torstai 30. toukokuuta 2013

On Siis Kesä

Tulleekohan elämässä missään vaiheessa semmosta hetkee, että tuntuis, että nytpä mulla onkin niin hyvin aikaa, että voin reenata ja harrastaa just niin paljo ku haluan? Ei taija olla näköpiirissä. Kesä on joo tulossa ja haaveet ja aatokset oli korkeet niin kisaamisen ku reenaamisenki suhteen, mutta pah. Kaikki illat täyttyy vaan jotenki niin, että reenailut jää. On tenttiä ja pihan laittoo ja muita harrastuksia ja nyt pitäis graduaki alakaa kirjotteleen. Mutta ihan itteeni saan syyttää esimerkiksi siitä, ettei toinenkaan mun tälle kevväälle asettamista agilitytavotteista totteutunu.

Eli eipä me Rallin kanssa aloteta kisaamista ainakaan sillon 13.6. ku olin kovasti uhonnu. Kepit on jämähtäny semmoseen vaiheeseen, että turha mennä. Keinu sentään mentiin maanantaina ekaa kertaa ikinä kokonaisena esteenä hihnassa. Ja Ralli teki sitä vieläpä aika innokkaasti, hyvällä draivilla. Ehkä me vielä sekin este saadaan hankaluuksien jäläkeen haltuun, mutta ei näillä näytöillä kannata vielä lähtee virallisiin pilaamaan tähän asti tehtyä työtä. Ja onhan toki muutki kontaktit vielä toooosi virhealttiita. Reeniä pikkuhilijaa kasvavalla häiriöllä tarttis touhuta ja paaaaaljon paljon muuta. Tosin meillä nyt ei todella oo mitään ajatuksia, että kaiken pitää olla niin ja niin täydellistä, ennen ku voi mennä kisaamaan, mutta kai silti olis esteet ainaki pääpiirteissään hyvä osata.

Oon tässä parilla viime viikolla taas laiskuuestani masentuneena pohdiskellu, että miksiköhän sitä pittää harrastaa, ku aina tullee harmi? Ehkäpä silläki on oma ossuutensa, että vaihettiin kesäkauelle siirtyessä ryhmiä ja nyt mää taijan meijän ryhmästä olla ainua, jolla ei oo mittään sen suurempia kunnianhimoja agilityn suhteen. Ei kai minikoiran, ja vieläpä russelin ottaneella voikaan olla? Saati sitte pinserin... Meille varmaan sopivampi olis jonku sortin harrasteryhmä niin ei ottais niin päähän oma saamattomuus ja ajanpuute reenaamisen suhteen.

Sekin on pistäny harmittaan, että Rallin pomputus ei kyllä ainakaan vähenemään päin oo ollu viime aikoina. Siis eihän se sellasta oo ku talvella enää ollu fysioterapian alotuksen jäläkeen, mutta eipä se siittä kohenekkaan. Kai mää oottelin jotaki ihimeparantumista tai lihasten kehittymistä niin, että se vähenis. No niin kauan ku se ei vaikuta haittaavan koiran elämää niin olokoon. Ehkä mulla oli ollu haaveissa, että josko Ralliakin voisi joskus hamassa tulevaisuuessa käyttää jalostukseen, mutta toi pomputus taitaa vesittää ne aatokset.

Lisäksi mulle on aiheuttanu harmaita hiuksia ja itsesyytöksiä se, että Rallilla on edelleenki jonku sortin eroahistus. Montako koiraa sitä pittää ottaa, että ossaa opettaa sen yksinolon? Mulla alako täyspäiväset työt viime viikolla. Sitä ennen olin muutaman viikon vähä enempi kotona ja se aiheutti heti sen, että ku tulin ja menin kummallisiin aikoihin, niin tyynynpäällisten vetoketjujen kanssa oli askarreltu ja muutenki huuhailty ympäri kämppää. No päivät on nyt menny ok, vaikka ne taas yhtäkkiä pitkiä molemmille koirille onki. Mutta yhtenä iltana jouvuttiin vielä illallaki käymään asioilla ja taashan täällä oli yks tyynynpäällinen saanu osansa ja kenkiä oli viety pitkin taloo, ku kodinhoitohuoneen portti oli jääny auki. En oikeen tiiä mitä pittäis tehä, mutta ehottelin jo Marjalle, että jos Roni tulis meille pariks viikoks hoitoon ja opettaan noille rauhassa olemista. Roni on niin lunki kaveri, että se vois hyvinki vähä sirtää siittä noihin touhoihin. Riemuki, joka jo mun mielestä yksikseen oli rauhallisesti ja hyvin, on nyt Rallin provosoimana yltyny täällä hätäileen ja oonpa joskus taas yllättäny sen ulvomastaki. Ei kiva.

Ei kai siinä auta ku jatkaa harjotuksia ja olla tyytyväinen siihen, että näinki ohuella panostuksella Ralli ossaa kuitenki joitaki asioita jo ihan kohtuullisesti. Ja noin ihan ylleensä ottaenhan se on vaan niin mahtava tehopakkaus. Ku vaan saatas toi yksinolo mukavammaksi kaikkien kannalta. Mutta taijanpa jättää tavotteijen asettelut tästä etiäppäin muille ja yritän keskittyä olemaan hyvillä mielin tämmönen ei-vakavastiotettava satunnaisharrastelija. Ainakin niin kauan ku aika ja omat rahkeet on näin kortilla.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Leijat

...ne on ku leijailee. Eli pierut. Pessimistit pysykööt maan pinnalla. Näin sujuvasti päästiin haisevalla kielikuvalla jutun juurelle. Kuten arvata saattaa, kaikki ei oo edenny ihan yhtä ruususeen tahtiin sitten viime kirjottaman. Ei tässä nyt mittään normaalia elämää kummallisempaa oo tapahtunu, mutta pieniä pettymyksiä ja kapuloita rattaisiin. Perussettiä siis.

CASE Kääntyminen:
Tais olla ihan ihmerata se Elinan koulutusrata, kun siinä ei mitään ollu pitkäksi meneviä kohtia. Sittemmin oon teheny kääntymisestä lähinnä ongelmiin liittyviä huomioita. Elikkä semmoset kohdat, joissa pittää kääntyä ihan oikeesti tiukasti on ongelma, mikä on tietysti ihan luonnollista. Semmosia kohtia on esim. kohat, johon tullaan lujaa vaikka putkesta ja jatketaan takasinpäin tai melekeen. Tajusin vappureeneissä ProCaniksella, että Ralli ei vielä osaa reagoida siihen, että käännyn edes osittain sitä kohti. Eli mm. valssit, vastakäännökset ja jaakotus kusee. Sitten ehkä vähän yllättäen taas pyöritys, jota on tehty ehkä viis kertaa, toimikin tämmösessä kohassa aika hienosti. Toinen ylleensä toimiva on niisto. Mun liikkeen rytmin muutoksiin Ralli ei ihan vielä myöskään reagoi toivotulla tavalla. Että kääntelyreenit jatkukoot.

CASE Takaakierto:
Ralli on tullu isukkiinsa siinä, että takaakierto on kyllä niin vahvana pienessä russelikaalissa, ku vaan voi olla. Ja siitäpä seuraava reenin aihe. Nimittäin välistävetoihin ja sen sorttisiin tuleminen. Kaveri lähtee kyllä tulemaan oikeelle puolelle, mutta heti ku käännyn päästämään esteelle, tyyppi on ku silakkana jo livahtanu takas esteen taakse. Ehkä viimeaikoina on myös ollu niin paljo päällejuoksuja eikä niinkään välistä vetämistä, että noi kaks muuta on jääny Rallilla päälle.

CASE Oma rohkeus:
Sain Markolta ProCaniksella saksalaisella kommentin, että tarttis vaan rueta rohkeesti vaikeuttaan noita ohojauksia. Rallillakin rupee jonkuverran olemaan vauhtia niin ei oikeen kerkeis enää jäämään varmisteleen. Näin esimerkiksi saksalaisessa. Pitäis vaan liikkua rohkeesti eteenpäin ja palkalla vahvistaa sitä esteen suorittamista, jos ei muuten onnistu. Sama tietenki pätee muihinki ohjauksiin, mutta tuli tossa kohtaa esille.

CASE Keinu:
Mitä lie kohtalon ivaa taas. Määhän oon ihan julukisesti täällä asettanu meille tavotteen, että korkattais kisaura kesäkuun puolessa välissä. Ja oon mää siihen ihan suhtkoht uskonukkin pienestä keinukysymysmerkistä huolimatta. Mutta taispahan jäähä tää(kin) tavote saavuttamatta. Siirrettiin viime viikolla esteitä pihalle niin eiköhän vaan huomattu, että keinusta alakaa hitsaukset rakkoileen. Eli nou keinu, ennenku sille on saatu korjaustoimet tehtyä. Tuskin tapahtuu ihan parissa päivässä... Niinpä se näyttää siltä, että päästään virallisia kisoja kokkeileen ehkä joskus heinäkuun puolella ku siinähän tullee sitte jokku isot kisat Kirkkonummella ja juhannukset ja muut tielle. Noh. Ehkä me selevitään.

CASE Pompotus:
Ralli on nyt käyny pari kertaa parin viikon vällein fysioterapiassa ja vesikävelyssä. Pompotus on helepottanu sitten talaven ihan huomattavan palijon eikä siitä aiheutuvaa/sen aiheuttavvaa jumiakaan juuri oo käsittelyissä ollu. Tuskin sitä kuitenkaan koskaan kokonaan pois saa, mutta yritettään hoijoilla ja lihaksia kehittämällä saaha se pysymään joissaki rajjoissa. Tähän liittyy sitte äskösessä kohassa hienovarasesti viitattu toinen meleko varmasti saavuttamatta jäävä tavote. Taisin nimittäin joskus uhota, että johan me ny Rallin kanssa näyttelyistä vielä SA:kin hommataan. Mutta eipä siellä oo pomputtavalla kaverilla asiaa tuommosiin laatuluokituksiin. Noh. Ehkä me selevitään tästäki, koska jo meijän ohuehkoksi jääny näyttelyura oli ihan yli mun villeinten arvausten. Tosin pakkohan meijän vielä joskus on näyttelyyn yrittää mennä vähintään sitä hoota hakemaan. Jos nimittäin vielä joistaki tavotteista yrittäs pittää kiinni... :)

CASE Rico:
Taisin jossain vaiheessa (varmaan tuplanollahuuman jäläkimainingeissa) haaveilla, että Ricon kanssa koitettais vielä hommata nollia SM-kissoihin. Luppaavan alun jäläkeen meijän tulostaso on laskenu ku se kuuluisa lehemän häntä. Ongelmia on aiheuttanu lähinnä se, että Rico on ruennu aristelleen keinua ja aata. Kaippa nuo rupiaa papalla ottaan jo niveliin, ku vauhtia on kuitenki vielä ihan kiitettävästi. Tuo aristelu on kyllä johtanu välittömmään kontaktien vähentämiseen ja mietin jo viime kissoissa, että joko se olis Rico-papan aika jättäytyä agirattoilta eläkkeelle. Intoo on kuitenki enemmän ku pienessä kylässä, joten ei me nyt ihan täysin hyllylle vielä joueta. Aattelin, että jos muutamat kisat käyään niin saan minä harjotusta kolomosten rattoista ja papparainen pääsee hoitaan veriään. Sitte, jos poekansa joskus pääsee kolomosiin ja isukki on vielä vedossa, niin hyppyratoja voijaan käyä köpöttelemässä.

CASE Riemu:
Määhän olin jo ihan, että nyt Riemu kissoihin ja äkkiä, kun se on hallilla hömpsötelly niin mukavasti agilityä pitkästä aikaa. Tuo namipiilo on motivoinu sitä ihan uusiin sfääreihin. Mutta kas. Ilimeisesti hallin häiriötaso oli niin pieni, että heti pihalle päästyä hommat alako lipsuun. Taikka no, ei se nyt ihan semmosta hoomoilua oo, ku joskus aikana ennen nipsausta. Mutta mielenkiinto agilityä kohtaan oli kyllä aika masentavan pieni. Teki pyytäessä, mutta draivia ei ollu nimeksikkään. Noh. Katotaan ny mitä kesä tuo tullessaan.

Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;) No ehkä mun pittää lopuksi taas vähä kehuakki. Tenttiinlukemista pakkoillessa nimittäin tullee mieleen aina kaikenlaista tarpeellista. Niinpä tännään rupesin mm. opettaan noille molemmille uusia temppuja. Ralli kaipaa ehottomasti enemmän sheippausharkkoja. Se rupiaa käymään turhan noppeesti kierroksilla ja komentaan mua haukkumalla. Mutta lopettaakin kyllä rähinänsä, kuhan keksii rueta yrittään jotaki.

Riemu taas yllätti mut aktiivisuuellaan. Sille rupesin uutena opettaan tassun laittamista mun jalan päälle. Laitoin namin jalan alle ja johan rupes tapahtuun. Muistaakseni jo toisella naksauksella pääsin palakkaamaan täysin oikeesta suorituksesta eli läppäs mua tassullaan varpaille. Mää aina aliarvioin Riemua ja sen kekseliäisyyttä. Pittäis vaan reenailla enemmän näitä kotihömpöttelyjä, kun niihin silläkin riittää keskittymiskykyä melekeen rajattomasti!