Mutta munhan piti kerranki kirjotella jotaki meijän reenailuista. Alotetaas vaikka Riemulla, joka on saanu oman osansa keittiötokoiluista. Rallin kans "oikeesti" reenaamisesta rohkaistuneena päätin kokeilla Riemulle tokokapulan pion opettamista pakottamalla. Kai sitä on tyhymä tai hullu, ku jo etukätteen ossaa arvata, että eihän siittä mittään tuu, mutta yrittää kuitenki. Nimittäin siittähän ei tullu yhtikäs mittään. Toihan joutuu ihan tolaltaan, jos sitä yrittää pakottaa mihinkään. Opinhan mää sen jo pentuna (siis kun Riemu oli pentu :), että esim. selälleen sitä ei voi kääntää ollenkaan. Rupes meinaan löytyyn vähä terävyyttäki, joten päätin aika nopeesti lopettaa sen taktiikan.
No onneks Riemu ei siittä sen suuremmin traumatisoitunu, vaan jatkettiin sitte pitoreenejä sheippaamalla. Se menee muuten hyvin, ja kestooki olis, mutta mikäs se sen mukavampaa, ku alkaa pureskeleen sitä kapulaa. Täytyy kysyä joltaki apua tohon ongelmaan ennen jatkoreenejä.
Rallin kans on tahkottu seuraamisesta seisomista. Ensialkuun sitä ruettiin tekeen perinteisesti peruuttamalla ja namin heitolla. Joo, se meni ok. Mutta sitten, ku sitä ruettiin kääntään sivulla seisahtumiseksi niin eipä tullukkaan mittää. No seuraavaks kokkeiltiin seisahtumisen opettelua ihan siittä oikeesta asennosta viereltä heittämällä pallo oikeella käellä taaksepäin. Joo, pallohullu on pallohullu ja niinhän se rupes, vaan keskittyyn siihen leluun, eikä ollenkaan siihen pysähtymiseen. Nyt me sitten palattiin peruuttamiseen. Kotiläksynä ollaan treenailtu istu, maahan, top käskyjä peruuttelemalla ja naksuttelemalla ja tavotteena on saaha se keskittyyn siihen käskysanan kuunteluun. Sunnuntaiks olis tavote, että käskyt menis perille kädet selän takana ja sitte jossain vaiheessa vois vaikka taputella käsiään ja käskyt menis läpi.
Mää en tiiä, että yritänkö mää vaikeuttaa liian nopiasti vai hittaasti, ku aina vaan tuntuu tulevan takapakkia. Nyt top-käsky kyllä onnistuu, mutta maahan on ihan hukassa ja istu vähä niin ja näin. Täytyy palata siihen, että ite pysähyn sen käskyn ajaksi. Siks mää mietin, että etenenkö liian hittaasti, ku tuntuu, että Ralli jää niin kovin kiinni niihin auttaviin käsiin, eleisiin ym. Tai ehkä se ei ookkaan niin hyvä keskittyyn, ku oon aatellu?
Agilityn parissa on pikkuhilijaa oteltu uusia ohojauskuvioita, viimesimmäks pois päin -käännöstä. Kontaktit etenee hittaasti, ku kukkaan ei reenaa niitä. Nokkiminen kyllä käy, mutta oikeen paikan löytäminen kontaktilta tuntuu olevan ihan toivotonta. Vinokeppeihin lisättiin maanantaina ohjurit. Ensin ne tuntu Rallista aivan ällöttäviltä. Valkku oli just sanonu, että no voivoi eihän sille sitte mitään voi, niin Rallipa päättiki yhtäkkiä jättää koko systeemit ihan huomioimatta. Pätevä tyyppi! Jonkun ajan päästä voi siis olettaa pääsevänsä reenaan keppejä iliman hihnaa. Eteneminen tapahtuu näin kerran viikossa reenaavalla hittaasti, mutta kai sitä silti tapahtuu. Ehkä hallikausi innostais yhen itsenäisen reenikerran lissäämiseen per viikko...
- Emäntä
Lakananvaihtajan pikku apurit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti