torstai 22. marraskuuta 2012

Vuoristorata

Voi huokaus. Mää jo vähä ehin elätellä toivoo, että Rallin kans vois säästyä terveyshuolilta, kun nuo sukurasitteet (tai niitten puutteet) on ainakin jossakin määrin tiiossa. Mutta ei. Viime viikonloppuna nyppimisen yhteydessä löysin Rallin hännästä tämmösen näppylän.


Mun piti mennä näyttään sitä lääkärille heti maanantaina, mutta meniköhän mun aie kolome kertaa mönkään, ku vastaaotot oli aina peruttu. Tännään vihon aamulla pääsin vastaanotolle, mikä seki meinas tyssätä siihen, että siellä kävi vaan kätteinen. No eipä mittään. Onneks oli luottoo sen verran, että sain käyä nostamassa rahat käynnin jälkeen.

Lääkäri totes heti nyppylän nähtyään, että mastsolukasvain tai syylä. Anna olla ja seuraa. Jos rupee kasvamaan niin Betadine-liuoksella vois töpötellä. Jos kasvaa pituutta niin on luultavasti syylä ja sitte se voidaan hirttää. Jos se on syylä niin niitä voi tulla muuallekki kehoon ja menevät aikanaan ohi, ku tulee niille immuuniksi. Jos se on kasvain ja rupee kasvamaan niin poistetaan.

No kotia sitte vaan, lähes huojentuneena, kunnes avasin Googlen. Löysin mm. tämän lisensiaatintyön. Näin lääketieteestä mitään tietämättömänä rupes kuulostaan aika pahalta. Ton ansiosta se ainaki oli varmaa, että mun hermot ei anna periks vaan ootella ja kattoo. Niinpä meillä onki ens viikoksi ohutneulanäyteaika varattuna.


Jos nyt vähä yrittäis järjellä aatella niin ehkä tässä nyt kannattas ottaa ihan iisisti. Ensinnäki noi kasvaimet on yleensä vanhempien koirien ongelma. Toisaalta jackrusseli ei kuulu ainakaan siihen riskiryhmään, jolla on eniten tavattu niitä pahanlaatusia kasvaimia. Lisäksi noitten pitäis olla harvinaisempia hännässä. Että jospa se on syylä.

Toisaalta sitten taas, mitä kuvauksia oon eri lähteistä lukenu, niin hyvin sopii tohon Rallin näppylään. Mutta turhapa se on jossitella. Ens viikolla se toivottavasti selviää. Jos se on se pirun mastsolukasvain, niin en mä sitä jää katteleen, vaan haluan että se leikataan pois. Ja tutkitaan, että mitä laatua se on.


Tää on taas niitä päiviä, kun mielessä käy, että ei enää ikinä mulle koiraa. Nää huolen hetket on aina niin raastavia. Ja niitähän tällanen vainoharhaatikko saa aikaa pienimmästäki risahuksesta. Ja sehän nyt ainakin on varmaa, että tällä karmalla ei edes lähes ongelmatonta koiraa tuu saamaan ikinä. Aattelin, että nyt ois jo aika hyvät mahollisuudet, kun koiran isää on seuraillu melekeen kymmenen vuotta ja muistaki sukulaisista on ainaki jotaki tietoo. Eikä emäkään ihan uppo-outo koira oo. Mutta ei auttanu ennakointi. Pessimisti ei kai pety.

- Emäntä

Pistetääs nyt loppukevennyksenä vielä isännän ottama salakuva ahkerasta tenttiinlukijasta apureineen.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Pakko kommentoida että ei eläinlääkäri saa vaatia käteistä voi kirjoittaa laskunkin.Rahalla ei saa kiristää eläinrääkäyslainsäädännönkään puitteissa, sairaat eläimet pitää hoitaa ja lopettamisellla ei pidä uhkailla pelkästään laskutuksen puutteen takia, sellainen ei ole tervettä. Laskut voi aina periä ja perimisestä pyydetään maksua. Kuulostaa nyt siltä että lääkäri vetää välistä, käteiskauppa kun on se jossa tehdään vilppi helpoiten, saat kuitin toisesta summasta ja verottajalle verotetaan jokin muu summa jos ollenkaan. Jos et tajua pyytää kuittia ne ei välttämättä tilitä käteistä, kunnaneläinlääkärin liksakin on niin pieni ja koska hän on valvovassa asemassa, avot, motiivi ja keinot vilppiin.
    Eläinlääkäreillä on paljon vilunkia muttei siittä paljokaan puhuta, eläinlääkärit eivät ole niitä fiksuimpia sairasasioiden kanssa toimivia varmaan alinta kastia hierojan jälkeen, eläinlääkäriksi pääsee miltei kuka tahansa, siinä ei kysytä älliä.

    VastaaPoista