Pääsiäinen Auringossa

Säät sattu suosiin tänä pääsiäisenä. Tätä kysseistä juhulaa tuli vietettyä pääsääntösesti koiriin liittyvissä puuhissa, vaikka kovasti oli suunniteltuna kouluhommiaki. Ne nyt sitten vaan jostain syystä jäi... Perjantai oli niin pitkä, että kerkisin leipomaan, käymään treenaamassa Rallin kans, osallistuun seuran vuosikokkoukseen ja vielä hoitaan iltaulukoilut Ricolassa. Rallin kans otettiin tehotreeninä yksittäisiä ongelmaesteitä eli keppejä, keinua ja muista kontakteista puomia.

Saatiin viimeksi koulutuksessa ohojeet Rallin keinukammon päihittämiseksi. Siihen oon nyt yrittäny panostaa. Tasapainolauta/-keinu valamistu viikko sitte ja sitä on aina ruokaillessa reenailtu. Ohoje oli, että aina ennen kaikkia kivvaa, kuten myös ennen lenkkeilyä, mutta en oo siittä ihan pitäny kiinni, ku ongelmaa laualle menemisessä ei oo ollu. Jo toisena iltana Ralli meni ite laualle makkoileen ja ootteleen ruuan laittamista. Tuon siis lauan keittiön matolle aina, ku rupeen laittaan noille ruokia ja ennen "ole hyvää" Ralli menee lauan yli muutamia kertoja. Ongelmia ei tosiaan oo ollu ja Ralli onki ruennu oikeen vauhilla hyppäämään siihen. Eikä sekkään aiheuta minkäänlaista epäröintiä, että itte yritän vielä lisäksi keikutella sitä noppeilla nousuilla ja laskuilla.



Ite keinua yritettään tehä hallilla aina ihan ekaks. Että se kaikki hauska ossuus tullee vasta sen jäläkeen. Keinun yläosasta alas leikkimään juoksu on erittäin varovaista eelleen, vaikka alaosa on vieläki vaan n. 20 cm päässä maasta. Sillä hetkellä ku keinu laskeutuu, Rallin on pakko jämähtää aina jännittyneenä paikalleen. Ei kuitenkaan yritäkkää hypätä keinulta pois, mutta inhottava se sen mielestä tuntuu olevan. Sitte toisaalta semmosta harjotusta, jossa se vaan keinun vierestä hyppää kontaktille ja pamauttaa samalla keinun alas, se tarjoo jopa ite. Että en oikeen ota selevää, mistä se tossa toisessa harjotteessa kiikastaa, mutta eipä se auta ku yrittää toistoilla saaha siihen rohkeutta. Tännään homma nytkähti kuitenki vähäsen etteenpäin, ku otin käyttöön pallon kontaktilla leikkimiseen. Sitä on vaan vähä hankala vettää wubbaan verrattuna, mutta tuntuu olevan sen verran motivoivempi lelu, että käyttäkäämme sitä tästä eespäin.

Riemuki pääsi piiiitkästä aikaa tekemään pienen pyrähyksen. Ja yllätti mut taas aika positiivisesti. Meni kepit ainaki puolen vuojen tauon jäläkeen heti oikeen iliman sen kummempia apuohojauksia ja rupes oikeen juoksemaanki pienellä pätkällä. Käytin palakkana tuota tuommosta pääsiäismunan sisuspalleroo, jossa on nami sisällä. Semmosta isompaa versioo, ku ne normaalit. Se tuntuu kyllä motivoivan Riemua ihan uuella tavalla. Ja ylimääräset haahuilut hallissa jäi tekemättä kokonaan. Ehkäpä tuo kastrointi alakaa näkymään vähä parempana keskittymiskykynä ja helepompana motivointina. Oikeen mukavaa olis se!



Lauantaina meillä oli viimenen toko ProCaniksella. Meillä oli möllikisat, jossa tehtiin 1,5 min paikkamakuu, seuraaminen, omavalintainen jäävä, luoksetulo ja hyppy. Paikkamakuu meni aika hyvin. Ei liikkunu eikä hötkyilly mihinkään suuntaan. Tosin tais pitää sitä omaa hiljasta ääntelyään. Ja palatessa hyppäs ylös heti ku viereen kerkesin. Saman muuten teki luoksepäästävyyessäkin ennenku tajusin, että apua siinäki vielä tarvitaan.



Seuraaminen meni aika mainiosti. Vähä siinä tuli semmosta yli-innokasta hypähtelyä, ku luuli, että mulla on lelu kainalossa. Ja loppua kohti meinas vähä levitä. Mutta erityiskiitosta saatiin erinomasista perusasennoista. Tän jälkeen leikitin meijän juttutuokion ajan Rallia pallolla, mikä oli virhe. Seuraamisesta maahanmeno ei siinä mielentilassa sitte onnistunukkaan vastaku kolomannella käskyllä. Muuten ok. Luoksetulo oli oikeen mallikas, vaikka mää Riemun kanssa oonki tottunu vielä vähä vauhikkaampaan versioon.



Hyppy tehtiin kosketusalusta apuna. Lähti hyvin käskystä hypylle ja jäi alustalle oottaan. Hämmenty vähä, ku ei tullukkaan naksua ja palkkaa, mutta pysy siellä. Liikku kumminkin vähän, ku menin vierelle, mutta tuli hyvään perusasentoon. Vaikka muutki kurssilaiset selviyty tehtävistä oikeen mukavasti, Susanna valitti meijät voittajiksi. Hieno, pätevä pieni pusseli! Loppukommentiksi saatiin, että kokeeseen tarttis rueta suunnitteleen menoo. No on me vähän niinku vissiinki jo päätetty, että elokuussa mennään Reinon ja Rallin kans yhessä, mutta rupeshan tuo poltteleen aikastamista. Sopivien kokkeijen puutteessa tarttenee kumminki oottaa sitä elokuuta. Toukokuussa olis sopivat muuten, mutta tulee vähän liian nopeesti. Ja sen jälkeen seuraavat sopivat oliki melekeen ne elokuun kokeet.



Sunnuntaiaamuna ajeltiin Ricon ja Rallin kans Turkuun. Rico pääsi kisaamaan kaks agilityrataa ja Ralli pääsi kisaturistiksi. Olin eellisenä yönä valavonu omien mahaongelmien kans ja olin kahen vaiheilla, että jaksanko lähtiä ollenkaan lyhhyitten unien ja huonon olon kanssa. Lähettiin kuitenki ja ihan hyvä niin. Eihän sieltä mittään sen kummempia tuloksia tullu. Eka rata oli kumminki kiva. Rico juoksi lujjaa. Yks harmillinen ja harvinainen riman puotus kuitenki erotti meijän nollasta. Papparainen ois ollu ajallaan vissiin viijes iliman sitä puotusta, että aika hyvin köpötteli kymppivuotias.



Toinen rata oli vähä kovempaa vääntöö. Siinä yritin ihan oikeesti ohojatakki, ku eka meni enempi juostessa. En tiiä väsymystäkö lie vai mitä, mutta koko rata oli aika kaamee. Rico ei kuunnellu eikä kääntyny yhtään. Aalta tuli ohijuoksu. Kai se jo ottaa papalla kunnon päälle. Lisäksi keinulla Rico jäi makkaamaan keskelle keinua ja sain ihan kunnolla houkutella sitä tulemaan sieltä alas. Että yliaikaaki tuli muutama sekunti. Kotona sai taas Ricon emäntä ja isäntä kuulla sen saman vanahan saarnan, että nyt sitä painua pois ja talaven jäliltä taas kuntoon kohotusta, jos halutaan vielä kissoihin mennä. Ilimeisesti etenki aa ja keinu alakaa ottaa papalla luihin ja ytimiin ja se ei tietenkään oo tarkotus. Pienellä painonpuotuksella sitä vois vähä helepottaa. Muutenhan me voitasiin mennäkki vaan hyppyratoja papan mielenvirkistykseksi, muttaku tuli uhiteltua sillä vielä kerran SM-kissoihin ajatuksella... Mutta eipä se semmonen tietenkään saa mennä papan terveyen ja hyvinvoinnin eelle! Että katotaan ny.



Tännään pääsi Ralli treenaan samoja juttuja ku perjantaina. Kepit mennee jo aika mukavasti. Apuna on vielä ollu ohojuriparit alussa ja lopussa. Pari kertaa meni perjantaina jo pelekillä alkuohojureilla, mutta lopussa meinaa usko loppua ja katse kääntyy muhun. Niinpä tännään jätettiin toiseks viimenen yks ohojuri paikalleen ja mainiosti meni! Tää läksy on siis tehty jopa vähän pitemmälle, ku "käsky kävi". Ehkä se sitte on tasapainossa ku keinuläksy vielä vähän tökkii. Muuten kontaktit on ihan mukavalla mallilla. Pysähtyminen on aika hyvin takaraivossa niin, että voin liikkua ite meleko huoleti etteenpäin ja Ralli jää oikeeseen kohtaan. Lissää häiriöö vaan ja kontaktit osaks jotaki pätkiä. Ja tulipa vaan mieleen, että tarttis myös varmaan jossain vaiheessa tehä putki - kontakti erottelua.



Rimpukka pääsi taas minireeneihin ja meni toistamisseen oikeen mukavasti, vaikka hypyt oli maksikorkeuessa. Poispäinkäännös meni sujuvasti ja kepit useemmasta suunnasta. Hyvä Rimpula! Mulla tuntuu olevan joku kisakuume päällä niin, että rupesin jo miettiin Riemun kans kisaamista. Lopetin siltä kortisoonin (toivottavasti) taas tältä talavelta niin se ois mahollistakimparin viikon päästä. Papparainen kyllä köpöttelis ja menis mieluusti, mutta ei sitä auta ihan hirviästi rasittaa. Mutta katotaan ny. Ehkä mun olis vaan paras keskittyä Rallin kanssa kisakunnon tavottelluun nää pari jälellä olevaa kuukautta ja ottaa vaikka sitte sen kans sammoihin kissoihin Riemuki kokkeileen, jos niikseen...



No jopa sitä tuliki taas höpöteltyä. Josko se olis tässä vaiheessa pääsiäistä sitte vihon alotettava se kouluhommien tekeminen... Taikka voi olla parempi mennä vaan nukkuun. Kuvat tältä päivältä.

Sokka Irti

Vitsit ku oli siistiä tännään! Emännän mielestä ollaan liikuttu ja oltu aktiivisia ihan normaaliin tappaan hännästä viis, mutta mulla alako jo aamupäivästä kyllä tuntua siltä, että nyt tarttis jottain säpinää. Onneks päästiin Riemun, Ronin, Reinon ja meijän emäntien kans mettälenkille. Nyt ku vielä tuli luntaki niin oli aivan älyttömän siistiä vaan painaa IHAN täysiä siellä hangessa Reinon kans. Nää vappaana olemiset pittää mun mielestä aina käyttää ihan viimestä myöten hyväks eli juosta koko ajan, mieluiten lujjaa. Reino on siihen kyllä hyvä kamu ja saatto siinä aina välillä vähä Roniaki härnästä. Reino taas hoiti Riemun kiusaamisen.

Tää viikko on ollu vähä tylsä. Musta se oli törkiää, että torstaina aamusta jouvuin vaan katteleen, ku emäntä meni agilityä Ricon kans. Ja se oli ostanu sen tunnin mulle! Pikkusen pisti ärsyttään. Eikä se siinä vielä ollu. Sitte mentiin semmosen mukavan tätin luokse sinne, missä olin joskus pienenä emännän kans töissä. Siellä mun piti vaan katella vierestä, ku se täti hipisteli Ricua. Rico veteli melekeen sikkeitä siinä. Oli kuulemma pallautunu hyvin viikonlopun kisarupiamasta. Ku Rico oli valamis, niin mää olin jo sitä mieltä, että nyt on korkia aika rueta painimaan isäpapan kans. Mutta se täti ottiki mut käsittellyyn. En meinannu osata rauhottua, mutta tokihan mää mukavien tätien kopeloija annan. Emäntä pisti mut kylelleen ja piti käjellä niin olihan se ihan mukavan tuntusta. Vaikkaki vähä tylsää mun makkuun.

Sen tätin mukkaan mulla oli niskassa vähä jumia. No emäntä kerto sille mun kauhunhetket eli sen, ku se joutu iskeen mulle melekeen tunniks sen saamarin tötterön päähän. Vähemmästäki mennee niskat jummiin, ku tökötin pää takakenossa koko sen ajan ja hyvä ku pystyin hengittään. Silimät vaan vuosi ja nokka. Illemmalla isäntä laitto sen mulle uuestaa, mutta ei se sitte niin kamala juttu ennää ollukkaa. Mutta onneks ei oo tarttenu enemmälti pijellä.

Mua ku ei pienet tarralipareet ja tikit hännäsä palijo häiritte. Emäntä on mulle muutaman kerran sanonu, ku oon häntääni katellu, että ei, niin oon sitte antanu sen olla. Kai mää ny sen tajusin, että se iskee mulle sen hemmetin tötterön päähän, jos mää rupian sitä enempi kaiveleen! Että olokoon mun puolesta. Ja sitomiset ja muut hoitotoimenpitteet annan kans tehä kiltisti. Emäntä siittä mua aina ylistää ja palakittee. Riemun kansa ei vissiin mee aina niin heleposti.

Emäntä on taas vähä laiskistunu mun kansa temppuilussa ja tokkoilussa. Siihen pittäis kyllä saaha vähä virtaa, mutta se vaan istuu kaikki päivät tietokonneella ja näpyttellee jotaki tärkiää muka. Ei mee mun jakeluun, että mikä vois olla tärkiämpää ku meijän kans tekeminen! Mutta ei kait se auta ku mennä kiusaamaan Riemua. Seki on vaan laiskistunu mun leikityksessä. Nukkuis vaan koko ajan. Olispa Reino tai isukki kaverina aina!

- Ralli

Lasten Mehuhetki

Oli kyllä sunnuntaina semmonen päivä, että unetti illalla! Nuo emännät järkkäs semmosen Rico-papan sukupiknikin. Mukavan moni sinne pääsi paikalle. Tutustuin siskopuoleen ja velipuoliin ja oman täyssiskon kanssa pääsin taas temuammaan.

Ohojelmassa oli agilityä, älypelejä, ruokaa (ihimisille vaan, aika sikamaista) ja vähä näyttelyhipistelyä. Mun ois muka pitäny aluksi näyttää muille mallia agilitystä, mutta ei mua huvittanu, ku paikalla oli niin palijo tyttöjä ja kaikkia muuta kivvaa. No Rico-isukki hois sen homman sitte. Pääsipähän pappa köpöttelleen suvun silimien alla.

Eikait siitä sen kummempaa, ku kuvasaldoo kommentteineen vaan. Emäntä tuossa kyllä harmitteli, että liian vähä tuli kuvia räpsittyä. Se oli koko ajan suuna päänä jonku kans kälättämässä nii ihimekkös tuo. Isännän se ois pitäny olla mukana kuvvailemassa, mutta se oli taas omilla reissuillaan.

Rico-pappa otti vieraita vastaan. Naisväkiä innokkaammin ku poikiansa luonnollisesti.

Ricon äitiliini eli meitsin mumski Ally saapu paikalle kunniavieraana. Terhakan olonen kolometoistavuotias. Pisti poikia kurriin ja nuhteeseen meleko topakasti.

Mun Tara-äippä pääs kans paikalle ja emäntä yritti ottaa siittä luolavaliokuvvaa lehtiä varten. Äiskä ei kauheen suopee meille penikoille ollu, mutta johan se hommansa on hoitanukki meijän huolehtimisen osalta.

Taika-siskon (Multakirsun Taran Taika) kans päästiin vähä irrottelleenki reenausten jäläkeen. Leikki suju niinku pentulaatikossa vallan. Ja pienet tanssausharjotuksetki meni siinä sivussa.

Mun siskopuoli Chili (Multakirsun Lumikirsikka) muitten muassa sano pari valittua sannaa vääränrotusille kuokkavieraille (Roni & Reino).

Suvun virallinen komistus velipuoleni Urho (Multakirsun Lumipyry).

Toinen velipuoleni Jeppe.

- Omasta mielestään suvun komistus

Mitä Kuuluu?

Täällä ollaan! Vieläki. Juu. Emäntä on touhunnu oikeestaan koko syksyn vaan koulua ja töitä ja omiaan. Ja homma on kiihtyny vaan joulua kohti. Sillä on viime aikoina ollu niin palijo töitä ja kouluhommat kasaantunu loppujaksoon, että ei siitä oo oikeestaan ollu mittään ilua. No ens tiistaina sillä on viimenen tentti ja sitte se uhkaili lommailevansa kuukauen. Mutta koulusta tietenki vaan, töitä sitte koulun tilalla... Jeejee. No onneksi sen on pakko olla kotona ainaki kolome päivää jouluna.

Mää ootan joulua jo. Saa koko porukan kassaan ja leikkikavereita aamusta iltaan. Ja luultavasti vähä jotaki ekstrahyvvääki. Nii ja kyllä mää oon mielestäni niin kiltti ollu, että lahajojaki ansaitten. Eihän tuohon onneks ennää montaa viikkua ookkaa.

Tässä välilläpä ei palijoo kummallisuuksia oo tapahtunu. Niille mun sietopistoksille tuli lopulta nelijän viikon tauko, mutta tällä viikolla pistettiin taas. Kyllä mua jonku verran vielä kutittaa naamasta ja korvista, mutta ihan siejettävä olo on. Kortisoonia syön joka toinen päivä vissiinki kevvääseen asti. Se kyllä auttaa suurempiin kutinoihin, mutta pistää pissattaan niin tuskasesti, että pitempinä päivinä saa ihan tosissaan piätellä.

Yhtenä päivänä tuossa syksymmällä emäntä oli unohtanu pesuhuoneen oven auki kortisoonipäivänä niin mun oli pakko käyä siellä päivällä helepottaan oluani... Tähtäsin lattiakaivoon vielä. Emäntä oli kyllä äimänä, että mitä täällä on tapahtunu, ku enhän mää ny sisälle oo pissannu sitte penikka-ajan. Mutta eihän se pahana voinu olla, ku olin kuitenki niin fiksusti ja siististi homman hoitanu.

Toinen ongelma mitä se kortisooni aiheuttaa on se, että mulla on kyllä ihan jatkuvasti näläkä. Se pistää kerjäämään ja hermostuttaa entisestään. Niin ja välillä on ihan pakko kurkistaa pöyille, että onko nuilta unohtunu sinne jotaki. Ihan sillai ohimennen vaan. Mutta ilimeisesti niin ei sais tehä. Enkä mää ennen tätä jatkuvaa kortisoonia niin tainnu tehäkkään. Hyvästä ruokahalusta on se hyöty, että oon kehittäny oikeen komian massan. Painan jo 19,5 killoo ja jotku laihuliinien omistajat siittä on vähä huomautellukki jo. Mutta kylykiluut näkkyy ja tuntuu, että huomautelkoon vaan. Mää haluan lissää ruokaa. Olisin siis hyvässä vejossa näyttelykehhiin, mutta sinneppä ei auta mennä tällä lääkityksellä.

Noitten sietojuttujen lisäksi mää oon nyt syöny varmaan pari kuukautta Pentoxiiniä, että nuo korvat ei alakais vuotaan. Ainaki tähän asti on auttanu, mutta eipä nyt kauhian kylymiä ilimona vielä oo ollukkaan. Oon kyllä kehittyny sen tapletin sihtaamisessa namien välistä aika taitavaksi. Sillai saa enemmän sitä namia. Mutta täytyy toivua ihan omasta ja nuittenki puolesta, että pysyvät ehijänä. Ne on kuitenki ihan kiitettävän kipiät, ku ne aukiaa ja sitte sitä verta on joka paikasa.

Tännään käytiin tuolla kamalassa räntäkelissä vähä Lucan ja Ricon kans mettäilemässä. Luca oli ihan pipipää. En kyllä muista millon se viimeks olis sillä lailla häntä koipien välissä vejelly täysiä pitkin männikköö. Ja sitte se otti jonku jumalattoman karahkan ja veuhkas menemään sen kansa. Emäntäki sitä ihimetteli, että mikä sillä nyt viiraa. Ehkä sillä on joku vappauen huuma ku sehän on tavallaan niinku saanu jäähä yksin kotia, ku sen emäntä ja isäntä lähti pienelle reisulle.

No kai mun sitte tähän loppuun pittää vielä mainita tää ittenäisyyspäivän tapahtuma, josta täälä koohkaa koko naisväki. Ja vähähän tuo tuntuu isoisäntäki olevan innossaan. Niinku siittä, että Rico-papparaisesta tuli toistamisseen isukki. Taikka miten sen ny voi sanua? Vuosi sitte niitä tuli Viivin kans viis ja nyt Taran kans kolome. Nii ja kai se seki pittää mainita, että Ricon viime vuonna syntyneistä pojista Urho eli Multakirsun Lymipyry pärijäs kieltämättä aika makiasti Jyväskylän KV:ssä: JUN-ERI, JUK1, SA, PU1, SERT, ROP! Ei mikkään turha jätkä, vaikka eihän me äijät nyt tietenkään nuista kauneuskilipailuista niin välitetä. Varsinkaan nyt ku en ite oo niissä päässy loistamaa.

Eiköhän tämä riitä tältä errää. Jospa tässä nyt ei ihan kuukautta menis seuraavaan plokkailuun! Joulun ootusta!

- Riemu

Kaikki Peliin

Meijän pieni seura se vaan jaksaa yllättää. Eilen meijän porukka toi Harjavallasta "Pojan" kotia eli harjas pöyän viijen seuran kaupunkitaistelussa. Itehän en taaskaa päässy mukkaan, ku nuo isäntä ja emäntä oli juhulimassa häitä ja mää "mummulassa" hoijossa. Mutta se täytyy sannoo, että perjantaina vejin kyllä tyylikkään ja vauhikkaan nollaratan samalla ratalla, ku se oli rakennettu meijän kentälle harjottelua varten. Minikorkeuksilla tosin...

No se nuista muista sankareista. On vähä laiska sunnuntai niin eipä tässä oikiastaan muuta jaksa kirjotella. Tässä on kuitenki parin viikon takkaa meijän kaverikuvia 2011 ja muutama muu otos samalta illalta, ku koko porukka oli meillä kylläilemässä. Opetin Reiskan syömään marjoja, mutta se ei tainnu tajuta, että mistä niitä saa ihan omin nokkinee hankittua.



Riemu

Uneton Yö

Haukotus. Nyt vähä unettaa. Me päätettiin Reiskan kans sillai perinteiseen yökylämeininkiin liittyen eilen, että valavotaan koko yö. No samalla lailla perinteiseen tyyliin me ei siinä ihan onnistuttu, mutta onneks aika pitkään tuolta naapurista kantautuvat kesäjuhulien äänet autto. Emäntä joutu muutaman kerran meitä komentaan, mutta sitte se laitto tulupan molempaan korvaan eikä ennää kuullu mittään. Ei ees sitä, että Reiska hiipi mun ja sen viereen sänkyyn nukkuun. Roni sentään pysy yöllä lestissänsä.

Ilta meni tosiaan mukavasti ulukoillessa ja pellaillessa. Reino seuras mun emäntää ku se kuulusa hai sitä laivaa. Kyllä se myöhemmin vähä hellitti, mutta yöllä ja aamulla se oli taas heti hyppimässä sylliin, ku emäntä kylykiään käänsi. Että virtaa tuntuu tyypissä riittävän.

Aamulla emäntä otti haasteen vastaan ja lähti narulenkkeileen kolomen karvanopan kans. Yllättävän hyvin se meni. Sanomista tuli suhteellisen vähä. Paitti noille kahelle, jotka ei oikeen tajunnu, että missä kohtaa on sopiva vääntää kakat ja missä ei. Nim. silimät päästä hävenny, ku Roni kakkas just siihen, mihin naapurin ikkunasta katellaan ja Reino toisen naapurin tiensuuhu.

Lenkin ja ruuan jäläkeen emäntä yritti tulla vielä ottaan mun kans pienet aamutirsat. Hetken aikaa meillä oliki oikeen mukavaa, mutta sitte Roni yllätti ittensä ja hyppäs sänkyyn emännän viereen. Eikä siinä sitte kauaa mennykkää, ku siellä oli Reinoki rellottamassa.

Emännällä tais tulla siinä vähä ahasta, ku yks karvapää pyöri ja potki joka suuntaan (Reino), yks yritti tuijottaa tooosi läheltä (Roni) ja mää koitin parhaani mukkaan tunkia mun tyynyä siihen välliin emännän turvaksi. Että siihen jäi ne tirsat emännän osalta. Me muut kyllä tirsoteltiin koko aamupäivä, ku emäntä touhus jotaki omiaan.

Isännät saapuki sitte jo ennen puolta päivää voitokkaalta kalareissultansa ja yökyläläiset lähti kotia. Mää jatkoin isännän kans pikku päikkäreillä. Siinäpä se päivä vierähtiki. Tainno kävästii me toisessa "mummulassa" kylläilemässä ja nytten isäntä keittelee keittiössä,siis sisällä, jollaki Trangia nimisellä jutulla pannukahaveja ittelleen...

Että olipa mukava touhupäivä taasen ja saishan nuita yökyläläisiä olla usiamminki. Tai en tiiä jaksaisko emäntä... Mutta ehkä me raskittais mennä vähä aiemmin nukkuunki, ku oltas usiammin samosa tilloissa yötä. Tai sitte ei.

Riemu