Könkäitä Kerrakseen

Eilen jatkettiin lähiseutumatkailua. Tarkotuksena oli käyä vaan kauppareisulla siellä perinteisellä Hepokönkäällä, mutta ajjauvuttiinki vähä pitemmälle kierrokselle. No mutta ensin tosiaan Hepoköngäs, yks Suomen korkeimmista luonnonvarasista vesiputtouksista, ainaki joittenki lähteitten mukkaan. Kyllä se vaan on hieno. Ihan muutamaa metriä ennen sitä 24 metrin puotusta vesi mennee uomassansa niin tasasesti, ettei sitä paikotellen huomaakkaa. No, koirien kuvvaamiseksihan se meni, ku ite nähtävyys on niin monneen kertaan kuvattu. Eipä sillä, niinhän ne on nuo karvapäätki kyllä...

Hepokönkäältä jatkettiin siis jokseenki ekstemporee kohti Suomussalamia. Matkalla hoksattiin toisen könkään opasteet ja käytiin ihhailemassa uuttaki vesiputtoustuttavuutta, Komulanköngästä. Se oli huomattavasti matalampi, mutta putos kahesta eri kohtaa, joista toisessa oli vanaha mylly. Toisen puttouksen "niskassa" pysty istumaan ja ihastelemaan sitä eeltänyttä pientä koskia. Vesi oli kirkasta ja matalaa ja taispa Ralli siinä vähä pulikoijakki, ihan muutaman metrin päässä puttouksesta, mutta kytkettynä ja valijaissa tietenki. Koiria alako vissiin jo se iänikunen räpsiminen ja nää nähtävyyksien pitkävetteinen ihastelu väsyttää. Ilimeistä päättelin. Mutta onneks nuo oli sentää vesinähtävyyksiä, sanos Ralli.

Matka jatku Ukkohallan ja Hyrynsalamen kautta Suomussalamelle, jossa piettiin pieni piknikki keskellä frispiigolffirattaa... Kohtuullisen elinvoimasen näkösiä kyliä täälläki vaan näkkyy olevan, varsinki tuo Suomussalmi. Sieltä olis toki päässy laivalla Kiannon Turjanlinnaa kattomaan, mutta jätettiin välliin ja jatkettiin matkaa. Raatteentie olis kans kuulunu asiaan ja kiinnostanu, mutta sinne olis ollu vielä muutama kymmenen kilometriä niin jätettiin se seuraavaan kertaan.

Palluumatkalla tavattiin mitä ilimeisimmin kysseisen tien omistajat. Ei niillä ollu aikomustakkaan väistää, ennenku ne melekeen käveli autoon pahki! Näkkyyhän nuita toki täällä mökillä ja ympäristössä harva se päivä, mutta nuin isona ryppäänä ei oo hetkeen tullu vastaan. Ja sattu vielä olleen kamera käjen ulottuvilla kerranki.

Huokaus. Tämä oli taas vuosikausiin pisin rupiama kerrallaan täällä mökillä. Huomenna tarttee siivoilla ja pakata auto ja sunnuntai-aamuna alakaa palluumatka kotia Iisalamen agikisojen kautta. Nopiasti se aika täällä kulluu, oli se kuinka pitkä tahasa. Ehkä tämmönen lyhyenläntä loma on kuitenki armeliaampi tuon töihin pallaamisen kans. Joka kerta se kuitenki vähä masentaa, vaikka tälläki hetkellä tykkään työstäni ja meen sinne mielellään. Viimeset yliopiston kurssit alakaa vasta muutaman viikon päästä eli vielä se kesä saa vähä jatkua. Mutta nyt vielä saunaa ja lukemista ja muuta mukavaa, lattaus valamiiksi syksyn loppurutistusta varten.

Ja mites se toko? No tuota...