Säteitä Hangella

Eilen työviikon jälkeen oli aivan huippuhieno keli. Aurinko paisto ja lämpötila painu ihan vähä pakkaselle. Katoin keittiön ikkunasta meijän eessä kulkevalle kuraselle ja hiekotussorraa rahisevalle jalakakäytävälle ja totesin, että nyt täytyy päästä johonki muualle. Päätöstä vahavisti pitkäkarvanen ystävämme Dedi, joka jäi torstaina reenien jäläkeen yökyllään, kun ollaan tännään menossa meijän omalla hallilla olevaan Niina-Liina Linnan koulutukseen.

Tuolla ku pellon piennarta tarvoin kolomen karvapään kera, päläkähti päähäni, että en mää koskaan oo aatellu olevani mitenkään erityisen luontoihiminen. Mutta kyllä tuolla ulukoiluympäristöllä vaan on ihan hirvittävän iso vaikutus sen mielekkyyteen ja siitä saatavaan energiaan. Täällä taajamassa en voi olla ärtymättä mm. siitä, että joka paikka on pullollaan koirien paskaa. Sitä on kaikki tienvieret väärällään ja löytyypä sitä ihan keskeltä jalakakäytäviäki, toisten ihimisten postilaatikoitten eestä ja pihhoilta. Kyllä mää myönnän, että ihan 100 %:sesti en itekkään noitten jätöksiä kerrää, mutta huolehin, etten niitä ainakaan toisten ihimisten pihoille jätä tai muutenkaan ihmisten kulkureiteille. Sillon, kun nuo mennee asioimaan johonki syvien ojien pohojille tai mettän puolelle, missä kukkaan ei lähellä asu eikä kule niin saatan minäki säästää muovia, mutta muuten pyrin kyllä kakat keräileen, vähintään omien koirien.

Toinen ärtymystä aiheuttava tekijä on tietysti räksyttävät ja iholle päästettävät vastaantulijat. En ymmärrä, miksi ihimisille on niin kamalan vaikia ymmärtää, että jos en halua antaa koirieni lenkillä tervehtiä jokasta ressua ja nassua, niin sitä ei tartte ottaa henkilökohtasena loukkauksena. Tilannetta ei yhtään helepota se, että tietyn rotusten koirien kohalla Riemu menee ihan ommiin sfääreihinsä ja huutaa suoraa huutoo. Vinttikoirat ja huskyt ainaki on Riemun listalla semmosia, joille täytyy uhota, vaikka muijen kohalla ei vois vähempää olla kiinnostunu. Tuosta ja muutamasta muusta huonosta kokemuksesta oppineena Rallistaki on tullu valitettavan rasittava lenkillä, varsinki jos vastaan tullee westie tai norfolkin terrieri... Rallin kans oon nyt ottanu taas tiukan opetuskuurin ja se tuntuu onneksi kohtuu nopiasti tuottavan tulostaki. Mutta sillon ku Riemulla lähtee homma käsistä vastaantulevan koiran tai peräkärryn kans niin siinä ei auta oikein namitkaan.



Noh, kuten sanottua. Kyllä oli vaan niin paras tapa alottaa viikonloppu tuolla pellolla. Miten se voiki nollata työviikon aatokset ja kaiken muun niin helepolla? Noh, hetkellistä verenpaineen nousua koettiin kyllä silläki reissulla, ku huomasin meijän jälille lähteneen naapurin vappaana juoksevan sakemannin. Hetken mietin, että miten me päästään takasin, kun näin sen hölköttelevän meijän polkua poispäin. Ei siinä auttanu, ku lähtiä kokkeileen. En muuten olis uskaltanu, mutta se on kerran aikasemmin tiellä meiät säikäyttäny juoksemalla haukkuen omasta pihastaan meitä kohti, mutta lähtien omia aikojaan ihan iholle tulematta takasin. Ja onneksi se oli ilimeisesti poikennu mettän kautta kotiansa, ku en sitä ennää palluumatkalla onnekseni nähäny.



Viime viikonloppuna muuten tehtiin Dedin kans eka nolla taas melekeen puoleen vuoteen. Voitto tuli ja agilityserti myös. Agisertejä Dedi ei nyt ennen elokuun loppua saakaan ennää ottaa vastaan, mutta hyppysertit ois tervetulleita, ku ekasta on kulunu jo kohta kaks vuotta. Vaikka nollien välillä pitkä väli oliki, niin viime viikonlopun kisat kyllä anto ihan kohtalaista toivetta siitä, että niitä saattais pystyä saamaan lissääki. Siitä innostuneena laitoin "hakemuksen" meijän seuran SM-valamennukseen, johon pääsyä ajatellen täytyy olla tavotteena ne SM- ja vaikka MM-karsintanollat saaha kokkoon. Eihän tuo nollien frekvenssi kauhiasti paperilla luppaa, mutta kyllä me nyt vielä ainaki yritettään. Ens viikonloppuna ja pääsiäisenä lähetään heti koittamaan taas.



Ralli on päässy takas agilityn parriin kans pikkuhilijaa. Iliman rimoja on tehty pieniä pätkiä, nyt viimemmäksi putkirallia: pimeitä putkikulumia, putkeen lähetystä ja putkijarrua. Kaikki meni ihan mukavasti. Lisäksi on tehty hyppytekniikkasarjoilla pientä jumppaa. Sitä tarttis saaha aikaseksi käytyä tekeen usseemminki. Kotona on kans jumppailtu millon mitäki. Pikkuhilijaa siis yritettään nyt kuntoo kohotella, josko joskus kesänkorvalla-kesällä taas kissoissaki startattais tuon pienen kans. Kyllä sen kans tekemistä kerkeski tulleen ikävä. Varsinki sillon, ku Dedin kans ei oikein onnistumisia saatu. Mutta nyt nollasta motivoituneena on taas kova into harrastaa ja tehä molempien kans.

Kaverille jouluylläriksi ommeltu takki vielä tähän loppuun.

Sekaisin

Täälä sitä taas ollaan. Viimesin viikko on menny kaikilta liikeneviltä osilta lukemisseen. Ja sitä liikenevvää ossaa on ollu huomattavasti liian vähä. Isäntä on ollu omissa mennoissaan jatkuvalla syötöllä viimesen kolome viikkoo, joten on tässä ollu touhua. Tännään se lähti taasen. Ralli-parka tunnista kohta koko ukkua. :) Eelliseltä reissulta tuli tiistai-iltana. Siellä sillä oli meijän parempi kamera mukana, joten tämän kerran kuvasaldo on suurimmalta osaltaan aika sohjoo. Jos se nyt koskaan mitenkään erityisen loistokasta on.

Täytyy sanua, että eipä tässä blokihiljasuuen aikana mittään erityistä oo tapahtunukkaan. Ralli kasvaa ja komistuu. Se on niin ihastunu itteensä, että juoksee aina välillä kesken leikin peilin etteen ittiään ihhaileen. Ja tykkää katella peilin kautta maalimaa muutenki. Se on Riemun kansa ollu aika palijo Ricolassa nyt, ku oon ollu "yksinhuoltajana", jos on ollu pitempiä päiviä tms. Siellä Ronin ja Reiskan emäntä oli joku ilta päättäny testata Ricon älypeliä Rallin kans. Ekaks Ralli katteli, ku Rico ratko sen ja sitte vaan ite kimppuun. Jo toisella harjotuskerralla kaveri oli ratkonu koko pelin. Kohta se varmaan rupiaa heitteleen niitä pelin osia niinku Rico, että ku tää on niin naurettavan heleppo juttu...

Kattokaa nyt mua raasua, koppaki viety.

Riemulla varmaan alakaa jo välillä vähä väsyttää, ku Rallissa ois virtaa vaikka pienelle kylälle. Ja sitä ei tunnu pääsevän mihinkää karkuun! No hyvin se sitä kuitenki jaksaa leikittää ja kärsivällisesti. Ja sitte se on niin hupsu, että ku Ralli suunnittellee pieniä nokkaunia sohovalla niin eiköhän Pieni Pinseripoika innostu kaiveleen lelulaatikkoo ja rupee kulukeen Rallin vierestä millon minkäkin retaleen kans.

Mua ei nukuta vielä!

Riemu on varmaan itekki vielä ihan pennun tasolla. Ehkä se sen takia on niin hyvä leikkisetä ollu meijän kaikille pennuille. Välillä tuntuu, että se pentutaso on noin älyllisestikki totta. Mutta minkä se sille voi, että on saanu jaossa niin heikot hermot...

Ja kun ny näihin harmituksiin päästiin niin onpahan niitä jo Rallinki kans alakanu ilimentyyn. Mahahan sillä oli tosiaan kaks kertaa kahen viikon välillä sekasi. Nyt pari viikkoo viimesimmän jäläkeen uskoisin, että ne molemmat johtu siittä, että se oli mun kans töissä ja imuroi sieltä lattialta jottain. Se on just semmonen vauva, että kaikki mitä lattialta löytyy pittää laittaa suuhun. No joo, hätäpäissäni kyllä vaihoin sille ruuanki... Niinku joku kauemmin tätä tarinaa seurannu ehkä tietää, niin näistä mahaongelmista mulla kyllä riittää ton Rimpulan kans kokemusta. Että myöntää voi, että oon melekolailla skitso jo noitten kakkojen kans. Toivua soppii, että Rallin maha jatkaa tästä eespäin isukkinsa teräsvattan jälillä.

Ei se mua huomaa

Sitte on Rallin kans nyt havvaittavissa semmosta toistakin harmia. Nimittäin eroahistus. Varmaan osasyynsä on sillä, että oon ollu noitten kansa nyt niin tiiviisti kolomestaan. Oon kyllä alusta asti jättäny Rallia yksin mm. Riemun lenkkien ajaksi ja muutenkin se on toki joutunu olleen Riemun kans yksin, mutta eri huoneissa. Ja oon yrittäny olla, etten sen vikinöihin ja kaikkiin vaatimuksiin vastaa enkä voivottele, jos se on jostain vähä häjissään vaan yritän vaan ite toimia normaalisti ja rauhallisesti. Ja yöt Ralli nukkuu oikeen rauhallisesti omassa kopassaan, mun sängyn vieressä lattialla tosin.

Mutta niinpähän vaan kävi, että tässä muutaman päivän aikana oon hoksannu, että se mennee välillä täällä ympäriinsä ja vikisee iiiihan pientä vikinää. Se tarkottaa monesti myös pissa- tai kakkahättää ja aluks se tuntu olevan vaan sitä, että ku on niiiiin tylsää. Mutta aika ussein nyt viimepäivinä se on luultavasti ollu mun huomion hakemista. Riemun kanssa tähän vikinäasiaanki tottuneena en tietenkään oo niihin muullon reagoinu, ku sillon ku oon arvellu sen johtuvan asioimistarpeesta. Eilen, ku lähin Riemun kans iltalenkille, niin oli kuulemma jääny huutamalla huutaan mun perrään, vaikka isäntä oli täällä sen kans.

Rallin eka takki

Rallin toka panta

Onneks nyt on viikonloppu niin täytyy ottaa vähän yksinoloharijotteita ja koittaa tehä tosta Rallin "yksiöstä" sille taas mieluinen paikka. Se on vaan ikävä tottuus, että semmoseen yksinolokoulutukseen ei pysty niinku ehkä pittäis. Että pikkuhilijaa muutamasta sekunnista minnuutteihin ja sitte pitkän ajan kuluessa pitempiin yksinolloihin. Vaikka mää opiskelijana aika palijo pystynki pellaamaan, ettei noi mittään hirviän pitkiä päiviä jouvu olemaan, niin kyllä ne silti vaan on pakko yksin jättää, vaikka "koulutus" olis kesken.

- Emäntä

Talven Ihmemaa

Mummulan pihalla pöllytettiin vähä lunta tännään Ronin kans. Rico ja Reino vaan yritti taapertaa valamiita polkuja pitkin. Ja emäntä kuluki perässä kameran kans. Se yritti kuvata nuita Ricolle ja Ronille joululahajaksi tekemiään pantoja. Ronin pannassa on kärpässieniä, koska sillä nyt on ollu tapana pistellä suuhunsa kaikkee melekeen yhtä vaarallista. Ja Roni ei oikeen välitä poseeraamisesta.

Ricolle piti kuulemma tulla joku erillainen panta, mutta emäntä tuli niitä nykertäessään toisiin aatoksiin. Rico saiki tommosen poropannan, ku se on tuommonen pikku poro. Myöskään Rico ei juuri välitä poseerailla.

Lucaki sai pannan, mutta siittä ei nyt vielä oo kuvia. Ricon osalta mää voisin melekeen olla mustasukkanen. Se sai emännältä nyt sitte takinki. Valiolahja kuulemma. Mitäkähän mää sain valiolahajaksi? Kuten joku valveutunu voi ehkä muistaa niin tuo on sammoista kankaista tehty ku mun talavitakki, mutta emännälle uuella mallilla. Että eihän siittä ihan semmosta tullu ku piti, mutta ehkäpä ossaa ottaa opikseen.

Ja ei. Ricolla ei tietääksemmä oo mittään tekemistä Venäjän ilimavoimien kanssa. Isäntä sitä heti rupes eppäileen, ku emäntä tuommosen tähen siihen lätkäs. Ehkä se siivittää Ricon yhä huimempiin vauhteihin agilityratalla.

Mutta pistetääs tähän loppuun vielä vähä järkevämpiäki kuvia eikä ennää mittään tekemällä tehtyjä juttuja.

"Ope, ope! Isot pojat on taas teknisen päässä!"

"Ope, ope ne tappelee! Enkä mää uskalla vielä mennä mukkaan..."

Toiset juoksee lumipallojen perässä...

...ja toiset tietää, missä on namia.



Riemu

Ps. Kyllä tää bloggailutahti pian taas harvenee, kuhan tuo emäntä saa ittiään niskasta kiinni ja tenttikirjat lainattua.

Lumi On Jo Peittänyt

No nyt se emäntä sitte keksi laittaa sen haalarin mun päälle. Ei kiva. Oisitte nähäny miten mun piti pomppia, että sen kansa pysty liikkuun. Ainut hyvä puoli tuossa asussa oli se, ku Lucan emäntä sano mua hyeenan näköseks tuon pipon takia. Aika kovista!

Viime viikon kohokohta oli ehkä mettälenkki Lucan ja Ricon kans, vaikka oliki pertaanin kylymä. Tässäpä kuvasaldua siittä ja yhestä aamulenkistä ja vähemmän läpätystä tällä errää.



Agilityepikset perruuntu, ku tuli niin kylymät ilimat ja sen maton laittaminen oli meleko urakka. Muutamat ahkerimmat talakoili siellä melekeen joka ilta tällä viikolla. Nyt vaan sitte ootellaan, että tarkenis mennä reenaan. Kyllä nyt kelepaa! Ronsku sitä oliki jo päässy testaileen heti eilen, ku se valamistu.

Emäntä postittannee tänne tässä joku päivä taas kasan pentukuvia Ricon kirviäisitä, joita se kävi ihastelemassa vielä viime viikolla ennenku ne lähtivät issoon maalimaan ittekseen. Mutta kattoo ny miten se ehtii sen kuvamäärän selata läpi. Nyt mää lähen avustammaan pipperin ja nisun leipomisessa!

Riemu

Mitä Tapahtuu?

No meiän seura pittää mätsärin ja penturehvit parin viikon päästä. Isännän taiteilemmaa mainosta pääsettä ihhaileen täältä. Saapa nähä uskaltautuuko se mun kanssa kehhään häikäseen tuomarit tällä kertaa, ku emäntä vissiinki on töissä sillon eikä kerkiä.

Täällä on muuten satanu melekeen koko viikon. Mutta määhän oon kestäny sen ku mies ja käyny silti monta kertaa päiväsä pihalla. Kyllä tuosta sajetakistaki on ollu hyötyä! Mutta huomenna alakaaki taas viikonloppu. Mukavaa semmosta kaikille ja mätsärissä nähhään!?

Riemu

Sataa Sataa Ropisee

Mutta mää oon jo iso poika eikä se haittaa. Tai no. Kyllä mää ovelle pysähyn hetkeksi pää alhaalla ja katon emäntää ja keliä arvioivasti. Mutta sitte mä sanon itelleni, että kamoon hei ja pistän tassua toisen etteen.

Aamulenkillä haettiin Rico "naapurista" kyllään. Meiän oli tarkotus pellailla älypeliä ja kaikkia, mutta emäntä tekiki vaan omiaan. No päästiin me onneksi pihalle sen kanssa vähä puutarhahommiin. Emäntä kaivo jottain kasveja pois kukkapenkistä ja mää kaivoin sitte niitä sen kuoppia vielä vähä syvemmiksi. Oon melekeen varma, että meinasin saaha jonku ötökän kiinni sieltä kuopasta. Jonku muunki ku semmosen tuhatjalakasen ällötyksen. Eikä se musta ollu sammakko, niinku emäntä väittää, vaan joku ihkaoikia riistaelläin.

Päivällä me sitte lähettiin käymään emännän työpaikalla. Rico pääsi hierojalle ja Roni oliki siellä jo valamiiksi. Vähä epistä kyllä ku mää en päässy. Taikka emmää tiiä. Se hierojatyyppi siellä agilityn SM-kissoissa jäi vähä eppäilyttään.

Rico oli kuulemma ainaki alakuun ollu melekeen ihan hilijaa. Se oiski jo uutta, jos se ois malttanu olla niin koko käsittelyn. Normaalisti se kuulemma pittää semmosta kevyttä ärinää päällä koko hipistelyn ajan, vaikka kuitenki nauttii siittä ihan täysin ja melekeen nukahtaaki välillä. Mutta nyt oliki uus hieroja ja uus paikka.

Samalla reissulla me emännän kans tuhulattiin niitä emännän ja Ricon Musti ja Mirri Cupista saatuja palakintolahajakortteja. Vaikka mulla oikeestaan on aika monta takkia niin tämmöstä pelekkää sajetakkia mulla ei vielä ollu, ku kaikki on aina paksumpia. Emäntä rikko pitkään pitämänsä periaatteen, ettei valamiita koiravaatteita osta. Tää tuntu kyllä ihan mukavalta, ku tuossa sitä käytiin lenkillä testaileen. Vähä meinas ripistellä niin pysypähä mun kallisarvonen turkkini kuivana. Kyllä musta vois mannekiini tulla vai mitä luuletta? Ku vaan emäntä oppis käyttään kameraa...

Torstaina se lähtee sitte se mun ainokainen poikaniki maalimalle oman uuen laumansa luokse. Se on kuvista päätellen kasvanu jalakoja ihan hirviästi. Ja kattokaapa vaan. Vaikka on vähä erilaiset kuvakulumat ja eriväriset koiruuet nii kai meissä samoja keenejä virtaa.
Vaikka mää nykyään jo kohtuuella pystyn satteella ulukoilemmaanki, niin kyllä silti parasta mitä tämmösenä harmaana räytymispäivänä voi tehä on ottaa kunnon tirsat. Ja mitä usiampi tyyny, sitä parempi.


Riemu