Kuukauden Karanteeni

Taas on viikko vierähtäny Rallin sairaslommaa ja kaks ois vielä lusittavana. Viikonloppuna olleet meiän seuran viralliset agilitykilipailut vei pitkälti kaikki mehut ja ajan viime viikolla niin häpiäkseni voin myöntää, että kuntoutukset on ollu retuperällä. Fyssarin toisella kontrollikerralla tojettiinki, että niin ne vaan lihakset häipyy ku pieru saharaan, mutta niitten takasi saaminen onki sitte ihan eri juttu. Kuntoutuminen on siis muuten ejistyny oikein hyvin, mutta lihakset on varsinki leikatussa jalassa, mutta vähä kyllä koko takapäässä vielä aika heikot. Ja ehkä fyssari ois oottanu, että ne ois jo vähä alakanu pallautuun.

Lenkkeilyä saatiin taas käsky pitentää. Nyt kahen viikon aikana pitäis pitentää vartti eli niin, että kuuen viikon kohalla oltais kolomen vartin remmilenkkejä jo tehty. No työtä on tehty käskettyä ja hyvin jaksaa Ralli leikattua jalakaa käyttää koko lenkin. Satunnaisesti sitä vielä "pomputtaa" ja fyssarin käsittelyn jäläkeen vähä aikaa enemmän arasteli. Jalaka käytiin niin perin pohojin läpi. Aristelu unohtu kyllä hetimmiten, ku päästiin fyssarin jäläkeen olleen jumpan alakuun.

Noh, nyt täytyy ottaa tää Rallin prokkis ihan ensisijaseksi ajanvietteeksi iltasi. Viime viikolla oliki taas tosi hyöjyllinen jumppakerta. Koiran kehonhuoltoo eli lihaksistoo syvät lihakset mukkaan lukien reenaavia juttuja ja päälle hyvät venyttelyvinkit. Niitä ja aikasempia juttuja tosiaan vaan kerran pari on keritty testaileen. Yritän pistää aina kirjaan vähä ylös, että mitä on tehty, ku tullaan kotia. Ihimeellistä, miten sitä unohtaa tunnissa, mitä just oli tekemässä... Noh, kait ne tärkeimmät on nyt muistissa, vielä ku ne sais siirrettyä aktiivisseen käytäntöön.

Viikonloppu meni tosiaan allekirjottaneella talakoillessa. Se on kyllä kivvaa hommaa väsyttävyyestään huolimatta. Ja kirsikkana kakussa oli vielä se, että sunnuntaina näin taas livenä Rallin ihanaa velipuolta, Jeppeä, joka karttureineen napsautti hienon voittonollan minikakkosissa. Rico-pappa sattui saapumaan fiilistelemään kisatunnelmaa just parahiksi tojistammaan poikansa hienua menestystä.

Rallilla ja Riemulla oli siis ehkä maaliman tylsin viikonloppu, ku joutuivat olemaan keskenään pitkät päivät kotona. Hirmusen pitkän lauantaipäivän pelasti illan lenkki kottoo kisapaikalle ja takasi. Kotipihassa palatessa köpöttelin kattelemassa, että mistä vielä nousee, ja mitä mun kitusista kukkapenkeistä, ku yhtäkkiä ohikulukija rupes tien toiselta puolelta huuteleen. Mulla oli kuulokkeet korvilla, niin ihime, että ees ajatuksissani huomasin sen huhuilut. Oli kiinnostunu kyselemmään, että mikä Riemun rotu on. Edellisestä kyselijästä onki jo aikaa. No tokihan mää kerroin ja tyyppi tuli sitten rapsuttelemaan poikia meijän tiensuuhun. Juteltiin pitkä tovi, ku kerroin pinseristä, etenki tästä yhestä meillä asuvasta. Mää en varsinaisesti taija kyllä ainakaan ejistää tuota pinserien markkinointia. Se tuli taas tojettua. Mutta mukava juttuhetki kuitenkin, kun oli koirista kiinnostunu ja myös tietävä kyselijä. Ja tulihan sieltä se peruskommenttiki: On kyllä sopiva nimi, Riemu.

Harmaantuva ja harmaa kaveri

Katoppa Emäntä, ku tuossa on tuommonen pallo

Siis tuossanuin

Hei haloo?

NYT HEITÄT TUON PALLON URPO! ...koville ottaa saikkulaisella

3 Viikkoa Leikkauksesta

Ensimmäisen viikon aikana leikkauksesta paranemaan lähtö oli niin silimiin pistävää, että nyt on tuntunu jotenki siltä, niinku se olis muka lopahtanu. Alle viikko leikkauksesta ku rupes jo ravvaamaan normaalisti ja viimestään ekan viikonlopun jäläkeen on käyttäny leikattua jalakaa melekeen niinku ennenki. Välillä jää askel tai pari välistä, mutta niinhän tuolla pomputtavana tyyppinä on aina ennenki jääny.

Torstaina Ralli pääsi fysioterapeutin tarkastettavaksi. Siellä tojettiin sammaa, ku lääkärissä viikkua ennen. Eli jalaka on lähteny paraneen erittäin hyvin. Liikkuvuus on ok ja tosiaan käyttää jalakaansa hyvin. Polvessa ei tunnu mittään rahinoita liikutellessa. Fyssari sano, että näissä leikkaavien lääkäreitten ohojeissa ja lääkityksissä on jonku verran erua. Meillä tosiaan kipulääke on jatkunu vielä tähän päivään asti, kunnes se loppu. Vieläki ois lääkärin viime viikon puhheitten perusteella voinu jatkaa. Toisilla kipulääkettä annetaan vaan tikkien poistoon asti. Fysioterapeutti oli kyllä pitemmän lääkityksen kannalla myös just siksi, että varmasti rupiaa käyttään jalakaansa mahollisimman hyvin.

Saatiin myös lupa vielä pitentää kertalenkkiä. Oltiin menty nyt reilua kymmentä minuuttia, mutta nyt tällä viikolla sais jo mennä 15-20 minuuttia, jotta kuuessa viikossa päästäis yli puolen tunnin. Oon lähteny vähä turhanki varovaisesti liikkeelle. Kuulemma heti ekalla viikolla ois tosiaan saanu käyä jo kymmentäki minnuuttia ja siittä tosiaan 5 min per viikko lissää. Ralli kiittää, ku saa taas vähä lissää liikuntaa ja pääsee Riemun kans sammoille lenkeille välillä.

Fyssarin jäläkeen meillä oli kolomas kerta jumppakurssista. Siellä tehtiin meille ihan sopivia juttuja ja tuli taas vinkkejä lissää lihasten reenailuun ja kropan käyttöön. Peruuteltiin, peruuteltiin esteien yli/esteien päälle takapäätä. Rallilla kun tuo peräpään peruuttaminen korokkeelle oli tuttu, niin reenattiin kummanki takajalan nostoo erikseen n. 10 cm korkeen tason päälle. Se lähti liikkeelle oikeen hyvin. Etupään reeninä piti nostella etutassuja istuen ja/tai seisten. En oo opettanu kummallekkaan koiralleni tassun antamista, ku en oo halunnu niitten rupeevan läpsimään joka välissä, enkä oo aatellu, että sitä vois käyttää ns. jumppanaki. Rallin kans on kuitenki vähä aikaa sitte vähä aloteltu tervehtimistä eli vasemman etusen kanssa nosto onnistuu jo ihan hyvin käsimerkillä. Oikeeta nosteltiin niin, että houkuttelin namilla kallistuun ja siirtään painoo vasemmalle. Tuossa onki meille hyödyllinen uus temppupari.

Hauska ja tokoaki aatellen ehkä asentoja vahavistava reeni oli semmonen, että laitettiin koiran etteen nami, jota ei saa ottaa ja koiran piti pysyä seisomassa, istumassa tai maassa, kun sitä kevyesti yritti horjuttaa esim. rinnasta tai kyljistä. Namia ei saanu, jos väisti tai muuten liikku. Yksinkertasta ja hauskaa tasapainon ja lihasten reeniä.

Hommasin Rallille myös tuommosen pähkinän muotosen jumppapallon. Se on tuolle sopivan kokonen. Sen kans on kiva tehä venytyksiä ja tietty tasapainoreenejä. Jatkossa vois yrittää myös opettaa Rallia eteneen sen kans niin, että etutassut on sen päällä ja takatassut maassa ja se kävelis sitä vierittäen etteen päin. Tekis hyvvää takapäälle. Vähä sammaa takapäänkäyttöideaa on meille vanahassa tutussa nurinpäin olevan vatin tms. kiertämisessä etupää vatin päällä. Pienen lisähaasteen koordinaatiolle sain siihen ihan sattumalta, ku joutuin pitämään vatia paikallaan, niin Ralli joutu ylittään mun käjenki takajalloillaan.

Kokkeilin nopiasti pähkinää Riemunki kans. Etupään Riemuki nostaa heleposti pallolle ja onnistuin mää kerran saamaan sen kokonaan siihen. Täytyy ottaa uusiksi seinän vieressä, ku saa vielä paremmin piettyä palloo paikallaan. Täytyy ottaa kuvia meijän palloreeneistä jatkossa, mutta näin yksinään ollessa se ei oikein onnistu. Että eiku jumppaileen ja mukavaa viikonloppua!

Kiireistä Kevättä Rinnassa

Vaihteeksi enemmän kuvia, vähemmän valitusta. Ja mistä tässä nyt valittaiskaan. Pappakoira on ollu kylässä kaks päivää ja hänhän on vallan loistanu kilipaa auringon kanssa. Kevättä rinnassa niin, että karkas viime viikolla elämänsä toista kertaa. Edellisestä onki vierähtäny aikas monta vuotta. Ja mihin herra suuntas? No tietenki naapuriin juoksusia mäyrisnarttuja vikittelemään.

Eilen käytiin fysioterapiassa russelien kans ja molemmat oli oikein hyvässä kunnossa. Rallilla oli vähemmän mitään ku aikoihin, vaikka on kuitenki alettu taas reenaan ja kisaamaan ihan kunnolla. Jes. Ei parane nyt muuttaa mittään, ku pomputuski on tosi vähästä tällä errää!

Mää NÄIN, että mää sain vinkupallon. Mikä tää hörsäle nyt on olevinnaan?

Onko pakko olla kuvassa nuitten kans? t. Rico

Ei tartte auttaa. Saan mää tämän itekki auki.

Ai, haluat poseerauksen, täältä pesee.

No kelepaisko tämä?

Miten toi isäpappa vaan jaksaa?

Hohhoijaa, toi penikka ei kyllä voi olla mulle sukua. Sen verran löysä kaveri.

Saat lukia rauhassa tasan niin kauan, ku rapsutus pyssyy tauottomana.

Pai te vei, aika kuivan olosta juttua.

Paluu Arkeen

Toissa viikonloppuna käytiin Tampereella kisoissa palautumassa maanpinnalle. No ei vaan. Ihan hyvät kisat ne oli vaikka tulosta ei tullukkaan. Eka rata oli molemmilla hyvä. Ralli teki hyvin kontaktit ja kepitki löyty. Ommaan piikkiin meni, ku jäin kepeille kökkimään ja niinpä en kerinny viemään takaakiertoon, tuloksena hylly. Riemu oli ihan tulessa kans. Teki ihan mukavan ajan ja ratan. Yks kielto sinne kuitenki eksy, ku putkee enemmän imi suoran päässä taas kerran ratan ulukopuoliset asiat.

Toiset ratat oliki sitte mitä oli. Riemu possutteli oikeen kunnolla kaikilla kontakteilla. Ja sen kanssa tuo ohojaaminen on niin veitten terällä olemista. Että miten saat pijettyä tarpeeksi kiinni, ettei häivy maata kiertävälle omalle ratalleen käännöksissä, mutta ei kielläkkään. No tällä errää kohtalona oli kielto. Ja komia roiskautus keinulta. Mutta positiivista oli se, että kummallakkaan ratalla ei haahuiltu.

Kakkosluokan ratojen lisäksi Ralli sai kokemusta vähä haastavammista olosuhteista toisella ratalla. Rattaantutustumisen aikana alako sattaa ja meijän vuoron kohalla tuli jo aika lailla kaatamalla. Kohtalo oli sinetöity, ku tuomariharjottelija oli suunnitellu ratan alakuun nelijän esteen suoran, joista toisena oli rengas. No sehän se sitte pelotti taas sen verran, että ohi tuli pikkurusseli. Saje ei sinänsä tuntunu kauheesti haittaavan, mutta rengasongelman lisäksi myös kaikki kontaktit oli ihan toivottomia ja keppeille ei löytyny menoaukkoo taas millään. Rähjä päällä vaan. Enpä tiiä, millon mulle tuomari antaa varotuksen tai kilipailukiellon, ku en taija ihan kirjaimellisesti niitten reenauskieltoo totella... Oon nimittäin pallauttanu koiran takas kontaktille nopeesti ja jatkanu rattaa. Se tullee jotenki selekärangasta, eikä sitä siellä ratalla muista, että niin ei kai sais tehä. Tai ainaki sen jäläkeen pittäis poistua suorinta tietä. Täytyy yrittää ryhistäytyä seuraavissa ennenku saan kamalan maineen...

Ralli on nyt ollu reilun viikon agilitytauolla. Ja viime viikolla oli fysioterapeuttiki. Mutta eipä auta, pomputipompom vaan. Ilimeisesti se tarttis jatkuvaa vappaata liikuntaa ja palijo uintia, että menis puhtaasti, niinku mökkiviikon jäläkeen tapahtu. Saapa nähä napsahtaako hylsy lauantaina näyttelystä, ku liikkuminen on niin kamalan näköstä... Parin viikon päästä mennään käymään Turussa Piiran tykönä, josko osteopatiasta löytys ees jotaki helepotusta pienen pomputteluihin.

Ralli sannoo, että joo, mää oon kyllä mieluusti emännän agilitykoira. Tokokoiraki voin olla sillon, ku agilityä ei oo tarjolla. Mutta näyttelemiset mää oisin kyllä voinu ihan suosiolla jättää Rimpulalle...



Tässäpä vielä pari pantaa, jotka oon ommellu viimeaikoina ja Rico-papan vaativa ilime.

Esittelijä

Ralli oli tännään esittelemässä rotuansa ja kasvattajaansa Linnainmaan Mustissa ja Mirrissä. Eipä siellä suurta ylleisömäärää ollu. Päivän anti oliki tavata Rallin Alli-mummo ja Taika-sisko sekä heiän ihimiset. Oli mukava iltapäivä siis. Ralli pääs vähä reenaamaan paikkamakuuta häiriössä ja vähä aikamme kuluksi muutenki koitettiin temppuilla ja tokoilla. Mutta vaan vähä.

Viikolla iski epätoivo, nimittäin Rallin seuraaminen on valahtanu ku lehemän häntä. Ei kestä palakkaamattomuutta ei. No saatiin meijän tokokoutsilta ohojeet tehä vaan huippukivaa ja askel kerrallaan pitenevää seuraamista nyt viikko, että jos siittä kokkeesta jotenki selevittäis. Saapa nähä, miten meijän käy... Muuten on onnistunu liikkeet reeneissä aika mukavasti ja oon erityisesti nyt vahavistanu sitä, että Ralli malttaa oottaa ja kuunnella liki-käskyä, ku meen sen viereen paikkamakuussa ja jäävissä.

Onpa viikkoon mahtunu vähä ikävämpiäki aatoksia. Huomasin nimittäin, että alakuviikosta Ralli ei pomputtanu oikeestaan juuri ollenkaan. Viime viikkohan vietettiin vappaana ulukoillen ja palijo uijen. Tiistaina ja keskiviikkona reenailtiin vähä agilityä, niin johan torstaina taas pompotti jonku verran. Oli sopivasti fysioterapeutille aika torstaina ja selekälihakset oli rennot ja hyvän oloset. Mutta kyllä tää nyt aika selekee sanoma mulle on: agility aiheuttaa, taikka ainaki pahentaa pomputusta. Enpäs oikeen tiiä, mitä päätöstä tästä pittäis tehä. Taikka no tietenki joku vois sanua, että agility toppiin ja heti. Mutta kai mää yritän vähä testailla, että oliko tää nyt sattuma vai just niin selekeetä, ku miltä se vaikutti.

Suurin osa kai on kuitenki sitä mieltä, ettei pomputus koiraan satu ja se on niin ylleistä ja plaaplaa. Mutta ei se myöskään oo normaali tapa liikkua, eikä se erityisen mukavaltakaan näytä. Vitsi kun tietäis. Ku toi pieni ossais sanua.

No tässäpä kumminki loput mökkireissukuvat. Ehkä me muutetaan Rallin kans sinne erakoiksi, eikä tehä muuta ku juostaan vappaana pihalla ja uijaan aina ku sää sallii.

Reinua kiusattiin.

Päivän puuhista puhki.

Meijän Top Model ja uuet valijaat.

Rallin uuet valijaat.



Niin ja Lucahan on saanu uuen perheenjäsenen. Saanko esitellä: Raider alias Pukama.

Reeniä Ja Rentoutusta

Viime viikko oli meijän normiviikkoon nähen aika aktiivinen. Maanantaina reenattiin omissa reeneissä. Ralli oli aika loistava! Se käänty ja sillä oli vauhtia. Mistäköhän se nyt on sen kääntymisen taijon hokassu? Siitä että mää oon puhunu, että pittäis opettaa se kääntymään? No ei nyt vielä parane tuuletella, koska totta kai on semmosia kohtia, missä menee pitkäksi, ku ois mukavampi vaan juosta, mutta nyt rata oli meille sopiva.



Keskiviikkona päästiin meijän Beethooffenia tuuraamaan ProCanikselle. Tällä kertaa me ei menty vaan näyttään kaikkia, mitä me ei osata niinku on ollu tapana tässä alakuvuojesta. Ralli oli tällä kertaa ihan huippupätevä! Niistot oli Markon sanoin siistejä ja onnistu myös persjätön kera. Päällejuoksuissahan Ralli on jo ihan mestari. Se taitaa olla sen lempiohjaus, ku ei tartte juur kääntyy, ku juoksee vaan täysiä. Ainut ongelma tuli kepeillä, jossa oli ohjurit alussa ja lopussa. Keskellä iski epätietosuus. On tehty niin paljo reeniä niin, että se pallo on siellä eessä niin usko loppu, ku se ei siellä ollukkaan. Sitte ku pallo ilimesty näkökenttään, ei ollu ennää mittään ongelmia. Kotihallissa kepit on kyllä onnistunu myös iliman etupalakkaa, mutta täytyy vaan reenata ja reenata. Etenki loppupäässä Ralli tarttee vielä ne ohjurit tueksi, ku lelu alakaa vetämään, mutta oikeen välin hakee jo tosi hyvin ilimanki, ku oon Ricolan kepeillä kokeillu.



Viikon päätti iiiihana aktiivipäivä. Aamulla päästiin taas Elinan valavovan silimän alle. Ja Ralli oli aivan mainio. Rata oli meille ilimeisesti sopiva. Päästiin se ihan loppuun asti, ku ei ollu mitään suuria hinkkaamista vaativia kohtia. Niinpä ehittiin vielä yrittää nollaaki lopuksi, mutta siinä vaiheessa oli jo ohojaaja ja koiraki sen verran puhki, että ei se sitten ihan virheittä ennää menny. Päivän antina oli tuplasylykkäri. Kun vaan sais itelleen taottua päähän sen, että antaa sille koiralle tillaa siinä sylkkärissä niin, että se kerkiää kääntyä jo ennen ku se hyppää. Ja mites se meni... Että ohjaa sitä käännöstä, älä estettä! Niin ja kontaktin ota-käskyn häiriöitä täytys rueta reenaan olohuoneessa.

Aamureeneistä kiiruhettiin kesärenkaitten vaihtoon anoppilaan. Siellä käytiin Rallin ja Riemun kanssa lenkillä. Pikkusen oli pojilla vauhtia, ku pääsivät irti semmosella pehmeellä peltotiellä. Eipä oo hetkeen pojjat ihan niin lujjaa juossu. Ralli pysyy aika hyvin Riemun vauhissa, mutta jää toki sit, ku Riemu laittaa vinttarivaihteen päälle. Tai on sillä siinäki mukana pysymisseen keinot; se ottaa Riemun valijaasta kiinni ja "liitää" vierellä.

Iltasella saatiin ystäviä kyllään ja etenkin heiän pieni ihmisenalku oli Rallille mieluista seuraa. Toki myös aikuisten rapsutukset oli tervetullutta, mutta kyllä se pikkutyttö vei lopulta voiton. Ja tuntu tyttökin tykkäävän Rallista. Oli kai niin sopivan kokonen koirakaveri ja naamastaki saa vähä selevää, ku ei oo niin tumma ku muilla tytön näkemillä koirilla. Ralli oli pikkusen mielestä niin mainio, että innostu oikeen nauramaan ääneen tuolle pienelle tehotyypille.

Päivän päätteeksi vielä pikkujuoksut Ricolassa ja ah, kyllä ramasi ja oli tyytyväisiä koiria tässä talossa! Maanantaina reenattiin taas omissa reeneissä Elinan rataa. Nyt ei ollu ihan niin hyvä päivä vaan se sunnuntaina onnistunu tuplis rupes tökkiin. Keinu on kumminki nytkähtäny pikkusen etteenpäin ja kepit tosiaan on Rallille mieluisat ja onnistuu jo yhdellä ohjuriparilla, joista toinen on alussa ja toinen lopussa.



Tiistai oliki taaperoitten lihashuoltopäivä. Käytiin Nekalassa Kirsin luona. Rico-pappa oli pikkusen jäykkä selästä, mutta pehmeni helposti. Saatiin edelleen "siunaus" jatkaa agilityn reenausta ja kisaamistaki. Kirsi sano, että ei se oo ihime, että sen kanssa haluaa harrastaa. Ricolla teetettiin pieniä koirakuntosaliharjotuksia ja sehän oli ihan intona. No niinhän se on, aina valmiina toimintaan! Motivoinnin miettimiseen ei tartte sen kanssa käyttää aikaa. Ja onneksi tuo tekemisen draivi tuntuu siirtyneen poikaanki.

Papan matkailme:


Ralli oli myös hyvässä kunnossa tiukanki reenirupiaman jäläkeen. Vesikävely suju jo ihan hyvin, vaikka se vähän tylsää Rallin mielestä onki. Mielenkiintosempaa olis esimerkiksi pyyvystää niitä sen maton laitojen ruuvinkantoja tai tutkia muuten sitä laitosta. Namien voimalla reilu kymmenen minuuttia kumminki taas saatiin taaperrettua.



Ehkä se on tuo aurinko, mutta tuntuu jotenki, että viime viikolla ainaki kaikki onnistu ihan yli ootusten Rallin kanssa. Ralli oli ihan loistava! Ehkäpä se on tuo mun tähtisuggestio, jota oon Rallille tähtipantojen, -valijaitten ja -takkien muovossa tarjoillu ihan pikkupennusta asti, ku alakaa tehä tulosta. Riemun kastraatioki tuntuu alakavan vaikuttaa ja pelekästään positiivisesti. Se on jo palijo lepposampi ja etenki helepommin motivoitavissa. Pari viikkoo sitte se oli mulla mukana reeneissä, ja siinä ku reenien jäläkeen kerräilin tavaroitani, niin siinähän tuo istua tökötti vieressä, että vieläkö tehtäis jottain? Ennen vanahaan se olis kyllä haihatellu menemään pitkin hallia, varsinki ku siellä oli ollu edellisenä päivänä mätsäri.

Jospa me jo ens viikolla tipahettaan täältä tähtitaivailta, että ei ihan vallan rueta hyvänolontunteessa asustelleen. Se ei tämmöselle peruspessimistille sovi yhtään! No ainakaan se keinu ei millään valamistu ennen kisaikkää niin josko vaikka sitä ruppeis suremaan ettei posket tuu kippeeksi tästä hymmyilyttämisestä. ;)

PS. Laadukkaita kuvia puhelimesta...

Jalat Tukevasti Ilmassa

Muutama kuva puhelimen muistista. Kyllä vaan vanaha ontuva eeriksoni oli kova peli kameranaki tähän iipuhelimmeen verrattuna...

Pinseriunia:


Kävin ystävien kanssa laivalla viime viikonloppuna. Ralli oli sitä mieltä, että mää tuun mukkaan:


Lumet on alakanu sullaa hirviää vauhtia ja Ricolassa se tarkottaa unohtuneitten lelujen löytymistä sieltä täältä. Ralli löysi eilen yhen, joka olis ihan väkisin pitäny saaha käyttöön. Tuloksena kuvasarja russelin kevyehköstä takapäästä tai tojiste siittä, että tässäkään asiassa Ralli ei ossaa käyttää takajalakojaan. Ne vaan "roikkuu tarpeettomina ilimassa". Hyvät naurut siittä ainaki sai, mutta ois tarttenu tajuta ottaa videoo.


Rallin fysioterapiasta sen verran, että ei ollu vesijumppa aivan russelin mieleen. No kilttinä ja soppeutuvaisena kaverina seki onnistu kyllä ja meni oikeen mukavasti loppua kohti. Rallia lahajottiin ihanilla Ziwipeak-nammeilla ja niihin hurahtaneena Ralli rupes katteleen juoksumaton veen alla olevia ruuvinkantojaki nameiksi. Siinä meinas keskittyminen ite tehtävään herpaantua, ku piti yrittää ruuvinkantanameja pyyvystellä. Hienosti tyyppi ossaa puhaltaa ulospäin, ku nokkansa veen alle laittaa, mutta hupsu pieni ukkeli nuin muuten!

Ennen vesijumppaa Ralli pääs vähä jumppaamaan tasapainotyynyllä ja hierottavaks. Yllättäin tällä errää ei sitten ollukkaan vasemmalla puolella mittään. Oikeella oli ihan pieni jumi ja semmonen samanlainen "hytkytyskohta" joka viimeks löyty vasemmalta nikamavälistä, oli nyt oikeella puolella, mutta lievempänä. Oikee takanen oliki nyt alakanu pomppia vasemman ohella, mutta nuin ylleensä pomputus on hoitojen jäläkeen alakanu vähentyyn sitte talavisista "lukemista". Meillä on nyt viijen kerran vesijumppa/fysioterapiasarja ja kotonaki yritettään vähä jumppailla lihaksia tasapainoon. Semmonen tasapainotyyny olis tosi hyövyllinen Rallille, jonka pomputus SAATTAA johtua löysähköistä nikamavälleistä, joien lihaksia treenaamalla tilanne vois helepottua. Mutta onpahan vaan aika arvokas peli opiskelijan kukkarolle...

Mitä raha-asioihin tullee, niin tajusin viime viikolla, ku ostin Riemulle yhen viikon ruokatarpeet, että mulla mennee sen raakaruokiin lähemmäs satanen kuussa! Muistan, ku joskus raakaruokintaa mainostettiin kaiken muun hyvän lisäksi halavempana versiona, mutta kyllä mää aika huippulaatusta kuivaruokaa saisin ostaa, että tuo sama summa menis kuussa. No okei. Jos ostasin laatikoittain lihat ja tekisin ite esim. kasvissoseet ym. niin varmasti pääsisin halavemmalla. Muttaku pakastetilat on rajalliset ja haluan kumminki syöttää monipuolisesti eri lihoja niin se laatikkokauppa ei oikeen onnistu. En tiiä uskallanko ees, mutta ehkä pittäis joku kerta laskee, että palijoko mulla ylleensäkki mennee keskimäärin koiriin kuussa. Ku laskee koulutukset ja ruuat ja elläinlääkärit ym. niin ihan helekatistihan se on. Mutta omapa on valintani. Ehkä mää ostan sitte itelle vähä halavempaa ruokaa ja vähemmän vaatteita sun muuta. Taikka sitte mää vaan valitan, ku rahat on jatkuvasti kaikki.

Unohtuneet

Viimesimmässä vuojatuksessa unohtu arssinoija Rallin pomputusten kans. Käytiin siis viime maanantaina fysioterapeutti Kirsillä. Ekaks Ralli sai kiipeillä portaissa, suorittaa semmosta hassua rimakujaa, seisoskella puntarilla (jossa oli joka jalalle oma näyttö), kävellä Kirsin jalkojen yli yks jalka kerrallaan ja vaikka mitä. Sen jäläkeen Ralli rauhottu hienosti hoijettavaksi ja nautti aivan silmiinnähtävästi. Loppuvaiheessa melekeen nukahti. Kehut sai taas, kun on niin fiksu.

Kirsi katto Rallin selekäkuvia ja totes, että ei niissä oo huomauttamista. Mutta ilimeisesti pomputus voi johtua ihan millin tai parin heitosta ihan viimesten okahaarakkeijen pittuuessa. Mutta se ei siis kuvista ainakaan selvinny, mistä Rallin pomputus johtuu. Vasemmalla puolella oli taas jonku verran jumia, mutta ne aukes kohtuuella. Kuuennen nikaman välistä löyty semmonen kipupiste, joka sai vasemman takasen hytkymään. Oikeella puolella vastaavaa ei ollu. Ilimeisesti se ei kumminkaan teheny mitenkään erityisen kipeetä, ku pikkunen ei ees päätään nostanu vaan nautti vaan. Sekin kohta saatiin käsiteltyä niin, että lopulta mitään tärinöitä siittä ei saatu enää aikaseksi.

Lopuksi Ralli joutu vielä vesijuoksumatolle seisoskelemaan ja totuttelemaan vetteen. Se ei ollukkaan niin kiva juttu. Mutta hyvä, kun kokeiltiin jo. Meillä on nimittäin ens viikolla aika vesijumppaan, jota otetaan n. viijen kerran ylläpitävänä treeninä. Tarkotuksena olis nyt yrittää treenata takapään lihaksia niin, ettei niistä tuu pomputuksen vuoksi eripariset. Samalla Kirsi aina käsittelee sen hytkymistä aiheuttavan nikamavälin, kun se ilmeisesti kumminkin se syypää pomputukseen on. Lisäksi "kotiläksyksi" saatiin noita takapäänkäyttöharkkoja ja että käyttäis molempia jalakoja erikseen eikä esim. hyppäyttäis niitä molempia aina kerralla alas portaalta tai matalan esteen yli.

Lenkillä oon huomannu, että pomputus väheni ihan huomattavasti hoijon jäläkeen. Oli puhe siitä, kun huomasin, että ihan pienikin veto auttaa heti ja pomputus loppuu. Niinpä oon nyt yrittäny pelata lenkillä hihnan kans niin, että pomputuksen alkaessa hihna heti kiristyy. Sillain tuetaan eelleen sitä lihasten tasapainosta kehitystä ja ehkäpä samalla vähän niinku opetan sitä, että hihna kiristyy heti, ku pomputus alakaa. En tiiä tajuaako Ralli etes pomputtavansa eli että voiko se tavallaan sitä oppia välttämään, mutta kaikkee voi kokeilla.

Huomasin blokin kuvakansiossa nipun julkasematta jääneitä kuvia. Pistetääs neki nyt tänne. Ne on otettu muutamia viikkoja sitte pienellä peltolenkillä.


Kyttäyselekeistä päätellen Ralli on ollu liikaa paimenien seurassa...