siitä mun vappautuskäskyllä ja huomasin poisjuostessani vasta viimesellä esteellä, että siellä se tököttää kontaktilla vieläki. Koita siinä sitte olla vakavana.

Viimenen rata oli oikeen mukava ja sen kyllä mokasin ite. Tutustumisessa vielä erikseen mietin, että keinulla täytyy tulla kaks painokasta käskyä, ku viimesimmästä keinusta oli taas aikaa. Mutta sitä toista ei koskaan tullu ja tuossapa tulos. Muuten ihan mukava rata, vaikka tokihan noista kiekoista vois nipistää muutaman sajasosan eikä tää reeneissä nähtyyn verrattuna tainnu ihan parasta vauhtia olla.



Tämmöttiis tällä erää. Katotaanpa menneekö seuraavaan kertaan taas kuukausi, ku kerkiän istahtaan konneelle näissä merkeissä. Seuraaviin kisoihin ainaki ois tarkotus mennä heti ens sunnuntaina, ku kerran täällä lähimaastoissa on tarjontaa. Niin joo ja tietysti tarttee vielä mainita viime aikojen merkkipaaluina Rico-papan 11-vuotistuminen, joka tosin jäi ilimeisen ajattelemattomalta ja hokaralta perhueelta hieman huomaamatta. Jälkijunassa papanaa on kyllä lahjottu erinäisillä vinkuvilla paketeilla, joista suurimmasta osasta on jo tehty selvää.

Vuosikatsaus 2013

Nonnih. Se on sitten kohta tämäki vuosi lusittu ja uusi, uljas vuosi 2014 alakamassa. Mulla on tainnu jo vähä niinku perinteeksi muovostua, että täsä vuojen vaihteessa pittää koota tuota koiravuotta jollaki tappaa yhteen. Että tässäpä näitä aatoksia.

Vuonna 2013...

...kevvään koirat sai kärsiä kandia kirjottavasta emännästä eikä tilanne ainakaan parantunu syksyn ja gradun tullen. Tylsäääää, sano etenki russeli.
...Rico-pappa täytti täyet kymmenen vuotta ja kisas keväällä ja kesällä ihan mukavin tuloksin. Osittain ajan puutteen vuoksi papa on siirtyny osa-aikaeläkkeelle. Jos kunto kestää niin ehkä mää sen vielä joskus jollekki hyppyratalle ainaki otan, jos Ralli joskus nousee kolomosiin.
...Ralli kävi muutaman näyttelyn ja tuli todettua lähinnä erittäin hyväksi.
...Riemu pääsi palleistaan. Sen vaikutuksista ja vaikuttamattomuuesta oliskin tarkotus kirjottaa jossakin kohtaa enemmänki.
...Ralli korkkas sekä agility- että tokokisausansa. Agilityssä alotettiin kesäkuun lopussa ja kerittiin kakkosiin asti. Tavotteena oli kyllä nousta kolomosiin tänä vuonna, mutta jumien ja kennelyskän takia, ja ehkä myös vähä reenin puutteen vuoksi tuo tavote jäi saavuttamatta. Toko korkattiinkin sitte yli ootusten alokkaan ykköstuloksella elokuussa.
...Riemu jatko muutama vuosi sitte korkattua agilityurraansa ja aika mukavasti ootuksiin nähen meniki. Kesän saldona kaks nollaa ykkösistä. Ehkäpä Rimpula vielä jonaki päivänä yrittää hakia sen viimesen nollan ja päästä kakkosiin.
...agilityn osalta sydäntä lämmitti myös seuran agilityn SM-kisojen mainiot tulokset, etenki maksijoukkueen tiukka nelossija!
...keskellä parasta kessää meijän lauma kasvo taas yhellä tulokkaalla, ku Raider alias Raipe alias Raiteri alias Raipukka saapu Suomeen. Kaverista on kehkeytymässä melekonen agilitymenijä ja erityisesti Ralli on iloinnu uuesta leikkikaverista, vaikka välillä sitä pittääki muistuttaa, että kuka on kingi.
...vaikka muuta vois valituksista luulla niin koirat on kumminki ollu kohtuullisen tervennä. Riemu sairasti syksyllä jonku mahapöpön monen vuojen terveen kauen jäläkeen ja Ralli kennelyskän joulunalla. No Rallilla nyt on tuo pomputus- ja jumivaivat, mutta kaippa niistäki selevitään sopivalla aktiviteettimiksauksella ja lihashuollolla.
...Riemunkirjava -tuotemerkki näki päivänvalonsa. Vähäsen sivvuun menevä, mutta koiriin lähheisesti liittyvä asia kai se oli seki. Tuotteita ei vielä ihan hirviästi oo tullu, mutta ehkä sillekki on aikansa, ehkä jopa vuonna 2014.

Uskaltaiskohan sitä mittään toiveita esittää ens vuojelle? Niinku tojettua, nää mun koiriin liittyvät tavotteet tuntuu olevan aina ihan mahottomia saavuttaa, että ehkä olis parempi olla niitä asettamatta. Mutta josko nää oliski toiveita, että vuonna 2014...

...toivottavasti kerkiäisin vähä panostaan niin agilityn ku tokonki reenaukseen etenki keväällä ja kesällä.
...toivottavasti Rallin lihaksisto kestää, jos reenitahti vähäsen tiivistyy.
...toivottavasti noustais Rallin kans kolomosiin jossakin vaiheessa vuotta.
...toivottavasti osallistuttais avvoimen luokan tokokokkeeseen.
...toivottavasti Riemulla löytyis motivaatio taas kesän tullen agilityyn, että voitais kokkeilla sitä kolomatta nollaa löytää.
...toivottavasti pysytään tervennä ite kuki.

Että tämmösiä. Tässäpä lopuksi vielä joku iipuhelimen surkuhupasalla kameralla joulumettässä otettu räpsäys ja Lauran hienosti koostama video sisarusten ja koiraparven kinkunsulatusreeneistä.

Kun Mikään Ei Etene

Hohhoijaa. Tää päivä meni taas aika puhtaasti hukanteille. Piti olla ahkera kirjotuspäivä, mutta en oo tainnu ees avata sitä asianomaista tiedostoo. Päivän saa kulumaan ihan hups vaan, kun alottaa siivoomisella, käy parturissa ja kaupassa, pakkailee pientä viikonloppureissua varten ja treenaa vähän tokoa. Luulis, että tuo lähestyvä joulu ja deadline alkais vähä saamaan muijaa liikkeelle, mutta ei. Joten kirjotanpa sitten blogia vaihteeksi.

Viime perjantaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa Sinin valvovain silimäin alla. Kokeiltiin ihkaekaa kertaa ohojattua noutoo. Ja se lähti käyntiin vallan mukavasti. Ralli kuunteli ja haki just sen minkä pyysinki. Nyt vaan vahavistusta suuntiin ja pikkuhilijaa haettavia, eli tässä kohtaa leluja taaemmas. Jossain vaiheessa voi ottaa välillä sen keskimmäisenki hämyksi.

Merkkiä tehtiin myös. Sain ohojeeksi käyä taputtaan sitä oikeeta paikkaa Rallille avuksi. Ja kyllähän se sinne aika hyvään paikkaan meneeki. Ollaan tossa viikolla vähä naksuteltu keittiössä sitä vahavemmaksi ja se, niinku yleensäkki kaikki tekeminen, on hyvin mieluista Pallikaiselle. Se samperin haukkuminen ja komentaminen otettiin kans "listalle". Jos rähjä lähtee päällensä, niin koira maahan jollain rauhottumiskäskyllä ja sitte vasta jatketaan, ku on ollu siellä hetken rauhassa. Ihan hyvin lähti se linja tuottaan tulosta, mutta töitä saa tehä ja johonmukasesti tiukka olla. Ja kuulemma pittäis nuo reenauksen väliajatki pistää aina koira siihen maahan rauhaan, eikä antaa haistella ja tehä omiaan. Voi olla liikaa vaajittu multa...

Luoksetulon pyssäystä tehtiin. Kyllä siellä joku hitunen jo on ajatusta, mutta se ei ehkä vielä yhisty ihan pysähtymiseen asti. Täytys tehä jonku verran semmosia, että ihan oikeesti vaatii sen pysähtymisen eikä heti nytkähyksestä palakkaa. Toistojatoistojatoistoja. Mutta semmonen peleko täsä vähä on perssiissä, että tästä voi tulla semmonen ikkuisuusrojekti. Avoimen kaukoja katottiin sen verran, että ne onnistu oikeen hyvin. Jossain kohtaa oli sitä perusongelmaa, että ensimmäistä istu-vaihtoo piti käskiä kahesti, mutta nyt ei oo kyllä hetkeen sattunu semmosta.

Tännään käytiin tokoileen ominamme, aikaa kuluttelemassa ja velevollisuuksia pakkoilemassa. Luoksetulon pyssäyksellä alotettiin. Pyssäytyksiä vähä eri kohilla, lähellä olevissa vaatimus ihan siihen oikeeseen suoritukseen ja vasta sitte palakka. Muutama suorapalakka ja myös muutama läpijuoksu. Ralli ei kyllä vielä ihan hirveesti oo ennakoinu, mutta kyllä seki sieltä rupiaa päätänsä nostaan. Että läpijuoksujakin pittäis muistaa ottaa.

Sitte vähä seurailtiin. Tuntu aika mukavalta. Mutta peili sielä sais olla, että näkis paremmin. Mun mielestä tuntuu, että on vähä takana, mutta luultavasti se sitte onki ihan hyvä se paikka. Ku enempi kai sitä on sitä ejistysongelmaa ollu meillä. Vähä kääntyiltiin ja juostiin ja hijasteltiin ja musta tuntu, että mulla on aika mainio pieni tokorusseli. Ihan hyvä siis reenata välillä yksikseen, niin saa ainaki hetken kuvitella, että hyvin se menee. :)

Muutama kerta otettiin ohojatun suuntia, pari hyppyä ja hypyn tarjoomista. Ohjatussa meinas kerran lähtee väärään suuntaan, mutta korjas heti. Hypyssä täytyy vahavistaa etenki sitä, että sieltä takastullessaki pittää suorittaa se este. Sitä ongelmaa siinä nyt yksinollessa taas tuli, että ajjautuu turhan sivvuun toisella puolella. Viimeks, ku näytettiin sitä Sinille, teki aivan mainiot, suorat hypyt tietenki, tottakai.

Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta niin, että menin hallista pihalle. Ralli ku on, etten sanos vähä turhanki kovasti kiinni mussa, niin syksyn möllitokossa se oli tärissy ja tutissu siellä paikkamakuussa, ku haavanlehti. Mutta paikalla pysy silti. Tää täytys ottaa reenikohteeksi niin kotona ku hallillaki. Ja mieluusti tietysti ihan missä vaan. Se vois vähä auttaa ihan kaikkinensakkin Rallin eloa. Kävin aina välillä palakkaamassa ja näyttämässä naamaani ja rauhassapa se siellä makkoili. Mutta niin tylsää ku se onki niin tätä nyt pittäis ottaa ihan kuurina. Samoten sitä luoksetulon pyssäystä. Sittenpä taitaiski alakaa olla avokkaat kasassa. Tarttis varmaan kattua joku koe, mihin tähtäis, mutta se on näin talavella vähä ongelmallista vaan se niihin pääsy. Hulluhan sitä on "turhaan" reenata... :)

Menipä tokopainotteiseksi. Pistetääs tähän ny vielä tämmänen ennen-jäläkeen -rimmauskuva. Säälittävän pieni se ero on siihen vaivaan nähen. Olin aatellu, että kasvattakkoon talaven karvojansa, mutta pakko sitä oli kisoja varten vähä siistiä. Ja huomaa sen vaivan onneksi ainaki vähäsen tuossa mustassa etteisen matossa. Mutta tosiaan, viime sunnuntaina tehtiin yks melekosen turha reissu Janakkalaan toteaan, että kepit ei vaan onnistu kisoissa. Kierroksia on liikaa. Kolome hyllyä napsahti kaunistammaan mun hienoo tulostilastooni.

Kartat Mua

Siinä kohtaa, ku tehtävänä on kirjottaa tieteellinen tutkimus kolomessa kuukauessa niin voi ihan yllättäin putkahtaa mieleen kuluttaa aikaansa esimerkiksi tilastoijessa ommaa kohtuullisen vaatimatonta agilitykisaurraa. Noh. Se on tojettava heti alakuun, että pientä tilastollista harhaahan noihin saatuihin lukkuihin sisältyy, kun ne starttimäärät on vielä aikamoisen vähäset. Mutta tässäpä näitä, päähänpiston tuloksia. Kiitos SAGI:n intralle tästäki hyvästä.

Rico-pappa:

Ricon kans oon kisannu yheksän ykkösten starttia. Niistä tulos saatiin seittemän kertaa, mutta taso ei ollu mitenkään huimaava. Ei nollia siis. Se vähä yllätti, ku en muistanu, että Ricoki on ekan kerran kisannu vaan ihan vähäsen yli puolentoistavuojen iässä. Että kai me jotaki sitte oltiin sen kanssa siihen mennessä keritty reenaamaan, mutta tuskinpa ihan kisatikissä ois tällä nykynäkemyksellä vielä oltu kumpikaan. No Rico jatko kisaurraansa vasta reilun vuojen päästä tuosta ekasta kisasta ja kisat per vuosi -tahtia meni aina vuoteen 2007, jollon ohojaajan vaihos tapahtu. Luokkanostot ja valioitumisen hoiti siis tuo vanahampi ja pätevämpi siskos.

Kolomosissa on kisattu yhteensä 22 starttia. Kisojen vähhyys vähä hämmästytti mua. Noistaki 14 starttia ajottuu tälle vuojelle. Lopuista 5 kisattiin syksyllä 2012 ja ekan kerran starttasin kolomosissa vuonna 2009, jollon köpöteltiin Ricon kans 3 starttia. Kaikkiaan näistä mun ja Ricon kolomosista hyllyjä on ollu kuus eli 27 %. Nollia on tehty saman verran ja loput on enemmän ja vähemmän mairittelevia tuloksia. Nollaksi laskin ratavirheettömät suoritukset. Yks nolla siis on reilun puolen sekunnin yliajalla. Muut puhtaita, vaikkaki välillä aika niukahkoilla miinuksilla. Tämän vuojen nollaprosentti on 29 %. Täytyy siis sanua, että vaikka ohojaaja pitkästä harrastusurasta huolimatta on jokseenki kokematon kisakuski, niin koira on kyllä melekosen tulosvarma kaveri. Teräspappa! <3

Saapa nähä, vieläkö pappa pääsee kisarattoille. Tarkotus oli, että joskus aikaan, jos Ralli nousee kolomosiin ja Riksu on vielä tervennä, niin ottaisin sen mielenvirkistykseksi ainaki hyppyratalle. Mutta ehkä osittain agilityn lähes täydellisen lopahtamisen myötä pappa on saanut vähän turhan palijo elopainoo lissää. En uskalla mennä mihinkään, ettei tuu tuomarilta porttikieltua...

Riemulainen:

Riemu on startannu ykkösissä yhteensä 13 starttia. Niistä kymmenen on otettu tänä vuonna ja kolome ekaa talavella 2010 eli melekeen kaksvuotiaana. Riemullahan nollia on kaks kappaletta eli kokonaisnollaprosentti on 15 %, mutta tämän vuojen osalta 20 %. Hyllyjä on nuista kaheksan eli 62 %. Sitte on pari vitosta ja yks kymppi.

Hyllyt on tullu lähinnä niiltä rattoilta, ku pinserihaahuilu on iskeny päällensä. Katotaan ny, että viittinkö ens kesänä koittaa Riemulle vielä sitä yhtä aginollaa ykkösistä. Että sais kaveri yhen sertin muualtaki kun näyttelyistä. Se riippuu ensinnäki terveyestä. Että pystytäänkö taas kevväällä jättään kortisooni pois ja mitä kaikkia muuta voi sattua. Ja toinen erittäin suuri tekijä on se, että löytyykö motivaatioo, koiralla ja mulla. Katellaan kevväällä. Joka tappauksessa se on varmaa, että mittään loputonta nollajahtia en tuu ton kanssa harrastaan. Jos se sieltä muutamalla lähellä olevalla kisalla irtoo niin se on kaikki kotiappäin.

Ralli-palli:

Nuorikon kans on nyt keritty starttaamaan 20 kisaa, kaikki luonnollisesti tänä vuonna. Nuista 12 oli ykkösiä ja kaheksan kertaa on jo oltu kakkosissaki. Nollia on räävitty kassaan nelijä eli 20 %. Ykkösissä nollaprosentti oli 25 ja nyt kakkosissa 12,5 %. Hyllyjä 11 kipaletta eli yli puolet. Kohtuullisen virhelyöntiherkkää siis on meno ollu, etenki nyt kakkosissa. Tuloksista vitosia on nelijä plus yks kymppi.

Mitäkähän näistä nyt sitte pittäis analyseerata? No eipä mittään. Kuhan harjotin kauan kavonneena ollutta pientä tilastotieteilijän mieltäni. No ehkä Rallista sen verran voi sanua, että on nuo kierrokset noussu tässä kisauran aikana koko ajan ja sehän näkkyy tuloksissa. Lisäksi täytyy myöntää, että itellä tahtoo lähtiä aika lailla semmonen hälläväliä meininki ratalla päälle heti sen ekan virheen jäläkee, joka perhana vissiinki joka kerta on ollu ne viheliäiset kepit.

Niin joo. Ja pittäähän se seki mainita, että lisäksi oon startannu yhen kerran meijän Beethooffeni ykkösen eli Reinon kans kesällä Kokkolassa. Se oli semmonen huumoripläjjäys, että siittäpä nyt ei sitte jääny jäläkipoloville muuta kerrottavaa, ku kolome kirjainta: HYL.

Tämmösillä aatoksilla keskiviikkoiltaa, lissää kisoja ootellessa. Sehän tässä täytyy tietenki vielä tojeta, että nollaprosentit ne tietenki väkisin senku tippuu, ku kisoja tullee lissää, mutta ehkä kannattaa sitte siinä kohtaa jättää jo laskemiset sikseen. :)

Mä Meen

Aika ussein sitä kuulee sanottavan, että kuinka hyvvää se tauko oikein voikaan tehä. Ja Riemun kohalla se kyllä on aina päteny. Mutta kuten tais tulla jo tuossa aiemminki mainittua, niin ei kyllä koske Rallia tuo tottuus... Eilen käväsin hallilla, ku tajusin, että kai se keinu ois hyvä muutaman kerran tehä ennen kisoja näin reilun kuukauen tauon jäläkeen. Yritettiin tehä tokoo vähä siinä samalla. Tulin siihen tulokseen, että pallo on ainaki täyessä pannassa tokon osalta. Miten vaan on mahollista niin yritän palakata namilla. Me ei meinaan päästä ikinä ennää tokokokkeeseen tällä menolla, jos tuo rähjäys pyssyy tuommosena.

Vinkupallo se on ku kuumentaa Rallin ihan hulluksi. Nyt ku sille ei ennää heitellä palloo, paitsi agilityreeneissä niin se käy ihan kiehumispisteessä. Alakaa tulleen oikeen semmosta perus terrieriääliöilyä. Yritti meinaan perjantaina hyppiä ja napsia mua hihasta, että anna nyt perkeeti tänne se pallo. Ei hyvä.

Tehtiin seuraamista, joka oli ihan yltiöpäisen pomppivaa. Ja räyhäävääkin osittain. Toiseks tehtiin noutoo. Se voidaan pian saaha kisakuntoon, ku on viimesimmän tokokoulutuksen jäläkeen ruettu tekkeen nappaamista ennen ku saa mennä ruokakipolle. Sillä se on ruennu pitämään sitä paremmin ja hoksaan ton perusasentoon tulon. Hyppyä tehtiin kans, vinoja lähinnä. Jos jätän sen ja meen ite toiselle puolelle niin tulee kohtuullisesti vähä haastavammastaki paikasta. Mutta sitte ku yritän koko liikettä niin ajjaa ittensä istumaan ihan vinoon ja tulee sivulle esteen ohi. Eli niin agilityssä ku tokossaki täytys sitä estehakusuutta tehä tarjoomisella.

Lopuksi vielä vähä seurattiin, välillä jo ihan kivvaaki pätkää. Ja tosiaan tehtiin sitä keinua. Mutta on siinä mulla hermoissa pitelemistä. Ei se todellakkaan ihan tommonen ollu vielä loppukesästä. Kauheesti se yrittää mua komentaa, että tehään nyt hemmetti ja heitä sitä palloo. Muutaman kerran kokeilin, että pysähyn vaan enkä sano mittään niin kauan ku se haukkuu, mutta saan varmaan seisoskella aika kauan itekseni. Toki sitä tein kans, että palakkasin semmosista rauhallisista ja hyvistä hetkistä. Tää on kyllä nyt varmaan meijän issoin haaste tällä errää näköjään. Että avvoimen liikkeet varmaan kohtuuella voitais muuten saaha pakettiin, mutta millä saatais koiralle vähä malttia?

Ilimotin Rallin vähä turhan nopiasti tauon jäläkeen kisoihin. Ahnehin juu, ku kattelin kisakalenteria ja seuraavat ehkä maholliset kisat on kolomen viikon päästä. Tänään oltiin siis Tampereella. Kolomen ratan verran räyhäystä siis. Ja uus mukava ongelmaki: tyyppi karkas tokan ja kolomannen ratan. Teki ekan kerran pitkästä aikaa tiistaina reeneissä sen. On ollu jo mielestäni aika hyväki. Mutta nyt on vaan niin palijo sitä ylikierrosta tekemään pääsemisestä, ettei pienen pojan pää kestäny.

Vauhtia kyllä oli aika mukavasti. Mutta siinä vauhissa ei sitte pysynykkään aivot eikä korvat mukana. Eka ja viimenen rata kaatu keppeille. Liian vauhikkaassa kohassa, vaikkaki helepohkot sisäänmenot. Eihän nyt pieni räyhähenki pysty löytämään sitä oikiaa väliä, ku pittää huutaa koko ajan emännälle, että lyllerrälyllerrä läski ja koita nyt kertoo, että mille tässä ruetaan! Ekalla ratalla siis eka virhe keppeiltä ja loppuratalla vaan juostiin. Hyllyhän siittä tuli, ku ohitettiin yks viimesistä esteistä.

Taas kerran sain aiheen sättiä ittiäni jäähyttelylenkillä. Että miksi sitä ei vaan voinu pyssäyttää sinne aan kontaktille kunnolla, ku se virhe oli jo tullu. Ja muutenki. Ihime häsläämistä koko kisaohojaus. En kyllä tunnusta jännittäväni ennää. Mutta kai sitä vaan muka yrittää mennä lujjaa niin jää tosiaan sekä ohojaajalla että koiralla vissiin ne aivot jo lähössä jäläkeen.

Toisella ratalla Ralli karkas aivan rauhallisesti lähöstä. Alaku oli vielä ihan aikas kamala noin jäläkijättösesti ohojattavaksi. Mutta selevittiin, vaikkakaan ei kunnialla. Ja kepitki löyty heti, ku saatiin niin sanotusti vähä vaikeempi meno eli takanaleikkaus niihin. Kamalia kaarroksia ja myöhässä olevaa ohojausta vielä loppurata ja kontaktiki taas miten sattuu, mutta nollahan sieltä napsahti. Järkyttävän kököstä menosta huolimatta oltiin nelijänsiä, joten luvaki vielä. Ihan niinku koutsi sano: Ei menny niinku Strömsössä.



Kolomannella ratalla ei pysyny lähössä ennää yhtään. No siinä oli onneks lentävälle lähölle kiitollisempi alaku. Keppeille asti meno oliki ihan jees, mutta eihän se voinu se oikia väli sieltä löytyä sitte millään. Siihen meni pasmat ja hylly tuli heti kohta väärästä putken päästä. Eikä niitä esteitä ennää meinannu löytyä, vaikka ne oli nenän eessä.

Vähähän tää oli arvattavissa viime viikon perusteella, mutta lähin silti. Että ihan saa ittiä syyttää. Noh, kisakokemusta sitte kai. Ja taas tietää pari reenattavvaa asiaa: lähtö ja kepit.

Uskomaton Viikonloppu

Eilisen agilitysaavutuksista onnellisena ajeltiin päivällä naapurikylille tokokokkeeseen. Sannoinki, että meillä on tän viikonlopun onnistumiset kyllä kasassa, mutta niin vaan russelipoika pääs yllättämmään toistamiseen saman viikonlopun aikana. Mutta alotetaans ihan alusta.

Ennen lähtöö mietin, että miksihän sitä pittää laittaa ittensä kaikenlaisiin paikkoihin, joita sitte joutuu jännittämmään. Agilityä en juurikaan ennää jännitä, mutta tää toko oliki ihan eri juttu. En ollu koskaan ite ees käyny kattomassa virallista koetta, saati sitte osallistunu. Ihan niinku arvelin, hermostuksissani suttasin uutukaisen kisakirjan, tottahan toki...

Kerittiin kattomaan muutama AVO-luokan suoritus ja vähä rauhottuun ennen koetta. Hermostuskerroin nousi taas, ku tuli aika lampsia kehhään. Möllikisojen tappaan voisin käyä koettä läpi suoritusjärjestyksessä. Liikkeitä ei ehkä vähän yllättäin suoritettu lomakkeen järjestyksessä, mutta eipä se onneks meitä haitannu. Parempi vaan, ku seuraamiset ei ollu peräkkäin.

1. Luoksepäästävyys, 10: Ralli istu sivulla siihen asti, ku tuomari oli metrin päässä. Sitte piti mennä tervehtiin ja kiehnään. Tästä "karkaamisesta" ei kuitenkaan rokotettu, kun kaveri oli niin sosiaalisella tavalla liikenteessä.

2. Paikalla makaaminen, 10: Jännitin viikolla tehtyjen reenien perusteella, että menneekö se maahan käskystä ku muut sanoo samaan aikaan. Tai että käykö joku iso vierustoveri sen päälle kesken kaiken, niinku konkarit mua pelotteli. Alokasluokassa oli kymmenen osallistujaa, joista me oltiin viidensiä eli ensimmäisen ryhmän viimesiä. Saatiin paikkamakuussa olla ihan reunassa. Ralli makas rauhallisesti. Katteli kyllä maisemia ja näki jossain mun takaviistossa jotaki ilimeisen mielenkiintosta. Mutta ei muistaakseni liikkunu mitenkään, jos ei pään liikuttelua lasketa. Ei haistellu eikä mittään. Meijän ryhymässä oli onneksi muutenki tosi rauhallinen paikkamakkuu.

Mutta voi hitto, että se 2 minuuttia tuntu pitkältä! Sydän hakkas kyllä aika kovvaa. Enpä muista millon ois vastaava jyskytys ollu päällänsä. Takasinpaluussa yritin viestittää äänettömästi Rallille, että pysy nyt makkuullas. Ja ei sillä kyllä ollu aikomustakaan nousta ennen käskyä. En tiiä, ehkä pelasin vähä tai sitte olin vaan hias, mutta sannoin käskyn vähä myöhemmin ku muut. Siittä ei onneks rokotettu. Jotenki vaan meinasin jäätyä ja jäin muista jäläkeen siinä käskynannossa. Hieno ja rauhallinen paikkamakuu siis, mutta vähäsen vinoon meni makuulle.

3. Seuraaminen kytkettynä, 9: Olin ihan varma, että saahaan seuraamisista jotain seiskaa korkeintaan. Se ku oli aika onnetonta tossa puoltoista viikkoo sitte. Sain meijän tokovalkku Siniltä ohjeet tehä ennen koetta ihan vaan motivaatiota ja lyhyttä pätkää ja mitä ilimeisimmin se toimi. Seuraaminen oli mun makkuun aikas hienoo Rallilta! Parantamistakin tietysti löytyy, mutta kyllä se kokkeessa meni ihan yli mun ootusten. Kontakti pysy hyvin ja paikkakin kohtuullisesti.



4. Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10: Tää oli seuruun ohella se liike, jota vähä eppäilin. Maahanmeno on Rallilla niin vahavana, että tarjoo sitä vieläki meleko ussein, ku ei aivan malta kuunnella, että mitä se emäntä höpisee. Mutta nyt oli kuulolla ilimeisen täyellisesti, koskapa kymppi napsahti. Teki ihan vastustamattoman palijo mieli kääntyä poiskävellessä kattoon, että jäikö se seisoon, mutta sain just ja just piättäyvyttyä. Ja siellähän se pieni tökötti. Ja maltto olla ihan paikallaan ku kävelin takas ja oottaa liki-käskyä. Jes.



5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10: Tääki onnistu ilimeisen napakasti ja hyvin, koska aika monta ysiä näin, vaikka mun mielestä oli ollu tosi hyvä suoritus. Teki toki tässäki vähä mieli kääntyä kattoon ja varmistaan, mutta ei läheskään niin voimakkaasti ku seisomisessa. Taas rauhallinen ootus, että tulin viereen ja käskyllä hyvin liki. Taisin jo ihan vähä huokasta.



6. Seuraaminen taluttimetta, 9: Mun mielestä tässä seuruussa oli ihan huomattavastikki enempi sanottavvaa ku kytkettynä seuruussa, joten vähä ihimettelin tota sammaa numeroo. Juoksussa lähti irtoon palijo enempi ku hihnassa. Ja käännökset mää tein ite aika tahamiasti ja normaalia hittaammasti, joten ne ei niin tiiviitä ollu, mitä vois. Mutta edelleenki, yli ootusten ehottomasti.



7. Estehyppy, 10: Jänskintä tässä varmaan oli se, ku seuruun jäläkeen piti lähestyä hyppyä ihan suoraan monta monta metriä. Että eihän se nyt karkaa sinne. Mutta ei karannu. Lähti hyvin käskystä eikä jääny ihan hyppyyn kiinni. Ku kävelin luokse niin kyllä etujalat vähä liikku, mutta rokotusta ei saatu siittä. Hyvin ootti taas seisoen liki-käskyä, vaikka välillä se on haastavaa ollu.



8. Luoksetulo, 8: Enpä olis ennen koetta millään uskonu, että meijän heikoin liike on yks meijän reeneissä ja möllitokkoissa vahavimmaksi osottautunu liike. Tätä liikettä ennen Rallia meinas kuitenki jo rueta hermostuttaa, että eikö tässä pirulauta mittään palakkaa saa, ku näin hyvin tekkee. Haukahti muutaman kerran, mutta asettu kuitenki taas perusasentoon. Vähä eppäilin, että se mennee maahan mun istu-käskyllä, joka siis on mulla jäämiskäskynä. On teheny sitä viime päivinä muutaman kerran, ku se maahanmeno tosiaanki on niin mieluista ja sitä on taijettu vahavistaa liikaa muihin verrattuna. Huomasin, että sannoin sen käskyn jotenki kauheen varovasti ja eppäilin, että pyssyyköhän se siellä. Pysy vähä liianki hyvin. Ekalla liki-käskyllä nytkähti seisomaan, mutta sitte iski epävarmuus pienellä, että niin saikohan täältä tulla. No ei muuta ku äkkiä uus käsky niin johan se lähti tulemaan. Reipas vauhti ja kohtuullinen perusasento. Huh!

Jo vain oli hymy herkässä! Sen verran matikkapää kuitenki kerto, että pakkohan tuosta on ykköstulos tulla. Loppujen lopulta pisteitä kerty mukavat 188. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Ralli, mun pätevä pikku russelini meni ohi kaikista bortsuista ja muistaki issoista tokokoirista ja voitti koko luokan! Ihan uskomaton suoritus. Vaikuttais olevan kaverilla aika hyvät hermot, ku ei uus paikka, ylleisö, koirat, palakkaamattomuus eikä liikkurikkaan vaikuttanu keskittymiseen pahemmin. Pikemminki ne tuntu lissäävän sitä.

Ylleisesti jos miettii niin perusasennot ei varmaankaa ollu ihan viimesen päälle. Vaikka en niitä kyllä kovin tarkasti ees kerinny seuraamaan. Seuraamisreeniä tarttee muistaa tehä palijo. Ja tietysti vahavistaa ja vahavistaa kaikkia nyt onnistuneitaki liikkeitä. Alokasluokkaan tuskin mennään toiste eli AVO:n liikkeitä sais rueta tekemään. Vaikka tulihan seki tietty mieleen, että ku tuo nuin tuntuu jännittävän ittiä, niin tähänhän sitä ois hyvä jättää. Mutta ei taija kuitenkaan malttaa. Ja kyllä se jännitys onneksi laantu aikas reilusti paikkamakkuun jäläkeen. Ainaki oman muistikuvan mukkaan olin kohtuullisen normaalisti noissa muissa liikkeissä, vaikka tokihan vähä jalat tutisi.

Syyskuun alussa meillä on oman seuran möllitoko. Siellä varmaan meen testaamaan AVO:n liikkeitten mallin. Onhan niistä nyt toki se tiiossa, että nouto on aivan alakutekijöissään taas, ku Rallia on ruennu se kapula ällöttään. Ja luoksetulon pyssäytystä on ehkä reenattu kokonaista kolome kertaa tähän mennessä. No seuraamista täytyy tietenki hioo kans. Muut luultavasti sais ihan kohtuuella koekuntoon. Ehkä kevväällä sitte, jos nyt talaviaikaan ei kokkeissa oo tillaa. Tai ens kesänä. Tai joskus.

Että tämmönen once in a lifetime viikonloppu meillä. Näillä sitä leijuuki varmaan seuraavaan pettymykseen saakka. Koska kyllähän se tottuus vaan se on, että ei tämmöstä onnistumisten rypästä kovin ussein pääse tapahtuun. Vaan on mulla aikas mahtava harrastuskaveri etten sanos!

PS. Sannille kiitos kokkeen kuvvaamisesta!

Tuossapa vielä kuvat pojjiista ja heijän viikonlopun saalistaan:

Kerran Elämässä

Huhhuh. Tännään oli kyllä varmasti semmonen päivä agilityssä, ettei ihan heti toistu. Oltiin molempien poikain kanssa Lempäälässä kisoissa. Rallilla kolome starttia ja Riemulla kaks. En viittiny Rimppanaa hyppärille ilmottaa, kun se hyppynolla jo on. Sainpahan ite ja Riemuki vähä hengähtää suoritusten välillä.

Aamun ensimmäinen agilityrata ei palijoo luppaillu. Rallilla on alakanu ilimeisesti kissoissa nousta tuo kierroslukumittari ihan tosissaan. Kauhee haukkuminen ootellessa ja ratallaki vissiin. Ensimmäinen moka tuli jo keppeillä. Meille on näköjään kaikkeista vaikein mennä keppeille, joille tullaan ihan suoraan. Ohi meni että viuh vaan. Kauhia kiire oli pienellä koirapojalla etteenpäin niin ei siinä ihan kaikkia esteitä kerkiä huomaamaan. Ja tosiaan, sitä kierrosta oli vähä verissä. Seuraavaksi napsahti puomi. No siihen nopia pallautus, hylsy ja jatkettiin rattaa. Vielä onnistuttiin aallaki ottaan kurinpallautusta kontaktilla. Seuraavassa rattaantutustumisessa tuomari käyttiki meitä "varottavana esimerkkinä". Että sillai sai kuulemma treenata ku se russeli ja vielä jatkaa, jos ei uusinu koko estettä eikä jääny jumittaan. Mietin sitä kyllä jo puomin kontaktilla, mutta jatkoin kylymästi, ku siittä ei tutustumisessa mittään mainittu.

Riemulla oli taas haahumeininki ekalla ratalla. Bongas aan jo pitkältä ja yritti sinne. Sen seurauksena kolomantena ollu este väärään suuntaan. Pittuuella piti tehä takanaleikkaus ja sen seurauksena pinseri lähti maata kiertävälle ratalle tsekkaamaan ratatyöntekijät ja kentänlaijan puskat. Ku sain sen sieltä kalasteltua takas ratalle niin loppu meniki mukavasti.

Toisena oli hyppyrata. Siinä oli meille parempi keppeille vienti, ku ei menty suoralta ja kerkisin sinne vähä sörkkimään välliin. Siittä selevittiin, mutta pian jääty ohojaaja. Valssasin ennen suoraa putkee ja niinpä olin auttamattomasti myöhässä sen jäläkeisessä kuviossa. Täytyy myöntää, että koska olin ihan muualla, ku olin suunnitellu olevani, ku koira tullee putkesta, niin hetkeks aikaa hukku koko rata mielestä... Meinas majava kurkata. No onneksi ykkösissä ei pienestä esteen eessä pyörähyksestä saanu virhettä ja niinpä matka jatku nollalla maaliin.

Ne meinaa nuo kierrokset aiheuttaa semmosta vauhin lissääntymistä, että alan olla ihimeissään. Varsinki, ku se tapahtuu nuin yhtäkkiä ja kissoissa. Mutta en valita, en! Ralli siis otti voiton tuolta ratalta ja mun makkuun etenemäki oli pyörähyksistä huolimatta aika mukava. Muistaakseni jotaki 4,5 m/s paikkeilla. Eihän sillä ny kuuhun olla menossa, mutta näköjään tää persjalakanen emäntö jäätyy melekolailla tuossa kyytissä.

Riemu ei siis hyppärillä hyppiny, joten seuraavaks oli taas vuorossa agirata Rallin kans. Rata oli mukava ja taas keppeille vienti oli meille helepompi. Sieltä ei sitte kyllä loppujenviimeksi kuitenkaan se virhe kaukana ollu. Ehkä joku siittä kökkimisestä ois voinu sakottaakki, en tiiä. Muutama käännös veny kans. Ja ne kontaktit... Jos ensimmäisen ratan jäläkeen mietin, että kyllä nyt tarttee kamalaa kurinpallautusta ja jotaki epiksiä ja kisafiilistä koiralle noihin kontakteihin niin toisen jäläkeen totesin, että se taitaa olla ohojaaja, joka sitä tarttee... Mihinkään ei ois ollu kiire, mutta mutta. Aalla nyt vielä kai jokseenki vaadin ja vappautin, mutta kolomanneksi viimesenä olleella puomilla en tiiä teinkö mittään. Ihimeellistä, miten se kisafiilis vaan tarttuu, vaikka ei sinne nyt niin tosissaan ajattele menevänsä. Mua niiiin harmitti jäähyttelylenkillä ja sätin ittiäni, että mikä siinäki nyt sitte oli, ettei voinu ottaa kunnolla sitä. Ei se nimittäin siittä varmaan olis kiinni jääny; Ralli voitti tuonki ratan, jolla ei kyllä nollia tullu ku kaks.

Rallikaiselle siis tuplanollavoitto ja koulujen alun kunniaksi siirto kakkosluokalle. Katotaan nyt, ahanehittaanko heti ens lauantaille ensimmäiset kakkoset, ku olis lähellä kisat. Mutta en tiiä oliko silti isompi paukku se, että Riemu, tuo aamuinen haahuilijapinseri vetäs myös tuolta agiratalta nollan. Ja mikä hulluinta, Riemu myös voitti luokkansa! Riemulla veny ja paukku samat kohat ku Rallilla ja puomin alastulo oli kyllä siinä hilikulla. Että tämmönen historiallinen tapahtumaki vielä piti sattua. Saa nyt nähä, millekkä me Pienen Pinseripojan kanssa ruetaan, ku "pikkuveli" kumminki nousi jo kakkosiin. Määhän olin aatellu, että käyään nyt senki kans nää muutamat ja ei sen kummempaa. Mutta ku eihän se nyt sitte ennää tarttis ku sen yhen nollan...

Notta jo vain oli mainio päivä. Tällä errää renkaat ei tuottanu ongemia Rallille, niitä oli joka ratalla. Mittään muuta tojistusaineistoo tästä huikiasta tapahtumasta ei oo, ku merkinnät kisakirjoissa. Ei ollu videokuvvaajaa mukana, enkä tosin siellä paikanpäällä ennää muistanu koko kameraa. Ratat nyt ei ollu mittään maaliman kauneimpia, mutta Saviojan Annelta saatiin kyllä kiitosta molempien kans. Rallin rattaa kiitteli hienoksi ja Riemusta sano, ettei hetkeen oo niin hyvvää pinseriagilityä nähäny. Oli pakko hänelle mainita, että et sitten nähäny meijän aamurattaa... Mutta kyllä hymy oli herkässä. Ei meinannu palakinnot mahtua mun pikkuruiseen koirankoppiin. Onhan mulla kaks aika hienua koiranpoikaa! :)

Liikkuvaa Kuvaa

Tässäpä kaks videoo meidän Kokkolan ekskursiolta, joka siis ei ihan toiveitten mukkaan menny juniorin osalta. Pappa köpötteli tuloksen kaikilta rattoilta ja sunnuntaina siis vieläpä tuplanollan. Tässä on tuo tupliksen a-osa eli agilityrata. Kyllä se tuo oma, ja toki koiranki meno näyttää videolla hittaalta, vaikka siellä ratalla kuvittellee ihan liikkuvansa!



Rallin kanssa parhaat ratat oli eka ja viimenen eli perjantain agirata ja sunnuntain hyppäri. Muut meni enemmän tai vähemmän tunaroinniksi. Tuosta hyppäristä tässä tojistusaineistoo. Melko venyväistä on välillä ja emäntä sais vähä rivakammin opetella liikuttelemaan läskejään etiäppäin. Perhanan kepit. Muuten mukava rata.

Liikaa kisoja, liian vähän reeniä

Mitä sitä sanotaankaan siittä ahneuesta ja sen lopusta? Ensimmäisten kisojen onnistumishuumassa ilimotin pojjaat viime viikon tiistaiksi Tampereelle kisoihin. Rallin kanssahan oli jo aiemmin ilmottauvuttu Kokkolaan. Sanotaanko näin, että varmaankin olis ennemmin kannattanu ottaa viime tiistaina reeniä ku kisat. Siis Rallin kans.

Jostain syystä Ralli rupes toissa viikolla kauheesti epäröimään kepeillä. Oikeen välin haku rupes haparoimaan ja se jätti useempaan otteeseen kepit kesken. Lisäksi Ralli hyppäs huonosti renkaalle muutama viikko sitte. En nähny mitä tapahtu, kuulin vaan renkaan kolinan. Mihinkähän se oli taas unohtunu se "kato sitä koiraa"-ohje? Suoritettiin sillon kyllä rengasta usiampaan kertaan vielä uuestaan ja se meni ihan hyvin.

No tiistain kisoissa sitte meijän eka rata oli sen verran kamala, että ei itku ollu kaukana. Ensin tuli kielto keppeillä. Sitte Ralli kieltäyty kokonaan menemään rengasta. No sain se lopulta tulemaan sen väärään suuntaan. Rupes jo hirvittään, että pian tuomari käskee meijät pihalle, mutta halusin kumminki renkaan saaha suoritettua. Näitten lisäksi vielä tuli yks esteen ohi juoksu ja kielto aalta. Loppu putkitus lujaa ja pihalle häpiään.

Onneksi sentään hyppyrata meni jo mukavasti, muuten oisin varmaan perunu koko Kokkolan reissun. Kepitki onnistu, mutta Ralli bongas yhen ylimääräsen putken ratalla. Se on ollu viime aikoina niin kiltti ja kuuliainen, että enpähän tajunnu siinä kohtaa olla tarpeeksi varovainen ja valssi venähti "kohtalokkain" seurauksin.

Riemu oli Tampereella mukana kans. Ekalla ratalla se vallan riehaantu. Ilimeisesti se kummallinen kumimatto oli sille mieluinen alusta. Heti alussa oli semmonen kohta, jossa eppäilin sen juoksevan aalle. Sain sen tulemaan sieltä pois, mutta kaveri bongaski matkalta yhen numerojärjestyksestä poikkiavan esteen ja päätti irrota itekseen sille. Mutta hauskaa sillä oli. Ja eipähän mittään.

Hyppyratalla jouvuttiin ootteleen lähössä iät ja ajat, ku ajanottolaitetta sääjettiin, mutta ei tuo onneksi lopputulosta haitannu. Riemu nimittäin nassautti nollan! Jäätiinhän me ajassa melekeen 10 sekuntia kärkipään bortsuille, mutta rata oli kyllä ihan sujuva. Ei mitään Riemun parasta vauhtia, mutta mukavaa keskittymistä. Mainio Pieni Pinseripoika! Enpä olis ihan heti uskonu, että nyt ne on Rallin kans tassoissa yhellä ykkösten nollalla per kirsu.

Kokkolaan lähettii perjantaina aamusta. Perjantain kisa meni ihan mukavasti ja ei se nolla taas palijosta ollu kiinni. No Ralli kielti taas aalla. En tiiä onko se joskus juossu liian kovvaa aalle, ku se sitä vähä aristaa vai mikä on, ku rakenne on kuitenki terveeksi tojettu ja fysioterapeutillakkaan ei oo mittään ihimeellisiä jumeja ollu koko kevväänä. Perjantain kolomosissa harrastettiin pieniä vaihtokauppoja ja mää menin Reinon kans. No eihän siittä mittään tullu. Suutari pysyköön lestissänsä tai ainaki pikkukoiran ohojaaja pienissä koirissa.

Lauantai oliki sitte aika synkkä päivä koko porukan tulostasossa. Hyllyjä tuli vino pino. Rallin ratat oli niin kamalia, että päätin jo ettei sunnuntaina jäähä ootteleen meijän kisoja. Kepit ei onnistunu ollenkaan, kieltoja tuli aalta ja renkaan suorittaminen oli taas ihan mahotonta. Yheltä ratalta lähin keppien kans tanistamisen jäläkeen menemään ku niin ketutti. Mutta ittiään kai siinä saa syyttää. Rallilla on kummiski niin vasta napsahtanu noitten keppienki kans esmes, että ei sitä ruttiinia vaan oo. Lissää etupalkkareenejä vaan ku tuppaa ratalla rueta kattomaan mua ja siihenhän se viimestään tyssää. Ja erilaisia renkaita tarttis päästä reenaamaan.

No sunnuntaina matkakaverit sitte kumminki painosti, että kyllähän sitä nyt jäähään kissaamaan, ku kerran on tänne asti tultu. Ekalta ratalta Ralli sai kympin, yllätysyllätys keppeiltä ja renkaalta. Ne oli molemmat loppusuoralla ja ennen keppejä piti valssata. No Ralli juoksi väärään välliin. En tietenkään päässy niillä irtoomaan yhtään ja sen verran vauhtia tolla jo on, etten kerinny renkaalle ohojaamaan niin ohihan se siittä tuli. Mutta kunnollisella ohojauksella sitte suorittu kumminki. Viimesellä ratalla, joka oli hyppäri päätin kokkeilla oikeen kunnon voimakasta ohojausta keppeille. Ja se tuotti sikäli tulosta, että sain Rallin oikeeseen välliin, vaikka se oli selekiästi menossa seuraavaan. Mun yrityksistä huolimatta se pääs lopettaan kepit kesken ja siittä vitonen. Loppurata renkaineen kaikkineen mainiota menoo.

Nurmikkokenttä ilimeisesti oli Rallille mieluinen, koskapa vauhti tuntu vaan kiihtyvän loppua kohti. Ihan toiveitten mukanenhan tuo reissu ei Rallin osalta tietenkään ollu, mutta kai tässä on vaan mentävä itteensä. Ralli meni hetken kesäkuun alussa niin vakkuuttavasti, että siihen jo kerkes tottumaan. Se tais multa unehtua, että se on junnu kuitenki vielä, eikä sen estevarmuus voi olla kovin vankkaa varsinkaan uusissa paikoissa ja erilaisilla esteillä.

Ainaki tiietään mihin tehoreenit kohistetaan: keppeihin ja renkaaseen. Valopilikkujaki oli: kontaktit meni ihan kivasti, etenki aa. Ite niillä vähä hötkyilin ja pelekäänpä pahon, että saan sitä sitte tässä lähiviikkoina taas pallautella ruotuun. Keinu on sujunu ihan mukavasti, vähän hittaasti toki vielä. Kaikista eniten meitä hijastaa puomi, johon Rallin suurin jännitys kontakteilla tällä hetkellä kohistuu. Se muistuttaa niin palijo keinua, että se vaan oottaa, että millon se lähtee alta. Siinä mennee vielä monta monituista ylimäärästä sekuntia. Täytynee ottaa jotain innostusreenejä ja myös vahavistaa lissää sitä pysähtymispaikkaa. Mutta valopilikuista vielä vois mainita, että Ralli kyllä tullee jo aika kivasti ohojauksiin ja hakkee esteitä, mitä niitä nyt ykkösen rattoilla tarttee hakiakkaan.

Rico-pappa pääsi kanssa mielenvirkistysmatkalle mukkaan. Perjantaina se teki vaihtariohojaajan kans tuloksen 15. Lauantaina tahkottiin kaks kohtuu isoo virhepistetulosta, mutta tuloksia kuitenki. Sunnuntaina pappa oli ihan tulessa: tehtiin tuplanolla! Agiratalla sijotus oli kuues n. 40 koirasta. Hyppyratalla sija tais olla 12 ja aika meinas tehä tiukkaa, vaikka siellä ratalla ei mittään ihimeellistä tapahtunukkaan ja mun mielestä Rico eteni aika mukavasti. Ne on vaan niin tiukkoja jo ne ajat. Mutta siis papalle aivan loistava viikonloppu. Askel on vissiin jo sen verran lyhentyny, ettei kontaktivirheitäkkään tuu. Enkä ennää ees yritä kontakteilla mittään vaan juoksutan vaan. Kaippa se alakaa papalla eläkepäivät olla liki. Tähänhän ois tietenki ihan sopiva lopettaakki. Tuli nimittäin kisakirjassaki kolomas aukiama täyteen sopivasti. Mutta en kyllä halua mittään lyyä lukkoon. Katotaan miten kunto kestää ja saatetaan käyä joitaki lähiseuvun kisoja vielä. Ainaki kaverilla tuntuu vielä olevan kivvaa ratalla.

Jostaki syystä ei tuu kameraa käytettyä ennää ollenkaan. Videot pittäis olla kaikistaki viikonlopun rattoista. Ehkäpä niistä joku päätyy tänne jossaki vaiheessa, ku saan niitä itelleni. Siihen asti tylsä tekstivuodatus jatkukoon.

Helle Ei Haittaa

Keskiviikkona oli se SUURI päivä, kun mun pikkunen alotti kisauransa. Töitten jäläkeen suunnattiin auton nokka kohti Luopioisia. Sain siskon matkakaveriksi ja ketyksi ja kuvaamaan mukaan. Eikähän toki Ralli ollu ainoo kisaamaan päässy, vaan Riemuki otti ossaa elämänsä toisiin virallissiin. Edellisistä on sattuneista syistä vierähtäny jo jokunen vuosi...

Auton mittari näytti varjossaki kolomekymmentä, eli keli oli aikas lämpönen. Mutta kissaamaan vaan piti päästä. Tuomari Johanna Wüthrich oli armollisesti suunnitellu lyhyehköt radat ja rimatki oli alimmalla mahollisella. Tuo jäläkimmäinen seikka oli oikeen mukava yllätys varsinki Riemua ja sen aiempia edesottamuksia aatellen. Tokihan se niistä viisvitosistaki alitte pääsis, mutta ehkä se ei niin heleposti tuu mieleen.

Ekana oli agirata. Ralli lähti luokkansa viijentenä ja luulin kyllä, että nollia oli tullu usiampia. Rata oli kuitenki ykkösen rataksiki aika heleppo. No ei muutaku matkaan. Vähä eppäilin, että jaksaako se Ralli ees juosta, mutta ihan hyvinhän tuo köpötteli. Ei kai ihan parasta vauhtia, mutta kumminki. Ainuat vähä jännemmät kohat ratalla oli keppeille meno ja keinu. Keppien alussa mua meinas hirvittää, mutta sinnehän se sujahti oikiaan välliin. Keinulla ehin kans kattoo, että nytkö se hyppää pois, mutta hyvin seki meni. Sitte loppusuora ja maalissa. En kovin uskaltanu tuuletella, kun Ralli ei puomilla kyllä pyssänny kontaktille niin en voinu olla 100 -prosenttisen varma virheettömyyesta. Mutta se selevis pian, niinku seki, että voitettiin koko rata.



Riemun kans yritin vaan lähtiä tekemään rattaa hyvillä mielin ja kannustavana. Tiesin, että kepeillemeno on se Riemun kompastuskohta monesti. Siihenhän se tavallaan kaatuki. Olin muuten mielestäni niin tarkkana koko ajan ottamassa sitä mukkaani, mutta ennen keppejä olevalla hypyllä taisin jo aatella liikaa sitä kepeillemenoo. Siitähän se Rimpula sitte kaarratti ohi. No ite kepit ja loppurata meniki sitte virheittä. Eli harmillinen vitska, mutta Riemuksi tietenki aika huippusuoritus!



Toisella ratalla, joka oli hyppäri, oli vähä kinkkisempi keppeillevienti. Tein niitä ennen kökön valssin. Ralli kyllä löysi oikian välin, mutta keskeytti sitte toisen kepin jäläkeen, ku olin vissiin sen mielestä niin kummallisessa paikassa. Muuten rata meni mukavan jouhevasti ja vitosellaki oltiin kummiski kolomansia. Se on vaan se juttu, että pittää osata valita pikkukisat, niin vitosellaki pääsee vielä pokkaamaan palakintoja! Tämän ratan kohalla kamera teki tenän kesken ratan, joten tojistusaineistoo siittä ei oo.

Riemun kans yritin lähtiä vielä tarkempana hyppärille. Se meinas kuitenki tulla jo toisesta hypystä ohi, mutta sen vielä sain pelastettua. Siittä lähtiki vielä ihan kiva vauhti päälle. Mutta keppeillähän se sitte tössähti. Riemu ryntäs toiseen välliin, ja ku sieltä sain sen poimittua niin päätti lähtiä katteleen maisemia. Hetkeksi onneks vaan ja sitte mentiin kepit toiseksviimeseen välliin asti hyvin, mutta vika keppi jäi välliin. En viittiny sitä ennää korjata ja ennen tokavikkaa putkee Riemu bongaski vielä siskon ja kävi vähä morjestaan ja näyttään ittiään kameralle vähä lähempää. PerusRiemu pääs siis valloilleen.

Mutta kaikenkaikkiaanhan kisat meni aivan mainiosti. Mittään erityisiä ootuksia en ollu viritelly. Menin vaan kattoon mitä tapahtuu. Ja Ralli nyt tietysti oli aivan mahtava, mutta eipä se Pieni Pinseripoikakkaan ihan huono ollu. Kai tässä tyytyväinen saa olla. Rallin kans kisataan seuraavan kerran Kokkolassa kahen viikon päästä. Riemun kissaamisista ei tiä kukkaan... Katotaan, jos joskus vielä innostus.

Pakko sanoo vielä, että ihan kummosesti mua ei kyllä jännittäny. Ralli on jo reeneissä ja epiksissä osottanu taitonsa ja hermonsa niin, että lähin aika luottavaisin mielin. Riemuun luotin myös, mutta se luotto ei välttämättä ollu niin positiivinen juttu. Nimittäin luotin siihen, että kyllä se ainakin vähän pinseriksi sen homman heittää. Kyllähän se nyt tietysti vähän vipinää sukkiin pisti, mutta pääasiassa vaan ootin kisoja innolla. Juhannuski tuntu ihan turhalta siinä välissä, ku oli ilmot teheny. Mutta ihan hyvää se teki tietysti pari päivää pitää lomaa ja syyä ja makkoilla tässä vaiheessa kessää. Riemu ja Ralli lomaili sen aikaa Rico-papan luona ja mukavaa tuntu olleen niilläki.

Uusia kisoja ootellessa!