Ricon kanssa käytiin taas yhet kisat pari viikkoo sitte. Saatiin aikaseksi yks niukahkosti yliaikanen nolla ja kymppi. Papparaisella oli hauskaa ja niin malttamaton mieli, että karkas ihan törkiästi lähöstä molemmilla rattoilla. Eipä siinä muuta, mutta vähä ne karkailut hiasti alkuvääntelyitä. Tässä on tojistusaineistoksi se yliaikanen nolla.
Mulla oli semmonen kaks kärpästä yhellä iskulla -reissu se viime viikon elläinlääkärireissu ku Riemulta kulkuset läks. Ricolta läks nimittäin samalla hammaskivet. Herralla on ikkää pian kymmenen ja tää oli eka kerta tätä lajia. Hampaat sai kovin kehuja ja ihimettelyjä, että eipä sitä töhnää kovinkaan palijo ollu kertyny. Kulunuhan se kaverin purukalusto alakaa olla, kiitos ahkeran lelujen vinguttamisen. Muutenki papparainen otti vastaan kohteliaisuuksia hyvästä fyysisestä kunnostaan noin niinku ikkään nähen.
Lelufanaattisuuesta kertoo lienee se, että tökkyrästä huolimatta Rico hyökkäs täällä saman tien Rallin vinkuhipon kimppuun. Sen kanssa se tökötti ja yritti pysyä isuallaan herreillä eikä meinannu millään malttaa levähtää. Onneksi Ralli tajus aika pian, että nyt on kaverit vähä kuutamolla ja rauhottu nukkumaan niin sai kovia kokeneetki olla rauhassa.
Rallin kans päästiin lauantaina toista kertaa Jänesniemen Elinan koulutukseen. Ihan aluks otettiin keppejä ohjureilla. Niitten käyttö on vähä jääny, ku Ralli tuntu arastelevan niitä ennen. Siittä yritin jotakin Elinalle mutista, mutta onneks ei jätetty asiaa silleen. Ekalla kerralla tyyppi vähä katteli, että mitkähän härpäkkeet nämä ny on, mutta sitte alako sujumaan ihan mahtavasti. Heti maanantaireeneissä jatkettiin ohjurikeppireeniä ja veikkaampa, että aika pian saa rueta ohjuripareja vähentelleen. "Kotiläksyksi" saatiinki, että ens kerralla, ku Elinan oppiin mennään saa kepeillä olla enää alussa ja lopussa ohjurit.
Mää vähä pelekäsin, että rimojen nosto normaalikorkeuksiin (lähinnä 25 ja 30) hijastaa Rallin vauhtia. Ihan turhaan. Ennemminki tuntuu, että vauhti vaan lissääntyy. Ja sekös vähä verottaa noita kääntymisiä. No eipä siltä ihan hirveen tiukkaa kääntymistä kai luonnostaan voi vaatia, ku niitä on tullu reenattua niin vähä palkan kans varsinkaan ku esteelle tullaan vauhikkaammin. Sitä siis reeniohojelmaan ja eelleenki niitä "oikeen käen" lukemisia. Valssailla pittäis puitten kanssa ja sitä rattaa, että oppis tarkemmin lukemaan ja keskittyyn mun ohojaukseen. Tällä hetkellä tahtoo Ralli-poika mennä vähä sinne mihin nokka näyttää ja huvittaa. Eli usseimmiten putkeen.
Tuon ohjauksen lukemisen lisäksi jäi mieleen koulutuspäivästä ainaki se, että täytys vaan yrittää jo luottaa tohon tyyppiin ja keskittyä niitten ohojauskuvioitten tekemisseen huolellisesti ja oikein. Helepommin sanottu ku tehty. Enkä tarkota sitä, etteikö Ralli ois sen luottamuksen arvonen. Ihan kohtuullisestihan se jo esteitä hakee, paitsi suoralla... Mutta oma ajatus on vielä niin alotteluvaiheessa, että kuvittelen, että kaikille esteille pittää ehtiä oikein viemään se koira.
Onnistuinpahan taas kuluttaan aikaani muuhun ku kouluhommiin! Siinä jos missä oon taitava. Nyt takas ruotuun. Palajamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti