Epävarmoin Askelin

Kun nyt vuosi on alkanu hyvällä bloggailutahilla niin jatketaas sitä vähäsen ennenku taas hiipuu. :)

Oltiin Dedin kans kissoissa tännään. Nyt ehkä ihan pikkusen toivo jo ellää, että kyllä se homma sieltä rupiaa taas luonaamaan. Loppusyksy ku meni aika hervottomien kisasuoritusten kans plörinäksi. Siitä viimesestä nollastaki alakaa olla jo aika monen monta kuukautta. Jo välipäivien kissoissa väännettiin sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenki hypäriltä vitonen (okserin rima). Tännään ekalla ratalla tulos oli taas viis, mutta kokonaisuuteen täytyy olla tyytyväinen. Dedin aika oli koko ratan noppein, omalla sekunnilla jopa. Mutta johan toki piti sitte puomin alastulolta napata virhe. Itellä siinä kohtaa oli pääajatuksena vaan huolehtia, ettei se kerkiä karkaamaan putkeen, niin se tais jäähä sitte vähä huonolle käskytykselle. Toki pittäishän Dedin se osata vähemmälläki. Muutamassa kohassa jäi vielä kirimisen varraa eli meinas mennä väännöksi, mutta kaikenkaikkiaan jes! Ratoja pystyy kattomaan Tamskin arkistosta, tämä eka rata löytyy kohasta 17.1.2016 klo 10:31:40.

Toisella ratalla meinas jo vähä koira lähtiä näppeistä, mutta kyllä joku auktoriteetin kasvu tai Dedin kiltteytyminen on tapahtunu, ku silti pystyin ohojaamaan homman loppuun asti viijellätoista virheellä. Syksyllä nää päätty aina putkeen karkaamiseen ja sitä myötä kentältä poistumiseen. Ite mietin, että ehkä tää on teheny hyvvää, ku Dedi on nyt toista viikkua täällä hoijossa ja eletään ihan normaalia arkia. Ennenhän täällä ja mun kanssa olo on pääsääntösesti tarkottanu reenejä tai kissaamista. Eka virhe tuli näköjään aan alastulolta. Sen jäläkeen olinki ite myöhässä ja koiran eessä -> rima alas ja jatkon sössintä. Muuten tuoki ihan jees. Tää rata löytyy arkistosta kohasta 17.1.2016 klo 11:56:35.

Viimesenä oli hyppäri, josta ensin tuli virhe keppien sissäänmenosta. Taisin ajjautua kuitenki ite vähä liian lähelle keppejä ja Dedi alotti kakkosvälistä. Ehkä tuosta virheestä lepsuuntuneena en ottanu tarpeeks vahavaa putkijarrua loppupuolella, joten Dedi ei kääntyny tarpeeksi tiukasti, vaan hyppäs väärän esteen. Mutta ei tuokaan rata tosiaan huono ollu. Ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu! En silti edelleenkään uskalla ihan kaikkia SM-nollia kassaan toivoo. Mutta jos nyt muutaman vielä sais tässä meijän yhteisellä taipaleella. On se vaan hienoo onnistua tuommosen vauhtihirmun kans! Vaikka ei silti, kyllä mulla jo ikävä on Rallin kans köpöttelyäki. Siinä sentään tuntee vähä hallittevansa tilannetta. :) Hyppäri löytyy arkistosta kohasta 17.1.2016 klo 13:20:30.

Rallilla olis nyt vielä muutama päivä remmiliikuntakomennusta jälellä. Keskiviikkona tullee kuus viikkua leikkauksesta. En kuitenkaan tiiä, mitenköhän uskallan sitä vieläkään vappaana päästää menemään. Tuolla on kumminkin paikotellen aika liukasta lumen takia. Ja sitä vauhtia ku pitäs Rallin tuntien sitte saaha kerralla nollasta sataseen...

Pinserin pukeminen tuntuu kestävän ikkuisuuen.

Viime torstaina käytiin toisen kerran fyssarilla leikkauksen jäliltä ja ihan hyvältä vaikutti edistyminen edelleen. Jos ekalla kerralla takajalakojen painonvarraus oli 1.0/1.8 niin nyt oli jo 1.3./1.5 (jos oikein muistan). Tassausta oli siis tullu ja lihaksisto leikatussa jalassa oli hyvässä kunnossa. Ainoot jumit oli selässä ja sielläki kuitenki tasapainossa. Sannoin Kirsille siitä, kun uuden vuojen aikaan Rallin polovi kuulosti niin kovin naksuvan. Kirsi lohutti, että ei varmaankaan johtunu patellasta, koska kuntoutuminen on nuin edistyny. Luultavasti joku nivel siellä naksuu sammaan tappaan, ku ihimisilläki. Ei Ralli niihin naksumissiin mitenkään viikannu, että ei ainakaan kipiää teheny.

Riemu kävi tosiaan kans lääkärissä viime viikolla. Verikokkeita otettiin ja riisi käskettiin vaihtaa kaurapuuroon ja jatkaa lohilinjalla kunnes tutkimukset etenee. Verikokkeista osa saatiin samantien, maksa-, haima- ym. tulokset ei vielä viime viikolla ees tullu. Valamistunneet arvot oli ihan ok. Muutamia heittoja viitearvoista oli, mutta ei mittään erityistä. Eli tähän mennessä ei mittään ainakaan selevinny. Krooninen suolitulehus nyt kuitenki oireitten perusteella se tojennäkösin arvaus. Eli kokonaisuuessaan reissun anti tähän asti on se, mitä itekki jo on arvannu/tienny. Mutta ootellaan nyt, mitä sieltä vielä kuuluu. Jatkotutkimuksia tietysti jo tarjoiltiin: tähystyksiä ja koepalan ottoo.

2015

Eli jos perinteisesti vejetään vähä yhteen 2015 vuojen tapahtumia niin aika negatiivispainotteiselta näyttää. Mutta tuossapa nuo. Eli vuonna 2015...

...bloggailin toodella laiskasti.
...valamistuin maisteriksi ja tein ihan vaan töitä ensimmäistä kertaa elämässä kokopäiväsesti, siis iliman ohessa opiskelua tms. Ja oon siitä kyllä nauttinu, niinku viime vuonna tässä "tilinpäätöksessä" oon toivonukki.
...muuten nuo esitetyt toiveet ei sitten oikein totteutunukkaan.
...sekä Ralli että Riemu on sairasti alakuvuonna mahhaansa. Rallilla meni jopa haimatulehuksen puolelle, mutta parani onneksi antibioottitymmäyksellä.
...maaliskuussa laumaan saapu uus vahavistus Runo.
...huhtikuussa Rallilta hajos oikia polovi, joka leikattiin ja jonka jäliltä palattiin pikkuhilijaa agilityreeneihin heinäkuun lopulla.
...Riemu-parka sairasti korviaan vaihteeksi. Tällä kertaa uus tulokas eli verikorva molemmin puolin. Niiden jäliltä Riemu onki melekonen rullakorva nykyjään.
...alakukesästä sain Rallin sairasloman ajaksi lainakaverin agilityyn eli Dedin. Laina vähän piteni kuitenki ja jatkuu edelleen ainaki tämän kevvään.
...elokuun lopun omissa kissoissa koettiin Dedin kanssa onnistumisen hetkiä ja napattiin nollavoitto sertillä kuorrutettuna.
...lokakuussa reissattiin naisporukalla Italiaan MM-kisoja kattomaan. Hieno reissu!
...marraskuussa siis Rallin vasen polovi sano sopimuksen irti ja sillä kuntoutustiellä ollaan oltu loppuvuosi.
...kisattiin Rallin kanssa sattuneesta syystä erittäin vähä, eikä tokossakkaan käyty kokkeissa. Tokoa kuitenki reenailtiin ihan jonku verran, ku se paremmin sopii kuntoutujallekki. Ollaan sen osalta päädytty Sinin oppiin ja siltä tieltä tähdätään niiden voittajan liikkeitten kasaamiseen tänä vuonna.

Mitä tämän vuojen tavotteisiin tullee niin kovasti toivon että vuonna 2016...

...Riemun terveysongelmat saatais ratkastua.
...Ralli kuntoutus hyvin ja myös pysyis terveenä.
...päästäis Rallin kans reenaileen ja kisaileen kesän korvalla ehjää kautta kohti agilityssä.
...saatais voittajan liikkeet koe-valamiuteen ja uskaltauvuttais kokkeeseen jossain kohtaa vuotta.
...Saatais Dedin kans SM-nollat kassaan, vaikka se tällä errää aika toivottomalta urakalta tuntuuki. :)

Viime vuojen viimeset tekeleet:

Viime Vuoden Viimeiset Kuulumiset

Sama virsi joka ainua kerta. Mutta niin vaan tuntuu aika hupenevan käsistä, että bloggailulle ei oikein oo aikaa. Ja näistä harvoista juttuista tahtoo sitte tulla ihan ylipitkiä... Kuvituksena ja kevennyksenä taas vähän sitä sun tätä loppuvuojelta.

Tuon marraskuisen kirjotuksen jäläkeen on kerinny taas sattua ja tapahtua kaikenmoista. Eikä taaskaan kerran sieltä mukavammasta päästä. Rallilla nimittäin nasahti marraskuussa toinenki polovi. Se oli hoijossa ja ilimeisesti siellä oli leikit ja riehumiset käyneet niin koviksi, että sunnuntaina hakiessa näin jo heti, mistä on kyse. Tällä kertaa polovi ei kuitenkaan ollu viottunu niin pahasti ku kevväällä, jollon se meni pois paikoltaan ja takasi jatkuvasti. Sen n. kahen viikon aikana, joka ooteltiin leikkausta, polovi vaivas ehkä kolome nelijä kertaa.

Ralli 4 v.

Mentiin siis tuon viikonlopun jäläkeen heti maanantaina paikalliselle lääkärille, joka totes, että joo, luksoi. Soitin samalla viikolla keskiviikkona puhelintunnilla Juha Kalliolle, joka Rallin kevväälläki leikkas, että haluaako hän nähä sen vai saanko varata suoraan leikkauksen. Olin enemmän ku tyytyväinen, ku sain heti luvan varata leikkauksen ja sain leikkauspäivänki vielä joulukuun alakuun. Pelekäsin pahon, että ois voinu mennä tämän vuojen puolelle.

Rallin uus Riemunkirjava villamantteli

Heti kun tajusin, että nyt tosiaan toinenki polovi meni, tein raskaan päätöksen. Ralli saa luopua leikkauksen myötä myös palleistaan. Olin tietysti Rallia ottaessa kovasti toivonu, että Ricon suku ois voinu sen kautta jatkua jossain kohtaa muutaman vuojen päästä. Nyt kuitenki vaikuttaa siltä, että Ralli sattuu olemaan se Ricon jäläkeläisistä epäonnisin. Vaikka polovet oliki nollat niin lääkäri selevitti, että minkä takia Rallilla näin molemmille poloville kävi. Eli rakenteessa oli jonku verran toivomisen varraa eikä huono tuurikaan toki asiaa parantanu. Totesin siis, että parempi hoitaa se asia samalla toipumisella poloven kans. Jo ensimmäisen polovilekkauksen myötä ku Rallissa jo lissäänty nuo ikävät ärhentelemiset. Se joutu olemaan niin kauan pois omasta laumastaan, että ne suhteet alako rakkoileen. Eihän toki tuo kastrointi mikkään yksioikonen ratkasu tuohon oo, mutta toivottavasti auttaa vähän muun totuttelun ohessa.

Ralli, tötterö ja broilerinkoipi

Ennen joulua leikkaaminen tietysti hankaloitti joulun ohojelmaa, ku Rallin piti joko olla häkissä tai mulla narun päässä, ettei päässy riehumaan. Lisäksi Ralli oli tietysti vielä kipiä ja kaikista rajotteistaankin niin turhautunu, että sen käyttäytymisessä oli aika paljo toivomisen varraa muitten läsnäollessa. Toipumisen kannalta parempi on tämä, että ovat päivät yksinään, ku ollaan töissä. Kotona ollessa niitä hyppimisen ja ylimääräsen hössöttämisen mahollisuuksia on kuitenki liikaa, ku en sillon raaski toipilasta häkissä pittää, niinku yksinollessa nämä kuus ensimmäistä viikkoo leikkauksesta.

Kun joulupukki suukon sai...

Uuden vuoden aikoihin polvi tuntu naksuvan kovasti. En tiiä oliko vaan vaihe kuntoutumisessa, mutta nyttemmin ei juurikaan enää naksu. Loppu pian sen jäläkeen ku sain taas Synoquin EFA:a Rallille. Ja toisaalta myös palasin töihin, joten elämä rauhottu taas pääosiksi päivää. Muuten kuntoutuminen on taas edenny oikein hyvin. Ekalla viikolla kerkesin panikoija, että ei se nyt ala käyttää sitä koipeensa ollenkaa, mutta sitte melekeen naps vaan alotti. Ortopedi kehu kontrollissa, että hyvältä vaikuttaa ja että lihaskatokin oli tosi pieni. Eli lähtökohta toipumiselle vallan mainio. Ekalla fyssarikerrallaki Ralli sai taas kehut Kirsiltä. Eli hyvältä vaikutti lihaksistonki osalta. Vähän jumia totta kai selässä etupään kuormituksen takia. Nyt oltais jo lenkitysten osalta n. puolen tunnin kertalenkeissä Rallin kans, mutta nää pakkaset vähä sotkee.

Kummimuksujen Riemunkirjavat joululahajat

Riemun kanssa ollaan vuorostaan menossa lääkäriin huomenna. Se on nyt syksyn aikana laihtunu ihan hirveesti. Kaikenlaista oon yrittäny ja kokkeillu, mutta vaan vähärasvanen lohi pienen määrän kasviksia ja riisiä kanssa tuntuu sopivan. Enkä tiiä, saako sen elimistö siitäkään oikein mitään enää otettua irti. Katotaan, mitä testejä lääkäri sille huomenna määrää. Verikokeita varmaan ainaki. Tuolla ruokinnalla oon ite vaan (tietysti turhanki pitkään) yrittäny asiaa ratkoo, mutta ku ei tosiaan oikein mikkään ennää käy. Ku allergioijen takia ei voi syyä noita kuivia hypoallergeenisia ja raakoista näyttää kaikki muut ku kala käyneen sopimattomaksi. Ja rasvasta ruokaa ei kestä ollenkaan. Vielä vuosi sitte söi kaikenlaisia lihoja ja elimiä vielä hyvällä menestyksellä. Mutta palataan tähän, ku kuullaan lääkärin kommentit...

Uusi vuosi on siis alakanu sairastamisen ja pakkasen merkeissä. Mutta on täälä jotaki uuttaki. Nimittäin Dedi tuli viime viikolla meille hoitoon joksiki aikaa, kun sen emäntä sai vauvan. Hieno tarkotus tietty oli, että kerettäis nyt hoitoaikana Dedin kans enemmältiki reenaamaan, mutta tottakai nyt sitte iski nää pakkaset. Meijän kylymässä hallissa ei oikein tämmösillä kelleillä reenailla. Kun nyt ees kerran ens viikolla pääsis reenaan... Muuten saattaa pienellä bordercolliella rueta päässä viiraan, ku ei oikein mittään tapahu. Ja täällä oleminen aina ennen on tietty tarkottanu kisoja tai reeniä! Sen kyllä alakuun huomaski, ku se oli joka hätkähyksestä heti ovella lähössä. Nyt alakaa jo ottaan vähä rauhallisemmin. Rallin kans meinais jopa leikkiä, mutta sehän ei tietty valitettavasti Rallin poloven takia passaa.

Noh, paranemisia, kuntoutumisia ja lauhtumista ootellessa, oikein hyvvää ja suorastaan parempaa alakanutta uutta vuotta kaikille!