perjantai 30. maaliskuuta 2012

Opettelen Salaa

Terrrve kaverrrit! Meitsi ei ookkaan palijo kerinny kirjotella. On niin hirrrveesti touhua ja työtä pienellä russelipenikalla. Taikka ehän mää ennää mikkään penikka oo. Merkkailen niinku isot äijät ja oon muutenki niin pätevä. En oikeestaan sisällekkään pissaile ennää, ellei nuo oo ihan puusilimiä mun pyynnöille. Yöt nukun rauhasa. Illalla ois mun mielestä mukava touhuta pitempään, mutta ku toi ihra... siis isoveli rupiaa tuhunuttelleen melekeen heti iltaruuan jäläkeen. Aamulla mää en taas aina jaksais nousta sillon ku se jo rupiaa vaatimaan ylös.

Mulla on menny täällä niin mukavasti, että eipä oo tosiaankaan ehtiny lapsuuenkotia ikävöimään. Riemu on mun paras kamu ja sitte tietty pääsee ylleensä ainaki kerran viikossa moikkaamaan isukkia. Ja sitte toi Reiska on kans tosi hauska leikkikaveri. Se jaksaa ylleensä painattaa yhtä kauan ku määki.

Energiiaa mulla riittää. Voisin temppuilla ja leikkiä ja lenkkeillä vaikka koko ajan. Mutta on seki tietty välillä ihan kivvaa ku heittäytyy sohovalle lötkölleen yksin taikka Rimpulan kans. Ja sitte oon Riemulta periny tuon korkeen paikan hingun. Oon tykästyny nukkuun sohovan selekänojalla olevan torkkupeittokasan päällä. Vähähän se vaatii akropatiaa, mutta kyllä se multa onnistuu.

Emännän kans on reenailtu vaikka mitä. Se on tosi kivvaa ja niinku sannoin, voisin tehä sitä enämpiki. Viimesimpänä meitsi on ottanu haltuun mm. vierellä maahanmenon. Emäntä saa jopa jatkaa kävelyyään ja mää napsahan heti käskystä maahan. Kosketusalustan hoksasin kans melekosen nopiasti. Ja emäntä just eilen kehu, että ku mulle on niin heleppo opettaa siinä jotaki ihimeen kestua. No joo. Määhän napotan siinä alustalla just niin kauan, että mää kuulen sen naksun siltä ja sitte juoksen nakin perrään. Mihinpä siittä hötkyilemmään.

Temppupuolelta oon opetelly kierähtämistä elikkä nakkia ja emännän jalakoissa pujottelua. Kyllä mää vähä ootan, että millon se keksis mulle jotaki oikiasti haastavaa. Noihan ny on ihan naurettavan heleppoja juttuja. Emäntä sitä sannooki, että siittä tuntuu, että mää aina sallaa opettelen ne jutut siinä reenien välissä, ku yhtäkkiä aina ossaanki. No pittäähän niitten asijoitten antaa hautua juu.

Mää oon kunnostautunu talloustöissä auttelemisessa. Pyykkihuolto on varsinki musta hauskaa. Mää esmes kantelen sukkia konneesta pitkin talua kuivumaan. Ja viime viikolla emäntä oli niin hupsu, että se meinas laittaa semmosen ihan uuen hienon pallon pyykkikonneeseen. No heti ku sen selekä käänty niin kävin sen sieltä pelastamasta. Se oli vähä äimistyny, ku se oli tyytyväisenä laittanu linkouksen pyöriin ja mää tulin sitä olohuoneesta pallo suusa vastaan. Että ilimeisesti sillä ois ollu joku tarkotus siellä konneessa sillä mun löytämällä hienolla palloaarteella.

Viime viikolla reippailin Tampereella. Ensin kävin hurmaamassa yhen elläinlääkärin. En ymmärtäny, ku Riemu ei halunnu hypätä sille ylös ja alas menevälle pöyälle. No mää sitte hyppelin siihen senki puolesta. Lääkärireissun jäläkeen lenkkeiltiin Pyynikillä näkötornin maastossa. Siellä oliki aika hurjasti hajuja ja mukavaa tietenki. Tapasin mun kasvattajanki siellä ja se luonnollisesti ihasteli mun kommeutta ja reippautta kans.

Tännään käytiin Riemun, Ronin ja Reinon kans vähä mettässä. Vähänkö se oli siistiä! Sai juosta vappaana ja tutkia kaikki kantoja ja koloja siellä. Vielä ku loputki lumet sieltä sullaa niin se onki mun lempipaikka. Mettäreisun jäläkeen vielä vähä oteltiin Reinon kans niitten kotona. Sen jäläkeen onki ollu aika raukia olo, mutta tämän päivän temppukiintiön täyttymistä mää vielä oottasin...

- Ralli

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hyviä Vuosia

Sitä tullee sitte pian nelijä vuotta täyteen tuon Pienen Pinseripojan kans. Herra vietti synttäreitään tiistaina. Aika moni ouvompi kyllä luulee sitä vieläki pennuksi...

Jos sitä niinku perinteisesti tässä nyt sitte muistelis taakseppäin tätä elämää tuon Rimpulan kanssa niin eihän se ihan niin heleposti oo menny, ku ois ehkä kuvitellu. Kyllä sen kansa on saanu tanistaa ja melekeen päällään seistä ja sitte on tietenki ne terveyshuolet. Mutta tottahan toki on niitä hyviäki hetkiä. Ja toivotaan, että tästä etteenpäin ne vuojet vaan paranee.

Pojjaat testailee olohuoneen uutta "donitsia"

Ralli täällä luonnollisesti kasvaa nii, että kohina käy. Se on niin issoo poikaa että. Se on nyt reilun viikon muistaakseni kulukenu Riemun ja mun mukana aamulenkit, joita on kyllä vähä typistetty. Eipä menny aikaakaa, ku pikkuherra oppi merkkeilemisen taijon. Viime viikonloppuna se herätys tais tapahtua, ku Ralli pääsi käymään hallilla, jossa olin Ricon kans Jänesniemen Elinan koulutuksessa. Sivusilimällä olin kattovinani, että hallin nurkalla jalaka nousi, mutta en sitä kunnolla ajatellu. No maanantain lenkillä se sitte oliki jo täyttä totta. Pikkuherra merkkailee ainaki puolet niistä paikoista, mihin Riemu ensin merkkaa. Isänsä poeka...

Onhan se Ralli-poika toki oppinu kaikkia järkevääki. Nimittäin lenkillä hihinassa kulukeminen onnistuu suurimmalta osalta aivan mainiosti. Pyssäyttämistaktiikkaa rupesin sillä harijottaan heti alusta saakka. Jos se sitte toimiski vähä paremmin ku nimeltämainittemattomalla pinseripojalla... Lisäksi on tietenki reenailtu pentukurssin juttuja ja vähä temppujaki muutamia kertoja viikossa.

Agilittyyn liittyen Ralli on alakanu opettelleen nokkimista. Sehän mennee jo tosi mainiosti. Saan jo nousta seisoon sen etteen siinä. Paikalla istumista on toisena reenattu enämpi. Seki sujjuu jo aika hyvin. Pystyn heilumaan sen eessä vaikka miten, menneen kyykkyyn, perruuttaan ja kääntään selän ja käveleen poiskipäin muutamia metrejä. Kaveri kattoo niin kysyvällä ilimeellä välillä mun hillumisia. Ja voi siinä joku ohikulukijaki vähä ihimetellä, että mikähän hullu tuolla assuu. Meijän reenaamiset ku näkkyy aika tehokkaasti tosta keittiön ikkunasta ulukona kulukijoille.

Vähä on kuvvaustahti hiipunu, vaikka ihan syötävän sulonenhan tuo pikku-ukko on eelleen. Ja Rimpulan kans niillä on melekoset menot monta kertaa päivässä. Meinaa vissiin jo olla pikku pakko keskittyä vähä noihin opintoihinki...

- Emäntä

Mää en halua, että mua kuvataan tuon penikan kans!

Olisit heti kertonu, että sulla on lelu!

Kauanko mun oikeen pittää istua ja näyttää söpöltä tässä?

No ota nyt äkkiä se kuva sitte

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Sekaisin

Täälä sitä taas ollaan. Viimesin viikko on menny kaikilta liikeneviltä osilta lukemisseen. Ja sitä liikenevvää ossaa on ollu huomattavasti liian vähä. Isäntä on ollu omissa mennoissaan jatkuvalla syötöllä viimesen kolome viikkoo, joten on tässä ollu touhua. Tännään se lähti taasen. Ralli-parka tunnista kohta koko ukkua. :) Eelliseltä reissulta tuli tiistai-iltana. Siellä sillä oli meijän parempi kamera mukana, joten tämän kerran kuvasaldo on suurimmalta osaltaan aika sohjoo. Jos se nyt koskaan mitenkään erityisen loistokasta on.

Täytyy sanua, että eipä tässä blokihiljasuuen aikana mittään erityistä oo tapahtunukkaan. Ralli kasvaa ja komistuu. Se on niin ihastunu itteensä, että juoksee aina välillä kesken leikin peilin etteen ittiään ihhaileen. Ja tykkää katella peilin kautta maalimaa muutenki. Se on Riemun kansa ollu aika palijo Ricolassa nyt, ku oon ollu "yksinhuoltajana", jos on ollu pitempiä päiviä tms. Siellä Ronin ja Reiskan emäntä oli joku ilta päättäny testata Ricon älypeliä Rallin kans. Ekaks Ralli katteli, ku Rico ratko sen ja sitte vaan ite kimppuun. Jo toisella harjotuskerralla kaveri oli ratkonu koko pelin. Kohta se varmaan rupiaa heitteleen niitä pelin osia niinku Rico, että ku tää on niin naurettavan heleppo juttu...

Kattokaa nyt mua raasua, koppaki viety.

Riemulla varmaan alakaa jo välillä vähä väsyttää, ku Rallissa ois virtaa vaikka pienelle kylälle. Ja sitä ei tunnu pääsevän mihinkää karkuun! No hyvin se sitä kuitenki jaksaa leikittää ja kärsivällisesti. Ja sitte se on niin hupsu, että ku Ralli suunnittellee pieniä nokkaunia sohovalla niin eiköhän Pieni Pinseripoika innostu kaiveleen lelulaatikkoo ja rupee kulukeen Rallin vierestä millon minkäkin retaleen kans.

Mua ei nukuta vielä!

Riemu on varmaan itekki vielä ihan pennun tasolla. Ehkä se sen takia on niin hyvä leikkisetä ollu meijän kaikille pennuille. Välillä tuntuu, että se pentutaso on noin älyllisestikki totta. Mutta minkä se sille voi, että on saanu jaossa niin heikot hermot...

Ja kun ny näihin harmituksiin päästiin niin onpahan niitä jo Rallinki kans alakanu ilimentyyn. Mahahan sillä oli tosiaan kaks kertaa kahen viikon välillä sekasi. Nyt pari viikkoo viimesimmän jäläkeen uskoisin, että ne molemmat johtu siittä, että se oli mun kans töissä ja imuroi sieltä lattialta jottain. Se on just semmonen vauva, että kaikki mitä lattialta löytyy pittää laittaa suuhun. No joo, hätäpäissäni kyllä vaihoin sille ruuanki... Niinku joku kauemmin tätä tarinaa seurannu ehkä tietää, niin näistä mahaongelmista mulla kyllä riittää ton Rimpulan kans kokemusta. Että myöntää voi, että oon melekolailla skitso jo noitten kakkojen kans. Toivua soppii, että Rallin maha jatkaa tästä eespäin isukkinsa teräsvattan jälillä.

Ei se mua huomaa

Sitte on Rallin kans nyt havvaittavissa semmosta toistakin harmia. Nimittäin eroahistus. Varmaan osasyynsä on sillä, että oon ollu noitten kansa nyt niin tiiviisti kolomestaan. Oon kyllä alusta asti jättäny Rallia yksin mm. Riemun lenkkien ajaksi ja muutenkin se on toki joutunu olleen Riemun kans yksin, mutta eri huoneissa. Ja oon yrittäny olla, etten sen vikinöihin ja kaikkiin vaatimuksiin vastaa enkä voivottele, jos se on jostain vähä häjissään vaan yritän vaan ite toimia normaalisti ja rauhallisesti. Ja yöt Ralli nukkuu oikeen rauhallisesti omassa kopassaan, mun sängyn vieressä lattialla tosin.

Mutta niinpähän vaan kävi, että tässä muutaman päivän aikana oon hoksannu, että se mennee välillä täällä ympäriinsä ja vikisee iiiihan pientä vikinää. Se tarkottaa monesti myös pissa- tai kakkahättää ja aluks se tuntu olevan vaan sitä, että ku on niiiiin tylsää. Mutta aika ussein nyt viimepäivinä se on luultavasti ollu mun huomion hakemista. Riemun kanssa tähän vikinäasiaanki tottuneena en tietenkään oo niihin muullon reagoinu, ku sillon ku oon arvellu sen johtuvan asioimistarpeesta. Eilen, ku lähin Riemun kans iltalenkille, niin oli kuulemma jääny huutamalla huutaan mun perrään, vaikka isäntä oli täällä sen kans.

Rallin eka takki

Rallin toka panta

Onneks nyt on viikonloppu niin täytyy ottaa vähän yksinoloharijotteita ja koittaa tehä tosta Rallin "yksiöstä" sille taas mieluinen paikka. Se on vaan ikävä tottuus, että semmoseen yksinolokoulutukseen ei pysty niinku ehkä pittäis. Että pikkuhilijaa muutamasta sekunnista minnuutteihin ja sitte pitkän ajan kuluessa pitempiin yksinolloihin. Vaikka mää opiskelijana aika palijo pystynki pellaamaan, ettei noi mittään hirviän pitkiä päiviä jouvu olemaan, niin kyllä ne silti vaan on pakko yksin jättää, vaikka "koulutus" olis kesken.

- Emäntä

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kaksi Irrallaan

Huh. Elämäntäyteisiä on päivät pikkukoiran ja Pienen Pinseripojan kans, kun tässä on kuitenki muutama muuki muuttuja matkassa niinku koulu ja työ. Täytyy myöntää, että tämän päivän tenttiin ois ollu aikaa valamistautua kuukausi. Tuo pieni rakastettava otus on kuitenki tehokkaasti antanu muuta aateltavvaa ja jokseenkin heikentäny keskittymiskykyä. Syytetään Rallia, jos tulee hylsy.

Mitäpä tässä. Aurinkoiset kelit antaa energiaa. Jaksaa näköjään iltaan asti, vaikka kuuelta herrääminen ei sovi sitte millään mun fyssiikalle. Riemun ja Rallin kyllä. Taikka no ei Riemunkaan pakkasaamuina. Rallilla tuntuis toi seittemän olevan sellanen aika, ku pittäis jo nousta. Mutta ainaki vielä oon onnistunu saamaan sen asettuun takas pissalla käymisen jäläkeen kaheksaan asti. Välillä mennee jo öitä, että kaveri ei pyyä pihalle ku kerran iltapissan (klo 23-24) ja aamupissan (klo 6.05) välillä. Se on aika ruhtinaallista. Välillä sitte taas on pissahättää ja kakkahättää ja tekis mieli vähän jäähä leikkimäänki... Mutta siis vielä ainaki Rallin on saanu kohtuuella rauhottuun takas koppaansa. Sormet ristissä, että homma pysyyki niin.

Muistan, että joskus nelijän kuukauen iässä Riemulla tuli semmonen kausi, että se ei meinannu rauhottua illalla millään. Kokkeiltiin iltalenkkiä, temppujen tekemistä, hereillä pitoo yms. Mutta sitte, ku me mentiin nukkuun niin kaveri rupes ramppaan pitkin makkuuhuonetta. Sillon oli pinna aika kireellä. Mikkään ei saa mua helepommin epätoivoseks taikka jopa vihaseks ku huonot yöunet. No onneks se kausi ei ollu kauheen pitkä ja nykyään Riemu kattoo parhaaksi rueta alustaan yöunia aika pian iltaruuan jäläkeen pienillä nokosilla herätäkseen kymmeneltä tyytyväisenä venyttelemään ja vaatimaan iltapissalle pääsyä.

Niinku oon ennenki kertonu, niin Riemulla on aika tarkka kello. Niinku nyt toi iltaruoka. Se annetaan ylleensä kaheksalta. Ennen Riemu rupes oottaan ruokaansa siinä puoli kaheksan maissa. Kiitos kortisoonin, nykyään ootus alakaa jopa kuuen jäläkeen. Se ilimenee reagoimisena jokaseen mun liikkeeseen ja "houkuttelemisena" keittiötä kohti. Eikä Riemu lannistu, vaikka nousisin kolomekymmentä kertaa muuten vaan ja sitte sen kerran ku annan sen ruuan... Voi olla aika paha tapa saaha pois sitteki, ku kortisooni ei ennää aiheuta ylemmäärästä ja jatkuvaa ruokahalua. Ideoita tässäki suhteessa otetaan vastaan.

Pieni Pinseripoika melekeen 4 v.

Lähempänä kaheksaa meno vaan yltyy ja jos ei muu auta niin Riemu rupee tökkimään tavaroita: kukkatelineitä, ovia, lelukoria, koiraporttia... Täytyski joskus tässä vaiheessa ottaa naksutin käyttöön ja rueta opettaan oven kiinni laittamista. Ja laatikoitten. Eilenki huomasin mietiskeleväni, että mitähän se isäntä siellä keittiössä touhuaa. No ei se siellä ennää mittään touhunnu, mutta oli jättäny muutaman laatikon raolleen niin Riemu siellä reippaana poikana kuluki niitä kiinni tökkimässä...

Menipä jaaritteluksi taas. Jatketaan kuvasaasteen parissa. Aurinko vaan pakottaa ottamaan kuvia. Ylivalottuneita ja puhkipalaneita kuvia Rallikaisesta ja tummia ja epäseleviä kuvia Rimpulasta. Jepjep. Heleposti kuvattava pariskunta näillä taijoilla.

- Emäntä

Joka paikkaan ON PÄÄSTÄVÄ.

Iskäääää, leikitääääää!