Tuku Tuku Lampaitani

Karvapäät pääsi tänään kokeileen lammaspaimennusta meiän seuran paimennuspäivässä. Päivä järjestettiin Somerolla Swedun paimennuskoulussa. Puitteet oli tosi hienot ja kokonaisuus hyvin järjestetty. Itse herra-Swedukin näytti taitojansa ja autteli muutamaa alokasta jutun jujulle.

Mukana oli kaheksan koiraa: belkkareita, ausseja ja bortsuja lähinnä. Kaikki periaatteessa ensikertalaisia. Tännään parhaiten homman hoksas kyllä nuo belkkarit. Oman lauman karvapäät oli vähä pallo hukassa. Reiskalaista meinas ne karvapallerot vähä hirvittää. Paljo mielenkiintosempia ois ollu ne siellä sivussa kyyläävät rotutoverit.

Ronilla kyllä raksutti niin, että aituuksen reunalle kuulu, mutta ei uskaltanu kuitenkaa irtautua emännästänsä. Tais ihmetellä, että missä ne esteet nyt hemmetti on vai noitten karvatyyppien yliko tässä kisassa on tarkotus mennä. Lucaakin tais vähä ne lampukkaiset hirvittää. Tai ei ainakaan suuremmin kiinnostanu. Lucastaki tais tuntua, että onks nää nyt jotain uuenlaisia häiriötekijöitä tokoreeneihin vai mitä. Mutta miks toi emäntä ei käske mua tekeen mitään?

Päivän kuvasaldo on rankan paimennussession jälkiverryttelyistä. Oli niin mahtavat lenkkimaastot ja ilima ku se kuulusa morsian, että käytiin vähä irrotteleen. Pojat sai lenkkikaveriksi hurmaavan aussineito Mistyn. Misty vilahtaakin ainakin jossakin kuvassa. Taitaa olla Lucan lempparityttö. Sattuneesta syystä. Roni taas yritti vikitellä yhtä talon nuoremmasta väestä. Ei vissiin lämmenny, kuten kuva kertoo.

Katoppas kimuli kuinka komia uros mää oon
Huomattavan arvoinen katse
Misty: Typeryksiä nuo miehet. Juosta nyt kepin perässä, kun minäkin oisin tässä!
Reino the kengurumies

Riemun kuulumisista sen verran, että allergiaruuan myötä kaverista on tullu varsinainen kakkatutka ja p***ahaukka. Ihan sama onko päällä kaks senttiä vai puoli metriä lunta niin naapurin leonbergin jätökset on kaivettava essiin ja pistettävä parempiin suihin kuleksimasta. Allekirjottanu tietenki yrittää parhaansa mukkaan estellä, mutta Riemu on nopee. Ja ovela. Että eipä oikein ton hyporuuan ravintoarvot vakkuuta. Mutta eipä sitä lie tarkotuskaan loputtommiin syyä. Maistuu se nyt onneks kuitenki. Ja maha on ollu niin kova, ettei ehkä koskaan. Että lienee aihetta sitten todeta tyhmyytensä. Joku ruoka-ainekkin siellä allergialistalla on. Se ei vaan meiän omissa testauksissa oo näyttäny itteensä. Lisäksi kutina on palannu. Että en tiiä. Ens viikolla yritetään päästä homeopaatille kai alkuun. Huokaus.

Emäntä