Paluu Arkeen

Toissa viikonloppuna käytiin Tampereella kisoissa palautumassa maanpinnalle. No ei vaan. Ihan hyvät kisat ne oli vaikka tulosta ei tullukkaan. Eka rata oli molemmilla hyvä. Ralli teki hyvin kontaktit ja kepitki löyty. Ommaan piikkiin meni, ku jäin kepeille kökkimään ja niinpä en kerinny viemään takaakiertoon, tuloksena hylly. Riemu oli ihan tulessa kans. Teki ihan mukavan ajan ja ratan. Yks kielto sinne kuitenki eksy, ku putkee enemmän imi suoran päässä taas kerran ratan ulukopuoliset asiat.

Toiset ratat oliki sitte mitä oli. Riemu possutteli oikeen kunnolla kaikilla kontakteilla. Ja sen kanssa tuo ohojaaminen on niin veitten terällä olemista. Että miten saat pijettyä tarpeeksi kiinni, ettei häivy maata kiertävälle omalle ratalleen käännöksissä, mutta ei kielläkkään. No tällä errää kohtalona oli kielto. Ja komia roiskautus keinulta. Mutta positiivista oli se, että kummallakkaan ratalla ei haahuiltu.

Kakkosluokan ratojen lisäksi Ralli sai kokemusta vähä haastavammista olosuhteista toisella ratalla. Rattaantutustumisen aikana alako sattaa ja meijän vuoron kohalla tuli jo aika lailla kaatamalla. Kohtalo oli sinetöity, ku tuomariharjottelija oli suunnitellu ratan alakuun nelijän esteen suoran, joista toisena oli rengas. No sehän se sitte pelotti taas sen verran, että ohi tuli pikkurusseli. Saje ei sinänsä tuntunu kauheesti haittaavan, mutta rengasongelman lisäksi myös kaikki kontaktit oli ihan toivottomia ja keppeille ei löytyny menoaukkoo taas millään. Rähjä päällä vaan. Enpä tiiä, millon mulle tuomari antaa varotuksen tai kilipailukiellon, ku en taija ihan kirjaimellisesti niitten reenauskieltoo totella... Oon nimittäin pallauttanu koiran takas kontaktille nopeesti ja jatkanu rattaa. Se tullee jotenki selekärangasta, eikä sitä siellä ratalla muista, että niin ei kai sais tehä. Tai ainaki sen jäläkeen pittäis poistua suorinta tietä. Täytyy yrittää ryhistäytyä seuraavissa ennenku saan kamalan maineen...

Ralli on nyt ollu reilun viikon agilitytauolla. Ja viime viikolla oli fysioterapeuttiki. Mutta eipä auta, pomputipompom vaan. Ilimeisesti se tarttis jatkuvaa vappaata liikuntaa ja palijo uintia, että menis puhtaasti, niinku mökkiviikon jäläkeen tapahtu. Saapa nähä napsahtaako hylsy lauantaina näyttelystä, ku liikkuminen on niin kamalan näköstä... Parin viikon päästä mennään käymään Turussa Piiran tykönä, josko osteopatiasta löytys ees jotaki helepotusta pienen pomputteluihin.

Ralli sannoo, että joo, mää oon kyllä mieluusti emännän agilitykoira. Tokokoiraki voin olla sillon, ku agilityä ei oo tarjolla. Mutta näyttelemiset mää oisin kyllä voinu ihan suosiolla jättää Rimpulalle...



Tässäpä vielä pari pantaa, jotka oon ommellu viimeaikoina ja Rico-papan vaativa ilime.

Esittelijä

Ralli oli tännään esittelemässä rotuansa ja kasvattajaansa Linnainmaan Mustissa ja Mirrissä. Eipä siellä suurta ylleisömäärää ollu. Päivän anti oliki tavata Rallin Alli-mummo ja Taika-sisko sekä heiän ihimiset. Oli mukava iltapäivä siis. Ralli pääs vähä reenaamaan paikkamakuuta häiriössä ja vähä aikamme kuluksi muutenki koitettiin temppuilla ja tokoilla. Mutta vaan vähä.

Viikolla iski epätoivo, nimittäin Rallin seuraaminen on valahtanu ku lehemän häntä. Ei kestä palakkaamattomuutta ei. No saatiin meijän tokokoutsilta ohojeet tehä vaan huippukivaa ja askel kerrallaan pitenevää seuraamista nyt viikko, että jos siittä kokkeesta jotenki selevittäis. Saapa nähä, miten meijän käy... Muuten on onnistunu liikkeet reeneissä aika mukavasti ja oon erityisesti nyt vahavistanu sitä, että Ralli malttaa oottaa ja kuunnella liki-käskyä, ku meen sen viereen paikkamakuussa ja jäävissä.

Onpa viikkoon mahtunu vähä ikävämpiäki aatoksia. Huomasin nimittäin, että alakuviikosta Ralli ei pomputtanu oikeestaan juuri ollenkaan. Viime viikkohan vietettiin vappaana ulukoillen ja palijo uijen. Tiistaina ja keskiviikkona reenailtiin vähä agilityä, niin johan torstaina taas pompotti jonku verran. Oli sopivasti fysioterapeutille aika torstaina ja selekälihakset oli rennot ja hyvän oloset. Mutta kyllä tää nyt aika selekee sanoma mulle on: agility aiheuttaa, taikka ainaki pahentaa pomputusta. Enpäs oikeen tiiä, mitä päätöstä tästä pittäis tehä. Taikka no tietenki joku vois sanua, että agility toppiin ja heti. Mutta kai mää yritän vähä testailla, että oliko tää nyt sattuma vai just niin selekeetä, ku miltä se vaikutti.

Suurin osa kai on kuitenki sitä mieltä, ettei pomputus koiraan satu ja se on niin ylleistä ja plaaplaa. Mutta ei se myöskään oo normaali tapa liikkua, eikä se erityisen mukavaltakaan näytä. Vitsi kun tietäis. Ku toi pieni ossais sanua.

No tässäpä kumminki loput mökkireissukuvat. Ehkä me muutetaan Rallin kans sinne erakoiksi, eikä tehä muuta ku juostaan vappaana pihalla ja uijaan aina ku sää sallii.

Reinua kiusattiin.

Päivän puuhista puhki.

Meijän Top Model ja uuet valijaat.

Rallin uuet valijaat.



Niin ja Lucahan on saanu uuen perheenjäsenen. Saanko esitellä: Raider alias Pukama.

Unohtuneet

Viimesimmässä vuojatuksessa unohtu arssinoija Rallin pomputusten kans. Käytiin siis viime maanantaina fysioterapeutti Kirsillä. Ekaks Ralli sai kiipeillä portaissa, suorittaa semmosta hassua rimakujaa, seisoskella puntarilla (jossa oli joka jalalle oma näyttö), kävellä Kirsin jalkojen yli yks jalka kerrallaan ja vaikka mitä. Sen jäläkeen Ralli rauhottu hienosti hoijettavaksi ja nautti aivan silmiinnähtävästi. Loppuvaiheessa melekeen nukahti. Kehut sai taas, kun on niin fiksu.

Kirsi katto Rallin selekäkuvia ja totes, että ei niissä oo huomauttamista. Mutta ilimeisesti pomputus voi johtua ihan millin tai parin heitosta ihan viimesten okahaarakkeijen pittuuessa. Mutta se ei siis kuvista ainakaan selvinny, mistä Rallin pomputus johtuu. Vasemmalla puolella oli taas jonku verran jumia, mutta ne aukes kohtuuella. Kuuennen nikaman välistä löyty semmonen kipupiste, joka sai vasemman takasen hytkymään. Oikeella puolella vastaavaa ei ollu. Ilimeisesti se ei kumminkaan teheny mitenkään erityisen kipeetä, ku pikkunen ei ees päätään nostanu vaan nautti vaan. Sekin kohta saatiin käsiteltyä niin, että lopulta mitään tärinöitä siittä ei saatu enää aikaseksi.

Lopuksi Ralli joutu vielä vesijuoksumatolle seisoskelemaan ja totuttelemaan vetteen. Se ei ollukkaan niin kiva juttu. Mutta hyvä, kun kokeiltiin jo. Meillä on nimittäin ens viikolla aika vesijumppaan, jota otetaan n. viijen kerran ylläpitävänä treeninä. Tarkotuksena olis nyt yrittää treenata takapään lihaksia niin, ettei niistä tuu pomputuksen vuoksi eripariset. Samalla Kirsi aina käsittelee sen hytkymistä aiheuttavan nikamavälin, kun se ilmeisesti kumminkin se syypää pomputukseen on. Lisäksi "kotiläksyksi" saatiin noita takapäänkäyttöharkkoja ja että käyttäis molempia jalakoja erikseen eikä esim. hyppäyttäis niitä molempia aina kerralla alas portaalta tai matalan esteen yli.

Lenkillä oon huomannu, että pomputus väheni ihan huomattavasti hoijon jäläkeen. Oli puhe siitä, kun huomasin, että ihan pienikin veto auttaa heti ja pomputus loppuu. Niinpä oon nyt yrittäny pelata lenkillä hihnan kans niin, että pomputuksen alkaessa hihna heti kiristyy. Sillain tuetaan eelleen sitä lihasten tasapainosta kehitystä ja ehkäpä samalla vähän niinku opetan sitä, että hihna kiristyy heti, ku pomputus alakaa. En tiiä tajuaako Ralli etes pomputtavansa eli että voiko se tavallaan sitä oppia välttämään, mutta kaikkee voi kokeilla.

Huomasin blokin kuvakansiossa nipun julkasematta jääneitä kuvia. Pistetääs neki nyt tänne. Ne on otettu muutamia viikkoja sitte pienellä peltolenkillä.


Kyttäyselekeistä päätellen Ralli on ollu liikaa paimenien seurassa...

Poing Poing Poing

Rallikaisella oli tännään elämänsä toiset epikset. Kisat alako ensikertalaisten luokalla, johon isäntä halus Rallin kanssa osallistua. Tuli kuulemma vähän yllätyksenä, kun tyyppi köpsöttelikin niin lujjaa. Muutama hylly tais tulla molemmilta rattoilta vääristä putkenpäistä, mutta hauskaa oli. Rallin kera harjottelun jäläkeen homma alako luistaa sen verran hyvin, että isäntä nappas luokan voiton Ronin kans.

Allekirjottanneen ohojaamana Ralli osallistu putkiluokkaan. Ei viittitty vielä lähtee kokkeileen kontakteja mölliratalle, ku on oltu niiiiin laiskoja reenaajia. Tai siis emäntä on. Emäntähän se mokaili ratallaki. Oikeen klassinen moka. Koira unohtu selän taakse ja väärä putken pää kuttu. Toinen rata meni huolellisemmin, mutta molemmilla kierroksilla tuli yks rima alas. Toivottavasti ei tuu tavaksi tommonen puottelu. Emmää siittä nyt noin vielä huolestu, ku reeneissä on menty usseimmiten vähä matalammilla hyppyillä ja olihan tuo taas ihan uuenlainen tilanne. Halli täynnä ääntä ja innostusta ja nuori koira. Ja sitäpaitti tultiin me toisiksi joka tappauksessa.



Rico-pappaki pääsi ratalle ensikertalaisissa. Kaveri oli vähä hämillään, ku ohjurin hommiin astu ensimmäistä kertaa agilityä kokkeilemaan tullu oma isäntä. Täytyy sanua, että yllättävän hyvin se meni, vaikka Rico ei päästäny isäntäänsä ihan helepolla. Alakuhämmennyksestä huolimatta tais olla molemmilla hauskaa. Ja tietenki ylleisöllä myös.

Huomenna meillä on Rallin kanssa hyppykoulutus. Mielenkiinnolla ootan sitä, kun ei oo kysseisestä asiasta ihan hirveesti tietoo. Varmasti hyödyllinen juttu ja toivottavasti ei jää yhteen kertaan, vaan muutki innostuu niin, että saahaan jatkumoo asialle.



Maanantaina onki sitte kova agilityviikonloppu hyvä käyä nollaamassa fysioterapeutilla. Ralli on pari kertaa ollu Ricon siivellä harjottelemassa hoijettavana olemista ja on kyllä menny ihan mukavasti. Viimeksi tojettiinki, että tällä hetkellä tärkeempää ois hoitaa Rallia, ku papparainen on ollu ihan ok. Jos nimittäin voitais vähän vaikuttaa Rallin pompottelevaan takajalakaan.

Pompottelu alako loppusyksystä sillain, että lenkillä sen huomasin, mutta tuli jotenki sammaan aikaan kovempien pakkasten kanssa niin aattelin, että kylymän takia ottaa vaihtoaskelia. Kyllä määkin yhenlainen hömelö oon. Piti oikeen mennä näyttelyyn asti tuomarilta se kuulemaan, että sehän pompottaa vasenta takastaan. Sitte ku se luki paperilla niin tajusin, että totta tosiaan. Täähän nyt taitaa olla sitä russelipomppua, josta kyllä oon kuullu, mutta en oo nähny/kiinnittäny huomioo. Ricolla semmosta ei nimittäin oo.



Viimeksi fyssarilla Rallilla oli pikkusen just vasemmalla puolella selässä jumia, joka tosin pehmeni helposti. Ja muutenkin "testeissä" se vasemman puolen erilaisuus oli nähtävissä. Onneks meijän fysioterapeutti on niin perehtyny asioihin, että osas mulle heti selevittää niitä mahollisia vaihtoehtoja, mistä se voi johtua. Polovethan Rallilla tutkittiin nolliksi, mutta tosin toteamuksella, että voishan ne tiiviimmätkin olla. Ja lonkat on A:t. Selekäkuvista ei oo virallista lausuntoo, mutta terve sen ranganki pittäis olla. Mää nyt vien vielä nuo kuvat fysioterapeutinki katottavaksi.



Maanantaina sen sitte kuulee, että mikä on nyt tilanne. Yritetään näin nuorena hoitaa tota lihaksistoo mahollisimman hyvin, ettei kehittys niin eripariseks. Saatiin jo ohojeita venyttelyihin treenipäivien iltoihin ja ehkä saahaan jotaki lisäohojeita jatkoo varten. Onneksi kysseessä ei ylleensä ottaen oo mikkään vakava juttu, mutta eihän tommonen tietysti ihan tervettäkkään oo. Ja näyttelyt nyt ainaki loppu meiltä, jos tuo tuommosena jatkuu. Mutta sepä ei niin suuri menetys meille oo. Ehottomasti tärkeintä ois tietenki se, että siittä ei aiheutus Rallille mittään ylimääräsiä kipuja! Että katotaan mitä tuleman pittää. Mutta onni on ammattitaitonen fysioterapeutti!