Perjantaina isäntä rupes vastan tekkoon ja siittäkös Riemu innostu. Se käsitti tietenki homman niin, että tässä tehhään nyt hänelle "herkkusallaattia" ja naposteli koivun lehtiä ja oksia minkä kerkes. Siinä kohtaa, ku suurin osa oksista oli jo isännällä käjessä, Riemu katto paremmaks käyä sen melekeen valamiin vastan kimppuun ja repi sitä ittelleen. Ralli katteli vieressä, että mistähän taas tällä errää viiraa.
Lauantaina herkuteltiin koko porukka lättyillä hillon ja jätskin kera. Riemulla meni lautasen tyhyjentämisseen ehkä 3 sekuntia. Ralliki kyllä pisti vähä vauhtia, ku toinen yritti tietenki omat syötyään osille, mutta Ralli kuitenki aina vähä makustellee, että mitähän tässä nyt saatiin. Ja aijettä mitä herkkua oli. Aika harvon pojjaat saa ns. ihimisten nameja.
Sunnuntaiksi oli ilimottautunu Iisalameen kissoihin. Ensimmäinen rata alako jo kymmeneltä eli se ties lähtyä mökiltä ennen seittemää. Ensin aattelin, että ei perhana jaksa nousta viimesenä lomapäivänään niin aikasi. Mutta sitte totesin, että tuskin kuitenkaan saan kunnolla nukuttuakaan, jos vanahat merkit paikkasa pittää. Niinpä sitä jätettiin haikiat heipat mökkielämälle pyhänä kukonlaulun aikaan ja suunnattiin kotimatkalle. Ja täytyy sanua, että kyllä se ihan kannatti se aamuherrääminen. Pallikainen napsautti mökkielämästä voimaantunneenaa triplanollan sijotuksilla 2., 1. ja 4.! Ja tuolla voittonollalla tienattiin vielä ensimmäinen agilityserti.
Eka rata oli hyppäri. Ei mittään ihimeellistä, mutta ei se nyt mikkään erityisen heleppokkaan ollu. Mukavan alotusfiiliksen siittä sai. Etenemä oli jonku verran päälle nelijän eli Rallille aivan ok. Toisella ratalla päätin lähtiä tekemään keppeille takanaleikkausta, vaikka ne ei tosiaankaan oo se meijän vahavin alue. Mutta eipä tuollon tuntunu mikkään tuottavan suuria ongelmia (paitsi kääntyminen...) ja sehän onnistu. Keskimmäinen rata oli meijän hittain (3,69 m/s), vaikka ite oisin aatellu viimesessä tulleen pisimpiä kaarroksia. Niin se vaan on vaikia ite päätellä ja etenki muistaa, mitä siellä ratalla tapahtu. Mutta verkkauesta huolimatta tältä ratalta pokattiin se ensimmäinen agi-serti! En kyllä jaksa uskua, että etelän kissoista semmosia juuri saahaan, että ehkä nämä pohojosen reissut on sitte se meijän toivo, jos valion arvua havittellee.
Kolomatta rattaa rakentaissaan tuomari kyseli, että meinaanko triplan ottaa. Sannoin siihen, että ei kai sentään. Mutta niinhän se vaan tuli. Sanotaanko ny, että mun mielestä nelijän hyvän aan alastulon jäläkeen tällä ratalla tais armo käyä oikeuvesta, mutta semmostahan tuo on. Tuolla sijotuttiin tosiaan nelijänneksi. Kokonaisuutena kattoin tietenki päivä oli huikian hieno meijän omassa mittakaavassa. Ratat oli sopivia ja lämpötila oli melekeen kohtuullinen.
Kotona rupesin muisteleen, että sehän tais viime vuonna osua aika samoille kohin se meijän huippupäivä, ku Ralli nousi tuplanollavoitolla kakkosiin ja Riemu otti kans ykkösistä nollavoiton. Kisakirjasta totesin, että kyllä, päivälleen vuosi sitte tapahtu tuo. Tässä välissä ei mittään suuria onnistumisia kissoissa ookkaan ollu, joten täytyy varmaan rueta katteleen, josko ens vuonna 10.8. pääsis jossaki taas koittamaan... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti