Lauantai-illan Ratoksi

On tämä kummallista tämä elämä iliman jatkuvaa huonoo ommaatuntua siittä, että ei oo lukemassa tenttiin. Ei siihen näköjään hevillä totu. Liekkö se on alotettava joku uus prokkis tähän työn oheen... No ei vaiskaan. Mutta ehkä parempiki, että ei totu. Saattaa hyvässä lykyssä saaha itestään enämpi irti.

Täällä elellään taas rauhasaa arkee koirien kans kolmin. Isäntä poikkes viime viikonloppuna Suomessa ja yhen yön käväsi kotonaki. Pojjat oli vähän hämillään ehkä. Ne on niin mammanpoikia, että eivät yhtäkkiä taas osanneet ottaa isännästä "hyötyä irti". Joku yö tän isännän käynnin jäläkeen taas piti keskellä yötä pöhistä pienimmästäki kolahuksesta, että nyt se varmasti könyää kotia. Mutta näillä mennään taas pääsiäiseen asti.

Rallin antibiootit loppuu sunnuntaina, mutta haimaystävällinen ruokinta ja lisäravinne jatkuu ainaki näillä näkymin. Uuet verikokkeet on eessä maaliskuun puolivälissä ja sitten selevinnee jatkotutkimusten tarve. Sain kotia nuo ensimmäisten kokkeitten tulokset viime viikolla. Osa arvoista oli tosiaan nelinkertaset normaaleihin verrattuna. Siinä oliki niistä tulukinta, joka oli ihan lohuttava sikäli, että sen mukkaan noin korkiat arvot viittais nimenommaan akuuttiin haimatulehukseen. Nyt sitte vaan toivotaan, että tosiaan sitä vaan oli ja toivottavasti meni eikä mittään kroonistunutta tai vajaatoiminnaksi edennyttä ongelmaa olis.

Antibioottien tuplapläjjäyksestä huolimatta Ralli on ollu täysin oma ittensä. Ollaan yritetty pittää matalaa profiilia ja olla enempää reuhaamatta. Mutta koitappa nyt tuommosta ikiliikkujaa ja energiapakkausta täysin hillitä. Ens viikolla torstaina varmaan palaillaan reeneihin. Kisoja en oo viittiny katellakkaan. Eikä toki lääkityksen takia oo asiaa hetkeen. Että josko nyt oottelis ne seuraavat tulokset ja "tuomion" ja kattelis sitte.

Täytyy vielä vähä ommaa tyhymyyttään tässä toitottaa. En oo ton raakaruokinnan myötä hirveesti tuijotellu ruokien rasvaprosentteja, johon taas tottuin Riemun ollessa nuori, kun luulin että sen ongelmat johtu rasvasta. Ne toki myöhemmin palijastu allergian aiheuttamiksi, mutta tottahan tuota rasvan määrääki vois edelleen vähä seurailla. Ja kun näin tein niin tajusin, että noi lihathan on kaikki ihan älyttömän rasvasia... Ei yksin rasvanen lohi vaan suurelta osin muutkin pyörii 20 %:ssa ja yli. Se on aika palijo jos vertaa esim. kuivamuoniin joista niissä aktiivisten versioissaki rasvat on jossain 15-18 % monissa. Tästä etteenpäin kyllä täytyy valita Riemullekkin ruokia niin, ettei ainakaan kaikki oo nuin rasvasia. Silläkin kun tuppaa tuohon rinnanympärykseen vähän kertymään kiinni tuo sapuska, kun ei niin innostunu mistään harrastamisista ja enemmistä liikkumisista oo.

Kaikenlaista parempaa elämää ja suunnitelmaa sitä taas on tullu mietiskeltyä. Eikä yksin koirien osalta vaan itekkin täytyis taas ottaa vähän niskasta ittiään kiinni noitten syömisten kans. Saapa nähä onnistuuko se jo ens viikolla niinku aattelin. Jotenki ei vaan oo motivaatio ollu senkään osalta kohillaan. Ja sillon se ei vaan onnistu. Jostain tarttis kaivaa se sama asenne ja tottumukset ku pari vuotta sitte, ku meleko kivuttomasti sain elopainoo vähä alemmaksi iliman sen kummempia sähäläämisiä.

Herra Pikkuherran nautinnollisia unia:

Jalat Tukevasti Ilmassa

Muutama kuva puhelimen muistista. Kyllä vaan vanaha ontuva eeriksoni oli kova peli kameranaki tähän iipuhelimmeen verrattuna...

Pinseriunia:


Kävin ystävien kanssa laivalla viime viikonloppuna. Ralli oli sitä mieltä, että mää tuun mukkaan:


Lumet on alakanu sullaa hirviää vauhtia ja Ricolassa se tarkottaa unohtuneitten lelujen löytymistä sieltä täältä. Ralli löysi eilen yhen, joka olis ihan väkisin pitäny saaha käyttöön. Tuloksena kuvasarja russelin kevyehköstä takapäästä tai tojiste siittä, että tässäkään asiassa Ralli ei ossaa käyttää takajalakojaan. Ne vaan "roikkuu tarpeettomina ilimassa". Hyvät naurut siittä ainaki sai, mutta ois tarttenu tajuta ottaa videoo.


Rallin fysioterapiasta sen verran, että ei ollu vesijumppa aivan russelin mieleen. No kilttinä ja soppeutuvaisena kaverina seki onnistu kyllä ja meni oikeen mukavasti loppua kohti. Rallia lahajottiin ihanilla Ziwipeak-nammeilla ja niihin hurahtaneena Ralli rupes katteleen juoksumaton veen alla olevia ruuvinkantojaki nameiksi. Siinä meinas keskittyminen ite tehtävään herpaantua, ku piti yrittää ruuvinkantanameja pyyvystellä. Hienosti tyyppi ossaa puhaltaa ulospäin, ku nokkansa veen alle laittaa, mutta hupsu pieni ukkeli nuin muuten!

Ennen vesijumppaa Ralli pääs vähä jumppaamaan tasapainotyynyllä ja hierottavaks. Yllättäin tällä errää ei sitten ollukkaan vasemmalla puolella mittään. Oikeella oli ihan pieni jumi ja semmonen samanlainen "hytkytyskohta" joka viimeks löyty vasemmalta nikamavälistä, oli nyt oikeella puolella, mutta lievempänä. Oikee takanen oliki nyt alakanu pomppia vasemman ohella, mutta nuin ylleensä pomputus on hoitojen jäläkeen alakanu vähentyyn sitte talavisista "lukemista". Meillä on nyt viijen kerran vesijumppa/fysioterapiasarja ja kotonaki yritettään vähä jumppailla lihaksia tasapainoon. Semmonen tasapainotyyny olis tosi hyövyllinen Rallille, jonka pomputus SAATTAA johtua löysähköistä nikamavälleistä, joien lihaksia treenaamalla tilanne vois helepottua. Mutta onpahan vaan aika arvokas peli opiskelijan kukkarolle...

Mitä raha-asioihin tullee, niin tajusin viime viikolla, ku ostin Riemulle yhen viikon ruokatarpeet, että mulla mennee sen raakaruokiin lähemmäs satanen kuussa! Muistan, ku joskus raakaruokintaa mainostettiin kaiken muun hyvän lisäksi halavempana versiona, mutta kyllä mää aika huippulaatusta kuivaruokaa saisin ostaa, että tuo sama summa menis kuussa. No okei. Jos ostasin laatikoittain lihat ja tekisin ite esim. kasvissoseet ym. niin varmasti pääsisin halavemmalla. Muttaku pakastetilat on rajalliset ja haluan kumminki syöttää monipuolisesti eri lihoja niin se laatikkokauppa ei oikeen onnistu. En tiiä uskallanko ees, mutta ehkä pittäis joku kerta laskee, että palijoko mulla ylleensäkki mennee keskimäärin koiriin kuussa. Ku laskee koulutukset ja ruuat ja elläinlääkärit ym. niin ihan helekatistihan se on. Mutta omapa on valintani. Ehkä mää ostan sitte itelle vähä halavempaa ruokaa ja vähemmän vaatteita sun muuta. Taikka sitte mää vaan valitan, ku rahat on jatkuvasti kaikki.

Elämänmeno

Kyllä tässä pitkään onkin ollu sitä hiljaiseloo ja mukavaa koiraelämää. Eläinlääkärissä on jouvuttu käymään viimeksi alakukevväästä ja noin muutenki elämä Riemun kans on menny mukavasti pitkään. Mutta sieltähän se syksy toi taas ne terveysongelmat.

Perjantaina se alako. Ensin ripulia ja sit illalla vielä oksennusta. Noh. Se hoitu pienellä paastolla ja riisillä ja mää olinki jo, että eipä tässä mittään. Mutta ei siittä niin helepolla päästy. Viime yönä Riemu oli levoton. Ramppas vaan alakerrassa. Isäntä käytti sitä yhen maissa pihalla, mutta sillon se vaan haisteli siellä. Mää ajattelin, että nytkö taas mennään narttujen hajuista näin sekasi. Se oli enemmän semmosen olonen ku kipeen. Häntä pystyssä viuhtas menemään.

No sain komennettua Riemun koppaansa ja pysymään sen siellä varmaan tunnin. Levotonta vääntelehtimistä se oli välillä. Sitte se lähti kopastaan ja mää päätin, että käytän sitä kumminki ulukona toisen kerran, että nään itekki, että mitä se siellä tekkee. No tällä kertaa mentiin vetämällä ovelta mun kukkapenkkiin ja kauheet pruuttaukset sinne. Vähä aikaa käveleskeltiin siinä pihalla ees taas ja sit mentiin takas sisälle.

Loppuyö meniki Riemun osalta rauhallisesti. Ite en kyllä nukkunu moneen tuntiin ku yritin pohtia pääni puhki, että mitä tää nyt taas on. Mää oon vähäsen jo epäilly, että tää uus ruoka ei sittenkään oo ihan nappivalinta. Maha on toiminu vaihtelevasti. Mutta siihen lopputulokseen siinä yön pimeinä tunteina tulin, että tää ei nyt välttämättä johu siittä, vaan jostain mitä Riemu on syöny muuten. Niinpä nyt mennään taas päivä riisillä ja Tehobaktilla ja huomenna aletaan taas lisään vähä vähältä papanoita joukkoon.

Jos tää ongelma nyt vielä tulee uuestaan noitten papanoitten syönnin jäläkeen niin ei se auta ku vaihtaa takas johonki laitti ruokaan. Vähä se tietenki hirvittää kylmäpäisesti vaan vielä kokeilla, mutta haluaisin mää jonkulaisen varmuuen, että mistä tää nyt johtuu. Että kestikö Riemun maha rasvaa hyvin sillain satunnaisesti, mutta nyt ku on syöny n. kuukauen tätä normaalirasvasta ruokaa niin pötsi ei enää sulatakkaan kaikkee?

Eli testailu jatkuu. Tää on niin p***stä. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...

Emäntä

Toivoo

Jaahas, se ois sitte niinku kymmenes päivä putkeen ruokakuppi tyhjennettynä. Jonku sortin enkka tää on ihan varmasti! Emäntä nyt tietty hermos heti, ku tänään tuli vähä sohjona toi kakka. Että varpaillaan ollaan edelleen.

Tuntuu, että toi emäntä on nyt ihan pimahtanu ton agilityn kans. Käytiin tänäänki reenaan, vaikka meiän varsinaiset viikkoreenit oliki jo maanantaina. Se on jotenki innostunu siittä, että oon vähä koittanu tehä niinku se pyytää. Ei oo nyt vaan ollu parempaakaa mielessä. Että elätelköön nyt taas toivoonsa hetken. Mutta kyllä toi tänpäivänen kuitenki vähä meinas mennä yli hilseen. Ihan kauhee keli. Vettä ja räntää ja lunta ja tuulta. Reenaan vaan piti päästä. En viittiny ihan niin hyvin mennä ku maanantaina ihan vaan osottaakseni, että keli ei ollu millään muotoo sopiva mun aristokraattiselle hipiälleni.

Huomenna meitsi pääseeki taas "mummulaan" yökyllään, ku noi menee johonki kylpylään. Hyvä vaan. Pääsenpähä vähä Ricoa kiusaan ja silleen. Mutta nyt mää meen sanoon tolle emännälle, että ruokaa kehiin tai tulee pinserirapinat! Mullon nälkä.

Rico hymyilee tärähtäneesti

Pieni Pinseripoika on ihan tyytyväinen. Ainoo karvaton kaveri sillon BIS viisikossa.

Riemu

Piste

...emännälle. Vois nimittäin jonkun sortin rastin raapustaa seinään. Jaa miks? No Riemu on nyt viitenä päivänä yhteen menoon tyhjentäny kuppinsa sekä aamulla että illalla! Tämmöstä ihmettä en muista tapahtuneen ennen. En ainakaan pentuajan jäläkeen.

Nooh, mutta eipä nyt vielä innostuta. Täällä maalla asumisessa on kuitenki se etu edelliseen asumukseen nähen, että koiria ei asu ihan naapurissa. Ja ilmeisesti ei ainakaan mitään kamalan herkullisia narttuja oo lähistöllä. Että sikäli tuo meiän hormoonihiirikään ei ihan hirveesti oo kevään haikailujen jäläkeen haikaillu. Tottahan toki reenipaikalla on hajuja ja lenkkipoluillaki, mutta ei ne kuitenkaa oo yöunia häirinny. Ainakaan vielä. :)

Mutta siis piti sanomani, että noi naisethan ne on aiemmin paljo Riemua saanu syömättömäksi. Mutta nyt siis tuntuu Hillssi maistuvan. Hyvä niin. Vielä en ossaa sanua sen muista ominaisuuksista, ku vasta viikko sitä on kokonaisvaltasesti syöty. Mutta piän peukkuja, että mitään ihmeempää ei ilmenis. Ainakaan maha ei oo menny sekasin, mutta kyllä se jätös tietenki kuivakkaampiki sais välillä olla... Katellaan nyt kuukausi ainaki etteenpäin ennen lopullista tuomiota ellei sitte jottain yllättävää vielä satu.

Semmosen muutoksen muuten tein ruokarytmiin, että kun se aamu on aina ollu niin huonoo ruokailuaikaa Riemulle niin annanki aamulla vaan 1/3 päivän annoksesta ja illalla 2/3. Että osasyynsä silläki aamun parempaan kupin tyhjenemiseen. Ehkä tarttis tällä uuella ruualla vielä kuitenki kokkeilla sitä vanhaa puolet ja puolet menetelmää. Meillä on nimittäin iltaruuan aika aina kaheksalta ja tällä viikolla Riemu on vissiin joka päivä alottanu sen ruuan oottamisen jo seittemältä. Se yrittää "houkutella" meitä omalle ruokakaapilleen aina kun me liikutaan lähistöllä. Ja osottaa se muutenki, että nyt tarttis jottain tapahtua. Käy välillä tökkimässä kaapin ovee ja välillä pyykkikoria tai jotaki muuta sopivasti ääntävää eteentulevaa kärsimättömänä. Kyllä Riemu ennenki on ruoka-ajat tienny, mutta ei se koskaan ihan tällä intensiteetillä sitä oo oottanu!

Emäntä

On Kun Ois Syksy

Ainii, mulla onki jääny yks hupasa juttu kertomatta tässä hötäkässä. Tuossa joku aika sitte järjestin nimittäin emännälle semmosen pienen sunnuntaiaamun yllätyksen. Se lähti käyttään mua siinä kuuen pintaan pissalla. Ajatteli varmaan, että mää sitte antasin niitten nukkua vähä pitempään. Hah.

Noh, ei siinä päästy ku portaitten alapäähän, ku mää jo hoksasin, että nyt on joku kissa-pirulainen mun portaikon alla. Emäntä ei ehtiny tajuta mittään, ku kuulu vaan NAPS! Siihen se jäi seisoon hölömistynneen näkösenä portaitten viereen flexin kahava käessä, aamutakki päällä ja tukka pystysä, ku meitsi viiletti pitkin pihhaa hoitamassa mun talovahin hommaa. Oli meinaan lähellä etten teheny loppua koko kisusta, mutta sitte me tultiin pellolle ja se sai niinku kotikenttäedun se katti. Mua ku ei oo koskaan päästetty sinne pellolle niin se miukujainen kerkesi vilahtaa jollekki salareitille ja mää hukkasin jälen. Siinä mää sitte juoksentelin pitkin poikin peltua, ku emäntä viimenki teputti paikalle aamutossuisansa. En kerinny sitä sen kummemmin aatteleen, niin sehän sai mut heti kiinni tietenki, ku pitkä hihina perässä viisti.

