Pikakelaus

Josko tähän väliin tekisi sellaisen pikakelauksen näistä hupsis vaan heilahtaneista neljästä kuukaudesta niin ehkä sen jälkeen olisi helpompi taas kirjoitella nykyisiä kuulumisia? Kun on noita valmiiksi laitettuja kesän mökkireissun kuviaki säästössä.

Kesäkuu meni siis pitkälti arvokisatohinoissa, niihin valmistautuessa ja niistä toipuessa. Valitettavasti Dedin ja mun paras tuloskunto ajoittu toukokuun puoleen väliin, jollon saatiin se viimenen tuplanolla, jolla kuitattiin pääsylippu SM-kisojen lisäksi MM-karsintoihin. SM-kisoissa perjantain lämmittelyradoilla tehtiin hylly ja vitonen. Sama tulosvalikoima oliki sitte käytössä koko viikonlopun. Lauantaina startattiin tokana meidän joukkueessa. Dedi irtos heti alussa väärälle esteelle, jota en ollu tajunnu ajatella edes bongattavien listalle. Homma oli sitä myöten selvä ja loppurata meniki hienosti virheittä.

Sunnuntain yksilökarsinnassa rata oli mukava, mutta en uskonu ehtiväni kunnolla kohtaan, jossa virhe tuli. Sitten olinkin siellä niin aikaisin, että ajoin itse puolittain koiran kieltoon. Muuten virheittä eli vitonen tuloksena. Koska karsintarata ei kuitenkaan ollu mikään älyttömän vaikea, en uskonu, että vitosella tarttis iltapäivän finaalia aatella. Toisin kuitenki kävi. Rimoja tuli paljon ja Dedi suhteellisen rivakalla vitosella oli kun oliki viimenen finaaliin päässy eli 50. Tuossa video karsinnasta:



Finaalirata tuntui todella haastavalta. Varsinkin alun kepeillemenon putkiansa tuntui aivan toivottomalta putkihullun koiran kans. No startattiin tietysti ekana, kun käänteisessä järjestyksessä mentiin. Siihen pienen lisäjännityksen toi vielä se, että mun koiranpitäjä hengaili väärällä puolella kenttää ja sain huudella koiraa framille pikkuisen hetken. Noh, kai siitä täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että siitä putkiansasta selvittiin, mutta kaks kieltoa tuli sitten kepeiltä. Vedettiin loppuun asti, en muista tuliko kontakteilta jotain. Mutta sitten piti vielä tulla viimeisen esteen ohitus. Ilmeisesti en kuitenkaan kääntänyt tarpeeksi toiseksi viimeisellä ja siitä ohitus ja sitä myötä hylly. Finaalin jälkeen tuo hyllytys ihan pikkuisen harmitti. Olis nimittäin tuloksella millä tahansa ollu 15 parhaan joukossa, kun tuo finaalirata oli sen verran haastava.

Totta kai siis jäi hampaankoloon muutama asia noista kisoista, mutta kokonaisuudessaan olin tosi tyytyväinen, että tällä ohjauskokemuksella ja tämmösen yhteistyömäärän jälkeen noinkin meni. Viime syksynä jos joku olis tullu sanoon, että saat ne nollat kasaan ja pääsette finaaliin niin olisin nauranu päin naamaa. Jotaki saatiin keväällä loksahteleen paikalleen ja mukavaahan se meno sen jäläkeen oli.

Näin jäläkeenpäin aateltuna ois saanu tuon kissaamisen jättääkki tuohon. MM-karsinnat meniki sitte jo aika vihkoon. En etes muista, mitä toisella ratalla tapahtu, mutta toisella ainaki Dedi karkas putkeen kohassa, jossa oma ohjaus oli myöhässä. Jotaki samansorttista se tais olla toisellaki ratalla. Ei siis pääsyä sunnuntaille. Tuossa tietysti omat virhearvioinnit hetken harmitti, mutta ehkä mää en ollu koko karsinnoissa tarpeeksi hyvällä asenteella. Ja en tiiä miks siellä kuitenki jännitti enemmän ku SM-kisoissa. Ässämmeissä oikein ihmettelin, kuinka vähän missään kohtaa jännitti siellä ite kisapaikalla.

Arvokisojen jäläkeen meijän yhteistyö Dedin kans oli taputeltu. Kaikkinensa tosi tosi antoisa vuosi ja paljon varmasti opin. Mutta toisaalta tuli todettua myös se, että mää en oo valmis pistämään montaa viikonloppua kuukauesta kisaamisiin ja kokonaisuuessaan koirahommiin. Rupes meinaan keväällä nollajahdissa jo tuntuun pakkopullalta. Että kyllä se tää höntsääminen taitaa kuitenki olla mun juttu. Kiva oli todeta, että kovempaanki menoon pystyis, mutta onhan tuo Rallin kans tekeminen ollu aika kotosaa.

Rallin kans alotettiin kisaamiset taas heinäkuussa loman ohessa. Sen jäläkeen on käyty parit kisat ja Ralli pääsi myös lainaohjaajan kans käymään piirinmestaruuksissa. Nollia ei oo tippunu, vitosia ja yhen virheen hyllyjä kyllä. Ekat kisat meni ihan ohojaajan piikkiin, olin ihan pihalla, Ralli ois teheny kaks nollaa. Tokat taas meni sit vähä Rallin piikkiin kontakti- ja keppivirheitten myötä ja niitäpä ne on siitä asti ollukki. Juoksu-Aa ei oikein kissoissa ota onnistuakseen ja kepit on menny saikun myötä varmaan eniten takapakkia.

Se suurin harmitus kuitenki on Rallin liikkumisen selkee muutos versus ennen leikkauksia. Kattelin kisavideoita, varsinkin lainaohjaajan kera ja totesin, että ikävältä näyttää. Ralli hakee hyppypaikkaa varsinki erikoisesteillä toooosi paljon ja renkaalla ja muurilla varsinki myös kieltää helposti. Ja kyllä ihan perus hypyilläki tulee monessa kohtaa hidastus ennen hyppyä. Fyssarilla ei oo ollu enää mitään normaalista poikkeevaa. Pomputtelu molemmilla takajaloilla kyllä on jatkunu, mutta muuten liikkuminen musta on aika normaalia. Että tiedäppä häntä, pelottaako nuo vaan vai sattuuko kuitenki edelleen johonki. Tuossa videot 2014 vuojelta ja perässä nyt piirinmestaruuksista.





Fyssarikäyntejä ja jumppausta jatketaan ja hyppytekniikkaa täytyis muistaa kanssa treenailla lisää. Mutta jos ei tuo tuosta ala pikkuhiljaa kohenemaan, niin enpä tiedä, mitä pitäis tehdä vai onko parempi lopettaa sitten tekemästä ollenkaan, ainakaan agilityä. Että tämmöisillä mietinnöillä syksyä eteenpäin. Katsotaan, jos saisin jossain kohtaa vielä päiviteltyä toko-kuulumisia myös. Tai sitten jotaki ihan muuta.

Ai niin, mutta yksi tärkee asiahan on jääny ihan huomiotta tässä kaiken muun keskellä. Meillähän on uus jäsen laumassa! Siis tarkemmin sanottuna Ronin ja Runon laumassa, mutta kuitenki. Hänhän on Räty, Seppo Räty. Enemmän tuosta pätevästä pienestä kaverista jossain kohtaa ehdottomasti!

PS. Dedi saa muutaman viikon päästä pentuja! Niiden elämää voi seurata tuolla.

Nollia ja Rallia

Kevät kerkeski pitkälle sitten viime päivityksen. Tai no, ei kalenterin perusteella, mutta kun pihalle kattoo. Lumet on pitkälti sulanu ja tuluppaanit, narsissit ja helemililjat puskee "värikyniä" pihalla. Muuten hyvä, mutta kura...

Pääsiäinen meni alakua lukkuunottamatta pitkälti agilityn parissa. Lauantaina rakenneltiin rattaa ja reenattiin vähä Hennan, Dedin ja Rallin kans. Sunnuntaina suunnattiin Turkuun Dedin kans kissaileen. Nelijästä ratasta kaks päätty jossakin kohtaa putkeen karkaukseen ja sitä myötä ratalta poistumisseen. Kaks rattaa oli ihan ok, mutta tuloksena kuitenki nelijä hylsyä.

Maanantaina kisattiin vielä Tampereella. Oltiin makseista viimesenä ja päästiin menemään semmoseen välliin, että hallissa ei tapahtunu oikein mittään muuta. Pienessä näytön paikassa vejettiin ohojaajan äänenkäytön osalta aika ruma rata, mutta muuten se näyttää ommaanki silimään kivalta! Siitä ku ois vielä saanu puomilta vähä nipistettyä niin avot. Tuollaki kuitenki selevittiin viijestäkymmenestä kolomanneksi, heti Marjan ja Reiskan kantaan. Eli sikäli nähtiin historiallinen tilanne, ku meijän sisarukset pönötti molemmat palakintopallilla. Rata löytyy Tamskin arkistosta kohasta 28.3.2016, klo 14:26 (kenttä 2).

Tokana oli meille alun putkiansoja aatellen haastavan olonen hyppyrata. Koirasta tais olla jo pahin terä kohtuu raskaan viikonlopun jäliltä pois, kun onnistuin sen putkesta onkimaan takas ja toisessa kohtaa tullee melekeen kävellen putkesta pois, ku ilimeisesti luulee mun putkijarrusta, ettei ois saanu sinne mennäkkään. Mutta siinä se nyt on, tuplanolla! Kyllä voi sanua, että oli aikamoinen työvoitto enkä tiiä, olinko täysin uskaltanu tohon luottaakkaa. Kiitos kannatusjoukoille myös! Ei tarttenu ratojen lopussa miettiä, oliko rata puhas, ku kentän laijalta kuulu semmonen metakka. :) Rata löytyy edelleen tuolta arkistosta kohasta 28.3.2016, klo 15:16 (kenttä 1). Tosin tällä erää ainakaan nuo videot ei näyttäny toimivan...

Tampereen kolomas rata päätty jo alussa ylimääräseen putkeen. Nyt meiltä sitten SM-kisoja ajatellen puuttuu vielä kaks agilitynollaa. Ei nekkään välttämättä helepolla tuu, mutta kyllä tässä nyt jonkulainen usko pittää olla niitten saamisesta. Täytyy vaan koittaa saaha startteja tähän huhti-toukokuulle. Kesäkuun alussa mennään reissuun enkä toisaalta oikein usko niihin viime hetken yritelmiinkää. Eli toivottavasti natsaa sammaan tappaan ku nyt muutamat viime kisat. Joka kissoissa on tullu vähintään yks hyvä rata. Mm. Wecalla pari viikkoo sitte tehtiin yks tosi hyvä rata, jossa perhana vaan tipahti viimenen rima.

Rallin kans on eelleenki jatkettu rauhallisseen tahtiin. Agilityreeneissä on tehty pääosin hyppytekniikkaa eli jumppasarjoja ja ihan vähäsen rattaa. Hyppytekniikkareeneissä alakuun oli aika kolistelua ja avvaavassa harkassa pisin väli näytti vähä hankalalta. Nyt alakaa kuitenki taas harkat menneen melekeen vanahaan malliin. Pikku hilijaa ja toiveikkaana kevättä kohti siis.

Riemusta sen verran, että tilanne ei oikein oo menny mihinkään suuntaan. Paino on pysyny samana, mutta turkki sentään on vähä paksuuntunu ja tullu kiiltävämmäksi. Nyt viimemmäks sille määrättiin antibioottia. Aikasemmin jo alotettiin tulehuskipulääke, jonka on jostain syystä todettu kroonisessa suolitulehuksessa auttavan. Riemulla ei kyllä kumpikaan oo oikein auttanu. Antibiootti tuntuu päin vastoin vielä ennestään löysentävän mahhaa. Että saapa nähä, mitä lääkäri seuraavaksi ehottellee.

Ahkerointi koiraharrastusten parissa jatkuu, nyt taitaa olla menossa oikein joku tehokevät, kun jatkuvasti on reeniä tai kisaa. Ens viikonloppuna lauantaina kouluttauvutaan Dedin kans Anna Oreniuksen opissa ja sunnuntaina kisataan Tampereella. Seuraavana viikonloppuna varmaan suunnataan Turkuun kissaamaan. Rallin kans koitetaan pikku hilijaa lisätä ratareeniä ja hyppyjä hinataan normaaleja korkeuksia kohti. Ja tokon reenausta koitetaan taas aktivoittaa... Tännään ahkeroin vaihteeksi iliman koiria seuran epiksissä. Ekkaa kertaa ikinä tuomaroin kaikki kolome rattaa (putki, mölli ja avoin) ja ihan omilla ratasuunnitelmilla. Vähä piti säätää ja olihan sinne pikku mokaki tullu, ku en ollu huomioinu, että sääntöjen mukkaan kontaktien välissä pittää olla vähintään yks este... Mutta pallaute oli siitä huolimatta hyvvää, kisaajat ja talkoolaiset ilosella mielellä mukana ja hallin pihalla kukki jo leskenlehet eli mukava päivä harrastuksen parissa tälläkiviisii. :)

Säteitä Hangella

Eilen työviikon jälkeen oli aivan huippuhieno keli. Aurinko paisto ja lämpötila painu ihan vähä pakkaselle. Katoin keittiön ikkunasta meijän eessä kulkevalle kuraselle ja hiekotussorraa rahisevalle jalakakäytävälle ja totesin, että nyt täytyy päästä johonki muualle. Päätöstä vahavisti pitkäkarvanen ystävämme Dedi, joka jäi torstaina reenien jäläkeen yökyllään, kun ollaan tännään menossa meijän omalla hallilla olevaan Niina-Liina Linnan koulutukseen.

Tuolla ku pellon piennarta tarvoin kolomen karvapään kera, päläkähti päähäni, että en mää koskaan oo aatellu olevani mitenkään erityisen luontoihiminen. Mutta kyllä tuolla ulukoiluympäristöllä vaan on ihan hirvittävän iso vaikutus sen mielekkyyteen ja siitä saatavaan energiaan. Täällä taajamassa en voi olla ärtymättä mm. siitä, että joka paikka on pullollaan koirien paskaa. Sitä on kaikki tienvieret väärällään ja löytyypä sitä ihan keskeltä jalakakäytäviäki, toisten ihimisten postilaatikoitten eestä ja pihhoilta. Kyllä mää myönnän, että ihan 100 %:sesti en itekkään noitten jätöksiä kerrää, mutta huolehin, etten niitä ainakaan toisten ihimisten pihoille jätä tai muutenkaan ihmisten kulkureiteille. Sillon, kun nuo mennee asioimaan johonki syvien ojien pohojille tai mettän puolelle, missä kukkaan ei lähellä asu eikä kule niin saatan minäki säästää muovia, mutta muuten pyrin kyllä kakat keräileen, vähintään omien koirien.

Toinen ärtymystä aiheuttava tekijä on tietysti räksyttävät ja iholle päästettävät vastaantulijat. En ymmärrä, miksi ihimisille on niin kamalan vaikia ymmärtää, että jos en halua antaa koirieni lenkillä tervehtiä jokasta ressua ja nassua, niin sitä ei tartte ottaa henkilökohtasena loukkauksena. Tilannetta ei yhtään helepota se, että tietyn rotusten koirien kohalla Riemu menee ihan ommiin sfääreihinsä ja huutaa suoraa huutoo. Vinttikoirat ja huskyt ainaki on Riemun listalla semmosia, joille täytyy uhota, vaikka muijen kohalla ei vois vähempää olla kiinnostunu. Tuosta ja muutamasta muusta huonosta kokemuksesta oppineena Rallistaki on tullu valitettavan rasittava lenkillä, varsinki jos vastaan tullee westie tai norfolkin terrieri... Rallin kans oon nyt ottanu taas tiukan opetuskuurin ja se tuntuu onneksi kohtuu nopiasti tuottavan tulostaki. Mutta sillon ku Riemulla lähtee homma käsistä vastaantulevan koiran tai peräkärryn kans niin siinä ei auta oikein namitkaan.



Noh, kuten sanottua. Kyllä oli vaan niin paras tapa alottaa viikonloppu tuolla pellolla. Miten se voiki nollata työviikon aatokset ja kaiken muun niin helepolla? Noh, hetkellistä verenpaineen nousua koettiin kyllä silläki reissulla, ku huomasin meijän jälille lähteneen naapurin vappaana juoksevan sakemannin. Hetken mietin, että miten me päästään takasin, kun näin sen hölköttelevän meijän polkua poispäin. Ei siinä auttanu, ku lähtiä kokkeileen. En muuten olis uskaltanu, mutta se on kerran aikasemmin tiellä meiät säikäyttäny juoksemalla haukkuen omasta pihastaan meitä kohti, mutta lähtien omia aikojaan ihan iholle tulematta takasin. Ja onneksi se oli ilimeisesti poikennu mettän kautta kotiansa, ku en sitä ennää palluumatkalla onnekseni nähäny.



Viime viikonloppuna muuten tehtiin Dedin kans eka nolla taas melekeen puoleen vuoteen. Voitto tuli ja agilityserti myös. Agisertejä Dedi ei nyt ennen elokuun loppua saakaan ennää ottaa vastaan, mutta hyppysertit ois tervetulleita, ku ekasta on kulunu jo kohta kaks vuotta. Vaikka nollien välillä pitkä väli oliki, niin viime viikonlopun kisat kyllä anto ihan kohtalaista toivetta siitä, että niitä saattais pystyä saamaan lissääki. Siitä innostuneena laitoin "hakemuksen" meijän seuran SM-valamennukseen, johon pääsyä ajatellen täytyy olla tavotteena ne SM- ja vaikka MM-karsintanollat saaha kokkoon. Eihän tuo nollien frekvenssi kauhiasti paperilla luppaa, mutta kyllä me nyt vielä ainaki yritettään. Ens viikonloppuna ja pääsiäisenä lähetään heti koittamaan taas.



Ralli on päässy takas agilityn parriin kans pikkuhilijaa. Iliman rimoja on tehty pieniä pätkiä, nyt viimemmäksi putkirallia: pimeitä putkikulumia, putkeen lähetystä ja putkijarrua. Kaikki meni ihan mukavasti. Lisäksi on tehty hyppytekniikkasarjoilla pientä jumppaa. Sitä tarttis saaha aikaseksi käytyä tekeen usseemminki. Kotona on kans jumppailtu millon mitäki. Pikkuhilijaa siis yritettään nyt kuntoo kohotella, josko joskus kesänkorvalla-kesällä taas kissoissaki startattais tuon pienen kans. Kyllä sen kans tekemistä kerkeski tulleen ikävä. Varsinki sillon, ku Dedin kans ei oikein onnistumisia saatu. Mutta nyt nollasta motivoituneena on taas kova into harrastaa ja tehä molempien kans.

Kaverille jouluylläriksi ommeltu takki vielä tähän loppuun.

Epävarmoin Askelin

Kun nyt vuosi on alkanu hyvällä bloggailutahilla niin jatketaas sitä vähäsen ennenku taas hiipuu. :)

Oltiin Dedin kans kissoissa tännään. Nyt ehkä ihan pikkusen toivo jo ellää, että kyllä se homma sieltä rupiaa taas luonaamaan. Loppusyksy ku meni aika hervottomien kisasuoritusten kans plörinäksi. Siitä viimesestä nollastaki alakaa olla jo aika monen monta kuukautta. Jo välipäivien kissoissa väännettiin sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenki hypäriltä vitonen (okserin rima). Tännään ekalla ratalla tulos oli taas viis, mutta kokonaisuuteen täytyy olla tyytyväinen. Dedin aika oli koko ratan noppein, omalla sekunnilla jopa. Mutta johan toki piti sitte puomin alastulolta napata virhe. Itellä siinä kohtaa oli pääajatuksena vaan huolehtia, ettei se kerkiä karkaamaan putkeen, niin se tais jäähä sitte vähä huonolle käskytykselle. Toki pittäishän Dedin se osata vähemmälläki. Muutamassa kohassa jäi vielä kirimisen varraa eli meinas mennä väännöksi, mutta kaikenkaikkiaan jes! Ratoja pystyy kattomaan Tamskin arkistosta, tämä eka rata löytyy kohasta 17.1.2016 klo 10:31:40.

Toisella ratalla meinas jo vähä koira lähtiä näppeistä, mutta kyllä joku auktoriteetin kasvu tai Dedin kiltteytyminen on tapahtunu, ku silti pystyin ohojaamaan homman loppuun asti viijellätoista virheellä. Syksyllä nää päätty aina putkeen karkaamiseen ja sitä myötä kentältä poistumiseen. Ite mietin, että ehkä tää on teheny hyvvää, ku Dedi on nyt toista viikkua täällä hoijossa ja eletään ihan normaalia arkia. Ennenhän täällä ja mun kanssa olo on pääsääntösesti tarkottanu reenejä tai kissaamista. Eka virhe tuli näköjään aan alastulolta. Sen jäläkeen olinki ite myöhässä ja koiran eessä -> rima alas ja jatkon sössintä. Muuten tuoki ihan jees. Tää rata löytyy arkistosta kohasta 17.1.2016 klo 11:56:35.

Viimesenä oli hyppäri, josta ensin tuli virhe keppien sissäänmenosta. Taisin ajjautua kuitenki ite vähä liian lähelle keppejä ja Dedi alotti kakkosvälistä. Ehkä tuosta virheestä lepsuuntuneena en ottanu tarpeeks vahavaa putkijarrua loppupuolella, joten Dedi ei kääntyny tarpeeksi tiukasti, vaan hyppäs väärän esteen. Mutta ei tuokaan rata tosiaan huono ollu. Ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu! En silti edelleenkään uskalla ihan kaikkia SM-nollia kassaan toivoo. Mutta jos nyt muutaman vielä sais tässä meijän yhteisellä taipaleella. On se vaan hienoo onnistua tuommosen vauhtihirmun kans! Vaikka ei silti, kyllä mulla jo ikävä on Rallin kans köpöttelyäki. Siinä sentään tuntee vähä hallittevansa tilannetta. :) Hyppäri löytyy arkistosta kohasta 17.1.2016 klo 13:20:30.

Rallilla olis nyt vielä muutama päivä remmiliikuntakomennusta jälellä. Keskiviikkona tullee kuus viikkua leikkauksesta. En kuitenkaan tiiä, mitenköhän uskallan sitä vieläkään vappaana päästää menemään. Tuolla on kumminkin paikotellen aika liukasta lumen takia. Ja sitä vauhtia ku pitäs Rallin tuntien sitte saaha kerralla nollasta sataseen...

Pinserin pukeminen tuntuu kestävän ikkuisuuen.

Viime torstaina käytiin toisen kerran fyssarilla leikkauksen jäliltä ja ihan hyvältä vaikutti edistyminen edelleen. Jos ekalla kerralla takajalakojen painonvarraus oli 1.0/1.8 niin nyt oli jo 1.3./1.5 (jos oikein muistan). Tassausta oli siis tullu ja lihaksisto leikatussa jalassa oli hyvässä kunnossa. Ainoot jumit oli selässä ja sielläki kuitenki tasapainossa. Sannoin Kirsille siitä, kun uuden vuojen aikaan Rallin polovi kuulosti niin kovin naksuvan. Kirsi lohutti, että ei varmaankaan johtunu patellasta, koska kuntoutuminen on nuin edistyny. Luultavasti joku nivel siellä naksuu sammaan tappaan, ku ihimisilläki. Ei Ralli niihin naksumissiin mitenkään viikannu, että ei ainakaan kipiää teheny.

