Miksi Hänkin On Täällä?

Kaikenlaista se pistetään Pieni Pinseripoika kestämään. Niinku esimerkiksi tämmöstä nettipimentoo ku melekeen viikon oli. Niinhän siinä sitte kävi, että viime viikonloppuna tuli lähtö. Vanahasta kojista nimittäin. Meinas tuo ensin surettaa, mutta sitte mua alako enämpi ärsyttään, se että ilta toisesa jäläkeen vielä rampattiin siellä vanahassa paikassa. Siinähän kävi lopulta niin, että täällä hyppäsin autosta mieluusti ulos, mutta siellä piti vähä miettiä, että viittisköhän sitä.

Täytyy kai seki myöntää, että ekana yksinolopäivänä täällä meinas vähä hirvittää. Taikka ihan rauhallisesti mää täällä olin, mutta sitte ku noi tuli kotia niin hönttäsin itteni melekeen läkähyksiin. Mutta perjantaina jo otin taas ihan kuulisti, ku emäntä veti päivällä takkiä päälle. No näinhän mää, että se ei ollu mikkään lenkkitakki. Venyttelin siinä vaan itteeni matolla ja kattelin, että kun ny muistais mulle namia jättää. Ja muistihan se.

Mutta voi olla, että oisin ollu vähä enämpi huolissaan siinä sen lähteissä, jos oisin tämän tienny. Että kun ne tuli takasi niin niillä oli mukana tämmönen pissalta haiseva pikkuveikka.


Ensinhän tuo rääpäle oli suorastaan pelossaan ja katteli vaan kunnioittavasti mun komiaa olemusta alamaistaan. Mutta aika pian iltapäikkäriensä jäläkeen se meinas jo käyä tassuun kiinni. Emäntä oli suorastaan ihimeissään, kuinka rauhassa mää sen annoin olla. No mikäs. Tommonen pisuli. Kai se tuli hoitoon tai jotaki niin olokoon. Kai sen kansa leikkiäkki voi, kuhan ei tuu mun kauneusunia häiritteen tai luita viemään.


Täytyy tarkkailla tilannetta.

- Riemu