Tässä päivänsankarista muutama otos. Osa jo useempaan kertaan julukastujaki.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste synttärit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste synttärit. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Vinkuvaa Syntymäpäivää
Tänään Rico, the One and Only täytti 12 vuotta! Herra juhuli perhepiirissä. Papana sai lahajaksi muutaman lelun, joiden kans tyyppi touhus koko illan. Lähti sentään poikansa ja Riemun kans lyhyelle lenkille, mutta kiire takas vinguttamaan oli melkonen. Vauhti on paikotellen ihan samaa ku vuosia sitte, mutta kyllä ikäkin alakaa jo näkyä tehoukkelissa mm. pitempinä kauneusunina. Hienoo on myös se, että koko sisarkatras on mun tiedon mukkaan edelleen hyvissä voimissa. Olispa mahtava nähä kaikkia näin 12 vuojen jäläkeen! Kuvista päätellen ovat meleko samasta puusta veistettyä sakkia ainaki nuin ulukomuovollisesti.
Tässä päivänsankarista muutama otos. Osa jo useempaan kertaan julukastujaki.
Roskanen mutta ryhdikäs papana viime syksyltä.
Väsymätön vinguttaja juhulapäivänänsä.
Tässä päivänsankarista muutama otos. Osa jo useempaan kertaan julukastujaki.
torstai 20. maaliskuuta 2014
Kolme
...on viime aikojen teemanumero. Itellänihän napsahti kymmeniä moinen määrä mittariin reilu kuukausi sitte. Riemulla taas on tänään 2 x 3 synttärit. Ja Ralli tuli siirretyksi kolmosluokkaan viime viikonloppuna. Mutta alotetaas vähäsen päivänsankarista.
Tein tämmösen pienen koosteen Rimpukan pentuajalta. Sanotaanko näin, että noitten kiltisti paikallaan istuvien/seisovien tyyppien määrä on ryhmäkuvissa lissääntyny, mutta Riemu on on pitäny tyylinsä... Ihan aina sille ei jaksa nauraa enää aikuisen koiran kohalla. Mutta tuommonen hössöttäjähän tuo nyt on eikä ikinäläkäselle itelleen mittään voi.
Tännään herra näytti omalta vaativalta itteltään. Että missäs on mun synttärikakut ja herkut? No kun niitä ei alakanu kuulumaan niin Riemu otti ohojat ommiin tassuihinsa ja nautiskeli iltalenkillä tienpielestä jonkun lajitoverinsa terveisiä... Lempiharrastuksensa parissa siis Pieni Pinseripoika. Tulihan sitä illalla vähän sallittuja herkkujakin totta kai.
No Ralli tosiaan kunnostautu kisailussa näin tauon jäläkeen. Ekoista kisoista ei vielä nollia tehty, mutta toissa viikonloppuna napsahti hyppynolla. Siittä tuossa Sannin kuvaama ja lataama video. Voitettiin luokka ja etenemäki oli varmaan Rallin ennätysluokkaa: 4,61 m/s. Mutta köpöttelyltähän tuo silti näyttää ja oma meno ihime käsien viuhtomiselta. Ihan ok sujuva rata kumminki. Mukava ja melko helppoki.
Viime viikonloppuna tuntu jo, että olis voinu jäähä kotia. Kolomas viikonloppu peräkkäin kisaamista, ku sattu täällä lähellä olemaan kisoja. Mutta onneksi lähettiin. Heti ekalta agiratalta saatiin nolla, voitto ja serti. Ralli kyllä hyppäs aan kontaktin, mutta se hyvä puoli on leviässä persauksessa, että tuomari ei ihan kaikkia näje. Tuo rata oli muutenki aika räpellystä, etenemä vähä alle neljän. Olin ite vähä pihalla ja esimerkiksi yhessä kohtaa en kerinny suunnittelemaani valssiin niin ohojaus oli vähintäänki mielenkiintonen. Mutta Ralli pelasti.
Että nyt tarttis rueta suunnittelleen kolomosten kisoja. Katotaan nyt. Syksyllä, ku siirryttiin juoksuaahan niin aattelin, että kai nuin pieni köpykkä niin isolle alueelle ossuu. Mutta eipähän vaan osu ennää, ku 2-on-2-off on rikottu. Eikä tuo puomin pyssäytyskään oikein onnistu kissoissa. Kierrokset nousee. Täytyis ottaa joku kontaktikausi ja keksiä tohon aalle jotaki. Tai ainaki tehä lissää ja lissää ja lissää toistoja. Mutta mää en jaksa ottaa tätä niin tosissaan tätä hommaa. Että katellaan nyt, mennäänkö kuitenki parin viikon päästä kokkeileen onnia.
Tein tämmösen pienen koosteen Rimpukan pentuajalta. Sanotaanko näin, että noitten kiltisti paikallaan istuvien/seisovien tyyppien määrä on ryhmäkuvissa lissääntyny, mutta Riemu on on pitäny tyylinsä... Ihan aina sille ei jaksa nauraa enää aikuisen koiran kohalla. Mutta tuommonen hössöttäjähän tuo nyt on eikä ikinäläkäselle itelleen mittään voi.
Tännään herra näytti omalta vaativalta itteltään. Että missäs on mun synttärikakut ja herkut? No kun niitä ei alakanu kuulumaan niin Riemu otti ohojat ommiin tassuihinsa ja nautiskeli iltalenkillä tienpielestä jonkun lajitoverinsa terveisiä... Lempiharrastuksensa parissa siis Pieni Pinseripoika. Tulihan sitä illalla vähän sallittuja herkkujakin totta kai.
No Ralli tosiaan kunnostautu kisailussa näin tauon jäläkeen. Ekoista kisoista ei vielä nollia tehty, mutta toissa viikonloppuna napsahti hyppynolla. Siittä tuossa Sannin kuvaama ja lataama video. Voitettiin luokka ja etenemäki oli varmaan Rallin ennätysluokkaa: 4,61 m/s. Mutta köpöttelyltähän tuo silti näyttää ja oma meno ihime käsien viuhtomiselta. Ihan ok sujuva rata kumminki. Mukava ja melko helppoki.
Viime viikonloppuna tuntu jo, että olis voinu jäähä kotia. Kolomas viikonloppu peräkkäin kisaamista, ku sattu täällä lähellä olemaan kisoja. Mutta onneksi lähettiin. Heti ekalta agiratalta saatiin nolla, voitto ja serti. Ralli kyllä hyppäs aan kontaktin, mutta se hyvä puoli on leviässä persauksessa, että tuomari ei ihan kaikkia näje. Tuo rata oli muutenki aika räpellystä, etenemä vähä alle neljän. Olin ite vähä pihalla ja esimerkiksi yhessä kohtaa en kerinny suunnittelemaani valssiin niin ohojaus oli vähintäänki mielenkiintonen. Mutta Ralli pelasti.
Että nyt tarttis rueta suunnittelleen kolomosten kisoja. Katotaan nyt. Syksyllä, ku siirryttiin juoksuaahan niin aattelin, että kai nuin pieni köpykkä niin isolle alueelle ossuu. Mutta eipähän vaan osu ennää, ku 2-on-2-off on rikottu. Eikä tuo puomin pyssäytyskään oikein onnistu kissoissa. Kierrokset nousee. Täytyis ottaa joku kontaktikausi ja keksiä tohon aalle jotaki. Tai ainaki tehä lissää ja lissää ja lissää toistoja. Mutta mää en jaksa ottaa tätä niin tosissaan tätä hommaa. Että katellaan nyt, mennäänkö kuitenki parin viikon päästä kokkeileen onnia.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Isänmaan Toivo
Mun pikkunen isänmaantoivoin täyttää tännään kaks vuotta. Eli kai se nyt täytyy jo aikuiseksi sitte laskia. Sniif.
Synttärisankariin iski viime sunnuntaina kennelyskä. Sunnuntai-ilta, yö ja maanantai oli ihan kamalaa köhimistä. Ei siinä tullu oikein nukkumisesta eikä kirjottamiseen keskittymisestäkään mittään. Satunnaisesti köhii vieläki, mutta eiköhän tästäki selevitty. Toivottavasti vastasuuen varalle tästä sais jonkulaisen immuniteetin. Ainaki nyt lauman ne jäsenet, jotka sairasti kennelyskän nelijä vuotta sitte nimittäin säästy tauilta.
Jos ny ylleensäkkään sairauesta näin voi sanua, niin tulihan tämä ihan sopivassa kohtaa kuitenki. Joulu on tulossa ja allekirjottanneen täytys käyttää kaikki liikenevä aika (niinku nyt tämäki) kirjottamiseen. Yhet kisat jäi välistä ja sitä myötä tuli sinetti sille, että varovainen tavote kolomosiin noususta tämän vuojen puolella jäi saavuttamatta. Mitä mää tossa joskus taas sannoinkaan näitten tavotteitten asettamisesta? Mun kohalla ne tuntuu varmistavan aina sen, että niin ei ainakaan tapahu. :)
No nyt tosiaan levähellään ja toivottavasti joulun tienoolla keritään vähä rentoutuun ja jo pikkusen päästään reenaamaanki. Synttäripäivästään sankari nauttii sohovatyynyjen alle kaivautumalla ja possunkorvaa natustaen. Päivemmällä varmaan poiketaan isäpappalassa vähä ulukoilemassa kavereitten kans. Oikeen mukavaa itsenäisyyspäivää siis kaikille!
Synttärisankariin iski viime sunnuntaina kennelyskä. Sunnuntai-ilta, yö ja maanantai oli ihan kamalaa köhimistä. Ei siinä tullu oikein nukkumisesta eikä kirjottamiseen keskittymisestäkään mittään. Satunnaisesti köhii vieläki, mutta eiköhän tästäki selevitty. Toivottavasti vastasuuen varalle tästä sais jonkulaisen immuniteetin. Ainaki nyt lauman ne jäsenet, jotka sairasti kennelyskän nelijä vuotta sitte nimittäin säästy tauilta.
Jos ny ylleensäkkään sairauesta näin voi sanua, niin tulihan tämä ihan sopivassa kohtaa kuitenki. Joulu on tulossa ja allekirjottanneen täytys käyttää kaikki liikenevä aika (niinku nyt tämäki) kirjottamiseen. Yhet kisat jäi välistä ja sitä myötä tuli sinetti sille, että varovainen tavote kolomosiin noususta tämän vuojen puolella jäi saavuttamatta. Mitä mää tossa joskus taas sannoinkaan näitten tavotteitten asettamisesta? Mun kohalla ne tuntuu varmistavan aina sen, että niin ei ainakaan tapahu. :)
No nyt tosiaan levähellään ja toivottavasti joulun tienoolla keritään vähä rentoutuun ja jo pikkusen päästään reenaamaanki. Synttäripäivästään sankari nauttii sohovatyynyjen alle kaivautumalla ja possunkorvaa natustaen. Päivemmällä varmaan poiketaan isäpappalassa vähä ulukoilemassa kavereitten kans. Oikeen mukavaa itsenäisyyspäivää siis kaikille!
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Harmaa On Hyvä Väri
Apua! Täytyykö mun rueta kuttumaan Pientä Pinseripoikaa nyt Pieneksi Pinseriherraksi? Eilen illalla nimittäin löysin tyypin nokasta ensimmäiset harmaat. Ja tänään pyörähti ikämittariin puolipyöreet viis vuotta. Aika kulluu ihan hirviää vauhtia. Mutta ei tota kyllä vielä herraksi taija voija sanua. Pinseri taitaa olla ikunen penikka.
Päivänsankarilla ei aamutuimaan aamulenkin ja -ruuan jäläkeen ollu suurta halua yhteistyöhön synttärikuvien muovossa. Tuohon aikaan päivästä on pikkutirsojen vuoro ja ne, niinku kaikki muutki tirsat on Riemulle hyvin tärkiät.
Rupeshan sitä mielenkiintooki löytymään, ku kaivoin esille Riemun synttäriherkut. Sitte tosin iski malttamattomuus pysyä hetkeekään paikalla. Sama se millon on syöty, mutta näläkä on nykysin Riemun ikkuinen seuralainen.
Eilen kokkeilin Riemun kans tokon reenaamista semmosen pääsiäismunan sisällä olleen palleron kans. Semmosen isomman version, ku mitä Kinderissä on. Laitoin siis namia sisälle ja palakkasin tiputtamalla namipiilon. Ja sehän toimi! Riemu oli ihan intona ja mulla säästy käjet. On nimittäin tuo Riemun näläkäsyys sitä sorttia, että multa meinaa lähtiä reenatessa sormet, ku se hotkasee palakkansa. Ehkäpä tästä saahaan uutta reeni-intua kessää kohti. Tota muovikuulaa en kyllä uskalla pihalla pakkasessa käyttää palakkana, koska eppäilyttää, että se murtuu siellä. Täytys löytää jostaki semmonen kuminen namipiilo, mitä oon reeneissä muutamilla nähäny!
Mutta siis Riemulle onnia ja niin terveitä vuosia, ku se nyt tollasella allerkikkotappauksella on mahollista! Mistä tuliki mieleeni, että tältä talavelta varmaan päästään pian taas kortisoonista erroon, jes! Riemu vietteli merkkipäiväänsä ylimääräsistä herkuista, lenkkeilystä ja älypellailusta nauttien. Ralli ei päästäny päivänsankaria helepolla, vaan aamu-, päivä- ja iltapainit on myös painittu. Nyt on PPP tyytyväisenä päivän touhuihin käpertyny Rallin koppaan ja tuhina käy. Huomenna onki elläilääkäripäivä. Riemulla ihan vaan tarkastus ja Rallilla rokotukset.
Päivänsankarilla ei aamutuimaan aamulenkin ja -ruuan jäläkeen ollu suurta halua yhteistyöhön synttärikuvien muovossa. Tuohon aikaan päivästä on pikkutirsojen vuoro ja ne, niinku kaikki muutki tirsat on Riemulle hyvin tärkiät.
Rupeshan sitä mielenkiintooki löytymään, ku kaivoin esille Riemun synttäriherkut. Sitte tosin iski malttamattomuus pysyä hetkeekään paikalla. Sama se millon on syöty, mutta näläkä on nykysin Riemun ikkuinen seuralainen.
Eilen kokkeilin Riemun kans tokon reenaamista semmosen pääsiäismunan sisällä olleen palleron kans. Semmosen isomman version, ku mitä Kinderissä on. Laitoin siis namia sisälle ja palakkasin tiputtamalla namipiilon. Ja sehän toimi! Riemu oli ihan intona ja mulla säästy käjet. On nimittäin tuo Riemun näläkäsyys sitä sorttia, että multa meinaa lähtiä reenatessa sormet, ku se hotkasee palakkansa. Ehkäpä tästä saahaan uutta reeni-intua kessää kohti. Tota muovikuulaa en kyllä uskalla pihalla pakkasessa käyttää palakkana, koska eppäilyttää, että se murtuu siellä. Täytys löytää jostaki semmonen kuminen namipiilo, mitä oon reeneissä muutamilla nähäny!
Mutta siis Riemulle onnia ja niin terveitä vuosia, ku se nyt tollasella allerkikkotappauksella on mahollista! Mistä tuliki mieleeni, että tältä talavelta varmaan päästään pian taas kortisoonista erroon, jes! Riemu vietteli merkkipäiväänsä ylimääräsistä herkuista, lenkkeilystä ja älypellailusta nauttien. Ralli ei päästäny päivänsankaria helepolla, vaan aamu-, päivä- ja iltapainit on myös painittu. Nyt on PPP tyytyväisenä päivän touhuihin käpertyny Rallin koppaan ja tuhina käy. Huomenna onki elläilääkäripäivä. Riemulla ihan vaan tarkastus ja Rallilla rokotukset.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Täyden Kympin Koira
Kymmenen vuotta sitte synty Tampereen kuppeessa maaliman ensimmäinen Multakirsu. Perässä seurasi vielä kolme pötkylää lissää. Synttärionnittelut koko joukolle! Tämä ensimmäinen pötkylä pääty meijän perheeseen puolivahingossa. Tallouessa oli kyllä tavallaan jo kaks koiraa: allekirjottanneen ensimmäinen "oma" koira, cockeri Roosa ja isosiskon "lempeä jättiläinen", sakemanni Miska. Vahvistusta koirakantaan oli kateltu jo jonku aikaa. Jossain välissä meille piti tulla mm. aikunen pitkäkarvanen kaniinimäyräkoiranarttu. Kohtalo, tai mikä lie kuitenki määräs toisin, ku yhtenä sunnuntaipäivänä löyettiin Aamulehestä ilimotus russelipennuista. Russelit oli meille tuttuja lähinnä Frasierista, mutta jos oikeen muistan, niin se oli nimenommaan mun suosikkirotu. Tuohon aikaan russelikanta ku ei vielä ollu ihan niin räjähtäny ku sittemmin.
Pentuja ajeltiin katteleen muistaakseni koko perheen voimin. Ja menoohan se oli samon tein. Myös pennun valinta oli heleppo. Pentueen issoin ja aktiivisin kaverihan se olla piti. Lalli oli nimeltään hän sillon. Mahettiinko päätös pennun ottamisesta tehä jo sillä reissulla, mutta nopiasti joka tappauksessa. Ja siittä alako ankara nimen pohtiminen. En muista mitä muita nimiä mietittiin, mutta ite olisin halunnu antaa tyypille nimeksi Nuutti. Ehkä ihan hyvä, etten saanu pittää päätäni. Niinpä pötkylän nimeksi tuli Rico. Samoin ku russelit, myös tuo nimi tuntuu olleen 2000-luvun puolesta välistä lähtien kovassa suosiossa. Saatiin keksiä ite myös Ricon virallinen nimi. En tiiä mistä se tuli, mutta isosiskon kanssa se taijettiin muotoilla: Ihmeellinen Ihme, Magic Miracle. Koska Multakirsu-kennelnimee ei vielä tuollon ollu, piti nuo kaks sanaa kirjottaa yhteen.
Pääsiäisenä 2003 saatiin sitte pieni ärrieripötkö kottiin ja se muutti asumaan mun huoneeseen. Niin pentuaika ku myöhempiki elämä on menny ihan huomaamattoman heleposti. Rico oppi nopiasti päivärytmin. Samoten sisäsiistiksi se oppi muistamani mukkaan tosi nopiasti. Hetimmiten kotia päästyään Rico tapas myös Kuningatar-Roosan, joka Ricon myöhemmistä yrityksistä huolimatta ei koskaan lämmenny pennulle. Eikä Rico kauaa Roosan seurasta saanukkaan nauttia, kun se jouvuttiin nukuttamaan levinneitten kasvainten takia n. kymmenen ja puolen vuojen iässä kesällä 2003.
Sakemanni Miskan sen sijjaan Rico valitti heti bestiksekseen. Eikä siinä sitte auttanu mikkään. Miska oli hellävaranen, mutta päättäväinen opettaja Ricolle. Usseimmiten se anto Ricon kiipeillä päällänsä miten sattuu, mutta sillon tällön, vauhin kiihtyessä sen mielestä liian kovaksi, se avas suunsa ja rauhotti pennun hetkeksi maata vasten. Miskaa on lie kiittäminen siitä, että päästiin niin helpolla Ricon kanssa. Se opetti sen tavoille ja pihalle. Mutta sekkään ei auttanu siihen, että Ricolle kasvo vähintään Miskan kokonen ego.
Niin Rico ku koko porukkakin oli jonku aikaa melko pihalla, ku Miska kesällä 2007 kuoli yllättäin kasvaimiin. Parin viikon ajan Rico oli yhtäkkiä perheen ainua koira. Ei sillä, siittä kyllä riittää koiraa usiammallakki. Energiaa on vaikka kuinka ja pihalla se tuo solidaarisesti lelua aina vuorollaan jokkaisen heitettäväksi. Mutta eipä menny montaakaan viikkoo, ku Ricon lauma alako kasvamaan. Ensin tuli Roni, josta itseoikeutetusti tietysti tuli Ricon paras kaveri ja monivuotinen kisamatkatoveri. Seuraavana kevväänä tuli Riemu, joka ei sitte ollukkaan ennää niin toivottu lisä Ricon mielestä. Reilun vuojen päästä saapu Luca. Ja sitä seuraavana Rico-pappa sai ekat jäläkeläisensä: Multakirsun Lumikirsikka, Lumihiutale, Lumimyrsky, Lumipyry ja Lumituisku eli Chili, Hugo, Jeppe, Urho sekä Rocky. Samana vuonna Ricon lauma kasvo kasvamistaan, ku Roni sai "pikkuveli" Reinon. Tästä vaan vähän reilun vuojen päästä Ricon suku kasvoi vielä kolomella pötkylällä: Multakirsun Taran Taika, Taran Taisto ja Taran Toivo eli Taika, Patu ja Ralli.
Ricon pennut vaikuttaa olevan yhtä aktiivisia ja fiksuja ku isänsä, mutta kauneuspuoli lienee periytyny emojen puolelta. Onhan se huimaa, että meijän possupyllyn poika Urho on sertin päässä muotovalion arvosta eikä ihan millä tahansa sijotuksilla. Se on ollu kahessa KV-näyttelyssä ROP ja VSP. Taitaa olla vaan ajan kysymys, ku saahaan juhulia ensimmäistä muotovalio-Multakirsua. Ja vielä Ricon poikaa! Jäläkimmäisestä pentueesta Patu tuntuu kunnostautuneen metästyksessä. Rohkia poika! Ja muutkin pennut, mitä oon päässy tapaamaan vaikuttaa oikein mainioilta tappauksilta. Mukavia lenkki- ja retkeilyseuraksi, mutta päteviä myös harrastuskaveriksi. Ehkäpä Rico-pappa vielä järjestää vähä myöhäset kymppisynttärit, että saa taas hyvän syyn nähä jäläkeläisiäki!
No tätä yhtä jäläkeläistä nyt tietenki näkkee ihan vaivaksiki asti. Ralli on niiiiiin ihastunu isukkiinsa. Se on aina niiiiin ilonen, ku se näkkee isäpaappansa, että ei tiiä miten olis. Aika usiasti Rico antautuu painimaan poikansa kanssa. Ne on kyllä niin mahtava pariskunta. Ja kyllä sen huomaa, että Ralli on Ricon poika, monesta kohtaa. :)
En muista tarkkaan missä vaiheessa mää alotin Ricon kanssa agilityn Huittisissa. Jostain mielen sopukoista kuitenki muistuu mieleni jostaki ulukopuolisen kouluttajan koulutuksesta, ku Ricoo kehuttiin kuuliaiseksi. No joo, kai se terrieriksi sitä onki, mutta sopivalla omapäisyyellä höystettynä. Joka tappauksessa meijän agilityn alakutaival ei varmaankaan menny minkään taiteen sääntöjen mukkaan, mitä isosisko sai muutama vuos myöhemmin kiitellä. Vuojen 2004 ja 2005 syksyllä käytiin yhet kisat kumpanaki iliman sen suurempaa menestystä. Reeni ja kisavastuu siirtyki isosiskolle, Marjalle aika pian, ku muutin kauemmas asumaan. Pikkuhilijaa alako sitä tulostaki syntymään ja lopulta jo kypsään ikkään ehtiny russeliherra pokkas agilityvalion arvon tammikuussa 2011.
Rico on pari kertaa päässy SM-kissoihinki niin yksilöissä ku ÄSKK:n joukkueessa. Makkein saavutus on totta kai pikkuseuran minijoukkueen SM-pronssi vuonna 2010. Paras yksilökisasijotus tuli vuonna 2011: 24. Viime vuonna Rico köpötteli karsintaratalla nollan, mutta rata oli kai sen verran heleppo, että vauhti ei ennää riittäny 50 parhaan joukkoon ja jatkoon. Sittemmin Rico on jo jääny osa-aikaeläkkeelle, mitä se ei tietenkää ite halua hyväksyä. Allekirjottanu on viimesen vuojen pari reenaillu papan kans muutamia kertoja kuussa ja startannu kisoissaki muutaman kerran. Tämän vuojen SM-nollista olis tupla jo saatu, mutta katotaan ny lopahtiko se siihen. Olishan se makia käyä vielä kymmenen vuotiaana yhet SM-kisat, vaikkei sieltä sen kummempaa menestystä ennää ootettavissa ookkaan.
Onhan Rico toki agilityn lisäksi harrastellu ainaki temppuilua, ihan hippusen tokoo ja vähäsen koiratanssiaki. Kerran käytiin kettuaki kattomassa, mutta se jäi siihen, ku ei se Ricoo tuntunu kiinnostavan. Motivaatioo ja moottoria kaverissa kyllä löytyy ihan miten palijo vaan, eikä ikä tunnu vielä sitä juuri hijastanneen. Agilityssä tyyppi tuntuu vaan paranevan iän myötä. Esimerkiksi joskus ehkä harmaita hiuksia aiheuttaneille keppeille onnistuu vaikka minkälaiset poispäinkäännökset ja persjätöt. Kontaktit nyt menee aina tuurilla, mutta tärkeintä lie, että koiralla ja ohojaajalla on hauskaa.
Kymmenen vuotta on menny ohi ihan siivillä! Tottahan toki jästipää-Ricossa on omat, hmmmm, ei niin hyvät puolensakki, mutta eihän semmosia toki tämmösessä "juhulapuhheessa" oo tarkotus muistella!? Väitän kyllä, että Rico on täyttäny toiveet ja ehkä vähä enemmänki. Se on ollu pääsääntösesti helppo. Rico on sopivassa suhteessa harrastus- ja seurakoira. Aina valmis toimintaan, toivottavasti vielä monta monta vuotta täällä leluja vinguttamassa. Täyden kympin koira.
Pentuja ajeltiin katteleen muistaakseni koko perheen voimin. Ja menoohan se oli samon tein. Myös pennun valinta oli heleppo. Pentueen issoin ja aktiivisin kaverihan se olla piti. Lalli oli nimeltään hän sillon. Mahettiinko päätös pennun ottamisesta tehä jo sillä reissulla, mutta nopiasti joka tappauksessa. Ja siittä alako ankara nimen pohtiminen. En muista mitä muita nimiä mietittiin, mutta ite olisin halunnu antaa tyypille nimeksi Nuutti. Ehkä ihan hyvä, etten saanu pittää päätäni. Niinpä pötkylän nimeksi tuli Rico. Samoin ku russelit, myös tuo nimi tuntuu olleen 2000-luvun puolesta välistä lähtien kovassa suosiossa. Saatiin keksiä ite myös Ricon virallinen nimi. En tiiä mistä se tuli, mutta isosiskon kanssa se taijettiin muotoilla: Ihmeellinen Ihme, Magic Miracle. Koska Multakirsu-kennelnimee ei vielä tuollon ollu, piti nuo kaks sanaa kirjottaa yhteen.
Pääsiäisenä 2003 saatiin sitte pieni ärrieripötkö kottiin ja se muutti asumaan mun huoneeseen. Niin pentuaika ku myöhempiki elämä on menny ihan huomaamattoman heleposti. Rico oppi nopiasti päivärytmin. Samoten sisäsiistiksi se oppi muistamani mukkaan tosi nopiasti. Hetimmiten kotia päästyään Rico tapas myös Kuningatar-Roosan, joka Ricon myöhemmistä yrityksistä huolimatta ei koskaan lämmenny pennulle. Eikä Rico kauaa Roosan seurasta saanukkaan nauttia, kun se jouvuttiin nukuttamaan levinneitten kasvainten takia n. kymmenen ja puolen vuojen iässä kesällä 2003.
Sakemanni Miskan sen sijjaan Rico valitti heti bestiksekseen. Eikä siinä sitte auttanu mikkään. Miska oli hellävaranen, mutta päättäväinen opettaja Ricolle. Usseimmiten se anto Ricon kiipeillä päällänsä miten sattuu, mutta sillon tällön, vauhin kiihtyessä sen mielestä liian kovaksi, se avas suunsa ja rauhotti pennun hetkeksi maata vasten. Miskaa on lie kiittäminen siitä, että päästiin niin helpolla Ricon kanssa. Se opetti sen tavoille ja pihalle. Mutta sekkään ei auttanu siihen, että Ricolle kasvo vähintään Miskan kokonen ego.
Niin Rico ku koko porukkakin oli jonku aikaa melko pihalla, ku Miska kesällä 2007 kuoli yllättäin kasvaimiin. Parin viikon ajan Rico oli yhtäkkiä perheen ainua koira. Ei sillä, siittä kyllä riittää koiraa usiammallakki. Energiaa on vaikka kuinka ja pihalla se tuo solidaarisesti lelua aina vuorollaan jokkaisen heitettäväksi. Mutta eipä menny montaakaan viikkoo, ku Ricon lauma alako kasvamaan. Ensin tuli Roni, josta itseoikeutetusti tietysti tuli Ricon paras kaveri ja monivuotinen kisamatkatoveri. Seuraavana kevväänä tuli Riemu, joka ei sitte ollukkaan ennää niin toivottu lisä Ricon mielestä. Reilun vuojen päästä saapu Luca. Ja sitä seuraavana Rico-pappa sai ekat jäläkeläisensä: Multakirsun Lumikirsikka, Lumihiutale, Lumimyrsky, Lumipyry ja Lumituisku eli Chili, Hugo, Jeppe, Urho sekä Rocky. Samana vuonna Ricon lauma kasvo kasvamistaan, ku Roni sai "pikkuveli" Reinon. Tästä vaan vähän reilun vuojen päästä Ricon suku kasvoi vielä kolomella pötkylällä: Multakirsun Taran Taika, Taran Taisto ja Taran Toivo eli Taika, Patu ja Ralli.
Ricon pennut vaikuttaa olevan yhtä aktiivisia ja fiksuja ku isänsä, mutta kauneuspuoli lienee periytyny emojen puolelta. Onhan se huimaa, että meijän possupyllyn poika Urho on sertin päässä muotovalion arvosta eikä ihan millä tahansa sijotuksilla. Se on ollu kahessa KV-näyttelyssä ROP ja VSP. Taitaa olla vaan ajan kysymys, ku saahaan juhulia ensimmäistä muotovalio-Multakirsua. Ja vielä Ricon poikaa! Jäläkimmäisestä pentueesta Patu tuntuu kunnostautuneen metästyksessä. Rohkia poika! Ja muutkin pennut, mitä oon päässy tapaamaan vaikuttaa oikein mainioilta tappauksilta. Mukavia lenkki- ja retkeilyseuraksi, mutta päteviä myös harrastuskaveriksi. Ehkäpä Rico-pappa vielä järjestää vähä myöhäset kymppisynttärit, että saa taas hyvän syyn nähä jäläkeläisiäki!
No tätä yhtä jäläkeläistä nyt tietenki näkkee ihan vaivaksiki asti. Ralli on niiiiiin ihastunu isukkiinsa. Se on aina niiiiin ilonen, ku se näkkee isäpaappansa, että ei tiiä miten olis. Aika usiasti Rico antautuu painimaan poikansa kanssa. Ne on kyllä niin mahtava pariskunta. Ja kyllä sen huomaa, että Ralli on Ricon poika, monesta kohtaa. :)
En muista tarkkaan missä vaiheessa mää alotin Ricon kanssa agilityn Huittisissa. Jostain mielen sopukoista kuitenki muistuu mieleni jostaki ulukopuolisen kouluttajan koulutuksesta, ku Ricoo kehuttiin kuuliaiseksi. No joo, kai se terrieriksi sitä onki, mutta sopivalla omapäisyyellä höystettynä. Joka tappauksessa meijän agilityn alakutaival ei varmaankaan menny minkään taiteen sääntöjen mukkaan, mitä isosisko sai muutama vuos myöhemmin kiitellä. Vuojen 2004 ja 2005 syksyllä käytiin yhet kisat kumpanaki iliman sen suurempaa menestystä. Reeni ja kisavastuu siirtyki isosiskolle, Marjalle aika pian, ku muutin kauemmas asumaan. Pikkuhilijaa alako sitä tulostaki syntymään ja lopulta jo kypsään ikkään ehtiny russeliherra pokkas agilityvalion arvon tammikuussa 2011.
Rico on pari kertaa päässy SM-kissoihinki niin yksilöissä ku ÄSKK:n joukkueessa. Makkein saavutus on totta kai pikkuseuran minijoukkueen SM-pronssi vuonna 2010. Paras yksilökisasijotus tuli vuonna 2011: 24. Viime vuonna Rico köpötteli karsintaratalla nollan, mutta rata oli kai sen verran heleppo, että vauhti ei ennää riittäny 50 parhaan joukkoon ja jatkoon. Sittemmin Rico on jo jääny osa-aikaeläkkeelle, mitä se ei tietenkää ite halua hyväksyä. Allekirjottanu on viimesen vuojen pari reenaillu papan kans muutamia kertoja kuussa ja startannu kisoissaki muutaman kerran. Tämän vuojen SM-nollista olis tupla jo saatu, mutta katotaan ny lopahtiko se siihen. Olishan se makia käyä vielä kymmenen vuotiaana yhet SM-kisat, vaikkei sieltä sen kummempaa menestystä ennää ootettavissa ookkaan.
Onhan Rico toki agilityn lisäksi harrastellu ainaki temppuilua, ihan hippusen tokoo ja vähäsen koiratanssiaki. Kerran käytiin kettuaki kattomassa, mutta se jäi siihen, ku ei se Ricoo tuntunu kiinnostavan. Motivaatioo ja moottoria kaverissa kyllä löytyy ihan miten palijo vaan, eikä ikä tunnu vielä sitä juuri hijastanneen. Agilityssä tyyppi tuntuu vaan paranevan iän myötä. Esimerkiksi joskus ehkä harmaita hiuksia aiheuttaneille keppeille onnistuu vaikka minkälaiset poispäinkäännökset ja persjätöt. Kontaktit nyt menee aina tuurilla, mutta tärkeintä lie, että koiralla ja ohojaajalla on hauskaa.
Kymmenen vuotta on menny ohi ihan siivillä! Tottahan toki jästipää-Ricossa on omat, hmmmm, ei niin hyvät puolensakki, mutta eihän semmosia toki tämmösessä "juhulapuhheessa" oo tarkotus muistella!? Väitän kyllä, että Rico on täyttäny toiveet ja ehkä vähä enemmänki. Se on ollu pääsääntösesti helppo. Rico on sopivassa suhteessa harrastus- ja seurakoira. Aina valmis toimintaan, toivottavasti vielä monta monta vuotta täällä leluja vinguttamassa. Täyden kympin koira.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Kaikki Tai Ei Mitään
Hiiohoi, järki älä jätä!
Juu. Täällä sitä ollaan edelleen. Vuosi 2013 on kerinny jo hyvälle alulle. Joulun jäläkeen allekirjottaneelle iski kammottava lorvikatarri. Mittään en saanu tehtyä mitä piti. Käytin aikani kaikkeen järkevään, kuten shoppailuun ja haaveilemiseen. Ei auttanu, vaikka kalenterissa luki joka päivän kohalla isolla että KANDIA.
No laiskasta kropasta saa kärsiä tyhymä pää vai miten se meni. Sitä onki sitte melekosen rivakkatahtinen koulu- ja työkevät tiiossa. Vähä normaalia reilummin ois tarkotus tehä opintopisteitä ja siihen päälle riipasta tuo hemmetin kandi. Sen ja muutaman muun koulutyön parissa on menny tääki päivä.
Riemu ja Ralli nautti täysin siemauksin joulunajasta, ku porukka oli kotona ja näki palijo kavereita ja oli touhua. Uus vuosi meni ihan mukavasti. Rallia ei tuntunu paukuttelut häirittevän. Jes! Riemukaan ei ite paukkuäänistä välitä, mutta se noususuhahus yhistettynä siihen kipinävannaan sai vähä puntin tutisemmaan. Se aiheutti vaan sen, että Riemu majottu pahimman räiminnän ajaksi sohovapöyän alle, mutta tuli sieltä välittömästi pois, ku muu porukka tuli sisälle ja unohti koko asian hyvin pian. Itelle vois siis ihan Rallinki varalle muistaa ens vuonna, että tarttis saaha kaikki ikkunat pimeiksi, niin varmaan vielä paremmin sais piettyäki ne pelot pois.
Riemun viime viikon, tai ehkä pitemmänki ajan kohokohta oli, ku posti toi kotia olohuoneeseen uuen maton. Oon jo pitkään haaveillu pehemiämmästä matosta. Meillä oli kauan vaan bambumattoja, mutta Riemun lattiakammo on pakottanu ostaan muunkilaisia mattoja. Mittään erityisen paksua ja pehemeetä meillä ei oo ennen ollu. Niinpä, ku ruettiin perjantai-iltana vielä vähä epäileväisenä sovittelemaan mattua lattiaan, Riemu parkkeeras ittensä välittömästi sammakkoasentoon maton maassaolevalle kulumalle ja teki seleväks, että tää jää tähän. No siihen se jäi. Heti alakutekijöiks Riemu veti maton ympäriinsä sammakkoasennoilla edeten ja siihen päälle saatiin vielä kunnon RiemuRallit.
Kohtuullisen pienellä asialla se Pieni Pinseripoika tullee onnelliseks. Ylleensähän se ei juuri lattialla nuku, mutta varsinki ekana iltana asetteli itteensä jatkuvasti uuelle matolle köllöttelleen. Nauttikoon ny. Ei vielä tiiä Riemu-raasu, että oon sille jo päivänki kattonu valamiiksi ruunausta varten... Ens kuun alussa koittaa se hetki, mikäli kaikki mennee niinku aattelin.
Rallin kans pittäis vaan reenata ja tehä enemmän ja enemmän. Sillä on energiaa ihan loputtomasti. Jos se sais päättää niin touhua olis aamu kaheksasta ilta yheksään ja yö sitte nukuttais. Alakuvuojen laiskuuskausi vähensi kyllä kotireenejä, mutta yhellä viikolla käytiin jopa kolome kertaa hallilla agiltityä reenaamassa! Saa siinä tahkotakki. Kattelin nimittäin samalla, ku Riemun leikkausta suunnittelin Rallille ekoja kisoja... Jos (ja jos ja jos) me ollaan kisakunnossa 18 kk -synttärien aikaan niin kisaura korkataan Tampereella kesäkuun 13. päivä. Siihen on vielä matkaa, mutta onpahan tuota työsarkaaki. Varsinki Rallin keinukammo on aiheuttanu mulle vähä huolta...
Ralli ja joululahajavalijaat
No mutta. Onpahan tuossa vielä ennen kesäkuuta kaikenlaista muutaki elämää ku koulu ja agility. Eikä vähäsimpänä tietenkää Rico-papan täyen kympin synttärit ens kuussa. Saapa nähä kuinka rajut pilleet niistä saahaan aikaseksi!
- Emäntä
Juu. Täällä sitä ollaan edelleen. Vuosi 2013 on kerinny jo hyvälle alulle. Joulun jäläkeen allekirjottaneelle iski kammottava lorvikatarri. Mittään en saanu tehtyä mitä piti. Käytin aikani kaikkeen järkevään, kuten shoppailuun ja haaveilemiseen. Ei auttanu, vaikka kalenterissa luki joka päivän kohalla isolla että KANDIA.
No laiskasta kropasta saa kärsiä tyhymä pää vai miten se meni. Sitä onki sitte melekosen rivakkatahtinen koulu- ja työkevät tiiossa. Vähä normaalia reilummin ois tarkotus tehä opintopisteitä ja siihen päälle riipasta tuo hemmetin kandi. Sen ja muutaman muun koulutyön parissa on menny tääki päivä.
Riemu ja Ralli nautti täysin siemauksin joulunajasta, ku porukka oli kotona ja näki palijo kavereita ja oli touhua. Uus vuosi meni ihan mukavasti. Rallia ei tuntunu paukuttelut häirittevän. Jes! Riemukaan ei ite paukkuäänistä välitä, mutta se noususuhahus yhistettynä siihen kipinävannaan sai vähä puntin tutisemmaan. Se aiheutti vaan sen, että Riemu majottu pahimman räiminnän ajaksi sohovapöyän alle, mutta tuli sieltä välittömästi pois, ku muu porukka tuli sisälle ja unohti koko asian hyvin pian. Itelle vois siis ihan Rallinki varalle muistaa ens vuonna, että tarttis saaha kaikki ikkunat pimeiksi, niin varmaan vielä paremmin sais piettyäki ne pelot pois.
Riemun viime viikon, tai ehkä pitemmänki ajan kohokohta oli, ku posti toi kotia olohuoneeseen uuen maton. Oon jo pitkään haaveillu pehemiämmästä matosta. Meillä oli kauan vaan bambumattoja, mutta Riemun lattiakammo on pakottanu ostaan muunkilaisia mattoja. Mittään erityisen paksua ja pehemeetä meillä ei oo ennen ollu. Niinpä, ku ruettiin perjantai-iltana vielä vähä epäileväisenä sovittelemaan mattua lattiaan, Riemu parkkeeras ittensä välittömästi sammakkoasentoon maton maassaolevalle kulumalle ja teki seleväks, että tää jää tähän. No siihen se jäi. Heti alakutekijöiks Riemu veti maton ympäriinsä sammakkoasennoilla edeten ja siihen päälle saatiin vielä kunnon RiemuRallit.
Kohtuullisen pienellä asialla se Pieni Pinseripoika tullee onnelliseks. Ylleensähän se ei juuri lattialla nuku, mutta varsinki ekana iltana asetteli itteensä jatkuvasti uuelle matolle köllöttelleen. Nauttikoon ny. Ei vielä tiiä Riemu-raasu, että oon sille jo päivänki kattonu valamiiksi ruunausta varten... Ens kuun alussa koittaa se hetki, mikäli kaikki mennee niinku aattelin.
Rallin kans pittäis vaan reenata ja tehä enemmän ja enemmän. Sillä on energiaa ihan loputtomasti. Jos se sais päättää niin touhua olis aamu kaheksasta ilta yheksään ja yö sitte nukuttais. Alakuvuojen laiskuuskausi vähensi kyllä kotireenejä, mutta yhellä viikolla käytiin jopa kolome kertaa hallilla agiltityä reenaamassa! Saa siinä tahkotakki. Kattelin nimittäin samalla, ku Riemun leikkausta suunnittelin Rallille ekoja kisoja... Jos (ja jos ja jos) me ollaan kisakunnossa 18 kk -synttärien aikaan niin kisaura korkataan Tampereella kesäkuun 13. päivä. Siihen on vielä matkaa, mutta onpahan tuota työsarkaaki. Varsinki Rallin keinukammo on aiheuttanu mulle vähä huolta...
No mutta. Onpahan tuossa vielä ennen kesäkuuta kaikenlaista muutaki elämää ku koulu ja agility. Eikä vähäsimpänä tietenkää Rico-papan täyen kympin synttärit ens kuussa. Saapa nähä kuinka rajut pilleet niistä saahaan aikaseksi!
- Emäntä
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Paljon Onnea Vaan
Meikäläisellä oli sunnuntaina kolomivuotissynttärit. Aika mitättömästi niitä huomioitiin. Muutama pusu ja rapsutus enämpi ja yks kämänen puruhammasharja allerkiatestejä uhmaten. Oon mää aika iso äijä jo mutta tarvittaissa vieläki niinku pieni penikka.
Tältä mää näytän nyt kolomevuotiaana. Ai että oonki komia!
Rico sai vissiin sen mulle tarkotetun lahajanki. Ehkä ilimeestä arvaatte minkä? No siittä sitte myöhemmin enämpi. Aurinkoisia loskapäiviä!
Riemu
Tältä mää näytän nyt kolomevuotiaana. Ai että oonki komia!
Rico sai vissiin sen mulle tarkotetun lahajanki. Ehkä ilimeestä arvaatte minkä? No siittä sitte myöhemmin enämpi. Aurinkoisia loskapäiviä!
Riemu
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Tyttö Tuli
Tai siis tyttöjä tuli. Viis Disan kanssa. Taisin niistä jo mainitakki aiemmin. Ja viikolla sain kuulla, että tulihan sieltä poikaki. Kassun kanssa nimittäin. Yksinäinen kaveri. Iso ja komia jo syntyissään. Kyllä sitä isäpapan kelepaa. Ku vaan pääsis morjestaanki niitä ja opettaan kaikkia tärkeitä elämäntaitoja niinku toisten koirien ärsytys ja pinserihepuloinnin ihanuus.
Alakaa vähä vettää tämä kuumuus veteläksi. Ja sitte vielä ku kaikkia hommaaki on siunaantunu. Eilenki piti viihyttää isua porukkaa tuolla "mummulassa" ku iso-isännällä oli synttärit. Meinas mua jo yheksän maissa vähä pilikityttää, mutta en antanu periksi. Kauhian mukavia ihimisiä ne kaikki oliki ja kivat juhulat. Harmittavan vähä keltään vaan tippu mittään ruokapöyästä.
Huomenna vissiinki juhulitaan vielä vähä lissää. Tähän juhlahumuun soppiiki tää kuva, jonka noi just otti. Isäntä sai tuossa viikko sitte vissiinki aikaseksi laittaa tuon vitriinin seinään, ku ne osti sille itelleen isomman. Niinpähän sai vihonki mun ruusukkeet ja pokkaalit arvosensa paikan. Voitteko uskua, että niitä on säilytetty tähän asti pahavilaatikossa? Tosi törkeetä. Mutta nytpähä ne onki melekee ensimmäisenä etteisessä nähtävänä, ku sisälle tullee. Jotaki järkiä tähän sisustustouhuunki siis. Mutta nyt nukkumaan. Mukavata viikonloppua kaikille!
Riemu
Alakaa vähä vettää tämä kuumuus veteläksi. Ja sitte vielä ku kaikkia hommaaki on siunaantunu. Eilenki piti viihyttää isua porukkaa tuolla "mummulassa" ku iso-isännällä oli synttärit. Meinas mua jo yheksän maissa vähä pilikityttää, mutta en antanu periksi. Kauhian mukavia ihimisiä ne kaikki oliki ja kivat juhulat. Harmittavan vähä keltään vaan tippu mittään ruokapöyästä.
Huomenna vissiinki juhulitaan vielä vähä lissää. Tähän juhlahumuun soppiiki tää kuva, jonka noi just otti. Isäntä sai tuossa viikko sitte vissiinki aikaseksi laittaa tuon vitriinin seinään, ku ne osti sille itelleen isomman. Niinpähän sai vihonki mun ruusukkeet ja pokkaalit arvosensa paikan. Voitteko uskua, että niitä on säilytetty tähän asti pahavilaatikossa? Tosi törkeetä. Mutta nytpähä ne onki melekee ensimmäisenä etteisessä nähtävänä, ku sisälle tullee. Jotaki järkiä tähän sisustustouhuunki siis. Mutta nyt nukkumaan. Mukavata viikonloppua kaikille!
Riemu
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Paljon Onnea Vaan!
Paaaljon ooonnneeeaaa miiinäää, paaaljoon onnneeeeaaa vaaaaaan! Jeps, nyt mää oon ihan virallisesti aikamies jo. Tänään pyörähti nimittäin 2 vuotta mittariin!
Ja mitäkö sitä Pieni Pinseripoika tekee synttäripäivänään? No menee kuokkimaan russelitapaamiseen tietty. Ricon kasvattajan ja yhen toisen russelikasvattajan kavereilla oli kokoontumisajot tossa Meirän hallilla niin määhän tietty menin mukaan ihan vaan Ricon kiusaks. Sehän siellä tietty veti ihan kinginä, ku tais olla porukan vanhin. Semmosen kuulin, että se ainaki on oman kennelinsä ihka eka pentueen ihka ekana tullu pentu. Että spesiaalitapaus siis.
Siellä oli agilityilyä ja näyttelyjuttujaki ja Riksahan tietty veti agilityä silleen näytösluontoseen tyyliin. Kyllä se aika äijä tuntuu olevanki. Sen verran ahkeraan siinä jotain pikkupimuja pyöri ympärillä. Ehkä mun pitäis ottaa mallia sen iskutaktiikasta johon kuuluu hivuttautuminen istuallaan kohti kohdetta ja välillä heiluttaminen molemmilla etutassuilla.
Kyllä musta jotenki tuntu, että olin erilainen ku ne muut, mutta sainpahan sinne ainaki vähä vauhtia ja Riemua mukaan. Pienen alkujänskätyksen jälkeen ne russelit alko kiinnostuun mustaki, että kyllä siittä sitte ihan mukava päivä kehkeyty. Pääsin kans vähä agilityä testaan, mutta kävin aika lämpimänä siinä, ku olin seuraillu Ricon reenailua niin meinas karata pinserihepulin puolelle. Mopo ny karkas joka tapauksessa.
Siellä oli semmosia ihan ihme pikkupalleroitaki. Ne haisi ihan kummalliselle ja käyttäyty aika arvaamattomasti. Rico niitä katteli niin isällisesti ja emäntä niille sössötti siihen malliin, että jotaki erityistä niissä täytyy olla. Emäntä varsinki oli ihan huolestuttavan kiinnostunu niistä...
Mutta nyt mää haluan iltaruuan ja sitte mun pitää painua kauneusunille, jotta mää oon huomenna häikäsevimmilläni näyttelyssä. Ehkä mua sitten siellä lahjotaanki tästä vanhenemistapahtumasta, ku eipä oo tänään paljo lauluja ja lahjoja kuulunu. Mutta terkut ja onnittelut kaikille siskoille ja veljille kans!
Riemu
Ja mitäkö sitä Pieni Pinseripoika tekee synttäripäivänään? No menee kuokkimaan russelitapaamiseen tietty. Ricon kasvattajan ja yhen toisen russelikasvattajan kavereilla oli kokoontumisajot tossa Meirän hallilla niin määhän tietty menin mukaan ihan vaan Ricon kiusaks. Sehän siellä tietty veti ihan kinginä, ku tais olla porukan vanhin. Semmosen kuulin, että se ainaki on oman kennelinsä ihka eka pentueen ihka ekana tullu pentu. Että spesiaalitapaus siis.
Siellä oli agilityilyä ja näyttelyjuttujaki ja Riksahan tietty veti agilityä silleen näytösluontoseen tyyliin. Kyllä se aika äijä tuntuu olevanki. Sen verran ahkeraan siinä jotain pikkupimuja pyöri ympärillä. Ehkä mun pitäis ottaa mallia sen iskutaktiikasta johon kuuluu hivuttautuminen istuallaan kohti kohdetta ja välillä heiluttaminen molemmilla etutassuilla.
Kyllä musta jotenki tuntu, että olin erilainen ku ne muut, mutta sainpahan sinne ainaki vähä vauhtia ja Riemua mukaan. Pienen alkujänskätyksen jälkeen ne russelit alko kiinnostuun mustaki, että kyllä siittä sitte ihan mukava päivä kehkeyty. Pääsin kans vähä agilityä testaan, mutta kävin aika lämpimänä siinä, ku olin seuraillu Ricon reenailua niin meinas karata pinserihepulin puolelle. Mopo ny karkas joka tapauksessa. Siellä oli semmosia ihan ihme pikkupalleroitaki. Ne haisi ihan kummalliselle ja käyttäyty aika arvaamattomasti. Rico niitä katteli niin isällisesti ja emäntä niille sössötti siihen malliin, että jotaki erityistä niissä täytyy olla. Emäntä varsinki oli ihan huolestuttavan kiinnostunu niistä...
Mutta nyt mää haluan iltaruuan ja sitte mun pitää painua kauneusunille, jotta mää oon huomenna häikäsevimmilläni näyttelyssä. Ehkä mua sitten siellä lahjotaanki tästä vanhenemistapahtumasta, ku eipä oo tänään paljo lauluja ja lahjoja kuulunu. Mutta terkut ja onnittelut kaikille siskoille ja veljille kans! 
Riemu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)