Alkuun meillä toki oli Dedi paljon täällä toisen koiran virkaa hoitamassa, kun valmistauduttiin SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, niistä varmaan tarina erikseen jossain kohtaa. Karsintojen jälkeen ollaankin saatu harjoitella muutamia satunnaisia koiravieraita lukuunottamatta yhden koiran taloutta. Helppoahan se on noin käytännössä.
Nyt muutama kuukausi myöhemmin sitä välillä aina vaikkapa lenkillä ajattelee, miten ihmeellistä se on, että yhtäkkiä tässä onkin vain Rallin kanssa kaksin tallustelemassa. Kummallista. Mutta tosiaan kovin helppoa. Nyt luulisi olevan kätevä ja hyvää aikaa treenailla Rallin kanssa milloin mitäkin, kun ei tarvitse toista koiraa sulkea eri tilaan, mutta jos totta puhutaan, niin eipä ole tullut tehtyä yhtään mitään. Jonkun sortin reenimasennusta kai. Ehkäpä se tästä syksyä kohti taas ja kun on päästy Rallinkin kanssa vähän kisaamisen makuun.
Pari viikkoa sitten käytiin heittämässä Riemun tuhkat viimeiseen sijaansa. Mietittiin, että mikä paikka olisi hyvä. Lopulta tultiin sellaiseen tulokseen, että päästetään ne veteen meidän mökin lähellä sijaitsevan Hepokönkään päältä. Riemu kävi siellä monen monta kertaa. Sinne voidaan mekin aina palata. Riemu tykkäsi esittäytyä yleisölleen näyttävissä ja korkeissa paikoissa, kuten kivien ja A-esteen päällä, joten eiköhän tuo paikka komeudessaan ole sille oikein sopiva.
