Viime yön pieni vieras oli pappakoira. Rico tuli kylläilemmään, kun aamulla oli lähtö edustustehtäviin. Harjavallassa kisattiin epävirallinen kaupunkitaistelu ja vähäsen kiinnostuksen takia kaivettiin paapa naftaliinista. Eikä ihan turhaan kaivettukkaan!
Perjantaina käytiin reenaamassa etukätteen tuota kisarattaa omalla kentällä, niinku tapana on ollu. Heti aluksi jouvuin totiaan, että jos papan kuulo on ennenki ollu valikoiva, niin nyt se alakaa olla jo aika heikko. Jätin sen lähtöön ja menin muutaman esteen taakse. Tule-käskyllä kaveri ei hievahtanukkaan. No ei muuta ku käsiavut käyttöön niin jo singahti papanen ratalle. Kroppahan se on jota koirat muutenki enämpi lukkee. Eihän se Riksun vauhti ennää päätä huimaa, mutta mielellään tekkee kyllä. Esteille pittää käyä saattelemassa, niin vaativaksi on herra käyny ohojauksensa suhteen.
Tännään tosiaan sitte Harjavallassa Rico köpötteli suhteellisen sujuvan nollan ja meni vieläpä ihanneaikaan. Niukin naukin, mutta mitäpä sitä turhia hötkyilemmään. Sillä suorituksella Ripsa oli kuues. Heti perässä oli hyvän ratan teheny Ricon ekan pentueen poika Jeppe. Ralli tuli sitte vähä pitemmällä tuloslistassa. Rata oli Rallin kans muuten aika hyvä, mutta se teki saman ku harjotuksissa ja haki yhessä kohtaa keppeille, ku kuletin putkia kohti. Oma moka. Mutta niin tosiaan vaan kepitti pikkupapana molemmat poikansa vielä. Ja perjantaita ennen oli varmaan teheny agilityä viimeks joskus joulun tienoolla.
ÄSKK sijottu kokonaiskisassa hienosti toiseksi. Tuloksia ootellessa tehtiin vähä tokua Rallin ja Reiskan kans viereisellä nurmikentällä. Seuraaminen ei Rallia oikein kiinnostanu ja tiputti kaks kertaa noutokapulan. Että luppaavalta vaikuttaa aatellen ens viikonlopun koeuusintaa.
Rallin ja Riemun takapihalla kävi iltapäivällä melekosen hurja nelikko pieniä vieraita. Kaverin aussipentuset kävi kuvvausyrityksissä. Ihania, rohkeita ja vauhikkaita tapauksia. Onneksi mulla ei pentukuume oireile erityisen pahasti näistä paimenista, vaikka pikkupisulien emo ja iso-sisko huippuja onki. Ralli ja Riemu ei oikein voineet hyväksyä, että heitä ei päästetty pieniä kestittemmään. Pojannulikat piti ite itelleen aika kestit ja kai siinä joku kuva sattu kohalleenki. Ne ja muita kuvia pentueestä löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti