tiistai 26. toukokuuta 2015

Kolme Yötä Jouluun On

Ainaki jos Rallilta kysytään. Perjantaina tullee kuluneeksi kuus viikkoo leikkauksesta eli se tarkottaa Rallille kaheksan viikon remmissä lenkkeilyn loppua. Vappaus koittaa ja yksin ollessakin saa häkitys luvan loppua. Vaikka agilityä ei päästä vielä pariin kuukauteen tekemään, niin kyllä se vappaana juokseminen jo aika hieno juttu on. Veikkaa, että siinä saattaa kaveri vallan villiintyä alakuun vappauen huumassaan.

Viime viikon koirajumpassa jatkettiin samoja juttuja ku aikasemminki. Nyt on muutaman päivän vällein ainaki yritetty aina jotaki vähä kotonaki jumppailla. Siinä yhistyy mukavasti fyysinen reeni ja pieni aivojumppa, ku opetellaan uusiaki juttuja. Pähkinäpallo on ahkerasti käytössä ja hienosti Ralli sen päällä tasapainoileeki. Vieläki vaan on jääny ne kuvat ottamatta.

Ralli tilanne alakaa siis normalisoitua. Vastapainoksi saatiin viikko sitte Riemulle uus korvaongelma. Huomasin aamulenkille lähtiessä, että sillä oli toinen korvalehti ihan paksu. No hyvin äkkiä muistu mieleen jotku tuttujen puhheet verikorvasta ja pienellä guuglauksellahan se jo vahavistu. Isäntä käytti Riemun lääkärissä. Sieltä saatiin vaan kortisoniliuosta korvalehen valeluun ja ohojeet katella pari viikkoo. Paras ois, jos se laskeutus itestään. Jos se jouvutaan tyhyjentään, niin se tuppaa olemaan kierre ja se on käytännössä tommosen sählärin kans joka kerta rauhotus sitte.

Lääkäri sano, että sillon korva oli vielä varsin ok. Nyt viikon jäläkeen se alakaa olla jo aika pallukka ja sitä myötä kipiäki jonku verran ainaki, ku on niin pinkeen täynnä verta. Mittään ohojeistusta semmosesta ei saatu, mutta tännään päätin, että kokkeillaan, josko kaulurin käytöllä olis yhtään vaikutusta. Ainakaan ei pääsis raapimaan korvaansa ja ehkä se pään heiluttelussaki vähä vaimentaa iskuja.

Nyt yritettään vaan selevitä kortisoonin kans, suun kautta ja liuoksena, ja toivotaan, että korva rupiais parantuun. Näköjään se ei vielä ollu Riemun korville tarpeeksi, että nuorempana oli korvatulehuksia ennenku allergiat tojettiin. Saati monen vuojen kipiät korvien vuotamiset, ennenku sekkään saatiin kurriin lääkityksen avulla...


maanantai 18. toukokuuta 2015

Kuukauden Karanteeni

Taas on viikko vierähtäny Rallin sairaslommaa ja kaks ois vielä lusittavana. Viikonloppuna olleet meiän seuran viralliset agilitykilipailut vei pitkälti kaikki mehut ja ajan viime viikolla niin häpiäkseni voin myöntää, että kuntoutukset on ollu retuperällä. Fyssarin toisella kontrollikerralla tojettiinki, että niin ne vaan lihakset häipyy ku pieru saharaan, mutta niitten takasi saaminen onki sitte ihan eri juttu. Kuntoutuminen on siis muuten ejistyny oikein hyvin, mutta lihakset on varsinki leikatussa jalassa, mutta vähä kyllä koko takapäässä vielä aika heikot. Ja ehkä fyssari ois oottanu, että ne ois jo vähä alakanu pallautuun.

Lenkkeilyä saatiin taas käsky pitentää. Nyt kahen viikon aikana pitäis pitentää vartti eli niin, että kuuen viikon kohalla oltais kolomen vartin remmilenkkejä jo tehty. No työtä on tehty käskettyä ja hyvin jaksaa Ralli leikattua jalakaa käyttää koko lenkin. Satunnaisesti sitä vielä "pomputtaa" ja fyssarin käsittelyn jäläkeen vähä aikaa enemmän arasteli. Jalaka käytiin niin perin pohojin läpi. Aristelu unohtu kyllä hetimmiten, ku päästiin fyssarin jäläkeen olleen jumpan alakuun.

Noh, nyt täytyy ottaa tää Rallin prokkis ihan ensisijaseksi ajanvietteeksi iltasi. Viime viikolla oliki taas tosi hyöjyllinen jumppakerta. Koiran kehonhuoltoo eli lihaksistoo syvät lihakset mukkaan lukien reenaavia juttuja ja päälle hyvät venyttelyvinkit. Niitä ja aikasempia juttuja tosiaan vaan kerran pari on keritty testaileen. Yritän pistää aina kirjaan vähä ylös, että mitä on tehty, ku tullaan kotia. Ihimeellistä, miten sitä unohtaa tunnissa, mitä just oli tekemässä... Noh, kait ne tärkeimmät on nyt muistissa, vielä ku ne sais siirrettyä aktiivisseen käytäntöön.

Viikonloppu meni tosiaan allekirjottaneella talakoillessa. Se on kyllä kivvaa hommaa väsyttävyyestään huolimatta. Ja kirsikkana kakussa oli vielä se, että sunnuntaina näin taas livenä Rallin ihanaa velipuolta, Jeppeä, joka karttureineen napsautti hienon voittonollan minikakkosissa. Rico-pappa sattui saapumaan fiilistelemään kisatunnelmaa just parahiksi tojistammaan poikansa hienua menestystä.

Rallilla ja Riemulla oli siis ehkä maaliman tylsin viikonloppu, ku joutuivat olemaan keskenään pitkät päivät kotona. Hirmusen pitkän lauantaipäivän pelasti illan lenkki kottoo kisapaikalle ja takasi. Kotipihassa palatessa köpöttelin kattelemassa, että mistä vielä nousee, ja mitä mun kitusista kukkapenkeistä, ku yhtäkkiä ohikulukija rupes tien toiselta puolelta huuteleen. Mulla oli kuulokkeet korvilla, niin ihime, että ees ajatuksissani huomasin sen huhuilut. Oli kiinnostunu kyselemmään, että mikä Riemun rotu on. Edellisestä kyselijästä onki jo aikaa. No tokihan mää kerroin ja tyyppi tuli sitten rapsuttelemaan poikia meijän tiensuuhun. Juteltiin pitkä tovi, ku kerroin pinseristä, etenki tästä yhestä meillä asuvasta. Mää en varsinaisesti taija kyllä ainakaan ejistää tuota pinserien markkinointia. Se tuli taas tojettua. Mutta mukava juttuhetki kuitenkin, kun oli koirista kiinnostunu ja myös tietävä kyselijä. Ja tulihan sieltä se peruskommenttiki: On kyllä sopiva nimi, Riemu.

Harmaantuva ja harmaa kaveri

Katoppa Emäntä, ku tuossa on tuommonen pallo

Siis tuossanuin

Hei haloo?

NYT HEITÄT TUON PALLON URPO! ...koville ottaa saikkulaisella

lauantai 9. toukokuuta 2015

3 Viikkoa Leikkauksesta

Ensimmäisen viikon aikana leikkauksesta paranemaan lähtö oli niin silimiin pistävää, että nyt on tuntunu jotenki siltä, niinku se olis muka lopahtanu. Alle viikko leikkauksesta ku rupes jo ravvaamaan normaalisti ja viimestään ekan viikonlopun jäläkeen on käyttäny leikattua jalakaa melekeen niinku ennenki. Välillä jää askel tai pari välistä, mutta niinhän tuolla pomputtavana tyyppinä on aina ennenki jääny.

Torstaina Ralli pääsi fysioterapeutin tarkastettavaksi. Siellä tojettiin sammaa, ku lääkärissä viikkua ennen. Eli jalaka on lähteny paraneen erittäin hyvin. Liikkuvuus on ok ja tosiaan käyttää jalakaansa hyvin. Polvessa ei tunnu mittään rahinoita liikutellessa. Fyssari sano, että näissä leikkaavien lääkäreitten ohojeissa ja lääkityksissä on jonku verran erua. Meillä tosiaan kipulääke on jatkunu vielä tähän päivään asti, kunnes se loppu. Vieläki ois lääkärin viime viikon puhheitten perusteella voinu jatkaa. Toisilla kipulääkettä annetaan vaan tikkien poistoon asti. Fysioterapeutti oli kyllä pitemmän lääkityksen kannalla myös just siksi, että varmasti rupiaa käyttään jalakaansa mahollisimman hyvin.

Saatiin myös lupa vielä pitentää kertalenkkiä. Oltiin menty nyt reilua kymmentä minuuttia, mutta nyt tällä viikolla sais jo mennä 15-20 minuuttia, jotta kuuessa viikossa päästäis yli puolen tunnin. Oon lähteny vähä turhanki varovaisesti liikkeelle. Kuulemma heti ekalla viikolla ois tosiaan saanu käyä jo kymmentäki minnuuttia ja siittä tosiaan 5 min per viikko lissää. Ralli kiittää, ku saa taas vähä lissää liikuntaa ja pääsee Riemun kans sammoille lenkeille välillä.

Fyssarin jäläkeen meillä oli kolomas kerta jumppakurssista. Siellä tehtiin meille ihan sopivia juttuja ja tuli taas vinkkejä lissää lihasten reenailuun ja kropan käyttöön. Peruuteltiin, peruuteltiin esteien yli/esteien päälle takapäätä. Rallilla kun tuo peräpään peruuttaminen korokkeelle oli tuttu, niin reenattiin kummanki takajalan nostoo erikseen n. 10 cm korkeen tason päälle. Se lähti liikkeelle oikeen hyvin. Etupään reeninä piti nostella etutassuja istuen ja/tai seisten. En oo opettanu kummallekkaan koiralleni tassun antamista, ku en oo halunnu niitten rupeevan läpsimään joka välissä, enkä oo aatellu, että sitä vois käyttää ns. jumppanaki. Rallin kans on kuitenki vähä aikaa sitte vähä aloteltu tervehtimistä eli vasemman etusen kanssa nosto onnistuu jo ihan hyvin käsimerkillä. Oikeeta nosteltiin niin, että houkuttelin namilla kallistuun ja siirtään painoo vasemmalle. Tuossa onki meille hyödyllinen uus temppupari.

Hauska ja tokoaki aatellen ehkä asentoja vahavistava reeni oli semmonen, että laitettiin koiran etteen nami, jota ei saa ottaa ja koiran piti pysyä seisomassa, istumassa tai maassa, kun sitä kevyesti yritti horjuttaa esim. rinnasta tai kyljistä. Namia ei saanu, jos väisti tai muuten liikku. Yksinkertasta ja hauskaa tasapainon ja lihasten reeniä.

Hommasin Rallille myös tuommosen pähkinän muotosen jumppapallon. Se on tuolle sopivan kokonen. Sen kans on kiva tehä venytyksiä ja tietty tasapainoreenejä. Jatkossa vois yrittää myös opettaa Rallia eteneen sen kans niin, että etutassut on sen päällä ja takatassut maassa ja se kävelis sitä vierittäen etteen päin. Tekis hyvvää takapäälle. Vähä sammaa takapäänkäyttöideaa on meille vanahassa tutussa nurinpäin olevan vatin tms. kiertämisessä etupää vatin päällä. Pienen lisähaasteen koordinaatiolle sain siihen ihan sattumalta, ku joutuin pitämään vatia paikallaan, niin Ralli joutu ylittään mun käjenki takajalloillaan.

Kokkeilin nopiasti pähkinää Riemunki kans. Etupään Riemuki nostaa heleposti pallolle ja onnistuin mää kerran saamaan sen kokonaan siihen. Täytyy ottaa uusiksi seinän vieressä, ku saa vielä paremmin piettyä palloo paikallaan. Täytyy ottaa kuvia meijän palloreeneistä jatkossa, mutta näin yksinään ollessa se ei oikein onnistu. Että eiku jumppaileen ja mukavaa viikonloppua!