Hyvin Hiljaa

No nyt en tiiä, että vieläkikö tuo eilinen hoito ramasee vai onko se sitteki tuo kortisooni, jota sain tuohon kutinaan akuutiksi hoioksi. On meinaan niin rento olo, että ei palijo muuta kehtaa ku nukkumapaikkaa vaihtaa. Uloskaan ei oikeen tee mieli lähtiä, ku siellä tullee taas taivaan täyeltä lunta.

Mutta siittä eilisestä. Se oli oikeen mukava täti, joka meille tuli illalla. Ensin nuo ihimiset vaan jutteli jottain ja sitte nostettiin koira pöyälle. Mää olinki jo ihimetelly tätä uutta kahen pöyän järjestystä keittiössä. Alakuun mulla meinas vähä tulla ne maanantain koitokset siittä pöyälle nostamisesta mieleen, mutta tää oliki ihan eri juttu.

Ensin se nainen hipelöitti mun selekää. Se tuntu niin mukavalta, että alako ihan unettaa. Piti antaa periksi ja pistää maate. Sitte se hipisteli mun kaikki varpaat ja jalat muutenki. Yhessä vaiheessa nuo yritti laittaa mua kylelleen, mutta siihen mää en ruennu. Siks mun sitte pitiki aika palijo olla seisaaltaan. En tiiä, ehkä ois kannattanu heittää kylelleen, ku se seisaallaan pysyminen meinas käyä työstä. Sillä refleksologilla oli koko ajan yks tassu käessä ja rupes ramaseen niin pertaanisti. No nojjailin emäntään ja nautin.

Muuten se tuntu oikeen mukavalta, mutta oikiasta takajalasta löyty semmonen piste, että teki kipiää. Piti oikeen vinkasta muutama kerta, mutta ku se kuitenki muuten tuntu niin hyvältä niin en viittiny rueta sitä jalakaa kuitenkaa pois nyppimään. Se nainen selitti, että siinä kohtaa on joku ihimeen heijaste ohutsuolesta. Että sekö se sitte on se mun heikko kohta. En tiiä. Aika jännää se oli. Emäntäki ihan ihimeissään, että mikä nyt tuli.

Emäntä oli ihimeissään siitäki miten hienosti mää olin. Nuokuin välillä pää sen kainalossa. Liikutteluista siinä pöyällä mulla meinaa aina vähä iskee paniikki, mutta muuten rauhotuin siihen ihan täysin, eikä mulla ollu siittä mikkään kiire pois. Ainut oli just se, että kylelleni en suostunu, mutta sen emäntä arvaski. Niinno ja en mää meinannu korvia antaa sipistellä, mutta annoinpa sitte kuitenki. Ja kyllä se täti sano, että en mää helepolla kans uskaltanu ihan kokonaan rentoutua.

Suurimman osan ajasta se hipelöi vaan sormilla, mutta sitte se käytti semmosta pallopäistä tikkua kans. Niin ja lopuksi vielä semmosta hoitavaa valotikkua. Ai että kummää siittä pöyältä pääsin, kävin pissalla ja söin iltaruuan niin jo oli makosa olo!

Kahen viikon päästä on seuraava kerta. Mun pittäis kuulemma opetella tässä välillä sitä kylellään makkaamista. Ja sitte se refleksologi anto isännälle ja emännälle ohjeita, että mistä muutamista paikoista ne voi kans mua hipeltää. Tän hoitojakson ois sitte tarkotus vähä helepottaa osaltaan näitä mun iho ja suolisto-ongelmia, jotka kuulemma refleksologian kannalta onki hyvin lähheisesti toisiinsa liittyviä. Ja jo vain, kyllä mulle tää hoito kelepaa. Kuhan ei vaan tarttis ennää hetkeen elläinlääkärille mennä!

Pistetääs tähän loppuun vielä pari kuvvaa mun ja Lucan sunnuntaireeneistä meiän seuran mahtavalla talaviarreenalla!


Riemu