Paluu Arkeen

Toissa viikonloppuna käytiin Tampereella kisoissa palautumassa maanpinnalle. No ei vaan. Ihan hyvät kisat ne oli vaikka tulosta ei tullukkaan. Eka rata oli molemmilla hyvä. Ralli teki hyvin kontaktit ja kepitki löyty. Ommaan piikkiin meni, ku jäin kepeille kökkimään ja niinpä en kerinny viemään takaakiertoon, tuloksena hylly. Riemu oli ihan tulessa kans. Teki ihan mukavan ajan ja ratan. Yks kielto sinne kuitenki eksy, ku putkee enemmän imi suoran päässä taas kerran ratan ulukopuoliset asiat.

Toiset ratat oliki sitte mitä oli. Riemu possutteli oikeen kunnolla kaikilla kontakteilla. Ja sen kanssa tuo ohojaaminen on niin veitten terällä olemista. Että miten saat pijettyä tarpeeksi kiinni, ettei häivy maata kiertävälle omalle ratalleen käännöksissä, mutta ei kielläkkään. No tällä errää kohtalona oli kielto. Ja komia roiskautus keinulta. Mutta positiivista oli se, että kummallakkaan ratalla ei haahuiltu.

Kakkosluokan ratojen lisäksi Ralli sai kokemusta vähä haastavammista olosuhteista toisella ratalla. Rattaantutustumisen aikana alako sattaa ja meijän vuoron kohalla tuli jo aika lailla kaatamalla. Kohtalo oli sinetöity, ku tuomariharjottelija oli suunnitellu ratan alakuun nelijän esteen suoran, joista toisena oli rengas. No sehän se sitte pelotti taas sen verran, että ohi tuli pikkurusseli. Saje ei sinänsä tuntunu kauheesti haittaavan, mutta rengasongelman lisäksi myös kaikki kontaktit oli ihan toivottomia ja keppeille ei löytyny menoaukkoo taas millään. Rähjä päällä vaan. Enpä tiiä, millon mulle tuomari antaa varotuksen tai kilipailukiellon, ku en taija ihan kirjaimellisesti niitten reenauskieltoo totella... Oon nimittäin pallauttanu koiran takas kontaktille nopeesti ja jatkanu rattaa. Se tullee jotenki selekärangasta, eikä sitä siellä ratalla muista, että niin ei kai sais tehä. Tai ainaki sen jäläkeen pittäis poistua suorinta tietä. Täytyy yrittää ryhistäytyä seuraavissa ennenku saan kamalan maineen...

Ralli on nyt ollu reilun viikon agilitytauolla. Ja viime viikolla oli fysioterapeuttiki. Mutta eipä auta, pomputipompom vaan. Ilimeisesti se tarttis jatkuvaa vappaata liikuntaa ja palijo uintia, että menis puhtaasti, niinku mökkiviikon jäläkeen tapahtu. Saapa nähä napsahtaako hylsy lauantaina näyttelystä, ku liikkuminen on niin kamalan näköstä... Parin viikon päästä mennään käymään Turussa Piiran tykönä, josko osteopatiasta löytys ees jotaki helepotusta pienen pomputteluihin.

Ralli sannoo, että joo, mää oon kyllä mieluusti emännän agilitykoira. Tokokoiraki voin olla sillon, ku agilityä ei oo tarjolla. Mutta näyttelemiset mää oisin kyllä voinu ihan suosiolla jättää Rimpulalle...



Tässäpä vielä pari pantaa, jotka oon ommellu viimeaikoina ja Rico-papan vaativa ilime.