perjantai 22. marraskuuta 2013

Kun Mikään Ei Etene

Hohhoijaa. Tää päivä meni taas aika puhtaasti hukanteille. Piti olla ahkera kirjotuspäivä, mutta en oo tainnu ees avata sitä asianomaista tiedostoo. Päivän saa kulumaan ihan hups vaan, kun alottaa siivoomisella, käy parturissa ja kaupassa, pakkailee pientä viikonloppureissua varten ja treenaa vähän tokoa. Luulis, että tuo lähestyvä joulu ja deadline alkais vähä saamaan muijaa liikkeelle, mutta ei. Joten kirjotanpa sitten blogia vaihteeksi.

Viime perjantaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa Sinin valvovain silimäin alla. Kokeiltiin ihkaekaa kertaa ohojattua noutoo. Ja se lähti käyntiin vallan mukavasti. Ralli kuunteli ja haki just sen minkä pyysinki. Nyt vaan vahavistusta suuntiin ja pikkuhilijaa haettavia, eli tässä kohtaa leluja taaemmas. Jossain vaiheessa voi ottaa välillä sen keskimmäisenki hämyksi.

Merkkiä tehtiin myös. Sain ohojeeksi käyä taputtaan sitä oikeeta paikkaa Rallille avuksi. Ja kyllähän se sinne aika hyvään paikkaan meneeki. Ollaan tossa viikolla vähä naksuteltu keittiössä sitä vahavemmaksi ja se, niinku yleensäkki kaikki tekeminen, on hyvin mieluista Pallikaiselle. Se samperin haukkuminen ja komentaminen otettiin kans "listalle". Jos rähjä lähtee päällensä, niin koira maahan jollain rauhottumiskäskyllä ja sitte vasta jatketaan, ku on ollu siellä hetken rauhassa. Ihan hyvin lähti se linja tuottaan tulosta, mutta töitä saa tehä ja johonmukasesti tiukka olla. Ja kuulemma pittäis nuo reenauksen väliajatki pistää aina koira siihen maahan rauhaan, eikä antaa haistella ja tehä omiaan. Voi olla liikaa vaajittu multa...

Luoksetulon pyssäystä tehtiin. Kyllä siellä joku hitunen jo on ajatusta, mutta se ei ehkä vielä yhisty ihan pysähtymiseen asti. Täytys tehä jonku verran semmosia, että ihan oikeesti vaatii sen pysähtymisen eikä heti nytkähyksestä palakkaa. Toistojatoistojatoistoja. Mutta semmonen peleko täsä vähä on perssiissä, että tästä voi tulla semmonen ikkuisuusrojekti. Avoimen kaukoja katottiin sen verran, että ne onnistu oikeen hyvin. Jossain kohtaa oli sitä perusongelmaa, että ensimmäistä istu-vaihtoo piti käskiä kahesti, mutta nyt ei oo kyllä hetkeen sattunu semmosta.

Tännään käytiin tokoileen ominamme, aikaa kuluttelemassa ja velevollisuuksia pakkoilemassa. Luoksetulon pyssäyksellä alotettiin. Pyssäytyksiä vähä eri kohilla, lähellä olevissa vaatimus ihan siihen oikeeseen suoritukseen ja vasta sitte palakka. Muutama suorapalakka ja myös muutama läpijuoksu. Ralli ei kyllä vielä ihan hirveesti oo ennakoinu, mutta kyllä seki sieltä rupiaa päätänsä nostaan. Että läpijuoksujakin pittäis muistaa ottaa.

Sitte vähä seurailtiin. Tuntu aika mukavalta. Mutta peili sielä sais olla, että näkis paremmin. Mun mielestä tuntuu, että on vähä takana, mutta luultavasti se sitte onki ihan hyvä se paikka. Ku enempi kai sitä on sitä ejistysongelmaa ollu meillä. Vähä kääntyiltiin ja juostiin ja hijasteltiin ja musta tuntu, että mulla on aika mainio pieni tokorusseli. Ihan hyvä siis reenata välillä yksikseen, niin saa ainaki hetken kuvitella, että hyvin se menee. :)

Muutama kerta otettiin ohojatun suuntia, pari hyppyä ja hypyn tarjoomista. Ohjatussa meinas kerran lähtee väärään suuntaan, mutta korjas heti. Hypyssä täytyy vahavistaa etenki sitä, että sieltä takastullessaki pittää suorittaa se este. Sitä ongelmaa siinä nyt yksinollessa taas tuli, että ajjautuu turhan sivvuun toisella puolella. Viimeks, ku näytettiin sitä Sinille, teki aivan mainiot, suorat hypyt tietenki, tottakai.

Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta niin, että menin hallista pihalle. Ralli ku on, etten sanos vähä turhanki kovasti kiinni mussa, niin syksyn möllitokossa se oli tärissy ja tutissu siellä paikkamakuussa, ku haavanlehti. Mutta paikalla pysy silti. Tää täytys ottaa reenikohteeksi niin kotona ku hallillaki. Ja mieluusti tietysti ihan missä vaan. Se vois vähä auttaa ihan kaikkinensakkin Rallin eloa. Kävin aina välillä palakkaamassa ja näyttämässä naamaani ja rauhassapa se siellä makkoili. Mutta niin tylsää ku se onki niin tätä nyt pittäis ottaa ihan kuurina. Samoten sitä luoksetulon pyssäystä. Sittenpä taitaiski alakaa olla avokkaat kasassa. Tarttis varmaan kattua joku koe, mihin tähtäis, mutta se on näin talavella vähä ongelmallista vaan se niihin pääsy. Hulluhan sitä on "turhaan" reenata... :)

Menipä tokopainotteiseksi. Pistetääs tähän ny vielä tämmänen ennen-jäläkeen -rimmauskuva. Säälittävän pieni se ero on siihen vaivaan nähen. Olin aatellu, että kasvattakkoon talaven karvojansa, mutta pakko sitä oli kisoja varten vähä siistiä. Ja huomaa sen vaivan onneksi ainaki vähäsen tuossa mustassa etteisen matossa. Mutta tosiaan, viime sunnuntaina tehtiin yks melekosen turha reissu Janakkalaan toteaan, että kepit ei vaan onnistu kisoissa. Kierroksia on liikaa. Kolome hyllyä napsahti kaunistammaan mun hienoo tulostilastooni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti