Yllätysreenit

Mun oli tarkotus tehä tännään pihahommia ja ehkä jopa ajatella gradua. Toisin kävi. Sain aamulla soiton, että lähetkö Elinan koulutukseen, kun toisen koira oli sairastunu. No mentiinhän me. Alunperin jätin ilimottautumatta sen takia, kun tällä viikolla vasta ekaa kertaa yritettiin palailla agilityn pariin. No tehtiin matalilla rimoilla ja kahessa erässä niin se oli ihan ok.

Ja jotenki luulen, että tän päivän reeni ei erityisemmin kuormittanu Rallin kroppaa, sen verran jumitettiin. No okei, rataki oli vaikee, se oli tojettava kun siinä kuitenki seittemän muutaki koiraa katteli. Ihan ekana ei toiminu putkijarru. Ja jos sitä ei oo koiralleen eelleenkää erityisemmin opettanu, niin eipä kai sitä voi siltä yhtäkkiä vaatiakkaan. Kokkeiltiin semmosta, että teen vaan vastakäännöksen, ku Ralli on menossa putkeen. Mutta kyllä se tartti siihen äänikäskyn kaveriksi. Tota vastakäännöstä kuitenki vois rueta käyttään tiukoissa paikoissa.

Opin myös toisten ohojeita kattomalla, että miten sitä jarrua lähetään opettaan. Ensin ite ihan paikallaan. Koira suoran putken eteen ja ite n. puoliväliin putkee. Koiralle käsky ja ihan paikallaan ootetaan, että se kääntyy tiukasti tykö ja palakka. Sittä sama, mutta lähetään liikkuun sinne koiraa vastakkaiseen suuntaan ja palakka, ku se saa kiinni. Ja vielä lopuksi niin, että ite voi olla joko koiraa jälessä tai jo pitkällä putken vieressä tai missä vaan ja juoksu vastakkaiseen suuntaan. Jarru luonnollisesti aina siinä samassa kohassa, eli just ku koira on sujahtamassa putkeen. Ja nää tietysti molemmille puolille.

Seuraavaksi jämähettiin usseimmille harmaita hiuksia aiheuttaneeseen kohtaa eli keppeille, joitten päässä oli tosi lähellä uu-putki. Se putki siellä aiheutti sen, että Ralliki rupes vaan kyttäämään, että kumpaan päähän menis ja jätti kepit kesken. Muistaakseni tähän ei tarttettu ihan hirviän montaa palakkausta niin rupes menneen loppuun asti. Siinä vaan täytyy muistaa auttaa sitä koiraa ja lähtiä vetämään sinne seuraavalle esteelle vasta, ku se koira on viimesen välin lukinnu.

No sitte ois pitäny irrota hypyn jäläkeen aika kauas aalle. Tää onnistu yllättävänki nopiasti muutaman palakan ja omien liikkeitten korjaamisella. Olin varma, että turha lähtee kaivaan verta nenästänsä, ku se aa ei mikkään mieliestekkään oo. Näin ei kuulemma saa aatella, vaan koiralle pittäis saaha rakennettua motivaatio ihan kaikille esteille, mikä on tietenkki totta. Kun vaan muistais siinä irrottamisessa, että se oma linja ja liike pittää asemoija niin, että saa juosta suoraan sammaan suuntaan sen koiran kans. Ei missään nimessä poispäin siittä esteestä, jolle sen koiran pittäis mennä. Täähän se usseimmiten tullee ongelmaksi, että ajjautuu väärälle linjalle ja sitte, ku joutuu esim. väistään leijeröitävää estettää niin turha oottaa, että se koirakaan irtois sinne oikeeseen paikkaan.

Aan jäläkeen oli taas kepit. Tällä kertaa niille mentiin sieltä uu-putken päästä ja tietenki ihan hirvittävän läheltä putken suuaukkoo. Muutaman kerranhan se tietenki livahti se putkihullu sinne putkeen. Mutta sitte ku se käsi oli siellä näyttämässä tietä ja ajatus siinä käjessä niin onnistuhan se. Mutta se oliki se helepompi pää keppejä... Toisessa päässä olis pitäny tehä poispäinkäännös ja leijeröijä kepit. No eihän se kestäny siellä viimesillä keppeillä sitä mun kääntöyritystäni. Se on parempi tommosessa kohtaa tehä sillä koiranpuoleisella hanskalla ja se toinen käsi mukkaan vasta kääntyessä. Ja vähä niitten keppien ohi siinä täytyy itekki käyä.

Kyllä ohjureita tuli ikävä, mutta niitäpä ei siinä huomattu heti ottaa kehhiin. Liikaa virheitä ja epäonnistuneita yrityksiä. Ja sama jatku. Yritettiin jatkaa niin, että jätän Rallin putken etteen ja meen ite keppien toiselle puolelle lähettään sen sinne putkeen. Siis ihan lähelle kyllä. Mutta siittähän nyt ei sitte varsinkaa tullu yhtään mittään. Kauhee räkytys ja räyhäys vaan päälle eikä mittään ajatusta millekkään esteelle. Oma liike nyt joka tappauksessa saa tommosessa olla ihan 90 asteen kulmassa ulospäin siittä putken suusta, mutta eipä se auttanu sekkään. Tommostakin pittäis siis harjotella. Jos ei muuta niin niin, että siinä putken ja keppien välissä on verkko ettei se pääse muualle ku putkeen. Taikka tietty sen ohi toiselta puolelta, mutta tuskin se sinne mennee.

Siihen loppu meijän reenit. Täytyy sanua, että jo vain olis ollu järkevämpi jäähä kotia lämpimään. Oon kuullu monesti sanottavan, että tauko tekkee hyvvää, mutta meillä se ei kyllä sitä teheny. Ihan hirvee raivo päällä koiralla. Aivot tais hävitä akupunktioneulan mukana. Ja kuulo. Vaikka tottahan seki on, että omaa vikaa oli myös rutkasti. Sain aika kovasanaset pyyhkeet omasta asenteesta ja siittä, että koira saa liikaa negatiivista pallautetta. Jos on tämmönen päivänsäje, ku minäki oon niin siinä on aika helekatin heleppo olla ilosena ja kannustavana ku toinen huutaa kurkku suorana. Eikä sillon varsinkaan tietenkään anna senkää vertaa anteeksi ohojaajan mokille, mitä ehkä joskus. Sillon ois parempi napata koira kainaloon ja lähtiä kotia nukkumaan.

Mutta ei, semmosta ohojetta me ei saatu. Vaan semmoset, että meijän täytyis molempien olla vähä armeliaampia siellä tehessä toisille. Negatiiviset pallautteet pois reenikentiltä (ja tietty mieluusti kokonaan). Eli koiran mokista ei murista ja jos se murisee mun mokista niin otetaan heti se kohta uuestaan ja opetetaan sille koiralle, että sää voit mennä sen esteen vaikka emäntä törttöileeki.

Täytyy sanua, että mielestäni oon kyllä yrittäny parantaa ommaa asennettani ja opettaa Rallia nimenommaan sillä positiivisella pallautteella. Mutta etenki sen jäläkeen, ku Ralli alotti kevväällä tuon räksytyksen agilityssä, niin pinna on ollu aika huomattavasti kireemmällä. Sitä tullee tiuskittua omistaki mokistansa. Ja enhän mää tietenkään ees ite sitä aina huomaa, että millon se on oma ja millon koiran moka. Että sikälikin se neutraalimpi suhtautuminen molempiin olis totta kai parempi. Mutta eelleenki. Ku on syntymälahajana saanu maata kohti osottavat suupielet niin tuo positiivisuus on hiukkasen haasvavampi juttu. Heleppohan se on sillon olla positiivinen vaikka pienestä mokastaki, ku nuin ylleensä ottaen mennee mukavasti ja koira kuuntelee ja oppii melekeen itestään. Nyt on vaan ollu kaikkinensa tätä vastoinkäymistä tässä, että varmaan ois tarttettu tähän reenitauon loppuun vähä iisimpiä harjotteita sen motivaation ja hyvän mielen uuelleen löytymiseksi. Jos ei niitä löyvy, niin sitte se on kyllä turha jatkaa koko harrastusta.

Noh. Eipä ainakaan tartte tulevissa reeneissä miettiä, että mitä sitä reenais. Kotiläksyjä en varmaan kaikkia ees muista, niitä tuli kohtuullisen pitkä lista. Sen verran iski masennuksen puolelle tästä taantumasta, että en sitte saanu ees kirjotettua niitä ylös siinä paremman muistin aikana. Mutta ainaki nyt putkijarru, esteen tarjoominen joka suunnasta ja siihen liittyen irtoominen eri esteille. Ja se perkeleellinen positiivisuus... Katotaan ny saako sitä ittiänsä tiistaihin mennessä yhtään potkittua vai onko parempi suosiolla jatkaa reenitaukoo jonnekki hamaan tulevaisuuteen.