Sataa Sataa Ropisee

Mutta mää oon jo iso poika eikä se haittaa. Tai no. Kyllä mää ovelle pysähyn hetkeksi pää alhaalla ja katon emäntää ja keliä arvioivasti. Mutta sitte mä sanon itelleni, että kamoon hei ja pistän tassua toisen etteen.

Aamulenkillä haettiin Rico "naapurista" kyllään. Meiän oli tarkotus pellailla älypeliä ja kaikkia, mutta emäntä tekiki vaan omiaan. No päästiin me onneksi pihalle sen kanssa vähä puutarhahommiin. Emäntä kaivo jottain kasveja pois kukkapenkistä ja mää kaivoin sitte niitä sen kuoppia vielä vähä syvemmiksi. Oon melekeen varma, että meinasin saaha jonku ötökän kiinni sieltä kuopasta. Jonku muunki ku semmosen tuhatjalakasen ällötyksen. Eikä se musta ollu sammakko, niinku emäntä väittää, vaan joku ihkaoikia riistaelläin.

Päivällä me sitte lähettiin käymään emännän työpaikalla. Rico pääsi hierojalle ja Roni oliki siellä jo valamiiksi. Vähä epistä kyllä ku mää en päässy. Taikka emmää tiiä. Se hierojatyyppi siellä agilityn SM-kissoissa jäi vähä eppäilyttään.

Rico oli kuulemma ainaki alakuun ollu melekeen ihan hilijaa. Se oiski jo uutta, jos se ois malttanu olla niin koko käsittelyn. Normaalisti se kuulemma pittää semmosta kevyttä ärinää päällä koko hipistelyn ajan, vaikka kuitenki nauttii siittä ihan täysin ja melekeen nukahtaaki välillä. Mutta nyt oliki uus hieroja ja uus paikka.

Samalla reissulla me emännän kans tuhulattiin niitä emännän ja Ricon Musti ja Mirri Cupista saatuja palakintolahajakortteja. Vaikka mulla oikeestaan on aika monta takkia niin tämmöstä pelekkää sajetakkia mulla ei vielä ollu, ku kaikki on aina paksumpia. Emäntä rikko pitkään pitämänsä periaatteen, ettei valamiita koiravaatteita osta. Tää tuntu kyllä ihan mukavalta, ku tuossa sitä käytiin lenkillä testaileen. Vähä meinas ripistellä niin pysypähä mun kallisarvonen turkkini kuivana. Kyllä musta vois mannekiini tulla vai mitä luuletta? Ku vaan emäntä oppis käyttään kameraa...

Torstaina se lähtee sitte se mun ainokainen poikaniki maalimalle oman uuen laumansa luokse. Se on kuvista päätellen kasvanu jalakoja ihan hirviästi. Ja kattokaapa vaan. Vaikka on vähä erilaiset kuvakulumat ja eriväriset koiruuet nii kai meissä samoja keenejä virtaa.
Vaikka mää nykyään jo kohtuuella pystyn satteella ulukoilemmaanki, niin kyllä silti parasta mitä tämmösenä harmaana räytymispäivänä voi tehä on ottaa kunnon tirsat. Ja mitä usiampi tyyny, sitä parempi.


Riemu