Käyköön Niin Taikka Näin

Hrrrrr. Olipas siellä napakka pakkanen. Eipä tämmöstä vielä tälle talavelle oo ollukkaan. Vaikka tokihan mää sen haistoin jo viime yönä. Mun aristokraattisen hienostunu pinserihipiäni kerto, että nyt on aika siirtyä sänkyyn nukkumaan. Tähän asti oon vielä tänä talavena pysytelly omassa kopassani. Sen verran rupes kylymä vinka ottaan nokkaan, että kömmin emännän jalakojen taakse puolen yön jäläkeen loppuyöks.

Aamulenkillä meinas tassuja vähä ouvokseltaan palella, mutta päivälenkki meni jo linkkaamati. Ai että on ihana vejellä sikkeitä sisällä pakkaslenkin jäliltä! Vaikka vähä mua meinaa kyllä ressata tuo, että nuo tyypit on jo muutamanaki päivänä tuonu taas nuita pahavilaatikoita pitkin kämppää ja ne täyttelee niitä meijän kaapeista. Mitähän tästäki mahtaa tulla.

Niin ja sitte esmes Roni pelottellee mua jollaki pikku kirviäisellä. Ja houkuttelee kanssansa karkumatkalle. En mää ainakaan tuohon pakkaseen lähe, enkä mää tosin vielä tiijä miks pittäis lähtiäkkään? Ihimeellistä vouhotusta joka suuntaan...

- Riemu

Emäntä ompeli vihosta viimein mulle tämmöset mukavan pehemiät valijaat, jotka sillä on ollu työnalla jo iät ja ajat. Kai ne ois miehekkäämmätki voinu olla, mutta mukavuus ennen kaikkia!