Uskomaton Viikonloppu

Eilisen agilitysaavutuksista onnellisena ajeltiin päivällä naapurikylille tokokokkeeseen. Sannoinki, että meillä on tän viikonlopun onnistumiset kyllä kasassa, mutta niin vaan russelipoika pääs yllättämmään toistamiseen saman viikonlopun aikana. Mutta alotetaans ihan alusta.

Ennen lähtöö mietin, että miksihän sitä pittää laittaa ittensä kaikenlaisiin paikkoihin, joita sitte joutuu jännittämmään. Agilityä en juurikaan ennää jännitä, mutta tää toko oliki ihan eri juttu. En ollu koskaan ite ees käyny kattomassa virallista koetta, saati sitte osallistunu. Ihan niinku arvelin, hermostuksissani suttasin uutukaisen kisakirjan, tottahan toki...

Kerittiin kattomaan muutama AVO-luokan suoritus ja vähä rauhottuun ennen koetta. Hermostuskerroin nousi taas, ku tuli aika lampsia kehhään. Möllikisojen tappaan voisin käyä koettä läpi suoritusjärjestyksessä. Liikkeitä ei ehkä vähän yllättäin suoritettu lomakkeen järjestyksessä, mutta eipä se onneks meitä haitannu. Parempi vaan, ku seuraamiset ei ollu peräkkäin.

1. Luoksepäästävyys, 10: Ralli istu sivulla siihen asti, ku tuomari oli metrin päässä. Sitte piti mennä tervehtiin ja kiehnään. Tästä "karkaamisesta" ei kuitenkaan rokotettu, kun kaveri oli niin sosiaalisella tavalla liikenteessä.

2. Paikalla makaaminen, 10: Jännitin viikolla tehtyjen reenien perusteella, että menneekö se maahan käskystä ku muut sanoo samaan aikaan. Tai että käykö joku iso vierustoveri sen päälle kesken kaiken, niinku konkarit mua pelotteli. Alokasluokassa oli kymmenen osallistujaa, joista me oltiin viidensiä eli ensimmäisen ryhmän viimesiä. Saatiin paikkamakuussa olla ihan reunassa. Ralli makas rauhallisesti. Katteli kyllä maisemia ja näki jossain mun takaviistossa jotaki ilimeisen mielenkiintosta. Mutta ei muistaakseni liikkunu mitenkään, jos ei pään liikuttelua lasketa. Ei haistellu eikä mittään. Meijän ryhymässä oli onneksi muutenki tosi rauhallinen paikkamakkuu.

Mutta voi hitto, että se 2 minuuttia tuntu pitkältä! Sydän hakkas kyllä aika kovvaa. Enpä muista millon ois vastaava jyskytys ollu päällänsä. Takasinpaluussa yritin viestittää äänettömästi Rallille, että pysy nyt makkuullas. Ja ei sillä kyllä ollu aikomustakaan nousta ennen käskyä. En tiiä, ehkä pelasin vähä tai sitte olin vaan hias, mutta sannoin käskyn vähä myöhemmin ku muut. Siittä ei onneks rokotettu. Jotenki vaan meinasin jäätyä ja jäin muista jäläkeen siinä käskynannossa. Hieno ja rauhallinen paikkamakuu siis, mutta vähäsen vinoon meni makuulle.

3. Seuraaminen kytkettynä, 9: Olin ihan varma, että saahaan seuraamisista jotain seiskaa korkeintaan. Se ku oli aika onnetonta tossa puoltoista viikkoo sitte. Sain meijän tokovalkku Siniltä ohjeet tehä ennen koetta ihan vaan motivaatiota ja lyhyttä pätkää ja mitä ilimeisimmin se toimi. Seuraaminen oli mun makkuun aikas hienoo Rallilta! Parantamistakin tietysti löytyy, mutta kyllä se kokkeessa meni ihan yli mun ootusten. Kontakti pysy hyvin ja paikkakin kohtuullisesti.



4. Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10: Tää oli seuruun ohella se liike, jota vähä eppäilin. Maahanmeno on Rallilla niin vahavana, että tarjoo sitä vieläki meleko ussein, ku ei aivan malta kuunnella, että mitä se emäntä höpisee. Mutta nyt oli kuulolla ilimeisen täyellisesti, koskapa kymppi napsahti. Teki ihan vastustamattoman palijo mieli kääntyä poiskävellessä kattoon, että jäikö se seisoon, mutta sain just ja just piättäyvyttyä. Ja siellähän se pieni tökötti. Ja maltto olla ihan paikallaan ku kävelin takas ja oottaa liki-käskyä. Jes.



5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10: Tääki onnistu ilimeisen napakasti ja hyvin, koska aika monta ysiä näin, vaikka mun mielestä oli ollu tosi hyvä suoritus. Teki toki tässäki vähä mieli kääntyä kattoon ja varmistaan, mutta ei läheskään niin voimakkaasti ku seisomisessa. Taas rauhallinen ootus, että tulin viereen ja käskyllä hyvin liki. Taisin jo ihan vähä huokasta.



6. Seuraaminen taluttimetta, 9: Mun mielestä tässä seuruussa oli ihan huomattavastikki enempi sanottavvaa ku kytkettynä seuruussa, joten vähä ihimettelin tota sammaa numeroo. Juoksussa lähti irtoon palijo enempi ku hihnassa. Ja käännökset mää tein ite aika tahamiasti ja normaalia hittaammasti, joten ne ei niin tiiviitä ollu, mitä vois. Mutta edelleenki, yli ootusten ehottomasti.



7. Estehyppy, 10: Jänskintä tässä varmaan oli se, ku seuruun jäläkeen piti lähestyä hyppyä ihan suoraan monta monta metriä. Että eihän se nyt karkaa sinne. Mutta ei karannu. Lähti hyvin käskystä eikä jääny ihan hyppyyn kiinni. Ku kävelin luokse niin kyllä etujalat vähä liikku, mutta rokotusta ei saatu siittä. Hyvin ootti taas seisoen liki-käskyä, vaikka välillä se on haastavaa ollu.



8. Luoksetulo, 8: Enpä olis ennen koetta millään uskonu, että meijän heikoin liike on yks meijän reeneissä ja möllitokkoissa vahavimmaksi osottautunu liike. Tätä liikettä ennen Rallia meinas kuitenki jo rueta hermostuttaa, että eikö tässä pirulauta mittään palakkaa saa, ku näin hyvin tekkee. Haukahti muutaman kerran, mutta asettu kuitenki taas perusasentoon. Vähä eppäilin, että se mennee maahan mun istu-käskyllä, joka siis on mulla jäämiskäskynä. On teheny sitä viime päivinä muutaman kerran, ku se maahanmeno tosiaanki on niin mieluista ja sitä on taijettu vahavistaa liikaa muihin verrattuna. Huomasin, että sannoin sen käskyn jotenki kauheen varovasti ja eppäilin, että pyssyyköhän se siellä. Pysy vähä liianki hyvin. Ekalla liki-käskyllä nytkähti seisomaan, mutta sitte iski epävarmuus pienellä, että niin saikohan täältä tulla. No ei muuta ku äkkiä uus käsky niin johan se lähti tulemaan. Reipas vauhti ja kohtuullinen perusasento. Huh!

Jo vain oli hymy herkässä! Sen verran matikkapää kuitenki kerto, että pakkohan tuosta on ykköstulos tulla. Loppujen lopulta pisteitä kerty mukavat 188. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Ralli, mun pätevä pikku russelini meni ohi kaikista bortsuista ja muistaki issoista tokokoirista ja voitti koko luokan! Ihan uskomaton suoritus. Vaikuttais olevan kaverilla aika hyvät hermot, ku ei uus paikka, ylleisö, koirat, palakkaamattomuus eikä liikkurikkaan vaikuttanu keskittymiseen pahemmin. Pikemminki ne tuntu lissäävän sitä.

Ylleisesti jos miettii niin perusasennot ei varmaankaa ollu ihan viimesen päälle. Vaikka en niitä kyllä kovin tarkasti ees kerinny seuraamaan. Seuraamisreeniä tarttee muistaa tehä palijo. Ja tietysti vahavistaa ja vahavistaa kaikkia nyt onnistuneitaki liikkeitä. Alokasluokkaan tuskin mennään toiste eli AVO:n liikkeitä sais rueta tekemään. Vaikka tulihan seki tietty mieleen, että ku tuo nuin tuntuu jännittävän ittiä, niin tähänhän sitä ois hyvä jättää. Mutta ei taija kuitenkaan malttaa. Ja kyllä se jännitys onneksi laantu aikas reilusti paikkamakkuun jäläkeen. Ainaki oman muistikuvan mukkaan olin kohtuullisen normaalisti noissa muissa liikkeissä, vaikka tokihan vähä jalat tutisi.

Syyskuun alussa meillä on oman seuran möllitoko. Siellä varmaan meen testaamaan AVO:n liikkeitten mallin. Onhan niistä nyt toki se tiiossa, että nouto on aivan alakutekijöissään taas, ku Rallia on ruennu se kapula ällöttään. Ja luoksetulon pyssäytystä on ehkä reenattu kokonaista kolome kertaa tähän mennessä. No seuraamista täytyy tietenki hioo kans. Muut luultavasti sais ihan kohtuuella koekuntoon. Ehkä kevväällä sitte, jos nyt talaviaikaan ei kokkeissa oo tillaa. Tai ens kesänä. Tai joskus.

Että tämmönen once in a lifetime viikonloppu meillä. Näillä sitä leijuuki varmaan seuraavaan pettymykseen saakka. Koska kyllähän se tottuus vaan se on, että ei tämmöstä onnistumisten rypästä kovin ussein pääse tapahtuun. Vaan on mulla aikas mahtava harrastuskaveri etten sanos!

PS. Sannille kiitos kokkeen kuvvaamisesta!

Tuossapa vielä kuvat pojjiista ja heijän viikonlopun saalistaan: