Selvä Päivä

Ralli "otti" tännään ekat "kännit". Meillä oli aamulla lääkäriaika. Oli tarkotus ottaa ohutneulanäyte siittä hännän näppylästä. No lääkäri katto näppylää ja sano, että se on niin pieni ja kiintee, ettei siittä oikeen näytettä saa. Että kannattaa ottaa pois vaan ja lähettää patologille. No niinhän sitte tehtiin, ku lääkärille oli varattu aikaa sen verran reilusti, että kerkes. Pieni unille ja patti pois.

Rallin kohalla se rauhotus ei ollu samanlaista taistoo, ku Riemulla, joka meinas kuukahtaa suorilta jaloilta, ku ei voinu antaa periks. Otin Rallin sylliin makkaamaan, ku annos oli pistetty ja siihen se nukahti ihan rauhassa. Toki piti vielä vähä säpsähellä ovia jne.

Kerkesin käymään kotona siinä välissä, ku Rallia operoitiin. Riemu oli ihan hämillään, ku tulin iliman Rallia. Se vaan meni sohovan käsinojalle kököttään ja välillä kuluki huoneissa vikisemässä. Ylleensä tuohon aikaan aamusta Riemua ei palijo muu kiinnosta ku nukkuminen.

No huoli onneks helepotti pian, ku hain pienen tokkurapään kotia. Sen jäläkeen Riemun piti valita makkuupaikkansa aina sillain, että näki heleposti missä Ralli on. Ralli yritti kyllä olla niin töpevänä, mutta ihanhan sillä oli vielä tolokku pois. Päivä on menny villahuovan alla nukkuessa ja pari kertaa pissalle hoippuessa. Nyt alakaa ilimeisesti aine haihtumaan, ku alakas oleen virtaa. Sillä on nyt semmonen samanlainen voivotteluhetki, ku muistan Riemullaki olleen aina siinä kohti, ku aine alakaa kunnolla haihtuun. Täytyy vähä vikistellä, että mitä ootta mulle teheny hemmetti! Saapa nähä millon se hoksaa rueta häntäänsä kaiveleen...

Rallille on jo tötterö varattuna. Sitä sen pittäis pittää kymmenen päivää. Onneksi mulla on nyt sen verran vappaata koulusta, että voin olla sen kanssa kotona ja vahtia sitä. Emmää kyllä tiiä miten sen yksin vois sen tötterön kanssa jättääkkään? Ihan varmastihan se riehuis sen kans ja repis irti sen ja sitteet hännästä. Huomisen tentin ajaksi Ralli pääsee sulostuttamaan isännän työpaikan arkia. Toivottavasti se ossaa käyttäytyä...

Niin. Parin viikon päästä pittäis sitte tulla patologilta tulokset näppylästä. Niitä ootellessa vaan yritettään pärjätä tötterön kans ja toipua toivottavasti iliman suurempia ongelmia.

- Emäntä

Moukan Tuuria

Loppuvuojesta iskee aina se tojellisuus, että mullon taas agilitylisenssi, enkä oo tänäkään vuonna sille löytäny käyttöö. Niinpä päätin pari viikkoo sitte, että pakko ne on ainaki yhet kisat käyä ja oman kisakoiran puutteessa Rico-pappa pääs mun kans köpöttelemään. Mun kisakokemus virallisistahan on aika ohut. Ricon kans käytiin joskus seittemän vuotta sitte pari ykkösten kisaa ja sitte Riemun kans pari vuotta sitte ne yhet ykköset. Olikohan nää nyt sitte niinku toiset tai kolomannet kolomosten kisat. No, ei se mittään jos on noviisiohojaaja, ku on ammattilaiskoira. :)

Ekalta radalta saatiin hylly, ku Rico vaan päätti mennä radan hankalimmassa kohassa esteen taakse. Muuten oli hyvää menoo ja tein jopa takanaleikkauksen kepeillä, uhkarohkee ku oon. No Ricolla oli loistava keppipäivä, ne ku välillä tuppaa olemaan sen ongelmakohta. Tokalla radalla se tuli meleko lujjaa kepeille ja olin varma, että nyt napsahti, mutta niin se vaan papparainen taivutti ittensä toiseenki väliin ja jatko hienosti loppuun asti. Tältä radalta tuliki se mun eka kolomosten nolla ja päästiin vielä matalimmalle palakintopallillekki.



Viimenen rata oli hyppäri. Se oliki jo aika köpöttelyä, mutta nollahan se sieltäki tuli. Aika niukasti tosin, miinusaikaa -0,05 sekuntia. :D Mutta sekin riitti kolomanteen sijjaan eli tuplanolla ja palakinnot kotia! Hyppärillähän koettiin myös semmonen, ehkä historiallinen hetki, että meijän seura otti kolomoisvoiton. Hyvä me!

Hyvä ja etenki innostava kokemus luonnollisesti. Vaikka mää väitän, etten mää mitenkään erityisen varovaisesti reeneihin verrattuna ohojannu, niin tahamialta se tuntu. Menin monella esteellä ite ihan liian pitkälle, eli liian lähelle estettä, ku oisin voinu jo olla menossa etiäppäin. Ajatusta oli tietenki mukana jo tutustuessa vähä enempi ja jotku joskus saavut opit kaiku mielessä; tutustuessa jo kuvittelet ja näät sen koiran, että missä se mennee ku teet mitäki. Ite suoritukset meni kyllä suunnitelmien mukaan, tosin ei niitten, mitä tein tutustuessa, vaan mihin ratanvarrella seisoskellessa vielä vaihoin suunnitelmani.

Meijän kisaporukan maksiosastolla ei välttämättä menny ihan nappiin nää kisat, joten Ricolle olis ollu jäläkipuinneissa ottajia. On se vaan ihime tyyppi. Mää vähä uhittelin (jo ennen tätä valtaisaa menestystä ;), että yritetään vielä kerran kerätä sille SM-nollat, vaikka eihän sillä enää finaaliin noilla vauheilla asiaa joka tapauksessa oo. Mutta olishan se hieno vaikka lopettaa kisaura arvokissoihin täyen kympin ikäsenä.

Vähä sitä mun ajatusta vaimensi se, ku kuulin, että ne nollat onki nykyjään ohojaajakohtasia. Että sitte sen tosiaan pittäis olla mää joka ne kerrää, jos se oon mää, joka sinne ässämmiinki lähtis isoja kisoja harjottelleen. Saahan sitä kokkeilla. Emmää Ricua kuitenkaan viitti kauheesti kiusata, jos ne ei ota tullakseen kohtuuella. Ja näistä eilisistä opin senki, että ei sen kansa kannata kolomia rattaa ottaa. Pyssyy paremmin vauhti eikä käy turhan rankaksi.

- Emäntä

Vuoristorata

Voi huokaus. Mää jo vähä ehin elätellä toivoo, että Rallin kans vois säästyä terveyshuolilta, kun nuo sukurasitteet (tai niitten puutteet) on ainakin jossakin määrin tiiossa. Mutta ei. Viime viikonloppuna nyppimisen yhteydessä löysin Rallin hännästä tämmösen näppylän.

Mun piti mennä näyttään sitä lääkärille heti maanantaina, mutta meniköhän mun aie kolome kertaa mönkään, ku vastaaotot oli aina peruttu. Tännään vihon aamulla pääsin vastaanotolle, mikä seki meinas tyssätä siihen, että siellä kävi vaan kätteinen. No eipä mittään. Onneks oli luottoo sen verran, että sain käyä nostamassa rahat käynnin jälkeen.

Lääkäri totes heti nyppylän nähtyään, että mastsolukasvain tai syylä. Anna olla ja seuraa. Jos rupee kasvamaan niin Betadine-liuoksella vois töpötellä. Jos kasvaa pituutta niin on luultavasti syylä ja sitte se voidaan hirttää. Jos se on syylä niin niitä voi tulla muuallekki kehoon ja menevät aikanaan ohi, ku tulee niille immuuniksi. Jos se on kasvain ja rupee kasvamaan niin poistetaan.

No kotia sitte vaan, lähes huojentuneena, kunnes avasin Googlen. Löysin mm. tämän lisensiaatintyön. Näin lääketieteestä mitään tietämättömänä rupes kuulostaan aika pahalta. Ton ansiosta se ainaki oli varmaa, että mun hermot ei anna periks vaan ootella ja kattoo. Niinpä meillä onki ens viikoksi ohutneulanäyteaika varattuna.

Jos nyt vähä yrittäis järjellä aatella niin ehkä tässä nyt kannattas ottaa ihan iisisti. Ensinnäki noi kasvaimet on yleensä vanhempien koirien ongelma. Toisaalta jackrusseli ei kuulu ainakaan siihen riskiryhmään, jolla on eniten tavattu niitä pahanlaatusia kasvaimia. Lisäksi noitten pitäis olla harvinaisempia hännässä. Että jospa se on syylä.

Toisaalta sitten taas, mitä kuvauksia oon eri lähteistä lukenu, niin hyvin sopii tohon Rallin näppylään. Mutta turhapa se on jossitella. Ens viikolla se toivottavasti selviää. Jos se on se pirun mastsolukasvain, niin en mä sitä jää katteleen, vaan haluan että se leikataan pois. Ja tutkitaan, että mitä laatua se on.

Tää on taas niitä päiviä, kun mielessä käy, että ei enää ikinä mulle koiraa. Nää huolen hetket on aina niin raastavia. Ja niitähän tällanen vainoharhaatikko saa aikaa pienimmästäki risahuksesta. Ja sehän nyt ainakin on varmaa, että tällä karmalla ei edes lähes ongelmatonta koiraa tuu saamaan ikinä. Aattelin, että nyt ois jo aika hyvät mahollisuudet, kun koiran isää on seuraillu melekeen kymmenen vuotta ja muistaki sukulaisista on ainaki jotaki tietoo. Eikä emäkään ihan uppo-outo koira oo. Mutta ei auttanu ennakointi. Pessimisti ei kai pety.

- Emäntä

Pistetääs nyt loppukevennyksenä vielä isännän ottama salakuva ahkerasta tenttiinlukijasta apureineen.

Näe Minut Tässä

Ralli pääs tännään ekaa kertaa Jänesniemen Elinan koulutukseen. Toivottavasti päästään jatkossaki! Pieni oli tietenki pätevänä, vaikka eihän se nyt ihan niinku elokuvissa menny.

Ensin oli pitkä suora, jossa hyppy-suorahko putki-kääntyvä putki. Vaikka Ralli on jo alakanu ite hakkeen esteitä ja osottaan tulevan putkihullun elekeitä, niin ei se putki vaan niin helepolla löytynykkään. Muutamia toistoja piti ottaa lähempää. Mutta sitte ku huomas jutun niin ei ollu mikkään ongelma mennä pitkälle toisen putken viereen ottamaan vastaan.

Sitte tuli takaakierto-päällejuoksu-poispäinkäännös-liikkuva valssi. Ei suurempaa ongelmaa paitti valssissa, ku en vaan saa liikuttua tarpeeksi rohkiasti ja ajjoisa. Mutta menihän se seki toki lopulta. Aika onnistuneesti tyyppi veti poispäinkäännöksiä. Tais tulla yks kerta ettei tajunnu ja toinen, ku pyörähti jotenki. Ja kerran joskus ehkä 2 kk sitte on sitä reenattu.

Tauon jäläkeen piti olla mun mielestä helepompi juttu. Mutta ennakkotiioista poiketen Ralli rupeski bongaileen putkia. Hyvin irtoo! No sehän ny ei käyny ja niinpä sinne iskettiin verkko putken suulle niin jo rupes korvat aukeen. Mutta sitte, ku välillä sinne putkeen saiki mennä niin ei taas löytyny... Joutu pieni russelipoeka vähä käyttään aivojansa. Täytys ottaa tehoreeniä valsseista, ku ne meinaa tökkiä. Ohojaavasta käjestä palkkauksia ja silleen.

Kamalan nopiasti meni oma vuoro, ku se oli jaettu kahteen 10 minuutin pätkään. Elina kommentoi Marjan kans, että on kyllä ihan niinku isukkinsa toi tyyppi kaikin puolin. Myöhemmin vielä juteltiin Elinan kanssa niin kehui kyllä kivan oloseksi kaveriks ja jakso uskoo, että vauhtia rupiaa löytymään enämpi ku isäpapasta. Tottahan se lämmittää sydäntä. Mutta kuten ehkä oon ennenki sanonu, niin mulle ihan ykkösjuttu on ihan vaan se, että on reenikaveri, jonka kans ei tartte miettiä, että saahaankohan tännään mittään tehtyä vai haist(at)ellaanko vaan. Tokihan mulla on ollu ihanainen Rico-Papa, mutta onhan tää silti vielä eri asia.

Pienestä Pinseripojasta huolestuneille todettakkoon, että tyyppiä ei oo mitenkään unohettu. Luulen, niinku oon jo todennukki, että Rimpula on onnellinen ja stressittömämpi, ku sitä ei revitä joka paikkaan ja vaajita jotaki mistä se ei niin välitä. Luulenpa, että se saa tykkäämiään keittiötokoreenejä nyt Rallin kans reenaamisen myötä enämpi ku ainokaisena. Ja sohvalla ja sängyssä sille on aina kainalossa tillaa eikä rapsutuksistakaan oo tingitty.

Oon mää vähä haaveillu, että jos aika antas myöten niin yrittäsin Riemun kans vähä terästäytyä tuossa tokon reenaamisessa. Että kävis välillä jossaki muuallaki reenaamassa, ku tossa keittiössä. Jos paikkamakuuseen sais varmuutta niin mistä sitä tietää mitä keksittäis...

Muutama noutti vielä itelle päivän annista:

* Ku tullee joku virhe (esim. ohi esteen) niin korjaa se este HETI. Ja sit "alusta" uusiks vasta.
* Se putkissa hömpöttely pittää loppua. Niihin mennään vasta käskystä.
* Kato sitä koiraa!
* Juokse palakan antamisen jäläkeenki just niin tyhymän näkösenä niinku ohojaisit vielä ainaki kaks estettä.

- Emäntä

PS. Jottain videonpätkää saattaa olla tulossa, jos ossaan käyttää jotaki editointiohojelmaa.

PPS. Tämmöseksi reenien kertaamiseksihan se vaan tuntuu pakosti menevän. Ku kameraki vissiin on lomalla.

Kesällä Kaikki On Toisin

Ettei tää ploki menis ihan vaan Rallin kehumiseksi niin täytyypä päivitellä vähä Riemun terveyestä välliin.

Riemullehan on menny nyt vuoden toi siedätyshoito. Ja kevväällä päästiin lopettaan kortisoonin syöttäminen. Sillon elläinlääkäri totes, että voi olla hyvin, ettei sitä ennää tartte, kun on toi siedätyshoito jo sen verran ollu. Ja mää uskoin ja toivoin. Turhaan. On siitä nyt jo muutama viikko, ku oli pakko alottaa taas. Silimät alako olla karvattomat raapimisesta ja välillä Riemu joutu jo yölläki herrään raapimaan. Eipä siinä muu auttanu, ku ei siedätysten tihentämisestäkää ollu hyötyä.

En tiiä mahtaako nyt olla niin, ettei toi siedätys kumminkaan tehoo siihen suurimpaan tekijään eli pölypunkkeihin. Kesä meni hyvin, mutta heti ku patterit alako naksuun niin jo rupes Pientä Pinseripoikaaki syyhyään. Eikä siinä mittään. Elläinlääkäri kyllä selvitti mulle tän kortisoonin käytön niin, että ymmärsin, ettei se koiran lyhyen elämän aikana niin palijo ehi tehä pahhaa, ku esim. ihimisellä, joka joutuu sitä syömään vuosikymmeniä.

Ei mua siinä sekkään niin palijo harmita, ettei pääse näyttelyihin eikä muihin virallisiin juttuihin, ku se mitä tuo kortisooninperhana tekkee Riemun käyttäytymiselle. Hyvä ruokahaluhan tuolla on ollu viimevuojet, mutta kiitos kortisoonin, nyt Riemulla on AINA nälkä. Se aiheuttaa pöydille kurkottelua ja ihan kamalaa käyttäytymistä, kun ruokaa/herkkuja on esillä. Ja auta armias, ku Riemu löysi yks aamu lenkillä kokonaisen grillimakkaran! Kyllä mulla joskus oli jotain auktoriteettiä, että sain sen sanomalla luopumaan herkustaki...

Kuten ennenki on todettu niin Riemulla on tarkka kello ja asiajärjestys päivässä. Kortisoonin kanssa se ruuanootusaika tulee aina vaan aikasemmin ja se oottaminen on kuuluvampaa ja kuuluvampaa: keittiö-olohuone välin ramppaamista ja kitinää. Ja auta armias, ku oon erehtyny muutaman kerran antamaan niille vielä illalla jotaki pureskeltavaa niin sehän on kääntyny ny siihen, että vähä ruuan jäläkeen Riemu alakaa kyttäämään herkkukaappia ja ramppaamaan sen ympäristössä...

Vaikka tästä edellisestä selostuksesta ei vois ehkä päätellä niin kortisooni luonnollisesti myös väsyttää. Onneksi kuitenki Riemun lihaskunto säily hyvänä ainaki viime talaven. Mutta sitte se kans pissattaa. Ja mitä kaikkia muuta lie, mitä Riemu-parka ei meille ossaa kertua. Mutta ehkä vielä on toivoo, ettei tää kortisooni olis meijän jokatalavinen ystävä...

Semmonen terveyellinen seikka tässä on kans mietityttäny, että Riemu olis varmaan paras kastroija. Se vois vähäsen vähentää sitä ylimäärästä kohnotusta ja tasapainottaa tunnetiloja. Oisin kai sen varmaan jo tehenykki, mutta siksi sitä oon vetkuttanu, että Riemun kanssa kuitenki on nuo näyttelyt ollu melekeen se ainua harrastusmuoto. Että niille hommille sais sitte sanua paipai. Ronihan pääsi jo joku aika sitte erroon ylimääräsistä takapään painoistaan ja se on kyllä varsin onnellisen olonen. Että eiköhän se päivä tässä vielä koita Riemullekki, kuhan emäntä saa aikaseks.

- Emäntä

Sua Seuraan

Tänään oli möllitokopäivä. Riemuki kaivetaan aina epispäivinä ihimisten ilimoille, ja sen kyllä huomaa. Kauheeta kohnotusta.

Tulokset oli jotakuinki sitä mitä ajattelinki, vaikka Riemun kans nyt on aina tietty jännitysmomentti mukana. Ralliin luotin enämpi, mutta sillä alakaa ilimeisesti murkkuikä tms. painaa päälle, ku haistelu tuntus olevan mielusempaa ku tokoilu aina välillä. Mutta tässäpä tuloksia ja selostuksia:

Ralli osallistu mölliluokkaan, jossa sai palkata vaikka "koko ajan". Mölliluokasta semmonen btw, että mikä saa semmoset ihmiset osallistuun mölliluokkaan, jotka on jo ainaki mun silimään kisavalmiita? Tulee meinaan tälläsille tumpuloille meleko häpiä...

1. Luoksepäästävyys: 10. Iskin namia nokkaan, ettei nousis ja hyvin pysy. Eikä siinä ihimisen koskemaan tulemisessa sikäli mitään ongelmaa ainakaan tähän asti oo ollu.

2. Paikalla makaaminen: 9,5. Kaks minuuttia makkoiltiin ja Ralli oli mukavan rauhallinen. Ku oppis vaan ite luottaan siihen. Ei oo helppoo ton toisen touhupään jäläkeen. Kävin palkkaamassa pari kertaa. Puolikas piste lähti siittä, että vaihto lonkkaa vissiin pari kertaa.

3. Seuraaminen kytkettynä: 8. No tässä kohtaahan se tottuus alako mulle paljastua. Eli Ralli kulukee aivan liian kaukana ja edistääki heleposti. Niin kai sitä sitte vaan on hahmotuskyvyssä puutosta eikä tästä reeneissäkään oo huomautettu. Mutta täytyypä myöntää, että hyvin harvonpa sitä on tullu reenattuakaan. Saati sitte nuin pitkää pätkää. Tuomarille eppäilin, että se on ohojaajan persuus niin iso, että pakkohan se on pienen vähä sivvuun siirtyä, että saa sen katsekontaktin... Muutaman kerran jouvuin ihan korjaamaan mm. juoksussa ku lähti meneen omiaan. Mutta juoksua ei varmaan oltu tehty koskaa. Menin siis lelu kainalossa, mutta vähä se meinas se keskittyminen lipsua. Niin joo ja enämpi pittäis rueta ite katteleen sinne etteenpäin. Ja sitä lähireeniä... Eli ihan vaan askel tai kaks. Ja en tiiä tartteeko sen kans rueta perusasennon paikkaaki nyt vielä hinaan taaksepäin.

4. Seuraaminen taluttimetta: 9,5. Joo, keskittyminen oli parempaa, mutta ei kai tää ny ihan näin hyvin todellisuuessa menny. Ehkä tuomari anto tän säälistä, ku rupesin sille inttään vastaan. :) Yhtä kaukana se oli edelleen ja pari korjausta kesken kuvion jouduin muistaakseni tekemään.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10. Oho. En kyllä "koetilanteessa" seurannu numeroita yhtään. Mitenköhän tästä kymppi tuli? Autoin namilla maahan, vaikka periaatteessa osaa jo ilmanki. Mun mielestä maahanmeno oli Ralliks hidas ja sitte maassa se jäi haisteleen jotain. Siittä saatiin käsky palkata aina kädestä, ettei jää maata imuroimaan. No, ehkä me sit vaan kummiski saatiin kymppi...

6. Luoksetulo: 6,5. Tätä en nyt kyllä kans tajua. Vai muistankohan mää ihan väärin. Kun Ralli jäi musta hyvin istumaan ja tuli kohtuullisella vauhilla. Perusasento oli vähä vino, mutta ei siitä kai noin paljo pitäis tippua. Muistaskohan liikkeenohjaaja, että mikä juttu tässä oli?

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6,5. Ei tää menny vieläkään, vaikka on palijo reenattu. Epäröi ja pysähty hitaasti ekasta käskystä, mutta lähti perään. Yritin uutta käskyä ja taas epäröi. Sit palautin sen alkuperäselle käskypaikalle ja siellä se sitte nökötti sen mitä piti. Lisää vaan sitä korvien aukipitämisreeniä.

8. Estehyppy: 7,5. Päätin sit ottaa epiksissä käyttöön tän uuden kikan, mitä meille reeneissä joskus ehotettiin. Eli laitoin kosketusalustan toiselle puolelle. Lähti hyvin ja pysy alustalla, mutta se nokkiminen meinaa tulla tähänki. Ja ei sitte ihan paikallaan jaksanu ootella, ku oli vähä hämmentävä uus tilanne. Ohjeeks saatiin jatkaa lelun kans irtoomista ja lisää kestoreeniä alustalle.

9. Kokonaisvaikutus: 9. Pääsääntösesti Ralli teki töitä mun kans, mutta haistelua oli vähä turhan paljo. Ja mun pitäis kuulemma olla ilosempi ja kuumentaa sitä lelulla tekeen säpäkämmin. Se on mun perustokovamma, että yritän enämpi rauhottaa vaan keskittyyn namin kans...

Yhteensä 169 pistettä ja sijotus 2/4. Vallan mainio tulos tietysti, mutta toi seuraaminen nyt harmittaa. Ehkä vaan pitäis reenata.

Riemun ilmotin taas alokkaaseen, vaikka aina häpeen sitä, ku mölliin kai se kuuluis. Alokkaassa sai palkata liikkeitten välissä. Riemu teki suunnilleen samanlaisen tuloksen ku aiempinaki möllitokokertoina. Perusriemua.

1. Luoksepäästävyys: 10. Pomppas kyllä ylös intopiukkana, ku joku tuli kattoon Pientä Pinseripoikaa.

2. Paikalla makaaminen: 7. Nollahan tästä ois kuulunu tulla. Pihalla joku teki jotaki ja vierustoveri vähä muris niin hyppäs pystyyn ja haukahti oikeen mahtipontisesti pari kertaa. No oltiinpahan kunnon häiriönä muille... Sitte ku palautin sen, niin oli vissiin sitä mieltä, että eiköhän tässä jo makkoiltu ja rupes hinumaan sammakkoasennoilla etteenpäin... Että huumorihommiks meni taas, vaikka on vähä tätä yritetty reenatakki.

3. Seuraaminen kytkettynä: 7,5. Haahuiluahaahuilua ja kaupanpäälle haistelua. Sain kuulemma pointsit siittä, että en yrittäny korjata asiaa hihnasta vetämällä vaan asenteella. Pari kertaa jouduin korjaamaan oikeen isommin, mutta hengissä selvittiin.

4. Seuraaminen taluttimetta: 8. Vähä parempaa ja vähä vähemmän haahuilua, mutta liikaa kummiski. Ainaki yks isompi korjausliike. Mutta häntä kuulemma heiluu koko ajan, että ainaki jollaki on hauskaa. ;)

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7. Ite maahanmeno oli muistaakseni aika hyvä ja nopee, mutta sitte oli niin mielenkiintosia hajuja, että ne vei ajatukset mukana. Ja palatessa hyppäs istumaan melekeen heti, ku kerkisin viereen. Sieltä se vaan tulee, vaikka kotona reenatessa en just ton ennakoinnin takia koskaan pyyä sivulle vaan palkkailen maahan ja vapautan.

6. Luoksetulo: 10. Taattua Riemu-laatua. Jäi tällä kertaa oikein istumaan ja ootti tarkkaavaisena. Ja käskyn jäläkeen täysiä mun luo. Perusasento oli vähä vino, mutta ilimeisesti muu suoritus vakuutti tuomarin.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8. Jäi hyvin seisomaan, mutta ku annoin palatessa vielä seisokäskyn niin näpähti sivulle heti, ku viereen kerkesin. Korjasin ylös niin Riemu päästi oikeen teatraalisen vinkasun, että kattokaa nyt ku mua niin kovin kohdellaan kaltoin. Tuomari epäili, että Riemu sekotti mun käskyt, ku on niin samanlaiset (seiso-sivu). Ite kyllä luulen, että se ennakointi sieltä vaan reeneistä huolimatta nousee.

8. Estehyppy: 9,5. Tätä oli tehty viimeks kesäkuussa eellisissä epiksissä. Riemu meinas jo ootellessa karata hyppäämään, että hyppyyn lähössä ei sikäli ongelmaa. Sehän se on, ku sitä ei oo opetettu kunnolla, niin kääntyy ihan liian lähelle estettä takaspäin. Mahtoko se tässä malttaa sivulle-käskyä sitte, ku noin pisteitä ropis?

9. Kokonaisvaikutus 8. Vähä levotonta ja haistelevaista meininkiä, mutta mielelläänhän toi sit tekee, ku vauhtiin pääsee.

Kokonaispisteet: 165 ja sijotus tais olla 4/5. Vaikka muuta muistelin, niin täähän olisi meijän eka ykköstulos. Ja aiemmin on aina nollattu joku liike. Vaikka niinhän kyllä nytki ois pitäny paikkamakuun nollautua... Tuomari harmitteli, että ku sais siihen seuraamiseen sen motivaation, niin ois ihan jees muuten. Mutta mistäpä sen siihen sais... Ehkäpä se mun Riemun (taka)pään menoks suunnittelema kastrointi vähä vähentäs haisteluntarvetta?

Ihan hauskaa oli ja ainahan tuosta erilailla pääsee käsitykseen, että mikä vielä kaipaa reeniä ja mikä ehkä on jo ok. Nyt on pari väsynyttä koirapoikaa täällä, ku episten päälle saivat vielä pienet pihairrottelut karvapoikien ja Ricon kans.

- Emäntä

PS. Ralli pääs perjantaina isojen poikien tokoon paikkaamaan Ronia. Se on nyt keksiny, että ei sitä kapulaa voikkaan ottaa suuhun vauhtinouossa, vaikka liike oli jo melekeen valmis ja pitoreenissä ottaa kapulan suuhun ilman mun suunaukomisia. Se jäi sit reenaamattomaks ja takapakkia tuli. Muuten tyyppi oli pätevä.