lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kypsyttelyä

Long taim, nou sii vai miten ne sanoo. Tässä on ollu vähä kiirusta. Gradua, pyöreitä vuosia, tenttiä sun muuta pientä. Eikä tää kevät suoraan sanottuna mitenkään kevyeltä vieläkään näytä. Mutta jospa koirarintamalla sais aktivoiuttua. Sitä toivoo ainakin nimimerkki Kypsynyt.

Pieni russeliherra on nyt reiluun kahen vuojen ikään mennessä kypsyny elämänsä kevvääseen. Tuntuu siis hajut vievän mukanansa ja pari päivää sitte tojistin lenkillä ihka ensimmäistä kertaa, ku Ralli päätti näyttää ossaavansa myös äijäilyruopia merkkauksen päälle. No eipä tää elämän kevät nyt vielä mittään merkittävää muutosta herrassa nuin muuten oo saanu aikaan, mutta lenkillä sais kyllä menneen aikaa tovin jos toisen hajujen kans.

Muutamana viime viikkona on vihon päästy reenaamaan ja toissa viikolla oltiin myös Elinan koulutuksessa. Kaikkinensa on menny yllättävän mukavasti. Syksyllä tauon jäläkeen oli melekosta raivoomista meininki, mutta nyt on päästy aika mukavaaki menua. Mitä nyt kääntymään tarttis opetella. Ja malttamaan paikalla lähössä. Tai ehkä se ei oo sen kummosempaa, mutta ite on vaan erilaisella asenteella... Joka tappauksessa Elinalta saatiin "läksyksi" erityisesti sylkkäri ja se, että ku käännetään niin pittää myös kääntyä. Yritetään, yritetään. Jos vaikka sais otettua reeneissa tavaksi hinkata aina ekaks jottain ohojauskuvioo tai yksittäistä estettä ja lopuksi pätkä rattaa.

Lähössä malttamisesta on hyvä esimerkki tää eka kisarata kolomeen kuukauteen tältä päivältä Lempäälästä. Kuten kuvasta näkkee, hetken mietin, että meen vaan karkaamisesta huolimatta, mutta sitte sain itteeni niskasta kiinni. Ilimeisesti sain sillä Rallista yliotteen ja sen asennehan oli suorastaan kuuliainen etenki alakuratan ton kurinpallautuksen jäläkeen. Mää varmaan koettelin taas rajojani, ku vaan kylymästi jatkoin koko ratan, vaikka kouluttamistahan tuo oli eli ois kai pitäny poistua ratalta... Jäläkeen päin sain kuitenki tuomarilta pointsit pallauttamisesta, että ainakin noin "henkilökohtasella" tasolla toi tekonen ilimeisesti sai hyväksynnän.



Toisella ratalla lähtö oli kyllä erittäin liipasimella ja hiipikin pirulainen pikkunen, mutta matkaan päästiin. Asenne oli taas kuitenki mitä sattuu ja heti toinen rima tippu. Rata oli jokseenki eksoottinen ja kepeillä meijän tie katkes lopullisesti. Oikeeta väliä ei löytyny millään ja se siellä käytetty aika tuntu ikkuisuuelta. Ehin jo aatella, että kohta toi tuomari tulee heittään meijät pihalle. No apaut kymmenennellä kerralla se eka väliki sitte löyty, mutta melekeen heti sen jäläkeen puomilla tuli niin törkee roiskasu, että eiku takasi kontaktille. Ralli-raasu ei uskaltanu sitte lähtee siitä mun vappautuskäskyllä ja huomasin poisjuostessani vasta viimesellä esteellä, että siellä se tököttää kontaktilla vieläki. Koita siinä sitte olla vakavana.

Viimenen rata oli oikeen mukava ja sen kyllä mokasin ite. Tutustumisessa vielä erikseen mietin, että keinulla täytyy tulla kaks painokasta käskyä, ku viimesimmästä keinusta oli taas aikaa. Mutta sitä toista ei koskaan tullu ja tuossapa tulos. Muuten ihan mukava rata, vaikka tokihan noista kiekoista vois nipistää muutaman sajasosan eikä tää reeneissä nähtyyn verrattuna tainnu ihan parasta vauhtia olla.



Tämmöttiis tällä erää. Katotaanpa menneekö seuraavaan kertaan taas kuukausi, ku kerkiän istahtaan konneelle näissä merkeissä. Seuraaviin kisoihin ainaki ois tarkotus mennä heti ens sunnuntaina, ku kerran täällä lähimaastoissa on tarjontaa. Niin joo ja tietysti tarttee vielä mainita viime aikojen merkkipaaluina Rico-papan 11-vuotistuminen, joka tosin jäi ilimeisen ajattelemattomalta ja hokaralta perhueelta hieman huomaamatta. Jälkijunassa papanaa on kyllä lahjottu erinäisillä vinkuvilla paketeilla, joista suurimmasta osasta on jo tehty selvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti