Siinä kohtaa, ku tehtävänä on kirjottaa tieteellinen tutkimus kolomessa kuukauessa niin voi ihan yllättäin putkahtaa mieleen kuluttaa aikaansa esimerkiksi tilastoijessa ommaa kohtuullisen vaatimatonta agilitykisaurraa. Noh. Se on tojettava heti alakuun, että pientä tilastollista harhaahan noihin saatuihin lukkuihin sisältyy, kun ne starttimäärät on vielä aikamoisen vähäset. Mutta tässäpä näitä, päähänpiston tuloksia. Kiitos SAGI:n intralle tästäki hyvästä.
Rico-pappa:
Ricon kans oon kisannu yheksän ykkösten starttia. Niistä tulos saatiin seittemän kertaa, mutta taso ei ollu mitenkään huimaava. Ei nollia siis. Se vähä yllätti, ku en muistanu, että Ricoki on ekan kerran kisannu vaan ihan vähäsen yli puolentoistavuojen iässä. Että kai me jotaki sitte oltiin sen kanssa siihen mennessä keritty reenaamaan, mutta tuskinpa ihan kisatikissä ois tällä nykynäkemyksellä vielä oltu kumpikaan. No Rico jatko kisaurraansa vasta reilun vuojen päästä tuosta ekasta kisasta ja kisat per vuosi -tahtia meni aina vuoteen 2007, jollon ohojaajan vaihos tapahtu. Luokkanostot ja valioitumisen hoiti siis tuo vanahampi ja pätevämpi siskos.
Kolomosissa on kisattu yhteensä 22 starttia. Kisojen vähhyys vähä hämmästytti mua. Noistaki 14 starttia ajottuu tälle vuojelle. Lopuista 5 kisattiin syksyllä 2012 ja ekan kerran starttasin kolomosissa vuonna 2009, jollon köpöteltiin Ricon kans 3 starttia. Kaikkiaan näistä mun ja Ricon kolomosista hyllyjä on ollu kuus eli 27 %. Nollia on tehty saman verran ja loput on enemmän ja vähemmän mairittelevia tuloksia. Nollaksi laskin ratavirheettömät suoritukset. Yks nolla siis on reilun puolen sekunnin yliajalla. Muut puhtaita, vaikkaki välillä aika niukahkoilla miinuksilla. Tämän vuojen nollaprosentti on 29 %. Täytyy siis sanua, että vaikka ohojaaja pitkästä harrastusurasta huolimatta on jokseenki kokematon kisakuski, niin koira on kyllä melekosen tulosvarma kaveri. Teräspappa! <3
Saapa nähä, vieläkö pappa pääsee kisarattoille. Tarkotus oli, että joskus aikaan, jos Ralli nousee kolomosiin ja Riksu on vielä tervennä, niin ottaisin sen mielenvirkistykseksi ainaki hyppyratalle. Mutta ehkä osittain agilityn lähes täydellisen lopahtamisen myötä pappa on saanut vähän turhan palijo elopainoo lissää. En uskalla mennä mihinkään, ettei tuu tuomarilta porttikieltua...
Riemulainen:
Riemu on startannu ykkösissä yhteensä 13 starttia. Niistä kymmenen on otettu tänä vuonna ja kolome ekaa talavella 2010 eli melekeen kaksvuotiaana. Riemullahan nollia on kaks kappaletta eli kokonaisnollaprosentti on 15 %, mutta tämän vuojen osalta 20 %. Hyllyjä on nuista kaheksan eli 62 %. Sitte on pari vitosta ja yks kymppi.
Hyllyt on tullu lähinnä niiltä rattoilta, ku pinserihaahuilu on iskeny päällensä. Katotaan ny, että viittinkö ens kesänä koittaa Riemulle vielä sitä yhtä aginollaa ykkösistä. Että sais kaveri yhen sertin muualtaki kun näyttelyistä. Se riippuu ensinnäki terveyestä. Että pystytäänkö taas kevväällä jättään kortisooni pois ja mitä kaikkia muuta voi sattua. Ja toinen erittäin suuri tekijä on se, että löytyykö motivaatioo, koiralla ja mulla. Katellaan kevväällä. Joka tappauksessa se on varmaa, että mittään loputonta nollajahtia en tuu ton kanssa harrastaan. Jos se sieltä muutamalla lähellä olevalla kisalla irtoo niin se on kaikki kotiappäin.
Ralli-palli:
Nuorikon kans on nyt keritty starttaamaan 20 kisaa, kaikki luonnollisesti tänä vuonna. Nuista 12 oli ykkösiä ja kaheksan kertaa on jo oltu kakkosissaki. Nollia on räävitty kassaan nelijä eli 20 %. Ykkösissä nollaprosentti oli 25 ja nyt kakkosissa 12,5 %. Hyllyjä 11 kipaletta eli yli puolet. Kohtuullisen virhelyöntiherkkää siis on meno ollu, etenki nyt kakkosissa. Tuloksista vitosia on nelijä plus yks kymppi.
Mitäkähän näistä nyt sitte pittäis analyseerata? No eipä mittään. Kuhan harjotin kauan kavonneena ollutta pientä tilastotieteilijän mieltäni. No ehkä Rallista sen verran voi sanua, että on nuo kierrokset noussu tässä kisauran aikana koko ajan ja sehän näkkyy tuloksissa. Lisäksi täytyy myöntää, että itellä tahtoo lähtiä aika lailla semmonen hälläväliä meininki ratalla päälle heti sen ekan virheen jäläkee, joka perhana vissiinki joka kerta on ollu ne viheliäiset kepit.
Niin joo. Ja pittäähän se seki mainita, että lisäksi oon startannu yhen kerran meijän Beethooffeni ykkösen eli Reinon kans kesällä Kokkolassa. Se oli semmonen huumoripläjjäys, että siittäpä nyt ei sitte jääny jäläkipoloville muuta kerrottavaa, ku kolome kirjainta: HYL.
Tämmösillä aatoksilla keskiviikkoiltaa, lissää kisoja ootellessa. Sehän tässä täytyy tietenki vielä tojeta, että nollaprosentit ne tietenki väkisin senku tippuu, ku kisoja tullee lissää, mutta ehkä kannattaa sitte siinä kohtaa jättää jo laskemiset sikseen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti