Uusi Aika

Me juhulittiin vuojen vaihtumista Lucalassa Lucan, Ronin, Reinon ja ihimisporukan kans. Rico oli kotona omine isäntineen ja emäntineen. Oli kyllä melekosen vauhikas ilta.

Nyt ku Reiska oli käyny suihkussa, mää tajusin, että sehän onki vaan tommonen pieni penikka. Se haisi maanantaina niin kummalliselta, että menin vähä sekasi. Että niinpä mää sitte otin taas sen leikkisetän roolin, joka mun niskoille Lucan pentuaikaanki sälytettiin.

Aluks me vaan koitettiin tuhota kaikki Lucan puruluut ja lelut, mutta sitte ku päästiin alakerran isolle matolle, niin alako juttu luistaan.

Meitsillä on ollu taas vähä huono ruokahalu viime päivinä, mutta toi pikku-kirkki ois kyllä syöny kaiken. Meleko kuuliaisen olonen kaveri, ku se tuntu jopa uskovan sanomista. Roni vissiin on jo kerinny sille opettaan tota nössöilyhommaa.

Ruuan ja ekan erän jäläkeen piti ottaa vähä lepiä välillä ja hengähtää. Siis lähinnä Reinon. Mää tietenki sulostutin kaikkien ihimisvieraitten iltaa. Jostaki syystä ne vähä naureskeli mun peruutteluille liukkailla lattioilla. Se tuntuu aina uusille ihimisille olevan kummallinen tapa, mutta sehän on vaan ittensä suojelua!



Luca ei taaskaa juuri välittäny pikkukirristä. Se keskitty vahtimaan pingiksen pellaamista.

Mutta sitte se penikka heräs taas ja eihän siinä auttanu ku ottaa toinen erä.

Välillä Reino yritti vähä lämmitellä Roniaki, mutta se vaan öllötti. Sitä vissiin hirvitti vähä ne ihime paukuttelut. Mää en niitä kerinny ees huomaamaan siinä hötäkässä. En pissareissuillakkaan ees hätkähtäny, vaikka ne siellä viereisissä pihhoissa jottain räpätteli. Häntä pystyssä vaan oisin halunnu tutkia tarkemmin niitä Lucan manttaaleja. En tiiä, että oliko se emännän viime vuojen tulukinta mun sängyn alla nukkumisesta sitte vähä ylireagointia vai vaikuttiko ne pillerit niin palijo.

Aamulla nuo ihimiset oli ihan veteliä. Mää olisin halunnu ylös jo seittemältä, mutta ei. Mutta kerittiin me siinä onneks vielä vähä könyään, ennenku toinnuttiin kotia.

Illalla käytiin vielä moikkaan Ricoo, joka oli jo tointunu niistä ilotulituksista. Sitä oli kai hirvittäny se vähä enemmänki. Kumma homma, ku ei se oo ennen viime vuotta niitä eikä muitakaa paukutteluja pelänny koskaa.

Loppuilta meniki isännän kans sohvalla meleko rennoissa meiningeissä. Tännään käytiin pienellä mettälenkillä Reiskan ja Ronin kans. Eihän se rääpäle siellä meinannu kauhiassa lumihangesa päästä mihinkään, mutta me Ronin kans vejeltiin pienet hankilaukat. Kyllä nyt taas uni maittaa isännän ja emännän sängyssä!

Riemu