Päivänsankarilla ei aamutuimaan aamulenkin ja -ruuan jäläkeen ollu suurta halua yhteistyöhön synttärikuvien muovossa. Tuohon aikaan päivästä on pikkutirsojen vuoro ja ne, niinku kaikki muutki tirsat on Riemulle hyvin tärkiät.
Rupeshan sitä mielenkiintooki löytymään, ku kaivoin esille Riemun synttäriherkut. Sitte tosin iski malttamattomuus pysyä hetkeekään paikalla. Sama se millon on syöty, mutta näläkä on nykysin Riemun ikkuinen seuralainen.
Eilen kokkeilin Riemun kans tokon reenaamista semmosen pääsiäismunan sisällä olleen palleron kans. Semmosen isomman version, ku mitä Kinderissä on. Laitoin siis namia sisälle ja palakkasin tiputtamalla namipiilon. Ja sehän toimi! Riemu oli ihan intona ja mulla säästy käjet. On nimittäin tuo Riemun näläkäsyys sitä sorttia, että multa meinaa lähtiä reenatessa sormet, ku se hotkasee palakkansa. Ehkäpä tästä saahaan uutta reeni-intua kessää kohti. Tota muovikuulaa en kyllä uskalla pihalla pakkasessa käyttää palakkana, koska eppäilyttää, että se murtuu siellä. Täytys löytää jostaki semmonen kuminen namipiilo, mitä oon reeneissä muutamilla nähäny!
Mutta siis Riemulle onnia ja niin terveitä vuosia, ku se nyt tollasella allerkikkotappauksella on mahollista! Mistä tuliki mieleeni, että tältä talavelta varmaan päästään pian taas kortisoonista erroon, jes! Riemu vietteli merkkipäiväänsä ylimääräsistä herkuista, lenkkeilystä ja älypellailusta nauttien. Ralli ei päästäny päivänsankaria helepolla, vaan aamu-, päivä- ja iltapainit on myös painittu. Nyt on PPP tyytyväisenä päivän touhuihin käpertyny Rallin koppaan ja tuhina käy. Huomenna onki elläilääkäripäivä. Riemulla ihan vaan tarkastus ja Rallilla rokotukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti