Terveisiä Tötteröstä

Riemu on sattuneesta syystä jääny vähä paitsioon tässä plokissa viimesen vuojen aikana. Samalla koko systeemi on muuttunu aika lailla tylsäksi ja tavanomaseksi. Riemusta kirjotellessa ku ei ylleensä oo komiikkaa puuttunu. Kyllähän se vähä mua harmittaaki, että tämmönen reeniploki vaan tuli tästäki. Mutta elämä vie. Koitetaan ny kuitenki vähä paikkailla tilannetta ainaki Riemusta kirjottamisen osalta.

Riemullehan kuuluu tällä hetkellä aika ankiaa. Eileaamuna käytiin elläinlääkärisä Riemun ja Ricon kans. Ricolta poistettiin hammaskivet ja Riemulta kulkuset. Riemu ei voinu taas millään antaa periksi rauhotusaineelle. Yritin laittaa sitä kylelleen ettei ois kolisuttanu itteensä kovvaan lattiaan, mutta ei. Viimeseen asti piti pysyä pystyssä ja vielä "kourussaki" heilutella häntää. Vähä pelekäsin, että miten meijän mahtaa käyä ton tötterön kanssa, mutta Riemu on antanu sen olla aika hyvin. Pari päivää vielä sen kans pittäis pärjätä. Sitte ruetaan seuraileen, että miten alakaa vaikutukset pikkuhilijaa näkyä. Näläkää ei tarttis kyllä tulla ennää yhtään enempää, mutta sitä ei varmaan voi välttää. Rauhottumista lenkkikäyttäytymisseen ja hajujen perässä elämisseen ois toivelistalla.

Riemun jo muutenki aika stressittömäksi muuttunu elämä muuttunee leikkauksen myötä eelleen rennommaksi, ku ei tartte tarkkailla, millon naapurin tyttöillä on tärppipäivät. Luulenpa, että Riemu on muutenki onnellisempi nyt, ku en ennää väkisin yritä raahata sitä kaiken maaliman reeneihin. Nyt Riemun päivät täyttyy pehmeistä nukkumispaikoista nautiskelusta, lenkkeilystä, syömisestä ja pienistä painihetkistä Rallin kans. Tällä hetkellä nää painit on kyllä tauolla nimittäin Ralli pelkää Riemu-raasun tötteröö. Ja toki Riemun täytyy nyt ottaakki pari päivää ihan levon kannalta.

Kyllä mua välillä harmittaa, että Riemun kans on tokotki jääny ihan nolliin. Sen mitä se tekkee, se kummiski tekkee ilosesti ja ommaan tyyliinsä näyttävästi. Kai mulla on joku salanen toive, että toi kastrointi vois jotenki taianomasesti tuua Riemulle jostain reenimotivaatiota. Ja että mulle tulis jostain ylimäärästä aikaa ja reenauskärpänenki vielä purasis. Mutta esim. agilityn saralla reenitauko ei ainakaan oo lisänny intoo lajiin. Oon ottanu nimittäin Riemua aina välillä mukkaan hallille ja tehny ihan vähä tokoo ja jotain pientä pätkää agilityä. Joo, Riemu kyllä nykyään tekkee, jos mää pyyän, mutta näyttää kyllä että ei vois vähempää kiinnostaa. Ei ees minikorkeuksilla. Kontaktitkaa ei oo ennää niin ihania ku ennen. Tokoo tekee ihan terävästi sillä välin ku haisteluiltaan kerkiää.

Ehkä mun vaan tarttis asettaa Riemunki kans rohkeesti tavote, että se yks alokoe joskus vielä käyään. Mutta sitä ennen mun tarttis löytää joku kertomaan mulle, että mistä Riemulle onnistus löytään motivaation seuraamisseen. Ja paikkamakkuuseen. Sitä ootellessa Pieni Pinseripoika kuittaa ja kiittää tyynykasan keskeltä tötteröineen ja lähettää terkkuja kaikille fanneilleen! ;)

- Emäntä