Huhhuh. Tännään oli kyllä varmasti semmonen päivä agilityssä, ettei ihan heti toistu. Oltiin molempien poikain kanssa Lempäälässä kisoissa. Rallilla kolome starttia ja Riemulla kaks. En viittiny Rimppanaa hyppärille ilmottaa, kun se hyppynolla jo on. Sainpahan ite ja Riemuki vähä hengähtää suoritusten välillä.
Aamun ensimmäinen agilityrata ei palijoo luppaillu. Rallilla on alakanu ilimeisesti kissoissa nousta tuo kierroslukumittari ihan tosissaan. Kauhee haukkuminen ootellessa ja ratallaki vissiin. Ensimmäinen moka tuli jo keppeillä. Meille on näköjään kaikkeista vaikein mennä keppeille, joille tullaan ihan suoraan. Ohi meni että viuh vaan. Kauhia kiire oli pienellä koirapojalla etteenpäin niin ei siinä ihan kaikkia esteitä kerkiä huomaamaan. Ja tosiaan, sitä kierrosta oli vähä verissä. Seuraavaksi napsahti puomi. No siihen nopia pallautus, hylsy ja jatkettiin rattaa. Vielä onnistuttiin aallaki ottaan kurinpallautusta kontaktilla. Seuraavassa rattaantutustumisessa tuomari käyttiki meitä "varottavana esimerkkinä". Että sillai sai kuulemma treenata ku se russeli ja vielä jatkaa, jos ei uusinu koko estettä eikä jääny jumittaan. Mietin sitä kyllä jo puomin kontaktilla, mutta jatkoin kylymästi, ku siittä ei tutustumisessa mittään mainittu.
Riemulla oli taas haahumeininki ekalla ratalla. Bongas aan jo pitkältä ja yritti sinne. Sen seurauksena kolomantena ollu este väärään suuntaan. Pittuuella piti tehä takanaleikkaus ja sen seurauksena pinseri lähti maata kiertävälle ratalle tsekkaamaan ratatyöntekijät ja kentänlaijan puskat. Ku sain sen sieltä kalasteltua takas ratalle niin loppu meniki mukavasti.
Toisena oli hyppyrata. Siinä oli meille parempi keppeille vienti, ku ei menty suoralta ja kerkisin sinne vähä sörkkimään välliin. Siittä selevittiin, mutta pian jääty ohojaaja. Valssasin ennen suoraa putkee ja niinpä olin auttamattomasti myöhässä sen jäläkeisessä kuviossa. Täytyy myöntää, että koska olin ihan muualla, ku olin suunnitellu olevani, ku koira tullee putkesta, niin hetkeks aikaa hukku koko rata mielestä... Meinas majava kurkata. No onneksi ykkösissä ei pienestä esteen eessä pyörähyksestä saanu virhettä ja niinpä matka jatku nollalla maaliin.
Ne meinaa nuo kierrokset aiheuttaa semmosta vauhin lissääntymistä, että alan olla ihimeissään. Varsinki, ku se tapahtuu nuin yhtäkkiä ja kissoissa. Mutta en valita, en! Ralli siis otti voiton tuolta ratalta ja mun makkuun etenemäki oli pyörähyksistä huolimatta aika mukava. Muistaakseni jotaki 4,5 m/s paikkeilla. Eihän sillä ny kuuhun olla menossa, mutta näköjään tää persjalakanen emäntö jäätyy melekolailla tuossa kyytissä.
Riemu ei siis hyppärillä hyppiny, joten seuraavaks oli taas vuorossa agirata Rallin kans. Rata oli mukava ja taas keppeille vienti oli meille helepompi. Sieltä ei sitte kyllä loppujenviimeksi kuitenkaan se virhe kaukana ollu. Ehkä joku siittä kökkimisestä ois voinu sakottaakki, en tiiä. Muutama käännös veny kans. Ja ne kontaktit... Jos ensimmäisen ratan jäläkeen mietin, että kyllä nyt tarttee kamalaa kurinpallautusta ja jotaki epiksiä ja kisafiilistä koiralle noihin kontakteihin niin toisen jäläkeen totesin, että se taitaa olla ohojaaja, joka sitä tarttee... Mihinkään ei ois ollu kiire, mutta mutta. Aalla nyt vielä kai jokseenki vaadin ja vappautin, mutta kolomanneksi viimesenä olleella puomilla en tiiä teinkö mittään. Ihimeellistä, miten se kisafiilis vaan tarttuu, vaikka ei sinne nyt niin tosissaan ajattele menevänsä. Mua niiiin harmitti jäähyttelylenkillä ja sätin ittiäni, että mikä siinäki nyt sitte oli, ettei voinu ottaa kunnolla sitä. Ei se nimittäin siittä varmaan olis kiinni jääny; Ralli voitti tuonki ratan, jolla ei kyllä nollia tullu ku kaks.
Rallikaiselle siis tuplanollavoitto ja koulujen alun kunniaksi siirto kakkosluokalle. Katotaan nyt, ahanehittaanko heti ens lauantaille ensimmäiset kakkoset, ku olis lähellä kisat. Mutta en tiiä oliko silti isompi paukku se, että Riemu, tuo aamuinen haahuilijapinseri vetäs myös tuolta agiratalta nollan. Ja mikä hulluinta, Riemu myös voitti luokkansa! Riemulla veny ja paukku samat kohat ku Rallilla ja puomin alastulo oli kyllä siinä hilikulla. Että tämmönen historiallinen tapahtumaki vielä piti sattua. Saa nyt nähä, millekkä me Pienen Pinseripojan kanssa ruetaan, ku "pikkuveli" kumminki nousi jo kakkosiin. Määhän olin aatellu, että käyään nyt senki kans nää muutamat ja ei sen kummempaa. Mutta ku eihän se nyt sitte ennää tarttis ku sen yhen nollan...
Notta jo vain oli mainio päivä. Tällä errää renkaat ei tuottanu ongemia Rallille, niitä oli joka ratalla. Mittään muuta tojistusaineistoo tästä huikiasta tapahtumasta ei oo, ku merkinnät kisakirjoissa. Ei ollu videokuvvaajaa mukana, enkä tosin siellä paikanpäällä ennää muistanu koko kameraa. Ratat nyt ei ollu mittään maaliman kauneimpia, mutta Saviojan Annelta saatiin kyllä kiitosta molempien kans. Rallin rattaa kiitteli hienoksi ja Riemusta sano, ettei hetkeen oo niin hyvvää pinseriagilityä nähäny. Oli pakko hänelle mainita, että et sitten nähäny meijän aamurattaa... Mutta kyllä hymy oli herkässä. Ei meinannu palakinnot mahtua mun pikkuruiseen koirankoppiin. Onhan mulla kaks aika hienua koiranpoikaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti