Viikon Vaivane

Emäntä täällä elelee vieläki ihan Ricon valioitumishuumassa. Onpahan jotaki mukavaaki tässä vastoinkäymisien keskellä. Tännään haettiin se tehopappa "päivähoitoon" aamulenkillä. Täällä meillä se tietenki tapansa mukkaan heti rupes kantaan leluja emännälle. Ja sitte, ku emäntä ei niitä ruennu heitteleen, se rupes mua kiusaan. Kyllä me vissiin nukuttiinki jossaki välissä kuitenki.

Päivällä käytiin vähä Ricon tontilla heittelemässä lelua ja rämpimässä inhottavan teräväreunasessa ja raskaassa lumihangessa. Rico jottain temppuili emännän kans ja mää yritin parhaani mukkaan ärsyttää Ripsaa haukkumalla sen korvan juuressa.

Kyllä noi mulle taas tempun teki. Eilen oli tosiaan taas mentävä elläinlääkärille, ku mun silimä alako näyttään taas huonolta. Tällä kertaa mentiinki oikeen Tampereelle asti, Reviiriin. Siellä mua sitte tutkittiin ja nypittiin ja tihrustettiin kaiken maaliman vempeleillä. Ja ihan niinku siinä ei ois ollu tarpeeks, lopuks ne vielä valutti musta litra kaupalla verta.

Ensin se lääkäri tutki mun ylleiskunnon ja sano, että se on hyvä. Sen mää kyllä oisin osannu kertoo itekki. Sitte ne taas pisti jotain litkuja mun silimiin. Ei kuulemma ollu tulehtunneet niinku syksyllä, eikä mittään roskiakkaan ollu. No sitte mun päästä nypittiin karvoja ja sitä raaputettiin veittellä. Korvia katottiin ja sitte se lääkäri yritti vielä teipata mun silimän. Otti muka jottain näytettä. Mittään ulukoloisia ei löytyny. Selevyyeks siis, että mulla on nyt viimesimmäks tullu päähän semmosia ihan pieniä karvattomia läikkiä ja raaputtelen päätäni aika reilusti. Mutta vasta ku toi silmä alko taas oleen pahan näkönen, emäntä rupes ekaa kertaa eppäileen, että jos mulla kuitenki on joku allerkia.

Kun ne ei saanu siinä seleville, että mistä nää mun kaikki oireet voi johtua, niin siks ne valutti musta sitä verta. Melekeen kaikki jalat piikitettiin, että saatiin tarpeeks. Niistä tehhään jottain kokkeita ja ens viikolla sitte seleviää, että onko mulla joku allerkia vai mitä. Jos seleviää. Mulle ostettiin jotaki allerkiaruokaaki, jota ei tosin vielä oo mulle annettu. Se lääkäritäti kyllä sano, että toisin ku ylleensä luullaan ulkosten juttujen allerkiat on lopulta ylleisempiä ku ruoka-aineallerkiat.

Muuten mää olin koko reissun ihan nätisti, mutta se jatkuva silimien ja korvien rappaaminen rupes ottaan päähän. En oikeen kunnolla sitte antanu kattoo ennää korviani, ku se tehtiin siinä silimien venkslaamisen jäläkeen. Verikokkeen otto meniki taas jo ihan rauhallisesti.

Kohta meille pittäis sitte tulla vielä se refleksologityyppi. Emäntä on kantanu tohon kulukupaikalle jonku pöyän ja sitä vähä hermostuttaa, että annanko hoitaa itteeni. Vai menneekö sähellykseksi. Se seleviää seuraavan tunnin aikana. Kyllä mun terveyteen nyt panostettaan. Toivotaan, että tuloksiaki alakaa tulla.

Riemu