Riemu kävi tosiaan kans lääkärissä viime viikolla. Verikokkeita otettiin ja riisi käskettiin vaihtaa kaurapuuroon ja jatkaa lohilinjalla kunnes tutkimukset etenee. Verikokkeista osa saatiin samantien, maksa-, haima- ym. tulokset ei vielä viime viikolla ees tullu. Valamistunneet arvot oli ihan ok. Muutamia heittoja viitearvoista oli, mutta ei mittään erityistä. Eli tähän mennessä ei mittään ainakaan selevinny. Krooninen suolitulehus nyt kuitenki oireitten perusteella se tojennäkösin arvaus. Eli kokonaisuuessaan reissun anti tähän asti on se, mitä itekki jo on arvannu/tienny. Mutta ootellaan nyt, mitä sieltä vielä kuuluu. Jatkotutkimuksia tietysti jo tarjoiltiin: tähystyksiä ja koepalan ottoo.

2015

Eli jos perinteisesti vejetään vähä yhteen 2015 vuojen tapahtumia niin aika negatiivispainotteiselta näyttää. Mutta tuossapa nuo. Eli vuonna 2015...

...bloggailin toodella laiskasti.
...valamistuin maisteriksi ja tein ihan vaan töitä ensimmäistä kertaa elämässä kokopäiväsesti, siis iliman ohessa opiskelua tms. Ja oon siitä kyllä nauttinu, niinku viime vuonna tässä "tilinpäätöksessä" oon toivonukki.
...muuten nuo esitetyt toiveet ei sitten oikein totteutunukkaan.
...sekä Ralli että Riemu on sairasti alakuvuonna mahhaansa. Rallilla meni jopa haimatulehuksen puolelle, mutta parani onneksi antibioottitymmäyksellä.
...maaliskuussa laumaan saapu uus vahavistus Runo.
...huhtikuussa Rallilta hajos oikia polovi, joka leikattiin ja jonka jäliltä palattiin pikkuhilijaa agilityreeneihin heinäkuun lopulla.
...Riemu-parka sairasti korviaan vaihteeksi. Tällä kertaa uus tulokas eli verikorva molemmin puolin. Niiden jäliltä Riemu onki melekonen rullakorva nykyjään.
...alakukesästä sain Rallin sairasloman ajaksi lainakaverin agilityyn eli Dedin. Laina vähän piteni kuitenki ja jatkuu edelleen ainaki tämän kevvään.
...elokuun lopun omissa kissoissa koettiin Dedin kanssa onnistumisen hetkiä ja napattiin nollavoitto sertillä kuorrutettuna.
...lokakuussa reissattiin naisporukalla Italiaan MM-kisoja kattomaan. Hieno reissu!
...marraskuussa siis Rallin vasen polovi sano sopimuksen irti ja sillä kuntoutustiellä ollaan oltu loppuvuosi.
...kisattiin Rallin kanssa sattuneesta syystä erittäin vähä, eikä tokossakkaan käyty kokkeissa. Tokoa kuitenki reenailtiin ihan jonku verran, ku se paremmin sopii kuntoutujallekki. Ollaan sen osalta päädytty Sinin oppiin ja siltä tieltä tähdätään niiden voittajan liikkeitten kasaamiseen tänä vuonna.

Mitä tämän vuojen tavotteisiin tullee niin kovasti toivon että vuonna 2016...

...Riemun terveysongelmat saatais ratkastua.
...Ralli kuntoutus hyvin ja myös pysyis terveenä.
...päästäis Rallin kans reenaileen ja kisaileen kesän korvalla ehjää kautta kohti agilityssä.
...saatais voittajan liikkeet koe-valamiuteen ja uskaltauvuttais kokkeeseen jossain kohtaa vuotta.
...Saatais Dedin kans SM-nollat kassaan, vaikka se tällä errää aika toivottomalta urakalta tuntuuki. :)

Viime vuojen viimeset tekeleet: