Nyt

Nythän on niin, että niin Riemu, emäntä ja isäntä, ku tää uus perheenjäsen Ralliki on kokenu viime aikoina ihan mahottoman isoja muutoksia elämässä. Ralli parka issoimman, kun joutu emostaan ja sisaruksistaan erroon tänne ison mustan reviirille.

Mutta entäs Riemu sitte? Ensin joutuu taas muuttamaan uuteen paikkaan, koska se eellinen oli yks iso epäonni kosteuksinneen kaikkineen. Sitte sinne sen uuteen kottiin vielä kiikutettaan tuommonen pieni pisuli. Uuteen paikkaan tottuminen kyllä meni tosi hyvin. Ekan yksinolopäivän jäläkeen kävi aika kuumana, mutta nyttemmin tilanne on lähes sellanen ku se oli vanahassa kojissa eli kohtuu rauhallinen. Asiaa on yritetty auttaa levittelemällä mattoja pitkin tän uuen kämpän inhottavan liukkaita laminaattilattioita ja lisäksi täällä on ollu DAP-haihutin käytössä jo pari päivää ennen varsinaista muuttoo.

Omasta mielestä tässä varmaan yks suurimmista muutoksista on lenkkimaastot. Asutaan taas taajamasa. Riemun kunniaksi on tojettava, että herrä kyllä muisti aika pian etenkin ihimisten ohittamisen taion. Koirien ohituskin mennee ihan ok, mutta ei vielä ihan niin välinpitämättömästi ku "lapsuuenkojissa". En tiijä sitte, mitä se Riemu aattelee parhaaks, mutta kyllä mää tykkäsin enämpi niistä naavaa kasvavista mettistä, joissa saatto päästää koiran vappaaksiki. Riemu taas ehkä tykkää enämpi täällä, ku on hajuja niin maan mahottomasti. Ja onhan täällä palijo teitä, ettei tosiaankaan tartte samoja reittejä rampata. Mutta tän päivän pakkasissa meinas kyllä pakokaasut yskittää, vaikka kysseessä on tosiaan pieni kaupunki eikä ees mikkään ydinkeskusta. Ja eipä ne mettätkää kaukana sitte oo ku kaipuu iskee ylittepääsemättömäks. Niin, ja ehkä vielä joskus...

Perjantaina siis saapu mun uus syänkäpysein eli Ralli. Rallihan on Rico-papan poika tuoreimmasta päästä ja aivan mahtava tappaus. Reipas kun mikä. Autoilemattomana se kyllä huus kurkku suorana ensimmäisen puol minuuttia, kun lähettiin tänneppäin, mutta muutaman minnuutin päästä se jo nukku. Uuessa kojissa meni muutama tunti nukkuissa ja varovampana, mutta sittenpä sitä ollaanki jo menty eikä meinattu. Joka päivä tullee iteenäisemmäksi ja rohkiammaksi, että saapa nähä mitä siittä vielä tullee!

Ralli on jo tavannu uusia ihimisiä ja Rico, Roni ja Luca on jo käyny täällä sitä ihimettelemässä. Rico-isukkiin pikkunen rakastu heti. Että hei, toi on nyt ettäisesti äiskää muistuttava ja sopivan kokonen, seuraan siis sitä minne se meneeki. Karvasista kavereista Luca onnistu myös saavuttammaan Rallin herkeemättömän huomion. Sitte Ralli on vieraillu mun työpaikalla, jossa se lähti samon tein tutkimaan paikkoja. Ja poikettiinhan me "mummulassaki", jossa Rico oli taas niin pop. Ja tällä kertaa vanaha herra oli armollinen ja jopa leikitti vähä penikkaansa.

Riemu ei ensin tuntunu kiinnostuvan Rallista lainkaan. Kävi muutaman kerran haisteleen ja Rallin lämmittelemänä heti ekana iltana meinas lähtä leikkiinki. Oma moka, kun tajusin vasta sunnuntaiaamun lenkin jäläkeen, että Riemulla ei nyt oo kaikki taas ihan kunnossa. Se kuluki häntä maasa koko lenkin ja olihan se sitten tarkemmin aateltuna ollukki vaisumpi/kärttysempi muutaman päivän. Anaalirauhasethan ne taas vaivas. Tyhyjättiin ne ja päivä sen jäläkeen onki taas ollu Pieni Pinseripoika ennallaan.

Kun tietäs mistä tää niin pitkän ajan jäläkeen taas tuli tää vaiva. Syyepäiltyjä on useempiaki. Liikunta oli viime viikolla ehkä vähän puutteellista muuttohässäkän ja pakkasten takia. Lisäksi se on just viime viikolla saanu raakan kans vähä papanoita. Tai sitte se on se kana, jota se nyt on syöny enempi. Voi kun ossais sannoo. Kakka on kumminki ollu koko ajan ihan normaalia.

Maanantaina tosiaan Riemu oli taas oma ittensä ja voi että mulla meinas syän pakahtua, ku Riemu vihon antautu leikkiin Rallin kans. Riemu on kyllä semmonen leikkisetä. Se sietää melekeen mitä vaan, niin kauan ku se saa nukkua ja syyä rauhasa. Tossa ne keittiön matolla paini, ku mää yritin jottain tavaraa asetella paikalleen, mutta kameran kans höösäämisekshän se meni. Ja näitä paineja on nyt jatkettu muutamia kertoja päivässä.

Ralli on levittäny koko Riemun ja sen leluarsenaalin niitten karvamatolle. Siinä on sitte mistä valita, ku ralli iskee päälle. Riemuki on pitkästä aikaa innostunu vinguttaan leluja. Heleposti luulis, että se sais tarpeekseen tosta pennusta muutenki. Mutta eikö vaan välillä se innostuu leluja nakkeleen ja oikeen essiintyyn just sillon, ku pentu ois rauhottumassa tai nukkumassa. Se on kyllä niin hassu kaveri kans.

En tiiä. Onhan nää muutokset toki väsyttäviäki, mutta ehkä se melekeen kaks vuotta kestäny vaisu kausi on ny ohi. Vaikka tuo pentu vie toki energiaa niin kyllä se sitä tuntuu antavanki. Kirpeet ja aurinkoiset pakkaspäivätki tuntuu piristäviltä, vaikka ne pennun pihalle opettamisen kannalta haasteellisia onki. Jospa sitä nyt vaan alakais nauttiin tästä elämästä tässä ja nyt.

- Emäntä

PS. Loppuun vielä kuvapläjjäys Multakirsun T-pentujen viimesistä hetkistä yhessä ennenku Ralli lähti uuteen kottiin.

Taisto Kuulekkonähäh!! Taika