Ei se mua siinä sitte sen kummemmin kehunu eikä torunu. Sen flexin syyhän se oli, että se katkes. Ja kehuahhan se paremmin oiski pitäny tommosesta urotyöstä. Mutta ei muuta ku takas sisälle ja nukkuun. Sit päivemmällä noi korjas sen flexin niin ei tartte pelekän lyhyen narun varassa mennä.

Riemu

PS. Onnittelut vielä täältäki kautta Ronille pääsylipusta kolomosiin! Mitä ikinä se sit tarkottaakaa, ku emäntä sano, että mulla sinne ei oo ikinä asiaa... Taitaa olla aika lopettaa Riemun lihotuskuuri ennenku mennäään sieltä kuuluisasta ojasta allikkoon. Aloin eilen katteleen meiän eteistokoreeneissä tuota kaverin selekää ja kyllä se meleko jykevältä jo näyttää. Ei varmasti oo ikinä vielä ollu nuin hyvässä lihassa. Me kuitenki "yritetään" tuota agilityäki harrastaa välillä niin ei parane ihan kauheen painavaksi päästää. Riemu joutuu (nimenomaan omasta mielestään joutuu!) kuitenki hyppään omaan korkeuteensa nähen niin korkeita hyppyjä, että en halua enenpäänsä rasittaa sen jalakojakaan. Mutta päivän lisäannos teki tehtävänsä ja saa nyt jäähä! Vaihto Hillsiin on ainaki vielä sujunu hyvin. Huomenna on eka päivä, ku se saa pelekkää Hillsiä. Sitte katellaan ja kuulostellaan, että miltä se elämä sen kans alakaa näyttää ja toivotaan parasta!

Muutama kuva Riemun lenkkipolun varrelta:

Peikon kolo?

Auringon maalaamaa

Päivänsäde ja menninkäismetsä

Emäntä

Pitää Olla Pikkasen Pläski

Jiihaa! 18 kilon rajapyykki saavutettu! Riemu alakaa olla miesten mitoissa pikkuhilijaa. Onhan tuo jo jotaki, ku vertaa tähän n. vuojen takaseen alle 16 kilon kaveriin:

Niinpä nii. Vähä reilu vuosi sitte Riemu sai jostaki koirapuistosta tms. ihan kamalan mahaongelman. En tiiä söikö se jonku myrkkymakkaran vai mitä. Joku äkänen suolistotulehushan siittä kuitenki oli tuloksena ja sitä paranneltii oikeestaa koko syksy. Otti aikansa ennenku tajuttiin, ettei Riemun maha siihen syssyyn kestäny rasvaa oikeen ollenkaa.

Ensimmäinen ruoka joka alako pysymään sisässä pitkällisten kokeilujen, riisin, keitetyn kanan ja monen Promax -tuubillisen jäläkeen oli semmonen eläinlääkäreiltä saatava Royal Caninin Very Low Fat Digestive. Siinä oli rasvaa vaan 5 %. Siittä yritin vaihtaa useempaanki merkkiin, mutta ongelmat alako aina uuestaan. Jonku kokeilun jälkeen sitte vihdoin tajusin, että ne ongelmat tuli aina rasvasen ruuan jälkeen. Sen huomion tekeminen ja todistaminen helpotti elämää ja toisaalta rajas paljon. Riemua piti aina vahtia, ettei syöny kavereitten ruokia/rasvasia herkkuja. Reeniherkkuinaki käytettyyn keitettyä kanaa. Melekosta suttaamista...

Ensin ajattelin, että syököön sitte tuota ruokaa lopun ikänsä, mutta kyllästyin muutaman säkin jäläkeen siihen, että se piti aina tilata ja hakia erikseen. Ja sitähän meniki aivan hurjat määrät, ku ton kokosen ja aktiivisuustason koiran päiväannos oli reilu 9 dl. Niinpä päätin alottaa varovaisen rasvasiedätyksen.

Ensin vaihettiin Roburin Light & Sensitiveen, rasvaa 7 %. Se ei Riemulle maistunu läheskään yhtä hyvin ku RC, mutta en antanu periksi. Muutama säkki syötiin sitä kunnes keväällä löysin seuraavan askeleen: Brit Caren uusi Light ruoka, rasvaa 9 %. Tää oli taas Riemun mielestä maistuvaa, kalkkunaa ja riisiä, joten sitäki syötiin muutama pussi.

Seuraava vaihe oli Royal Caninin Medium Light, rasvaa 11 %. Tämäki ruoka maistu kohtuullisesti. Saatan olla vähän vainoharhainenki kaikkien mahollisten oireitten kans, mutta musta tuntu, että tän alotuksen jäläkeen Riemu rupes taas vähä enemmän rapsutteleen korviaan ja muutenki. Tämän ruuan aikana oltiin myös reissussa kavereitten kanssa. Riemu ehti joka ruokinnalla toisten lopetettua niitten kupeille. Ihme kyllä mitään oireita ei tullu, vaikka osalla oli melko rasvastaki aktiivisen koiran ruokaa.

Jatkoin kuitenki samaa varovaista linjaa ja vaihettiin Roburin Genuine lammas-riisiin, koska mulla oli sitä edellisen syksyn kokeilujen jäliltä säkillinen varastossa, rasvaa 13 %. Tää ruoka haisee munki mielestä jotenki kummalliselta ja tää ei tosiaankaa oo ollu Riemun lempparia. Alkuun sen kans tuntu myös, että se närästi(?) Riemua (kauhee meteli mahassa). Kakka on kuitenki ollu ok.

Nyt, reilu vuosi mahaepisodin jälkeen ollaan vihdoin siirtymässä ns. lopulliseen ruokaan. Yritän siis löytää kaikin puolin sopivan 15 %:sen ruuan, tositarkotuksella. Vaihtoehdoiksi ainaki nyt alakuun raakautu Brit Caren Medium Adult ja Hillsin Medium Adult Advanced Fitness. Hommasin molemmista näytepussit ja testailin maistuvuutta. Ei voi mittään. Sama miten päin ne laitto, tai vaikka samaan kuppiin niin aina ne Hillsit meni ensin. Riemulla on kallis maku. :) Tai sitten se vaan tykkää kanasta enemmän ku lampaasta.

Tai no. Tein laskelmat ruuan kulutuksen ja hintojen mukaan ja tulin siihen tulokseen, että kuukaudessa Hillsin syöttäminen tulee n. 7,50 € kalliimmaksi ku Brit Caren eli taian sitte kuitenki antaa Riemun päättää tämän asian. Tietysti vielä on auki sopiiko tää ruoka Riemulle, mutta ainakin kokeillaan. Olis kyllä mahtavan rentouttavaa, jos ei enää tarttis miettiä, että mitä sitte seuraavaksi kokeillaan!

Sen tässä ainaki on oppinu, että Riemu ei oo mitenkään erityisen allerginen millekkään ruualle. Ja oman työn kannalta ei oo ollenkaa huono asia, että oma koira on syöny useempaaki merkkiä. Erikoisliikkeitten Royal Canineissa on kuitenki ilmeisesti jotain, mikä pistää nahan kutiamaan enempi ku muut. Nimittäin Riemuhan söi ennen tätä koko episodia alkuun RC Medium Junioria ja sitte RC Medium Adultia ja sillon korvat oireili ehkä enemmän ku nykyään. Ei mulla kuitenkaa oo RC:sta erityisen huonoo sanottavaa. Meiän perheessä sitä syö useempiki koira ja on syöny vuosia ilman ongelmia. Ihan niinku meissä ihimisissä, niin koirissaki kaikki ei vaan käy kaikille.

Tässäpä vielä Riemun viimeaikasen lihotuskuurin ruokalista:

Aamu: Kuivapapanoita + lisuke (esim. Hills -säilyke, Doggy -säilyke, yrjölänpuuro, raejuusto, maksalaatikko, Kennelpakasteen kalkkuna, NEU, AB piimä). Aamusin Riemu ei juuri koskaan syö kuppia tyhjäksi. Sillä on aina kiire takas nukkuun, ku on saanu muut hereille! :)

Päivä: Jauhelihaa/kalkkunanlihaa/yrjölää/NEUta + kuivalihaa + AB piimää + joskus raejuustoo (Tää päiväannos jätetään pois siirryttäessä normaaliin ruokaan. Ettei poika paisu toiseen ääripäähän. :)

Ilta: Kuivapapanoita + lisuke, iltasin kuppi tyhjenee useemmin. Iltasesta maistuvuuesta ennemmin aina huomaa sen, mikä ruoka maistuu ja mikä ei. Esim. nyt tuota Roburia tahtoo aina jäähä, mutta esim. Brit Caren Lightit meni useesti pohjia myöten.

Ohhoh, tulipahan sepustettua! Tää vaan tuli jostain... Pistetääs loppukevennykseksi muutama kuva viime viikonlopun touhuista á la Riemu, Rico ja Luca

Pallohullu? Luca ällöttää Tää näyttää jo totiselta

Emäntä

Ken On Heistä Kaikkein Kaunein

Jepulis. Niin sitä ollaan melekeen kaks viikkoo asutettu tätä "uutta kotia". Mää oon kottiutunu vallan mainiosti ja niin vissiin nuo isäntä ja emäntäki. Täällä on kaikki mun kamut ja veljekset lähistöllä ja ommaa maataki sopivasti mun tarpeiks. Täytyy myöntää, että kyllä mää vaan oon onnen poika.

Viime sunnuntaina suunnattiin emännän ja isännän kanssa Mynämäelle. Siellä oli taas semmonen kauneuskisa. Oli muuten hemmetin kuuma, mutta näkipähän pinserikamuja ja etenki kauniita naisia. Siellä ku kierreltiin niin kuulu rutinaa mun laihuuesta sen seittemällä kielellä. Ainaki suomeks, ruottiks ja enkuks. No eihän se mua paljo paina, mutta emäntä siellä oli vähä naama harmaana. Mua rupes sitte se emäntä vähä säälittäänki siinä. Päätin, että täytyy vissii koittaa välillä vähä syyäkki. Minkäpä se mulle mahtaa ja minkäpä mää mahan ku ei tässä iässä oikee ruoka maita. Olis niin palijo tärkiämpääki hommaa. Oommää tällä viikolla vähä paremmin syönykki, mutta sitte tuli nää helteet niin taas meni ruokahalut...

Mutta sai se emäntä onneks aika pian varmistuksen sille, että emmää kuitenkaa mikkää eilisen teeren poika oo, vaikka vähä solakka. Mää nimittäin pistin kehässä taas parastani ja hurmasin sen tuomarimamman täysin. Yritin naamastaki lipasta siinä ku se mua läpisteli. Sehän tykästy muhun niin palijo, että se teki musta Suomen Muotovalion! Jonku ison mörssärin se pisti kuitenki ekaks meistä uroista, mutta sainpahan ruusukkeet ja poksut himaan. Ja okei, kyllä se ykkösen pokannu oliki aika komee äijä, mutta ainaha se vähä harmittaa se kakkospaikka vai mitä?

Että niinpähä se on nyt sitte virallista, että mää oon se meiän veljessarjan komein kolli! Hoitakoon nuo Roni ja Rico vaikka sen agilitypuolen ja Luca vaikka sen tokopuolen. Mää taian jäähä eläkkeelle talua vahtimaan täyspäiväsesti. Käyn sitte välillä aina jonku pokaalin näyttelyistä pokkaamassa. Mulla on vaan paha epäilys, että tää suunnitelma ei mee läpi hallituksessa...

Mutta tämmöstä tarinaa tällä errää. Sunnuntaina mennään taas, nimittäin agilityä. Joku Jänesniemen Elina tullee meille kouluttaan ja emäntä on tietenki mutki ilimottanu mukkaan. Noh, kai siellä tarttee käyä mallit näyttämäsä, ku Ronskuki on vielä sairaslomalla. Se on muutamana päivänä käyny täällä mulla kylässä. En oo viittiny sille sannoo mittää, vaikka se onki täällä heilunu häntä pystyssä niinku joku kingi ja syöny mun luut, ku se on kuitenki toipilaana. Nii ja ku oikeestaan se taitaa kuitenki olla mun kuulein kamu. Vähä niinku isoveli. Saispahan tuo pikkuveli Lucaki tulla joskus poikkeen niin näyttäsin sille paikkoja ja kertoilisin isosta ihimeellisestä maalimasta. Mutta nyt nukkumaan. Mukavata viikonloppua kaikille!

Riemu

Ps. Ainii, oon mää semmosiaki kuullu, että musta ois ihan oikeesti tulossa iskä! Äiti Venäjä saa muutaman viikon päästä annoksen suomalaista Riemua ja kesämmällä niitä söpöläisiä saahaan täällä Suomen neitosen hammeenhelemoissaki!