Tuomiopäivä

Viime viikolla oli mun tuomiopäivä ja tännään emännän. Että otetaanko ensin hyvät vai ne ikävämmät kuulumiset? No alotettaan niistä viime viikkosista.

Niinhän siinä sitte kävi, että mulla tojettiin allerkioita. Hyvä puoli on se, että ne mun työllä ja vaivalla valutetun veren arvot oli kunnossa. Mutta sitte siellä oli, että mää oisin muka allerkinen heinille ja rikkaruohoille, sisätilan allerkeeneille ja ehkä myös puille. Niin ja siihen päälle maholliset ruoka-aineallerkiat, joita ei tällä testillä tietenkää selevinny.

No niinpä nuo on sitte laittanu mut oikeen tiukalle kuurille. Mittään muuta ei anneta ku kuivakoita papanoita, vaikka kuinka nätisti kattosin vatuavasti. No onneks ne on ees hyviä. Oon kyllä taas muutaman viikon vejelly hyvällä ruokahalulla kaikki, mitä on annettu. Nyt pittää kuulemma muutama kuukausi mennä niillä ja sitte ruetaan testaan ruoka-aine kerrallaan, että onko se joku tietty, joka mulla vattaa pistää sekasi ja muuta. Emäntä ja isäntä kyllä viime kevväänä yritti sitä selevitellä mun ruokavaihosten yhteyessä, mutta eivät mittään sillon saanu seleville. Että nyt yritettään sitte sillai oikiammin.

Ja reenitaukuahan se tietää. Tokosta ainaki niin pitkää, että saahaan taas joku huippuherkku käyttöön. Agilityssä vähä vaihtelevaa ehkä. Siellä mulla välillä riittää se lelu, mutta kyllä sitä namiaki täytys olla. Emäntää harmittaa vietävästi tuo tokotauko, ku just vasta päästiin kunnolla taas alakuun tuossa uuessa ryhymässä. Että nyt se aikoo vissiinki mennä sinne Ricon kans. Ja sekös tietenki harmittaa myös mua.

Viime viikolla oli taas se refleksolokiaki. Tällä kertaa en vetäny ihan niin veteläksi. Meinas olla vähä hermostunu olo. Siinä oli kyllä se, että nyt mut vietiin yhteen mulle melekeen outoon paikkaan ja hoijettiin siellä. Sinne mennessä jo koeteltiin Pientä Maalaispinseripoikaa. Kävelin ihan luottavaisesti emännän kans semmoseen pieneen huoneeseen, jossa oli kummallisesti aukeeva ovi. Ihime koppi. Ensin otti mahan pohojasta ja sitte ku ovet aukes niin oltiinki jossain ihan muualla, ku mistä lähettiin. Joku aikakone kai se oli.

Etutassujen kans meinasin vähä koetella emäntää ja sitä refleksolokitätiä. Mutta annoin sitte loppujen lopuksi neki hoitaa. Kylelleen en kyllä suostunu vieläkään vaanku puolittain vahingossa. Parin viikon päästä on vielä ainaki yks hoitokerta sen jäläkeen, ku tuo penteleen pissattava kortisooni on loppunu. Se täti anto emännälle ohjeet semmosen jonku homeopaattisen jutunki käyttöön ja tännään emäntä kävi semmosta hakemassa. Että josko näillä rohtoilla sais kutinan kurriin ja alakais taas muutenki luistaan nämä hommat mukavammin.

Tännään oli sitte se emännän tuomiopäivä. Sillä oli työhaastattelu. Ja se sai sen paikan. Se siis jatkaa edelleen tuossa vanhassaki paikassaan, mutta ku siellä työt vähenee niin se haki lisätöitä. Käytännössä tää uuski paikka on sammaa ku se vanaha, mutta eri toimipiste. Hyvähän se sikäli on, että sai töitä lissää, että saa mun evväät ja lääkärilaskut maksuun, mutta toisaalta se on mulle lissä yksinolloo. Taikka no tuolla kyllä kuuluu "luontoisettuihin", että karvapäät saa olla töissä mukana, mutta yksin sielläki joutuu olemaan takahuoneessa suurimman ajan.

Että tämmösiä. Tämän päivän hyvä keli ja mukavat tapahtumat sai kyllä tuon emännänki hyvälle tuulelle. Määhän ite oon hyvällä tuulella melekeen aina. Kai sillä emännällä on mielessä, että ehkä se rupiaa tästä suttaantuun ja selekiytyyn taas pala kerrallaan tämä meiän elämä.


Riemu